Yli 600 vuoden aikana, Piispa Henrikistä Haminan rauhaan, ruotsalaiset alistivat vähitellen suomalaiset, verisin ottein. Historian opetus Suomessa perustuu edelleenkin ruotsalaisen miehittäjän kirjoittamaan historiaan. Pohjana sille on ruotsalaisuuden liikkeen perustajan, Axel Olof Freudenthalin (Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori 1878-1904) julistus, jossa suomalaisista sanotaan muun muassa (L A Puntila väitöskirjassaan "Ruotsalaisuus Suomessa"):
"Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole mitään erikoisia luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen uralla."
"Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria."
Ruotsalaisuusliikkeen lehti Det unga Finland kirjoitti 1800-luvun jälkipuoliskolla: "Elleivät suomalaiset ja unkarilaiset olisi joutuneet kosketukseen sivistyskykyisempien kansojen kanssa, ne olisivat raakalaisimmat kaikista."
Vain tämä historiankirjoitus kelpaa maamme ruotsinkielisille nykyisinkin:
"Uudellamaalla ei ollut asutusta ennen kun ruotsalaiset tulivat sinne 1100-luvulla", todisti juhlan esitelmöitsijä, historioitsija Carl Jakob Cardborg Ruotsalaisuuden päivänä 6.11.1996 Helsingin Svenska Gårdenilla. Näin siis vielä vain puolenkymmentä vuotta sitten.
"Kaivauksien avulla voidaan selvästi nähdä, että väestö on jostakin syystä siirtynyt voimakkaasti rannikolta jokivarteen. Syynä on ilmeisesti ollut Keski-Ruotsiin 500-luvulla perustettu valtio- organisaatio, jonka ryöstöretkiä väestö on paennut". (Turun yliopiston tutkimus rautakautisesta asutuksesta Kokemäenjoen varrella. Osaraportti 1989.)
Kalevalainen kulttuuri kohtasi ruotsalaiset täällä samalla käsikirjoituksella kuin roomalainen kulttuuri kohtasi samaan aikaan ruotsalaisten heimoveljet vandaalit, joista vandalismi on saanut nimensä. Rooman historiasta: "Vuonna 455 Geiseringin johtamat vandaalit hävittivät Roomaa 14 päivää. Vandaalien hyökkäyksen jälkeen väestö oli niin vähentynyt, että laajat alueet kaupunkia olivat autiona."
Museoviraston tutkija Matti Huurre: Rautakaudella ja historiallisellakin ajalla on maahan yhä tullut siirtolaisia, mutta vain Ahvenanmaan ruotsalaistuminen 800-luvulla jKr. ja rannikon ruotsalaisasutuksen synty 1200-luvulla ovat olleet väestöllisesti merkittäviä. (HS 29.11.94.)
Vuonna 835 keisari Ludvig sai paavin kirjeestä mieluisan uutisen: Finneille eli suomalaisille oli avattu uskon ovi. Kristinusko oli tuotu Suomeen siis jo 400 vuotta ennen kuin ruotsalaiset kristinuskon nimissä katkaisivat ensimmäisen suomalaisen kaulan Aurajoen suussa.. Ruotsalaiset puolestaan toivat Suomeen noidanpolttokulttuurin.
Kronikoitsijat Nestor ja Henrik Lättiläinen tietävät, että suomalaiset hallitsivat kauppateitä Kaspianmereltä Itämeren maihin jo ensimmäisen vuosituhannen alkupuoliskolla. Suomalaiset eivät käyneet sotia. Kauppateitä hallittiin diplomatialla.
Rimbert (k.888), Hampurin-Bremenin arkkipiispa, Pyhän Anskariuksen elämäkerran kirjoittaja, kertoo 800-luvun puolivälissä itämerensuomalaisten kaupungeista, maakuntahallinnosta ja aarteista: "Venäläisille he lähettivät rahaa, kultaa ja muita lahjoja, saadakseen näistä liittolaisia saksalaisia vastaan."
He olivat taitavia merenkulkijoita ja sodankävijöitä, Germaanien ryöstöretkiin he vastasivat peloittavilla vastaiskuilla. sanoo Rimbert. Myöhemmin sellainen vastaisku oli muun muassa Sigtunan hävitys 1187.
Henrik Lättiläinen kertoo kronikassaan 1200-luvun alussa saksalaisten sotaretkestä virolaiseen Suontaustan maakuntaan: "Ryöstösaaliinaan he toivat 4000 lehmää ja härkää. Suur- Karedan kylä Järvmaalla oli siihen aikaan kaunis, iso ja vahvakansainen, kuten kaikki Virumaan ja Järvmaan kylät."
Ensimmäinen historian tuntema suomalainen maanpuolustaja, itsenäisyystaistelija, oli Lalli. Hän tappoi maahan tunkeutuvan valloittajan päällikön, piispa Henrikin. Hämäläiset maanpuolustajat puolestaan tappoivat vastahyökkäyksissään Hämeestä Varsinais-Suomeen Henrikin seuraajan, piispa Rodulfuksen ja ottivat vangiksi tämän seuraajan piispa Folkinuksen.
Birger Jaarlin ristiretkeläisiä vastaan hämäläiset puolustautuivat Hakoisten linnanmäellä v. 1239. Kaksi viikkoa yritettyään ruotsalaiset pääsivät varustukseen veristen taistelujen jälkeen.
Vuonna 1438 alkoi Ylä-Satakunnassa ns. Davidin kapina. Se päättyi seuraavana vuonna Pirkkalan, Kangasalan, Lempäälän, Kyrön ja Sastamalan talonpoikien täydelliseen alistamiseen, sanotaan Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa.
Laaja Nuijasota käytiin 1596-97. Talonpoikien pääjoukon ruotsalaiset löivät Nokialla ja Pohjanmaalla Santavuoren taistelussa. Hämeen nuijamiehet houkuteltiin Padasjoen Nyystölän kylässä sovintoneuvotteluja varten kylän ulkopuolelle. Sitten heidät tapettiin. Savon nuijamiehet houkuteltiin antautumaan sovintoneuvotteluja varten Mikkelin pappilassa. Myös heidät tapettiin kaikki. Tässä sodassa ruotsalaiset teurastivat 3000 talonpoikaa.
Vähitellen ruotsalaisten ylivoima sai voiton. Maanpuolustajat leimattiin rikollisiksi. Raakamaiset valloittajat, vandaalit, kuten roomalaiset heitä nimittivät, kirjoittivat historian. Sen mukaan Lalli oli pahantekijä, joka kärsii ikuisessa kiirastulessa. Suomalaisilla heimoilla oli kaikkea enemmän kuin naapureilla germaaneilla. Kulttuuri rikkaampaa, vauraus suurempaa. Heillä oli mitä kadehtia ja hävittää, mitä himoita ja ryöstää, kaikkea mikä vandaalien vaistoja kiihottaa.
Tutkija Eero Muurimäki 1988:
"Suomalaisten asuma-alueilta löydetyt kivikauden ja pronssikauden esineet osoittavat, että suomalaisilla on noina aikoina ollut kehittyneempi kulttuuri kuin germaaneilla Skandinaviassa."
Dosentti Irmeli Vuorela, ylijohtaja Veikko Lappalainen, HS 17.4.93: "Asutusta Suomessa on ollut ainakin 6000 vuotta eKr., ja se on jatkunut siitä lähtien yhtämittaisesti." Tutkija Matti Huurre, HS 11.10.93: "Suomussalmella vanhin asuinpaikka on 10.000 vuoden takaa." HS 21.8.93, Tiede Ympäristö: Maanviljely tuli Eurooppaan lähi-idästä. Suomalaiset se tavoitti noin 1000 vuotta aikaisemmin kuin germaanit Skandinaviassa. "Suomeen se levisi Virosta ja itäkaakosta." (Dosentti Irmeli Vuorela, HS 20.9.93.)
Arkeologit Jarl Fast ja Milton Nunez, HS 17.8.93: "Vantaan Jokiniemessä maataloutta on harjoitettu ainakin 2500 vuotta eKr." Kehittynyt elinkeino maanviljely on se tekijä ihmiskunnan historiassa, jonka mukana muukin kulttuuri on kehittynyt. "Suomen vanhin asuinpaikka osoittautui rikkaaksi. Lahden Ristolassa asui järven rannalla muutama kymmenen ihmistä 9300 vuotta sitten." Näin sanotaan selvityksessä arkeologi Hannu Takalan johtamista tutkimuksista. (HS 14.10.95.)
Hämeenlinnan Varikonniemen tutkijat Eva-Lisa ja Hans-Peter Schulz, Al 19.8.93: "Hämäläisillä oli kehittynyt yhteiskuntamuoto ja yhteinen puolustusjärjestelmä jo esihistoriallisella kaudella." Arkeologi Jarl Fast HS 28.6.90: "Löytyneistä piikivi- ja meripihkaesineistä on päätelty, että Jokiniemen asukkaat kävivät kauppaa baltien ja kauempanakin asuvien heimojen kanssa jo 5000 vuotta sitten."
Filosofian maisteri Leevi Fagerström, HS 10.7.90: "Samanlaisia löytöjä kuin meillä, on tehty Karjalan alueella, Gotlannissa, Virossa ja ilmeisesti myös Memelin alueella Saksassa. Kulttuuriyhteydet Eurooppaan olivat silloin jo olemassa." Helsingin Yliopiston kulttuuriantropologian professori Matti Sarmela: "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat olleet tämän alueen alkuasukkaita. Vaeltamista on liioiteltu. Myöhemmin tänne on tullut germaaneja, skandinaaveja, virolaisia ja venäläisiä, jotka omaksuivat suomen kielen."
Maailman vanhin säilynyt solmu on löydetty Antreasta v. 1914. Löytöön kuului verkon kohoja, painoja ja verkon kudosta, sekä luusta valmistettu tikari ja nuoli. Esineiden raaka-aineet ja muodot kertovat yhteyksistä paitsi Suomenlahden eteläpuoleiseen Kunda- kulttuuriin ja Karjalan alueelle, myös sopeutumisesta paikallisiin oloihin. Solmu tunnetaan Virosta ja nykyisellään vain suomalaisalueen itäosista. Sen radiohiilipitoisuus pidentää Suomen tunnetun esihistorian 10000 vuoteen. (HS 6.12.93.)
Nämä nykyisten tutkijoiden selvitykset vahvistavat jo mainitun Eero Muurimäen tutkimuksen suomalaisten kehittyneestä kulttuurista. Ne romuttavat täydellisesti sen historiankirjoituksen, jota ruotsalaisen valloittajamiehittäjän toimesta on kirjoitettu ja meidän päiviimme saakka opetettu ja jota Benedict Zilliacus ja Rkp yrittävät ylläpitää vieläkin.
Teoksessa "Suomen varhaishistoria" Oulun yliopiston historian professori Kyösti Julku esittelee nykytutkimuksen tuloksia, jotka kumoavat täydellisesti aikaisemman ruotsalaisväritteisen historiankirjoituksen. (Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys 1992.)
Kaikki arkeologiset löydöt, mitä Suomessa on tehty, koriste- esineet, vaatteet, keramiikka, käyttöesineet ovat nykyisen tutkimuksen mukaan kuuluneet suomalaisten omintakeiseen kulttuuriin. Mahdolliset vieraat vaikutteet niissä ovat peräisin itäisistä kulttuureista. Mitään Skandinaviaan viittaavaa niissä ei ole. Kun tähän kulttuuriin kuuluva esine on löydetty jostakin Tanskasta, on aikaisempi historiakirjoitus leimannut Tanskan tämän esineen alkuperämaaksi. Näin siitä huolimatta, että samoja esinelöytöjä on Suomessa tehty satoja, ja muualla joku yksittäinen tapaus.
Kansallismuseon tutkija Matti Huurre: "Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet esiin käyttöesineitä, koruja ja aseita, jotka kertovat yhteyksistä eri puolelle Eurooppaa. Etenkin metallikausien erilaiset soljet, ranne- ja kaulakorut kytkeytyvät manner - Euroopan esinehistoriaan."
HS 15.1.95: "Pohjoismaiden merkittävin rautakautinen aarrelöytö on ns. Halikon aarre." Pronssikautisia hautaraunioita, rautakautinen kalmisto, muinaislinna ja uhrikivi.
Uusimpia tutkimustuloksia suomalaisten historiasta esitettiin muun muassa fennougristien maailmankongressissa Jyväskylässä kesällä 1995. Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiik totesi siellä alkukotimme ulottuneen Volgan seuduilta Brittein saarille. (HS 13.8.95.) Wiik esitteli uusimman koosteen arkeologian, geologien ja kielitieteilijöiden tutkimuksista, joissa on tehty eri menetelmin samoja havaintoja. Niiden mukaan olemme siirtyneet Suomeen noin 9000 vuotta sitten etelästä ja idästä seuraten sulavan mannerjään reunaa. Koko Skandinavia oli silloin vielä vahvan mannerjään peitossa. Etelä-Venäjältä Baltiaan ja Tanskan alapuolelle ulottuneella jään reunalla kalastusta ja suurriistan metsästystä harjoittaneet kansat puhuivat kantauralilaista kieltä, josta myöhemmin eriytyi suomalais- ugrilainen kieliryhmä. Vielä 4000 eKr. uralilaista kieltä tai sen tytärkieltä, suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuttiin Suomen lisäksi Pohjois-Saksassa, Tanskassa, koko Skandinaviassa, Baltiassa sekä Volgan ja Uralin alueilla.
Professori Pekka Sammallahti: "Suomen ja Viron rannikolla asuneet indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat suomalaisugrilaisia vaikutteita ja sulautuivat lopuksi kielellisesti kanta - suomalaisiin."
»Kansalla, joka ei tunne historiaansa, ei ole tulevaisuutta.»
J.V. SNELLMAN
Vahva suomen kieli on yhdentyvässä Euroopassa Suomen kansallisen identiteetin tärkein tukipylväs. Suomen ruotsinkielisiä ei kuitenkaan suomen kielen asema huolestuta, joten suomalaisten on itse huolehdittava oman äidinkielensä vaalimisesta. On käsittämätöntä, että maassa jossa on 5,7 % ruotsinkielisiä, suomenkielisen valtaenemmistön lasten on luettava kouluissa pakolla ruotsia. Pakkoruotsin takia suomen kielen tunneista tingitään ja myös ruotsia tärkeämpien Euroopan suurten kielten opiskelu osittain estyy. Suomessa voi armeijan sijasta valita siviilipalvelun ja valtiokirkon jäsenyydestä voi erota, mutta jokaisen on pakko lukea ruotsia.
Nykyisestä tilanteesta voi vain päätellä, että emme ole vieläkään päässeet kokonaan irti Ruotsin entisestä herruudesta, vaan käyttäydymme nöyrästi kuin jokin hiljattain vapautunut siirtomaa. Jotta me kaikki näkisimme selvästi maamme kielipoliittisen tilanteen taustat, on seuraava lyhyt katsaus laadittu. Suomalaisuuden liitto kiittää Risto Hämeen-Anttilaa pyyteettömästä työpanoksesta.
*
Hyvä lukija. Kun seuraavan kerran äänestät valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa, toivomme että kiinnität huomiota ehdokkaasi kielipoliittisiin näkemyksiin. Toivomme, että vaadit ehdokkaaltasi myönteistä suhtautumista suomen kieleen sekä pakkoruotsin poistamista riippumatta siitä, mitä puoluetta kannatat
Helsingissä suomalaisuudenpäivänä 2000
SUOMALAISUUDEN LIITTO
SUOMALAISTA SUOMEN HISTORIAA
Ruotsinvallan aika ja Ruotsin muu osuus Suomen historiassa on esitetty kouluissamme liian ruotsalaispainotteisesti. Ikävät tosiasiat on useimmiten pyöristelty totuuden vastaisesti ruotsalaisten haluamalla tavalla. Seuraavassa käydään läpi historiamme solmukohtia nimenomaan suomenkielisten suomalaisten näkökannalta katsottuna.
Kansainvälisesti tunnettu historioitsija Felipe Fernández-Armesto kirjoitti laajassa teoksessaan Millennium muun muassa seuraavaa:
»Uudenajan alkupuolella imperiumeja luoneiden kansojen tapaan ruotsalaisillakin oli hieman siirtomaakokemuksia keskiajalta. He mainostivat Suomeen 1200-luvulta – ehkä jo 1100-luvulta alkaen suuntaamaansa toimintaa "ristiretkinä". He alistivat maata viljelevän Varsinais-Suomen, etenivät Karjalaan ja kiistelivät venäläisten kanssa valtansa ulottamisesta Nevalle, ennen kuin heiltä loppui puhti. Tämä perinne – kaikessa vaatimattomuudessaankin – vaikutti Ruotsin kunnianhimoisten hankkeiden suuntautumiseen.»
Fernández-Armeston näkemys Ruotsin imperialismista on varsin oikeaan osuva.
Asutus Suomessa luultua vanhempaa
Maatalouteen perustuva asutus on Suomessa tuhansia vuosia vanhempaa, kuin aikaisemmin on luultu. Nykyinen tutkimus on selvittänyt, että suomalaiset viljelivät maata ainakin Hämeenlinnan ja Jyväskylän seuduilla li 4000 vuotta sitten. Asiaa on tutkittu muun muassa lampien pohjista otettujen siitepölynäytteiden avulla. Jo pitempään on myös tiedetty, että Suomessa on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta, mutta arvioitu aikaraja siirtyy yhä, koska uusimman luolalöytöön perustuvan tutkimuksen mukaan ihmisiä asui maassamme jopa yli 100 000 vuotta sitten.
Ruotsalaisten ei voida katsoa olevan Suomen alkuperäisväestöä samalla tavalla kuin suomalaisten ja saamelaisten. Kivikaudella ja pronssikaudella asutettu Ahvenanmaakin autioitui välillä ja sinne tuli uusia siirtolaisia vasta 500-luvulla. Ruotsalaiset ovat valloittajakansaa, joten Suomen nykyinen ruotsalaisväestö koostuu maahanmuuttajista ja ruotsalaisen siirtomaavallan väkisin ruotsalaistamista suomalaisista.
Saamenkielisten määrä on Suomessa supistunut viimeisten tilastojen mukaan 1690 henkeen, joten heitä odottaisi ilman kulttuuritukea sama kohtalo kuin suomensukuisia liiviläisiä Latviassa. Toisaalta näin pienen etnisen jäänteen (saamenkielisten) pitäminen tasa-arvoisena ryhmänä suomalaisten kanssa on osa Suomen ruotsalaisten taktiikkaa, jossa ylikorostetaan vähemmistöjen merkitystä maan valtaenemmistön rinnalla.
Kustaa Vaasa aloitti ruotsalaistamisen
Ennen Kustaa Vaasan aikaa katolinen kirkko oli eräänlainen yleiseurooppalainen organisaatio. Suomen asema oli suhteellisen itsenäinen. Useat katoliset piispat osasivat suomea ja eteviä nuorukaisia lähetettiin suoraan Saksan ja Ranskan yliopistoihin opiskelemaan. Toiminta oli kaiken kaikkiaan enemmän Keski-Eurooppaan suuntautuvaa.
Kustaa Vaasa (1496–1560) oli ruotsalaisten kannalta katsottuna hallinnollinen nero, joka kannatti uskonpuhdistusta lähinnä saadakseen valtionkirkosta itselleen voimakkaan hallintokoneiston jatkeen ja katolisen kirkon omaisuuden Ruotsin kruunun haltuun. Nimenomaan Suomen kirkon omaisuus ryövättiin ehtoollisastioita, vaakunakilpiä ja kirkkojen kuparikattoja myöten.
Suomen asema suhteellisen itsenäisenä vasallivaltiona alkoi heiketä pelkäksi raskaasti verotetuksi alusmaaksi. Luterilaisen kirkon papisto ruotsalaistui nopeasti, mikä oli ruotsalaisvallan kannalta katsottuna varsin hyväksyttävä kehityksen kulku.
Suuri kuolonvuosi 1697
Kaarle XI:n raakuudet Skoonessa olivat pöyristyttäviä. Jos joku vain uskalsi puhua tanskaa, niin oli äkkiä päätänsä lyhyempi. Tämän kuninkaan aikana Ruotsin imperiumi oli suurimmillaan, mutta kun usean katovuoden seurauksena suurena kuolonvuonna 1697 kolmasosa suomalaisista menehtyi, ruotsalaiset eivät tehneet mitään ihmisten pelastamiseksi, vaikka heillä oli hallussaan Itämeren etelärannat ja Baltian maat.
Myöhemmin Suomen heikkeneminen koitui Ruotsin suurvallalle kohtalokkaaksi, koska Kaarle XII:n aikana suomalaisia ei enää riittänytkään Ruotsin armeijaan samalla tavalla kuin 30-vuotisessa sodassa, vaan Ruotsin imperiumi romahti. Mainittakoon erikseen, että Brittiläinen imperiumi teki 150 vuotta myöhemmin samanlaisen vääryyden jättämällä irlantilaiset täysin ilman apua, jolloin kolmasosa irlantilaisista kuoli nälkään pitkällisen perunaruton seurauksena. Pääministeri Tony Blair sentään pyysi tätä hirveää asiaa anteeksi aivan hiljattain, mutta ovatko ruotsalaiset koskaan pyytäneet mitään anteeksi suomalaisilta?
Eräänä esimerkkinä ruotsinvallan suorittamasta riistosta on vuosina 1648–1715 toiminut Tukholman tervakomppania, jonne suomalaisten oli pakko myydä tärkein vientitavaransa, luonnollisesti alihintaan. Ruotsalaiset toimittivat tervan sitten muihin maihin suurella voitolla.
Kuten edellä on jo todettu, useat Suomen katolisista piispoista osasivat suomea, mutta suomalaisten pakkoruotsalaistaminen alkoi Kustaa Vaasan hallitessa, luterilaisen kirkon valtaosaltaan ruotsinkielisen papiston toimesta. Hoitaessaan opetustoimintaa ja henkikirjoitusta he toteuttivat tehokkaasti ruotsinvallan tavoitteita. Ruotsinvallan päätyttyä lähes 200 vuotta sitten Ruotsin lait jäivät Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan ja myös suurin osa täysin ruotsinkielisiä virkamiehiä jäi Suomeen. Tästä seurasi, että jo Kustaa Vaasan aikana alkanut ruotsalaistaminen jatkui jokseenkin häiriintymättömänä yhteensä 300 vuotta aina 1800 luvun puoliväliin saakka, jolloin alkoi kiivas kielitaistelu, joka laantui vasta 1930- luvun lopulla.
Fennomania ja svekomania
Tavatessaan keisari Aleksanteri II:n Parolassa vuonna 1863 J.V. Snellman sai keisarin antamaan niin sanotun kielireskriptin, jonka mukaan suomen kieli sai virallisen aseman ruotsin kielen rinnalla. Käytännössä tämä toteutui vasta 1880- vuosikymmenen loppupuolella ruotsinkielisten svekomaanien häikäilemättömän vastustuksen takia.
Axel Olof Freudenthal (1836–1911) oli Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori ja aikansa pahimpia rasisteja. Hän muun muassa väitti suomalaisten olevan alempaa rotua kuin ruotsalaiset ja suomen kielen olevan kykenemätön korkeampaan ilmaisuun. Hänen mielestään suomalaiset olivat »turaaneja», jotka eivät pystyneet edistyneeseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Freudenthalin rotuoppi oli varsin samanlaista kuin jo silloisessa Euroopassa levinnyt oppi arjalaisen rodun ylemmyydestä. Onneksi Freudenthalilla ei ollut käytettävissään sellaista väkivaltakoneistoa kuin myöhemmin Hitlerillä!
Koska ruotsalainen kansanpuolue jakaa edelleen »ansioituneille» jäsenilleen ja muillekin »ansioituneille» kansalaisille Freudenthal-mitaleja, kuvastaa tämä ruotsalaisten sisintä ajattelutapaa, jonka mukaan he edelleen pyrkivät käyttäytymään Suomessa entisen siirtomaaherran tavoin. Ruotsalaisuuden juhliminen Kustaa II Adolfin päivänä osoittaa pinnan alla olevaa pyrkimystä liittää Suomi jälleen Ruotsiin.
Ruotsalaisten rasismi on muutenkin varsin törkeää. Mainittakoon, että Elias Lönnrotin ystävä J.L. Runeberg maatessaan tautivuoteellaan ihmetteli, että Jumala yksin tietää, kuinka täysin suomalaisista vanhemmista voi syntyä näin viisas ja oppinut mies kuin Lönnrot oli!
Suomessa vakuutellaan ihmisille, kuinka Tanska ja Norja ovat Ruotsin veljeskansoja. Todellisuudessa Tanska on Ruotsin vanha vihollinen, joka valitettavasti aina liittoutui tilaisuuden tullen Venäjän kanssa, mikä oli Suomelle varsin onneton yhdistelmä. Norja taas kävi katkeran itsenäisyyskampanjan Ruotsia vastaan ja onnistui lopullisesti irrottautumaan vuonna 1905. Konflikti oli aseellisen välienselvittelyn partaalla.
Ahvenanmaan kaappausyritykset
Saksalaisten tulo Suomen vapaussodan aikana Ahvenanmaalle vuonna 1918 saattoi olla hyväkin asia, koska Ruotsi yritti jo tällöin viedä Ahvenanmaan Suomelta, mutta sen joukot poistuivat silloin saarilta saksalaisia peläten. Muussa tapauksessa suomalainen sotaväki olisi saattanut joutua vastatusten Ruotsin kanssa.
Ruotsalaiset ovat väittäneet Ahvenanmaan saarten olevan aivan Tukholman kynnyksellä. Etäisyys Tukholmasta Maarianhaminaan on noin 133 kilometriä, joten on täysin naurettavaa propagandaa puhua mitään Tukholman läheisyydestä. Saadakseen omistussuhteen Ahvenanmaahan Ruotsi esitti vuonna 1920 Kansainliitossa väärennetyn kartan, josta Turun saaristo oli »unohdettu» kokonaan pois. Ahvenanmaa kuuluu geologisesti Suomeen, koska se n mainitun saariston uloimmalla reunalla, josta alkaa Suomen ja Ruotsin välinen aava Ahvenanmeri. Suomen Japanin lähettiläs G.J. Ramstedt selitti tämän asian japanilaisille ja sai heidät tukemaan Suomen kantaa Kansainliitossa, joka päättikin vuonna 1921 Ahvenanmaan kuulumisesta Suomelle.
Suomen ja Ruotsin välit olivat Ahvenanmaa-kiistan jälkeen huonot. Vasta Kustaa V:n elokuussa 1925 Suomeen suorittama valtiovierailu rauhoitti tilanteen. Suomen presidenttinä oli tällöin Lauri Kristian Relander. Pian tämän jälkeen alkoi uusi riita, kun Paavo Nurmi ei saanut osallistua Los Angelesin olympiakisoihin 1932. Kansainvälinen urheiluliitto julisti hänet kilpailukieltoon ruotsalaisten esittämien syytösten perusteella. Urheilusuhteet Ruotsiin olivat tämän takia useita vuosia poikki. Myöhemminkin on maidemme välillä ollut urheilua koskevia kiistoja.
Vuosi 1918
Suomen kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Punaisten suorittamat hirmuteot nostattivat hallitsemattoman vihan aallon. Sodan loppuvaiheessa valkoisten suorittamat summittaiset pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osaltaan ruotsinkielisten suorittamia tai heidän vastuullaan. Toiminnassa on havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen etnisen puhdistuksen piirteitä. On osoitettavissa tapauksia, joissa ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta. Ehkä räikein tapaus oli suomalaisuusmiehenä tunnetun, Vaasan entisen lääninsihteerin, Johannes Jääskeläisen teloittaminen, vaikka hän ei ollut suinkaan punainen. Muutamaa vuotta myöhemmin, helmikuussa 1922, tapahtui maltillisen sisäministeri Heikki Ritavuoren murha. Tämän hyvää tarkoittavan ja kansakunnan eheyttämiseen pyrkivän miehen murhaaja oli kiihko-oikeistolainen ruotsinkielinen liikemies K.E.R. Tandefelt. Tämä on Suomen itsenäisyyden ajan ainoa ministerinmurha.
Summan läpimurto 1940
Talvisodan Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.– 9.2.1940 pataljoonan rippeet luovuttivat aseman tuoreelle ruotsinkieliselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Lähde: Talvisodan historia osa 2, sivu 138)
Torjuntavoitto 1944
Ruotsalaispiireissä on usein väheksytty suomalaisten sotilaallisia saavutuksia ja väitetty kaiken tapahtuneen vain venäläisten hyväntahtoisuudesta. Neuvostoliiton suostuminen aselepoon loppukesällä 1944 johtui etupäässä siitä, että presidentti Risto Ryti teki kesäkuun hätätilanteessa henkilökohtaisella vastuulla sopimuksen Saksan kanssa, joka toimitti Suomeen elintarvikkeita, joita ei Ruotsista saatu sekä panssarintorjuntakalustoa ja lähetti tänne everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn johtaman ilmavoimien osaston, jossa oli 72 lentokonetta, osaksi Saksan moderneimpia Focke-Wulf hävittäjiä ja osaksi Junkers 87 syöksypommittajia (Gefechtsverband Kuhlmey).
Paikallinen ilmaylivoima saavutettiin Tali–Ihantalan maastossa Viipurista hieman itään, jolloin suomalainen tykistö ja jalkaväki iski. Neuvostoliiton panssarikärki tuhottiin, eräs heidän valioprikaateistaan tuhoutui viimeiseen mieheen ja koko armeijakunta meni sellaiseen kuntoon, että sen elvyttämiseen olisi mennyt ainakin puoli vuotta. Osasto Kuhlmey tuki taisteluja myös Laatokan Karjalassa.
Stalinin käskyn numero 220119 mukainen Sisä-Suomeen tarkoitettu Kotka-operaatio numero 22 siis torjuttiin. Neuvostoliitto menetti ainakin 105 000 miestä, 750 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä lähes 1000 lentokonetta. Suomen valloittaminen jäi venäläisiltä siihen. Oli paljon edullisempaa tehdä rauha ja kiristää Suomelta sotakorvauksia. Kenraalimajuri Kuhlmey kuoli 1993. Suomen valtio lähetti hautajaisiin virallisen valtuuskunnan kunnioittamaan hänen muistoaan.
Stalinin johdolla suunniteltiin toisessa maailmansodassa kaikkiaan neljä strategista iskua, joista yllä mainittu oli ensimmäinen ja ainoa epäonnistunut. Muut tehtiin Berliinin, Budapestin ja Wienin suuntaan sekä Balkanin suuntaan. Ne onnistuivat tunnetuin seurauksin.
»Rauhanoppositio» ja »sotarikolliset»
Niin sanotussa rauhan oppositiossa oli 33 osallista, joiden joukossa 20 kansanedustajaa, joista peräti 11 oli ruotsinkielisiä. Tässä kerrassaan häpeällisessä toiminnassa oli osallisena sanomalehti Svenska Pressen, joka oli lakkautettava kesäkuussa 1944 epäisänmaallisen kirjoittelun takia tilanteessa, jossa Suomi taisteli elämästään. Ruotsinkielisten epäisänmaallisuus näkyi siinäkin, että kesällä 1944 sotilaskarkureista 62 % oli ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.
Liittoutuneiden asettaman valvontakomission poliittinen neuvonantaja Pavel Orlov selitti, ettei maininta »sotarikoksista syytetyt» koske presidenttiä eikä ministerejä. Hallitukselle jätettiin kuitenkin 29.6.1945 välikysely, jonka 26 allekirjoittajasta 14 oli ruotsinkielisiä ja heistä taas 10 RKP:stä. Välikyselyssä vaadittiin sodanaikaista presidenttiä ja hallitusta syytteeseen. Presidentti Risto Ryti sai ankarimman tuomion 10 vuotta kuritushuonetta. Olipa todella kaunis kiitos kuolemansairaalle Rytille siitä, että hän puolusti ruotsinkielisiä hylkäämällä karjalaisten siirtolaisten asutusta ruotsalaisseuduille koskevan lain.
Pohjoismainen yhteistyö – onko sitä?
Jos tarkastellaan edelleen uudempaa historiaa, niin mitään kunnon yhteistyötä tiukoissa paikoissa ei Pohjoismaista löydy. Suomalaisia on syytetty kauttakulkuluvan antamisesta saksalaisille joukoille talvisodan ja jatkosodan välillä. Kuitenkin juuri Ruotsi antoi tämän luvan ensin, jolloin suomalaisille ei jäänyt mahdollisuutta kieltäytyä ja näin Suomi joutui yhä enemmän yhteistyöhön Saksan anssa Ruotsin korjatessa Suomen selän takana taloudellisen hyödyn myymällä Saksalle raaka-aineita ja sotatarvikkeita. Myöskään Ruotsi ei auttanut Suomea vuosien 1943–1944 vaikeassa elintarvikepulassa, vaan ruokaa saatiin lähes viime hetkillä Saksasta.
Opetusministeri Johannes Virolainen käynnisti pakkoruotsilla 1970-
luvun alussa suoritetun koulu-uudistuksen yhteydessä ruotsalaistamisaallon, joka jatkuu yhä. Taloustutkimus Oy:llä koko 1990-luvun säännöllisesti teetetyt mielipidekyselyt osoittavat, että yli 70 % suomalaisista on pakkoruotsia vastaan. Virolainen sai »uroteostaan» pronssisen Freudenthal-mitalin ja hänellä on lisäksi Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Elisabeth Rehn on ainoa, jolla on kultainen Freudenthal-mitali, joten hän olisi ollut täysin sopimaton Suomen presidentiksi.
Suhteessa Natoon ja EU:hun pohjoismainen yhteistyö on ollut täysin olematonta. Kukin maa on mennyt siitä, mistä »aita» on sen kannalta ollut matalin.
Taloudellisissa asioissa Suomi on jälleen ollut maamme ruotsinkielisten pääomapiirien suosiollisella avustuksella Ruotsille sopiva saalistuksen kohde, kuten hiljattain tapahtuneet yritys- ja pankkifuusiot osoittavat. Ensin puhutaan hyvää ja kaunista ja sitten, kuinka ollakaan, pääkonttori on Tukholmassa ja työskentelykielenä ruotsi. Tulee mieleen edellä mainittu pahamaineinen Tukholman tervakomppania. Norjalaiset eivät ole menneet tähän vipuun, kuten esimerkiksi Telenorin ja Telian yhteistyön taannoinen raukeaminen ja pankkifuusion lykkääntyminen osoittaa.
EU:n vähemmistökielikäytäntö
EU:n vähemmistökielisuosituksen mukaan kielipalveluja on järjestettävä vähemmistölle, jos sen määrä on yli 20 % koko väestöstä. Suomessa ruotsinkielisten virallinen osuus on 5,7 %, mutta tähän lukuun sisältyy sen verran keinotekoisuutta, että mainittu luku on käytännössä 5 %, joten Suomessa 95 prosenttista enemmistöä sorretaan tavalla, jolle on vaikeaa löytää mitään vastaavaa käytäntöä koko maailmasta – varsinkin, kun suomalaiset joutuvat maksamaan valtaosan ruotsin kielen aiheuttamista mittavista kustannuksista.
*
Mainittakoon vielä lopuksi, että esimerkiksi Saksassa vähemmistöpuolueiden kynnys valtiopäiville on viisi prosenttia. Suomessa RKP:n viimeisin kannatusluku on neljä prosenttia!