Kotisivu
Historia

Rotumääritelmä

Jalostusohjesääntö
Koiramme
Koiristamme
Pennut
Saavutukset
Kuvia
 

Auf Deutsh

På svenska

Rotumääritelmä ja sen tulkinta


        APPENZELLINPAIMENKOIRA ROTUMÄÄRITELMÄ JA SEN TULKINTA

 

COPYRIGHT  c VUOKKO ERÄJÄÄ

MATERIAALIN LUVATTA KOPIOIMINEN ON TEKIJÄNOIKEUSLAIN NOJALLA KIELLETTY.

APPENZELLINPAIMENKOIRA ROTUMÄÄRITELMÄ JA SEN TULKINTA

Ryhmä 2   FCI.n numero 46

rotumääritelmä hyväksytty FCI 5.5.2003

SKL-FKK 13.3.2004

KÄYTTÖTARKOITUS: Karjanajo-, paimen- ,vahti- ,koti- ja pihakoira, nykyään monipuolinen työ-ja harrastuskoira.

Suomessa suurin osa appenzelleistä on seurakoiria, mutta on useita yksilöitä on myös alkuperäisessä paimentyössä lehmätiloilla. Jotkut yksilöt kilpailevat myös agilityssä.

 FCI:n luokitus: Ryhmä 2 pinseri ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat, alaryhmä 3 sveitsinpaimenkoirat;  käyttökoetulosta ei vaadita

Appenzelleillä on oikeus kilpailla palveluskoirakokeissa, mutta ne eivät voi osallistua käyttöluokaan näyttelyissä.

Lyhyt historia: Appenzellinpaimenkoira mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1853 ” Tierleben der Alpenweit” nimisessä julkaisussa. Siinä kuvattiin kirkkaasti haukkuvana, lyhytkarvaisena, keskikokoisena, monivärisenä karjakoirana, joka on tyypiltään melko yhtenäinen ja pystykorvamainen ja joka toimii sekä talon vahtina että karjanajajana. Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1914.

Skandinavian ja Suomen ensimmäiset appenzellit tuotiin tänne vuonna 1965. Suomessa onkin Pohjoismaiden laajin ja monilukuisin kanta.

YLEISVAIKUTELMA: Kolmivärinen, keskikokoinen ja lähes neliömäinen. Lihaksikas ja joka suhteessa sopusuhtainen koira, erittäin liikkuvainen ja ketterä, nokkela ilme.

Appenzelli on aktiivinen, ympäristöään tarkkaileva ja itsevarma. Sen kuuluu olla tiivisrakenteinen, tanakka ja liikkuvainen, Appenzellissä ei ole mitään liioiteltua, se on rakenteeltaan peruskoira.

 

hyvärunkoinen uros                                                       narttu, jolla on sopiva rungon pituus

 TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9 : 10, mieluummin tanakka kuin liian pitkä. Kuonon ja kallo-osan suhde on 4 : 5

Koiran tulee antaa kuva lähes neliömäisestä, tanakasta ja eloisasta, ei pitkärunkoisesta, kuten entlebuchinpaimenkoiran.

 KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisa, temperamenttinen, itsevarma ja peloton. Hieman epäluuloinen vieraita kohtaan, lahjomaton vahti, iloinen ja oppivainen.

Appenzellejä on sosiaalistettu ja nykyään ne hyväksyvät vieraiden lähestymisen hyvin, mutta nuorilla koirilla on ”mörkökausi” yleensä 7-18 kk iässä, jolloin ne voivat aristella, mutta tämä menee yleensä ohi iän karttuessa. Lähestymisellä on suuri merkitys, koska appenzelli on hieman epäluuloinen vieraita kohtaan. Toivottavaa on, että näyttelyssä koirat saisivat aikaa tutustua tuomariin ja näin niille jäisi positiivinen kuva tapahtumasta. Koirat eivät saa osoittaa aggressiivisuutta ihmisiä kohtaan, myöskään jatkuvaa räyhäämistä kehässä, mikä on erittäin tavallista monessa maassa, ei tarvitse sallia. Jos koira ei ole esittäjänsä hallinnassa ja se häiritsee kilpakumppaneita, se voidaan poistaa kehästä.  Näyttelyssä vieraita tervehtivä tai heihin välipitämättömästi suhtautuva, esittäjänsä hallinnassa oleva koira käyttäytyy toivotulla tavalla. Urokset voivat olla kovempia kuin nartut. Omalla reviirillään appenzelli vahtii ja ilmoittaa vieraiden tulosta haukkumalla. Se paimentaa yhtä hyvin perheen lapsia kuin eläimiä. Sillä on valtava toimintatarmo ja miellyttämishalu sekä kyky oppia.

hyvä nartun pää sivulta ja     edestä                                                            hyvä uroksen pää

PÄÄ: Kooltaan sopusoinnussa runkoon nähden, hieman kiilamainen.

tällä koiralla on liian pieni pää suhteessa runkoon

 KALLO-OSA: melko tasainen, leveimmillään korvien välissä, kuono-osaa kohti tasaisesti kapeneva. Niskakyhmy on erittäin vähän erottuva, otsauurre kohtalainen.

OTSAPENGER: Hieman erottuva.

KIRSU: Mustilla koirilla musta, havannanruskeilla ruskea (mahdollisimman tumma)

KUONO: Keskivoimakas, tasaisesti kapeneva, ei kuitenkaan suippo, voimakas alaleuka. Kuononselkä on suora.  

HUULET: Kuivat ja tiiviit. Pigmentti on mustilla koirilla musta, havannanruskeilla ruskea 

(mahdollisimman tumma). Suupielet eivät ole näkyvissä.

HAMPAAT / PURENTA: Voimakas, täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta, tasapurenta sallitaan. Yhden P1 (1. välihammas) ja molempien M3 (3. poskihammas) puuttuminen sallitaan, samoin yksi ylimääräinen P1-hammas.

POSKET: Hyvin vähän korostuneet.

Posket ovat joillakin koirilla aivan liian voimakkaat, ne pilaavat ilmeen ja pään muodon. Tähän tulee kiinnittää huomiota. Pään muodon tulee olla kiilamainen ilman pullistumia poskien kohdalla.

 SILMÄT: Melko pienet, mantelinmuotoiset, eivät ulkonevat, kuonoon nähden hieman vinoasentoiset. Eloisa ilme. Mustilla koirilla silmät ovat tummanruskeat tai ruskeat, havannaruskeilla vaaleamman ruskeat, kuitenkin mahdollisimman tummat. Silmäluomet ovat hyvin tiiviit, mustilla koirilla mustapigmenttiset, havannaruskeilla ruskeapigmenttiset (mahdollisimman tummat)

Pyöreitä silmiä esiintyy melko paljon ja niihin tulee kiinnittää huomiota. Liian vaaleanruskeat silmät ja sellaiset, joista puuttuu appenzelleille tyypillinen nokkela ilme ovat ikävä kyllä yleistyneet.

nämä silmät ovat turhan pyöreät

 KORVAT: Melko ylös ja leveälle kiinnittyneet, riippuvat, lepoasennossa litteät ja poskenmyötäiset, kolmiomaiset, kärjestään hieman pyöristyneet. Koiran ollessa tarkkaavainen korvat nousevat tyvestä ja kääntyvät eteenpäin siten, että edestä ja ylhäältä katsottuna pää korvineen näyttää kolmiomaiselta.

 Appenzellin ja entlebuchin erottaa mm. korvien muodosta. Appenzellin korvat ovat ylemmäksi kiinnittyneet ja ne ovat V muotoiset, eli kärki on terävämpi. Entlebucheilla korvan kärki on pyöristynyt ja korvat ovat alemmaksi kiinnittyneet. Edellisessä kuvassa on  appenzelli ja seuraavassa entlebuchin.

 

 KAULA: Melko lyhyt, voimakas ja kuiva.

Kaulan ihanne on muuttunut sitten edellisen rotumääritelmän, ennen oli vielä vaatimuksena keskipitkä kaula, mutta joillekin kasvattajille ihanteeksi muodostui liian pitkä ”joutsenkaula ”, Uuden sanamuodon myötä siitä pyritään eroon. Tulee kuitenkin muistaa, että melko lyhyt ei ole sama kuin hyvin lyhyt.

 RUNKO: Voimakas ja tiivis.

Nämä koirat ovat selvästi korkearaajaisia ja ilmavia

Nämä ovat voimakas- ja tiivisrakenteisia

 Oikeanmallinen ja -pituinen runko on tärkeää appenzellille, sen tulee olla lyhyt ja tanakka. Enltebuchin taas tulee olla pitkänomainen ja tanakka. Virheenä appenzellillä on liian pitkä selkä tai lanne.

 lHieman pitkä runkoinen                                 hieman pitkä lanneosa ja painunut selkä

 SELKÄ: Keskipitkä, kiinteä ja suora.

LANNE: Lyhyt ja lihaksikas

LANTIO: Suhteellisen lyhyt, suoraan selkälinjan jatkeena sijaitseva.

Lantiolinja voi olla joko nouseva tai laskeva ja molemmat ovat virheitä. Takakorkeus on melko yleistä, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä.

 

Luisu lantio, painunut selkä, voimakas takakorkeus, johtuen niukoista kulmauksista.

RINTAKEHÄ: Leveä, syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva, selvä eturinta. Rintalasta on riittävän pitkälle ulottuva; rintakehän poikkileikkaus on pyöristynyt soikio.

Rintakehän tulee olla riittävän alas eli kyynärpäiden tasolle ulottuva. Koiralla tulee olla sivusta katsottuna selvästi erottuva eturinta. 

VATSALINJA: Vain hieman nouseva.

Monilla, varsinkin kehitysvaiheessa olevilla nuorilla koirilla vatsalinja nousee turhan voimakkaasti.

Vatsalinjan ei tarvitse nousta näin voimakkaasti.

 HÄNTÄ: Ylös kiinnittynyt, voimakas ja keskipitkä. Hännän karvapeite on tiheää, alapuolella hieman pitempää kuin muualla. Koiran liikkuessa häntä on tiiviisti lantion päälle tai sen sivulle kiertynyt, levossa sallitaan riippuva häntä.

Hännän tulee olla kiertynyt, siten, että hännän pää koskettaa hännän tyveä. Entlebuchilla taas hännän pää ei saa koskettaa hännän tyveä, vaan sen tulee olla lantiolinjan jatkeena, tai suorana riippuva.

Paras häntäkierukka on sellainen, että siitä ei näe läpi. Hännän alapuolella on pidempi karva kuin yläpuolella. Koiran seistessä häntä saa laskea, (siitä ei siis pidä huomauttaa) mutta sen tulee kiertyä ylös kun koiraa liikutetaan. Koiran vanhentuessa häntä kierukka saattaa löystyä voimakkaastikin. 

Alas kiinnittynyt häntä,                                               ylös kiinnittynyt häntä,  

mutta hyvin kiertynyt.                                                 mutta löysästi kiertynyt.

 

erinomainen häntä                  hyväksyttävä              liian avoin                          puutteellinen

                                                                                                                                  häntäkierukka                                                       

RAAJAT: Vahvaluustoiset ja kuivat

ETURAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat lihaksikkaat, edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

nämä raajat eivät ole suorat

Ranteet ovat joillakin yksilöillä liian periksi antavat, liian suoria ns. pukin jalkoja sen sijaan nähdään erittäin harvoin.

LAVAT: Lapaluut ovat pitkät ja viistot.

OLKAVARRET: Yhtä pitkät tai vain hieman lyhyemmät kuin lapaluut. Kulma lapaluuhun ei ole liian tylppä.

KYYNÄRPÄÄT: Rungon myötäiset.

KYYNÄRVARRET: Suorat ja kuivat.

VÄLIKÄMMENET: Edestä katsottuna kyynärvarren suorana jatkeena, sivusta katsottuna hieman viistot.

KÄPÄLÄT: Lyhyet; varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä, päkiät vahvat.

Käpälien muotoon tulee kiinnittää huomiota, pitkiä jäniksenkäpäliä ei pidä sallia.

 TAKARAAJAT:

YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat lihaksikkaat, takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan. Rotutyypillisten kulmausten vuoksi takaraajat vaikuttavat suhteellisen ”pystyiltä”.

  Näillä koirilla on tyypilliset appenzellin kulmaukset

 ja näillä liian niukat kulmaukset

 REIDET: Kohtalaisen pitkät, muodostavat säären kanssa melko niukan kulman.

POLVET: Polvikulma on melko avoin.

SÄÄRET: Suunnilleen yhtä pitkät tai vain hieman lyhyemmät kuin reidet, kuivat ja hyvin lihaksikkaat.

KINTEREET: Suhteellisen korkeat.

VÄLIJALAT: Pystysuorat ja yhdensuuntaiset, hieman välikämmentä pitemmät, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet. Kannukset tulee poistaa, paitsi maissa, joissa kannusten poisto on lailla kielletty.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

LIIKKEET: Voimakas takaraajan työntö ja pitkä askel. Ravissa raajojen liikkeet ovat suorat sekä edestä että takaa katsottuina.

Liikkeiden tulee olla maatavoittavat. Töpöttävät liikkeet ja lyhyt askel ovat virheitä, joista pitää mainita.

KARVAPEITE:

KARVA: Kaksinkertainen, tiivis ja pinnanmyötäinen. Peitinkarva on tiheää ja kiiltävää, aluskarva tiheää mustaa, ruskeaa tai harmaata., aluskarvan näkyminen ei ole toivottavaa. Hieman laineikas karva sään päällä ja selän on sallittu, mutta ei toivottu.

VÄRI: Perusväri on musta tai havannanruskea, jossa mahdollisimman symmetriset punaruskeat ja valkoiset merkit. Silmien yläpuolella on pienet punaruskeat täplät. Poskissa, rinnassa (vasemmalla ja oikealla puolella lapaluun ja olkavarren yhtymäkohdassa) sekä raajoissa tulee olla aina punaruskeat merkit mustan tai havannaruskean ja valkoisen välissä.

Valkoiset merkit; Selvä valkoinen läsi, joka alkaa päälaelta jatkuen yhtäjaksoisesti kuononselän yli ulottuen kokonaan tai osittain kuonon ympäri. Valkoista leuassa jatkuen kurkun yli yhtäjaksoisesti rintaan asti. Valkoista kaikissa neljässä käpälässä sekä hännän päässä. Valkoinen niskatäplä tai puolikaulus on sallittu. Yhtäjaksoinen ohut valkoinen kaulus on tosin sallittu, muttei toivottu.

Havannanruskea väri tuli hyväksytyksi rotumääritelmään vasta 1980-luvulla. Havannan värisiä pentuja on aina syntynyt, mutta ne on joko lopetettu tai myyty sekarotuisina.

Havannan värin jalostus on vielä alkutekijöissään ja siksi karvapeitteen väri ei ole aina tasainen tai niin tumma, kuin olisi toivottavaa. Värin tasaisuuteen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Karvanvaihdon yhteydessä havannanruskea väri on aina kirjava, mutta kun karva kasvanut, värin tulee olla tasainen.

 

Tasanen tumma havanna           epätasainen vaalea havanna   hyvä kiiltävä musta   

värivirheitä

 Liian iso niskalaikku    vasemman jalan ”saapas”          etujalan saapas jossa valkoinen yhtyy v                                                                 suoraan mustaan, ruskea väri puuttuu välistä.

 KOKO

SÄKÄKORKEUS: Urokset 52 – 56 cm, nartut 50 – 54 cm, sallittu vaihtelu +- 2 cm.

Nykyään lähes kaikki koirat ovat Suomessa sallittujen kokomittojen sisällä. Aikaisemmin varsinkin Keski-Euroopassa oli paljon ylisuuria yksilöitä, jopa eräs maailmanvoittaja oli 62 cm!

 VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

-         puuttuva sukupuolileima

-         hyvin pitkä tai epäsuhtainen runko 

-         kevyt tai liian raskas luusto

-         riittämätön lihaskunto

-         hyvin raskas tai hyvin kevyt pää

-         pyöreä kallo

-         liian jyrkkä otsapenger

-         liian pitkä, liian lyhyt, kapea tai terävä kuono; muu kuin suora kuononselkä

-         liian voimakkaasti kehittyneet huulet

-         useamman kuin yhden P1 (1. välihammas) puuttuminen

-         liian korostuneet posket

-         pyöreät, ulkonevat tai vaaleat silmät

-         liian pienet, liian suuret eivät posken myötäiset, liian ylös tai liian alas kiinnittyneet korvat

-         notko- tai köyry selkä

-         luisu lantio tai takakorkeus

-         nouseva vatsalinja

-         litteä tai tynnyrimäinen rintakehä, puuttuva eturinta, liian lyhyt rintalasta

-         löysästi kiertynyt häntä, hännänpään tulee koskettaa vähintään hännän tyveä

-         riittämättömät kulmaukset edessä ja/tai takana

-         ulkonevat kyynärpäät

-         pehmeät ranteet

-         pihtikinttuisuus

-         pitkulaiset käpälät (ns. jäniksenkäpälät), hajavarpaat

-         virheelliset liikkeet, esim. lyhyt askel, varvasahtaat liikkeet, ristiin astuminen jne.

-         näkyvä aluskarva

-         virheet värityksessä: mustat pilkut valkoisessa värissä, katkeava läsi, kaulan ympäri ulottuva leveä valkoinen kaulus, epäyhtenäinen valkoinen rintamerkki, selvästi yli välikämmenen ulottuva valkoinen väri, (saapas) valkoisen värin puuttuminen hännänpäästä ja käpälistä.

-         yli-ja alamittaisuus suhteessa sallittuihin rajoihin

-         epävarma käytös, temperamentin puute tai lievä aggressiivisuus.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

-         arkuus ja aggressiivisuus

-         ylä-, ala- tai ristipurenta

-         sisään- tai uloskiertyneet silmäluomet (entropium tai ektropium)

-         sininen silmä, herasilmä

-         sirppimäinen häntä (hännänpää ei enää kosketa hännäntyveä), jatkuvasti riippuva tai koukkuhäntä

-         muu kuin rotumääritelmän mukainen kaksinkertainen karvapeite

-         muu kuin kolmivärisyys

-         muu kuin mustan tai havannanruskea perusväri

Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

 HUOM: Uroksella tulee olla kaksi täysin kivespussiin laskeutunutta normaalisti kehittynyttä kivestä.

1.9.2005

Copyright c  Vuokko Eräjää

Materiaalin luvatta kopioiminen on tekijänoikeuslain nojalla kielletty


Sivut on päivitetty ja tarkastettu 15.11.2006

Etusivu Historia Rotumääritelmä Jalostussääntö Koiramme Koiristamme Pennut Saavutukset Kuvia

Auf Deutsch På svenska