Yöpilvet esiintyvät ylemmässä ilmakehässä noin 75-90
kilometrin korkeudella hämärällä yötaivaalla. Ne ovat hienorakeisen pölyn
ympärille härmistyneestä jäästä muodostuneita pilviä. Pöly lienee peräisin
meteoreista ja voimakkaista tulivuoren purkauksista ilmakehään joutuneesta aineesta.
Yöpilvien esiintyminen on voimakkaasti
riippuvaista ylemmän ilmakehän lämpötiloista ja siksi niitä esiintyy vain
kesäkuukausina (yleensä toukokuulta elokuulle). Niiden esiintyminen keskittyy
45. ja 70. leveysasteen väliselle alueelle. Suomi on yöpilvien seuraamisen
kannalta erinomaista aluetta!
Parhaimmin yöpilviä näkyy kesäkuun
lopulla sekä heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa. Niitä voi näkyä
parhaimmillaan joka toinen yö. Yöpilviä voi nähdä ainoastaan, kun Aurinko on
4-16 astetta horisontin alapuolella. Yöpilvet eivät itse loista, vaan ne
heijastavat ja sirottavat Auringon valoa, joka vielä valaiseen korkealla olevia pilviä.
Yöpilvinäytelmää kuvaavat indeksit ovat:
I (intensiteetti eli kirkkaus), asteikolla 1-5, 1 = hyvin
heikosti näkyvät pilvet, 5 = kirkkaat ja huomiota herättävät yöpilvet
W (laajuus), joka kuvaa näytelmän laajuutta taivaalla asteikolla 1-5, jossa 1 tarkoittaa
yksittäisiä yöpilvimuotoja ja 5 koko taivaan yli ulottuvaa näytelmää.
Yöpilvien rakenne on kuvattu yöpilvimuotojen
luokitusjärjestelmää käyttäen:
I, harso
II, vyöt (a = diffuusit, b = terävärajaiset vyöt)
III, laineet (a = suorat, b = aaltomaiset laineet)
IV, pyörteet (a, b, c, kaarevuussäteen perusteella jyrkimmästä loivimpaan)
0, epätavalliset muodot
S, solmut
P, poikkijuovat
V, verkkorakenteet
Havainnot: Yöpilvikausi
2001. Elokuun jälkipuoliskolla havainnot alkavat käydä harvinaisemmiksi!
|