Takaisin etusivulle
Back to main

Koira vaelluksella



HUOM!

Koira ei missään tapauksessa saa jahdata poroja!
Porot ovat Lapissa elinkeino, ja niiden häiritsemistä ei poromies katsele hetkeäkään. Säästä siis itseäsi, koiraasi ja muiden vaeltajien koiria opettamalla koiralle heti oikea käytös porojen kanssa. Katso myös alta lakikirjan ote Poronhoitolain §42!



Nämä ohjeet on tehty dalmatiankoiralle, jolla siis on ohut, yksinkertainen turkki. Koira palelee helposti. Paksumpiturkkisille koirille voi jättää vaatetuksen pois, eikä koiran ole pakko nukkua teltassa sisällä, vaan koira saattaa viihtyä paremmin esim. teltan eteisessä.


Rasvaa tassut säännöllisesti. Varsinkin kivikko kuluttaa tottumattoman koiran anturoita huimaa vauhtia. Katso päivittäin myös kainalot. Suolla, risukossa tms. paikoissa rämpiminen ärsyttää helposti ihoa.


Lähes jokaisen kodan, laavun tai kämpän pihapiiri on yleensä täynnä ruuantähteitä. Ahneen koiran kiinnipito on kannattavaa, ilmavaivat olivat kamalat (tiedetään, hyvin koulutettu koira ei syö ilman omistajan lupaa jne...).


Opeta luoksetulo todella varmaksi ennen kuin päästät koiran irti. Riekkoja tms. hauskoja "metsästyskohteita" on tunturi täynnä. Tohkeissaan koira saattaa juosta pitkänkin matkan ennenkuin tajuaa omistajien olevan jo kaukana. Tai sitten pidä koira kiinni.


Aloita kevyellä päivämatkalla. Koiran kunto kasvaa nopeasti, mutta aluksi se juoksee koko ajan uusien jännittävien hajujen perässä. Vaikka koiran kunto olisikin ennen reissua hyvä, harva koira juoksee normaalisti koko päivää.


Vesistöjen ylityksissä koira ei välttämättä tajua virran voimaa, joten kannattaa auttaa koiraa pitämällä se esim. jalkojasi vasten ylävirran puolella. Vain hyvin lyhyt hihna tai jopa irti, jolloin koira ei nykäise sinua vahingossa kumoon eikä koira jää hihnastaan kiinni mihinkään jos virta kaikesta huolimatta vetäisee sen alaspäin. Estä koiraa joutumasta virran vietäväksi pitämällä tiukasti kiinni hihnanpätkästä, pannasta, valjaista tai sen selkärepusta. Toinen vaihtoehto on kantaa koira joen yli.


Vaikka koiran luoksetulovarmuus ja lakipykälät sallisivatkin irtiolon, on kohteliasta pistää koira kiinni kun joku tulee vastaan. Päin hyppäävä koira ei hymyilytä yhtään, jos selässä on painava reppu. Muista myös, että vastaantulijoillakin voi olla mukanaan koira, joka ei välttämättä siedä vieraita koiria ollenkaan.


Toistaiseksi Metsähallitus on sallinut koirien viennin joihinkin kämppiin. Erillisiin allergiatupiin ja erillisellä koirakieltokyltillä varustettuihin tupiin ei kuitenkaan ole asiaa. Allergiatupia on tällä hetkellä (toukokuu 2005) kaksi kappaletta: M309 Karhu sekä M271 Harjus. Kieltokylttejä on ainakin kaikissa Oulangan kansallispuiston alueella olevissa tuvissa, kuten suurimmassa osassa muidenkin kansallispuistojen vuokrakämpistä ja autiotuvista. Sensijaan esim. Hammastunturin erämaa-alueella tupiin ei vielä (6/2004) ole kielletty viemästä koiria. Jos luvalliseenkin kämppään tulee allerginen ihminen, on koiran siirryttävä tietenkin heti telttamajoitukseen. Joka tapauksessa koiran ei ole suotavaa nukkua sängyssä.
Lähde: Metsähallituksen autiotupa-info, Villi Pohjolan Kämppä FAQ ja Oulangan kansallispuiston FAQ, kohta 7.
Jokaisen tuvan säännöt ja samalla koirien kämppäkielto löytyvät esim. www.luontoon.fi sivustolta. Etsi haluamasi kämpän tiedot naputtelemalla kämpän nimi sivuston hakupalveluun, tai sitten voi valita ensin aiotun retkeilyalueen ja sen jälkeen katsella yksittäisten tupien tietoja kohdassa 'Palvelut'.


Koiran irtipitoa taajama-alueen ulkopuolella on käsitelty ainakin 4:ssa lakipykälässä, Metsästyslain (ML) 51§, 53§ ja 54§ sekä Poronhoitolain (PHL) 42§.
Pykäliä voi tutkia esimerkiksi Valtion säädöstietopankissa.
ML 51§
Koiran kiinnipitovelvollisuus
Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.
Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:
1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;
2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa;
3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;
4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä
5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.

ML 53§
Koiran pitäminen toisen alueella
Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.
Maanomistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus poistaa alueelta momentin vastaisesti siellä oleva koira tai ottaa se talteen. Jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.

Edellä 1 momentissa sanottu ei koske 51 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

54 §
Metsästyksen valvojan oikeudet koiranpidon valvonnassa
Jos 88 §:ssä tarkoitettu henkilö tapaa 51 ja 52 §:n säännösten vastaisesti olevan koiran, hänellä on oikeus ottaa koira talteen.
Jos 88 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö tapaa toistuvasti 51 ja 52 §:n säännösten vastaisesti olevan koiran tai koiran repimästä sen kiinniottamaa hirvieläintä, hänellä on oikeus tappaa koira, jollei hän saa sitä kiinni.

PHL 42§, 2. momentti:
Metsästyslain noudattamista valvova viranomainen sekä poronomistaja ja poropaimen saavat oman paliskuntansa alueella tappaa isännättömän koiran, joka koirien kiinnipitoaikana tavataan ajamasta poroja niiden laitumella tai joka muuna aikana tavataan repimästä ajamaansa poroa. Koiraa ei kuitenkaan saa tappaa, jos se saadaan kiinni tai vahinko voidaan muuten estää. Kiinniottamisesta tai tappamisesta on ilmoitettava välittömästi poliisille.
Koska iso osa Lapin vaellusmaastoista on valtion omistuksessa, omistajaa lähestyttiin kysymällä lupaa metsähallitukselta (kesällä 2002). Kanta oli, että erillisiä irtipitolupia ei myönnetä, vaan toimitaan ML §51 mukaan. En suosittele luottamaan tähän, kannattaa kysyä itse tapauskohtaisesti (Metsähallituksen edustajaksi sopii esim. Villi Pohjola)
Kansallispuistoissa irtipitosäännöt on määritelty erikseen. Yleensä kaikenlainen irtipito on kielletty. Ei haittaa muutenkaan tutustua kansallispuiston sääntöihin huolella etukäteen.

Varusteet:

Sadetakki: Ohut, täysin vedenpitävä, tarvittaessa pystyy pitämään päällä vaikka koko päivän. Kunnollisen sadetakin kanssa ei tarvitse kömpiä samaan telttaan litimärän koiran kanssa, vaikka koko päivän olisikin satanut. Kangas ei saa olla kovin liukasta repun kanssa käytettynä, tai vastaavasti siinä pitää olla tarrakiinnityspisteitä jolla reppu pysyy paikallaan myös alamäessä.
Mantteli: Lämmin talvitakki. Ruskaretkellä aamutoimien aikaan oli yllättävän kylmä, lähellä nollaa.
Valjaat tai Panta: Jos otat valjaat, katso että ne sopivat yhteen takin ja mahdollisen repun kanssa. Koiraa voi valjaiden kanssa käyttää "hiihtohissinä" kiskomaan ryytynyt kulkija mäkeä ylös.
Joustava köysi
hihnaksi:
Edellä mainittuun hiihtohissitemppuun on hyvä käyttää joustavaa köyttä tasaamaan nykimistä, vaikka tietysti tavallinenkin hihna kelpaa.
Reppu:Yli 2 vuotias koira voi kantaa omat tavaransa koirille suunnitellulla satularepulla. Koiran on myös hyvä totutella reppuun ja sen painoon etukäteen, koira oppii väistämään esteitä ja sen kunto kasvaa. Repun maksimipaino riippuu koiran fyysisestä kunnosta ja rakenteesta. Kevytrakenteiselle koiralle maksimipaino voi olla 1/4...1/5 koiran omasta painosta, huonokuntoiselle vähemmänkin. Hyväkuntoiselle, hyvin harjoitelleelle dalmatialaiselle maksimipaino on 1/3, kun joku huippukuntoinen, vankkarakenteista rotua oleva koira voi selviytyä isommastakin taakasta. Parempi kuitenkin pysyä selvästi alle maksimipainon, niin kulku on koirallekin mukavampaa. Pidä huolta että laukut ovat tasapainossa ja mikäli koiran turkki osoittaa kulumisen merkkejä, pehmusta reppua lisää esim. omilla varavaatteillasi.
Muista myös tarkkailla koiran kuntoa jatkuvasti. Jos koira jää jatkuvasti jälkeen, läähättää, tai menee kesken kaiken makuulle, se on ylikuormitettu tai sillä on liian kuuma. Tällöin on pidettävä taukoa, annettava koiralle vettä ja kevenenttävä sen taakkaa.
Yhdistety vesi
ja ruokakuppi:
Kuppi kannattaa kiinnittää jonkunlaisella pikalukolla repun ulkopuolelle roikkumaan. Ainakin meidän urbanisoitunut rontti joi mieluummin kupista kuin purosta. Ihmisille tarkoitettu todella halpa retkilautanen oli hyvän kokoinen, kestävä ja kevyt.
Ruoka:Ruoka kannattaa pakata valmiisiin annospusseihin. Pussin rikkoontuessa kosteus ei pilaa koko ruokamäärää ja yksi annos on kätevä poimia repusta. Ruska-aikaan maasto oli niin täynnä mustikoita, puolukoita ja variksenmarjoja, että koira ei meinannut jaksaa syödä iltaruokana normaalia annosta. Jos koiran menohalut uhkaavat hyytyä, niin ruokaa voi terästää esim. kuivatulla lihalla ja rasvalla. Sopivaa rasvaa on ruokaöljy tai kirkastettu, suolaton voi. Koira käyttää eläinrasvaa aivan hiukan tehokkaammin hyödyksi, joten pidemmällä matkalla säästyy painoa verrattuna kasvirasvaan.
Koulutusnameja
tai -lelu:
Koiraa on hyvä palkita oikeanlaisesta käyttäytymisestä porojen suhteen, ja mieluummin REIPPAASTI :)
Lääkelaukku:Hiilitabletteja, tassusalvaa, kyypakkaus, Bepanthen-voide. Hiilitabletteja syötetään jos koira syö jotain sopimatonta (myrkytys), kyypakkaus auttaa myös jos koira rojahtaa ampiaispesään. Ylimmässä Lapissa kyitä ei ole, joten harkinnan mukaan kyypakkauksen voi jättää poiskin. Tassusalvaa on syytä pistellä aina sopivassa välissä, ennen kuin tassu rikkoontuu. Varsinkin kivikot kuluttavat tassuja valtavalla vauhdilla. Bepanthenia laitetaan hankautumiin, ihoärsytykseen ja pikkunaarmuihin muualla kuin anturoissa. Koirien särkylääkettä (esim. rimadyl) on hyvä olla mukana, mutta sen käyttö on syytä jättää haljenneisiin kynsiin ym. pahoihin juttuihin. Särkylääkkeillä koira ei osaa varoa ja helposti rikkoo itsensä pahemmin.
Kevyt viltti:Teltassa voi pistää koiran selkään. Koira pääsee itse siitä eroon jos tulee kuuma, toisin kuin manttelista.
Pieni käsipyyhe:Jos koira nukkuu teltassa sisällä kannattaa tassut pyyhkiä hyvin. Helpottaa elämää kämpissäkin.
Tossut:Kestävät, hyvin jalassa pysyvät töppöset onvat tarpeen, mikäli tassut alkavat kulua liikaa tai antura loukkaantuu.
Makuualusta:Koiralla on hyvä olla oma alusta, esim. puolikas tavallisesta solumuovialustasta. Se suojaa omaa makuualustaasi ja teltan lattiaa.
Makuualustan
paikkaussarja:
Jos teltassa on ilmatäytteisiä makuualustoja, koiran kynsi holahtaa yllättävän helposti läpi. Tietty paikkasarja on hyvä olla mukana ilman koiraakin, mutta koiran kanssa välttämättömyys.

Takaisin etusivulle
Back to main