| Takaisin etusivulle Back to main |
Nopan vaelluspäiväkirja, | |
| Keskiviikko 5.9. |
Talossa oli tänään kauhea hässäkkä. Keittiö oli täynnä mitä herkullisemman näköisiä ja hajuisia ruokasäkkejä, ja minä
en tietenkään saanut koskea niihin. Nyt on tapahtumassa varmasti jotain jännää, koska äiskä haki varastosta
kaksi kamalan isoa reppua joita he iskän kanssa pakkaavat. Johonkin tässä ollaan lähdössä, mutta pääsenkö minä
varmasti mukaan? Varmuuden vuoksi menin eteiseen ulko-oven eteen istumaan ettei minua unohdettaisi.
Minulle sovitettiin jotain kamalaa kolttua, iskä sanoi että se on sadetakki. En oikein ymmärrä, koska en ole ennenkään sateella suostunut menemään ulos, enkä varmasti suostu jatkossakaan. Se puku on sitä paitsi aivan naurettavan näköinen, en ikinä kehtaa näyttäytyä siinä ulkosalla. Mitähän kaikki kaveritkin sanoisivat? Tänään ei ainakaan lähdetty vielä mihinkään, mutta iskä ja äiskä tulivat kamalan myöhään nukkumaan kaiken sen hösäämisen ja pakkaamisen jälkeen. | |
| Torstai 6.9. | Iskä ja äiskä veivät minut tänään hierottavaksi eläinfysioterapeutin
luokse. Aluksi minua meinasi vähän pelottaa koko paikka, mutta lopulta rentouduin niin hyvin, että nukahdin kesken
kaiken. Olin niin kiltisti, että sain palkinnoksi keksin!
Kotona äiskä teki jotain ihan kummaa: pakkasi minun pipanoitani pieniin pusseihin. Äiskä taitaa olla vähän seonnut. Lopuksi kaikki pipanat pakattiin yhteen sellaiseen isoon reppuun. Iskä sanoi, että kun minä kasvan isoksi, saan itse kantaa omat pipanani. Mitähän järkeä siinäkin on, pipanathan on tarkoitus syödä, eikä kantaa ympäriinsä! Illalla minua väsytti ihan kamalasti, onneksi löysin ison vaatekasan johon kömmin nukkumaan. | |
| Perjantai 7.9. | Tänään minut ja kauhea määrä tavaroita pakttiin autoon. Muutaman
tunnin ajelun jälkeen tulimme suureksi riemukseni mökille. Mutta mummi ei ollutkaan täällä. Tylsää. Minä protestoin
asiaa isoon ääneen mutta kaikki vain nauroivat.
Illalla kömmin iskän viereen nukkumaan. Mökillä on sentään kivaa, kun ei tarvitse nukkua omassa sängyssä lattialla! | |
| Lauantai 8.9. | Aamulla taas pakattiin auto täyteen tavaraa. En oikein ymmärrä miksi
me tultiin mökille näin vähäksi aikaa. No, pääasia ettei minua unohdettu.
Jouduin istumaan autossa melkein koko päivän, ja minua alkoi vähän kyllästyttää. Mutta sitten näin auton ikkunasta ihan kummallisen otuksen, sillä oli sarvetkin! Se oli minusta aika pelottava, mutta minä haukuin autosta sille reippaasti, ja se juoksi karkuun! Äiskä sanoi että se on poro ja että niitä on näillä seuduilla paljon. Sitten me otettiin isot reput autosta ja jätettiin auto metsän reunaan. Sitten me vaan käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Tai oikeastaan minä juosta jolkottelin ja iskä ja äiskä kävelivät. Me käveltiin vielä ihan pimeälläkin ja minulle alkoi tulla jo nälkä. Lopulta me pysähdytiin ja minä sain pipanoita. Nyt minulle alkoi tulla kylmä, ja äiskäkin tuli lämmittämään kun minä istuin ja tärisin. Meillä oli pelottavan näköinen tuli maassa palamassa. Siitä roiskui kipinöitä, joten en mennyt kovin lähelle sitä. Iskä ja äiskä ottivat talon näköisen kapistuksen repusta ja me menimme sinne sisälle nukkumaan. Minä nukuin iskän ja äiskän välissä vaikka he sanoivat että minun kuuluisi nukkua jalkopäässä. En ollut kuulevinaankaan, vaan esitin nukkuvaa. Onneksi sain jäädä siihen ja minulle laitettiin jopa peitto päälle. Silti oli vähän kylmä. Mutta olin niin väsynyt, että uni tuli nopeasti. | |
| Sunnuntai 9.9. | Aamulla heräsin siihen että minulla oli kamalan kuuma. Tulimme ulos
siitä hassusta kokoontaitettavasta luolasta ja minä sain pipanoita.
Ulkona oli kovin tuulista ja minulle tuli kylmä. Iskä ja äiskä laittoivat sen kamalan koltun minulle päälle, se kyllä vähän lämmitti. Iskä ja äiskä pakkasivat taas kaikki tavarat mukaan ja me lähdettiin taas kävelemään. Matkalla söin paljon mustikoita ja puolukoita. Me oli tosi hyviä. Ajoin myös lintuja lentoon maasta. Olen aika ylpeä itsestöni. Näin minä niitä porojakin. Ne yrittivät hyökätä iskän ja äiskän kimppuun, mutta minä hätistin ne pois! Jostain syystä iskä ja äiskä eivät kehuneet minua tästä urotyöstä. Me käveltiin taas koko päivä ja aloin olla aika väsyksissä. Lopulta tultiin jollekin mökille johon me jäätiin. Minä menin pipanoiden jälkeen heti nukkumaan ja nukuin aamuun asti. | |
| Maanantai 10.9. | Aamulla piti nousta sängystä aikaisin, vaikka olisin halunnut vielä jäädä
nukkumaan. Minulle laitettiin haalari päälle koska ulkona satoi vähän vettä. Siinä oli aluksi hankala kulkea, mutta onneksi
siihen tottui nopeasti.
Me käveltiin tänään kamalan pitkä matka, ja välillä kaikki puutkin loppuivat, ja oli kamala sumu. Minä ryntäilin sumussa edes takasin ja taisin mennä välillä liiankin kauas koska iskä ja äiskä olivat vihaisia. Sitten minun piti mennä iskän kanssa ison kivikasan viereen istumaan kun äiskä otti meistä kuvan. Hassuinta oli, ettei kivikasaan ollut kukaan pissannut. Ilalla me tultiin toiselle mökille. Minä en jaksanut syödä pipanoita, vaan menin heti nukkumaan. Äiskä laittoi minulle peiton ja minulla oli ihanan lämmin nukkua. | |
| Tiistai 11.9. | Paha malli, äiskän tassu on kipeä ja me joudutaan lähtemään pois aikaisemmin
kun piti. Harmittaa, jää iso osa mustikoista, puolukoista ja variksenmarjoista syömättä metsään. No ehkä en olisi ihan
kaikkia ehtinyt syömään, mutta olisihan sitä kannattanut yrittää.
Aamutoimien jälkeen minulle laitettiin taas haalari, kun oli vähän huono ilma. Kesken matkan joku vieras mies ilmestyi tiellemme ja iskä lähti hänen mukaansa! Minulle tuli kamala hätä lähteä perään, mutta äiskä laittoi minut hihnaan. Me kuljettiin iskän jälkiä vaikka kuinka kauan ja vaikka kuinka kiskoin, ei äiskä suostunut liikkumaan nopeammin. Me tultiin äiskän kanssa pienelle tielle missä oli iskän reppu, mutta iskää ei näkynyt missään. Äiskä kaski minun istua odottamaan, ja niin minä sitten teinkin. Istuin nätisti kunnes iskän auto tuli ja siitäkös minä vasta riemastuin. Taas pakattiin kaikki tavarat autoon ja minut takakonttin. Minua nukutti kovasti ja nukuin koko matkan. Taisin kyllä käydä välillä pissalla, en ole varma. Perille saavuttuamme kävin taas pissalla. Koska kukaan ei kertonut että olemme perillä, hyppäsin takaisin autoon odottamaan matkan jatkumista. Toivottavasti mennään taas joskus siihen kivaan paikkaan missä saa juosta vapaana metsästämässä kaikkia outoja hajuja ja nukkua iskän ja äiskän vieressä. | Takaisin etusivulle Back to main |
Käy katsomassa Nopan vaelluskuvia Go check out Noppa's hiking gallery |