----Duunit, by Noppa

Alotin sisutustyöt n. puolivuotiaana. Sitä ennen revitty hesarin kulma oli pahin,
mutta tämä katastrofaalinen puutehan piti pistää kerralla "kuntoon".
Normaalisti asustan yksin ollessani yhden huoneen ja portaiden alatasanteen muodostamassa
tilassa. Eteisen, työhuoneen, vessan ja kylpyhoneen ovet ovat kiinni. Portaikossa on
vauvaportti, eli ylöskään ei pääse.

Ensimmäinen puhdetyöni taisi olla kasvinhoitoon liittyvä: typerät ihmiset kuvittelivat,
että ikkunalaudalla, muka ulottumattomissa oleva vanhapoika-kaktus sopisi sisustukseen.
Tämän kaktuksen ikää ei kukaan enään muistanut, kokoa sillä oli semmoinen 15cm,
paksuutta joku 6-7cm. Ilmeisen vaarallisen näköinen ja siksi haastava vastustaja.
Mutta sen kun kippasi lattialle, niin saattoi syödä mullan ja juurakon.
Loppukaktus olikin sitten hyvä raahata aarteena sänkyyn odottamaan jatkotoimenpiteitä.
Isäntäväki ihmetteli miten tein koko operaation ilman piikinpistoksia - siinhän se koko
haastavuus olikin! Älysivät sitten poistaa huoneesta kaiken lopunkin kasvillisuuden
amppelia lukuunottamatta. Amppeliinkin pääsee sohvalta hyppäämään sen verran että pystyy
pitämään joulukaktuksen kasvun kurissa.

Viikon parin päästä työpäivän aikana oli taas julmetun tylsää. Nakerreltuani mattoa
puoliväliin asti, totesin että jotain mielekkäämpää pitäisi keksiä. Niinpä tuli pantua
aivot töihin: tein tutkielman miten ovet toimivat. Tarkemmin sanottuna opettelin avaamaan
oven, kiinni ollessaanhan ne vain haittaavat kulkua. Tässä puuhassa tietysti ovenpielen
listat kahvan kohdilla pikkuisen naarmuttuivat, mutta sitä vartenhan ne listat siinä ovat,
suojaamassa seinää. Työ/kodinhoitohuoneessa oli oikea aarreaitta: roskis, teippiä,
kontaktimuovia, cd-levyjä ja muita taiteilijantarvikkeita. Niistä tuli parhaat kannettua
omaan sänkyyn ja muut lattialle tuhottavaksi. Mukana meni joku kirjaston cd-levy ja kirja.
Heikkoa tekoa, kun eivät yhtä lukukertaa kestä. Paras oli tietysti mankeli, jonka sai
päälle hyppäämällä sitä vasten. Sekin oli aivan liian heikkoa tekoa - mankelin sisällä
oli hiukan liian iso lakana, joka rikkoi mankelista vetorattaan pyörittyään koko päivän.
Eteisen oven takaa löytyi kenkiä. Ihanasti nahalle haisevat Tuijan upouudet kävelykengät
saivatkin erityiskohtelun. Kasvien poistuttua havaitsin että ikkunalauta on puuta:
sitä pyöristellessä kuluikin pitkä tovi rattoisasti. Myös tapettia oli kiva kaivaa irti
seinästä. Vaikeinta oli alkuunpääsy, mutta kun reuna oli rakosellaan, niin johan alkoi
lyyti kirjoittamaan. Vessa oli tylsä, sieltä ei löytynyt mitään. Kylppäriin en viitsinyt
mennä koska siellä voi joutua pesulle. Päivä oli niin hyvä, että harmittaa kun
operaatioiden jälkeen ilmestyi kaikkiin oviin vessan ovesta tuttu lukkolaite joka estää kaikki
monipuolisimmat tutkimusretket. Kokeilivat ne ensin kahvojen kääntämistäkin, mutta sehän ei
meikäläistä pitele.

Joskus on tullut myös järsittyä seinää edesmenneen ikkunalaudan paikalta. Akvaarion
kaapistosta löytyi tosi herkkua: 400g aktiivihiiltä! Sitä oli kiva levittää joka paikkaan, ja
taisin minä osan syödäkin. Laatikostossa oli myös viinipullon korkkeja. Niiden parissa kului
mukavasti 10 sekuntia per korkki.

Yhtenä päivänä huomasin että pallo oli vierinyt sohvan alle. Sen poissaamiseksi ei ollut muuta
vaihtoehtoa kuin yrittää järsiä sohvan jalka poikki. Tässä oli kuitenkin niin kova homma, että
päätin antaa mokoman tennispallon olla.

Vaatekaappien avaaminen olikin taas astetta vaikeampi ongelma, sen ratkomiseen kuluikin
melkein 2 vuotta. Mutta palkkio olikin sitten sen mukainen: sieltä löytyi kokonainen
korillinen ihania puuhatehtäviä. Nämä olivat tietenkin rintaliivejä, joiden lukkolaitteita ja
tukikaaria irroitellessa aika lentää kuin siivillä.

Että tämmöistä täällä, järsimisiin!