Museologinen installaatio
Esplanadin lavalla Helsingissä
1.4. – 20.4. 1997

Perusteista

Anatominen Kabinetti koostuu luurangoista, anatomisista veistostutkielmista, sekä museoteknisestä välineistöstä. Ulospäin ensisilmäykseltä asiallinen, pölyinenkin kokoelma kätkee murtuman. Lähemmin tarkastellessa illuusio kabinetin hierarkkisesta rationaalisuudesta vaihtuu tarinoihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin kohtaamisesta anatomian ja luonnontieteen kanssa.

Näyttely ottaa käsittelyyn museoihin liitetyn neutraalisuuden ja objektivisuuden illusion ja hienovaraisesti osoittelee ihmistä niiden takana. Anatominen Kabinetti on yritys ymmärtää inhimillistä ihmistä tiedon haltijana ja esille-panijana. Se on helpottunut huokaisu mielikuvituksen ja persoonallisuuksien puolesta, jotka kaikesta huolimatta vuotavat museaalisten esillepanojen lävitse. Henkilökohtainen palautuu museoon.

Anatominen kabinetti ”instituutiona” on paljon velkaa ja kumartaa syvään 1600-luvulla eläneen Frederick Ruychin eriskummalliselle anatomiakabinetille (Anatomische Kabinet) sekä Wunderkammer -traditiolle.

Näyttely on epäonnistumaan tuomittu yritys palata museaalisessa esitystraditiossa varhaisiin tapoihin ymmärtää tieto esineiden kokoamisen ja järjestelemisen kautta. Kabinetti on näkymättömien yhteyksien maailmana, jota hallitsee ”keräilijäprinssi”. Se on hänen henkilö-kohtaisten yhteyksien ja sympatioiden kautta selittyvä persoonan tietoisen ja tiedostamaton maailman teatteri.

Kabinetti – viettelys ja torjunta

Traditionaalinen museoesineiden säilytyspaikka on lasivitriini. Sen tehtävä on ristiriitaisen kaksinainen. Vitriini tarjoaa esinettä katsottavaksi ja tutkittavaksi, mutta samalla se torjuu – pitää katsoja loitolla. Samoin museot tasapainoilevat säilyttämisen ja yleisön palvelemisen välillä.

Esplanadin lava on itsessään jo suuri vitriini, lasinen laatikko puiston keskellä. Kabinetin kookkain esine kuusi metrinen Ceratosauruksen luuranko täyttää ”lavavitriinin”. Tämän ”äitivitriinin” sisällä sijaitsee viisi pienempää lasivitriiniä. Pienemmät tilassa sijaitsevat vitriinit kertaavat vitriinin ideaa pienemmässä koossa ja niiden esineet kertaavat dinosauruksen rakennetta variaatioina.

Kabinetti ja yleisö

Näyttelyä on ensisijaisesti tarkoitus katsoa ulkopäin sekä kadulta että lavaa kolmelta suunnalta kiertävältä hyllyltä. Ihanteellinen ajankohta on ilta, jolloin valaistu lava hohtaa puistossa. Kabinetti on auki vain muutamia tunteja viikossa, mikä selittyy osaksi esineistön rikkoutumisvaaralla, osin kabinetin henkilökuntabudjetin vähäisyydellä.

Kabinetin tarinoita

Näyttelyn taustalla vaikka latentteina ovat tarinat kustakin esineestä. Omakohtaiset oivalluksia, fiktiiviset että tosi-pohjaisia kertomukset luonnonhistorian maailmasta. Kertomukset, tarinat palaavat tieteeseen. Analyyttis-reduktiivinen luonnontiede pelkistää asiat alkuosasiinsa, riisuu asioista ja ilmiöistä kiinnostavuuden ja selittää sen alkeistasolla. Anatominen kabinetti tarjoaa erilaisen kattauksen. Se on erään tieteen amatöörin tapa katsoa maailmaan. Väliaika suurten tarinoiden romuttamiselle.

Kabinetti arvoituksena

Toisaalta tekstitkään ei avaa koko näyttelyä. Se säilyy henkilökohtaisen hallinnan välineenä. Omana maailman selityksenä ja ymmärtämisen työkaluna. Lähtökohta on avoimen elitistinen ehkä hieman populistinenkin. Yleisö pidetään ovien takana ja nekin jotka onnistuvat pääsemään sisälle hankalana ajankohtana joutuvat paradoksaalisten arvoitusten keskelle.



in english >
| INDEX |CV | GALLERIA : De Pterygotis | Evoluutio | Kulttuurimaisema | Kaivauksia | Anatominen Kabinetti | Restauraatio | Kuutio | Luontomuseo
© ILKKA HALSO – ilkka.halso@kolumbus.fi