Fiktiivistä arkeologiaa
Kaapelitehdas Valssaamo Helsingissä
15.1. –1.2. 1998

Kaivauksia – Excavations

Maaperä on historiallinen ja kulttuurinen muisti. Kaikki ihmisen toiminta näkyy muistijälkinä maanpinnassa. Muistijälki saattaa kulua ja osaksi kadota, ennenkuin se arkistoituu maan alle (kulttuurikerrostuminen). Arkeologisessa kaivauksessa, maan pinta rikkotaan ja tunkeudutaan maan sisään. Tällöin paljastuu vanhempia kulttuurikerroksia, joiden yhteys nykyiseenkin maanpintaan on edelleen voimakas.


Itse tapahtumana Arkeologinen kaivaus on kiinnostava. Tutkijat tunkeutuvat järjestelmällisellä tarkkuudella – kaivinkonein, lapioin ja sutein – maanpinnan alle. Maan alta paljastuu esineitä ja jäänteitä, joilla on oma historiansa ja kohtalonsa. Arkeologinen kaivaus toimintana, tunkeutuminen maan sisään, nousee samanarvoiseksi kohteeksi kuin mahdolliset niukatkin löydökset. Maahan syntyy geometrinen suorakulmainen aukko. Maanpäällinen elollinen nykyhetki kohtaa historiallisen. Orgaaninen kohtaa geometrisen. Ihmisen kuva geometrisesti käyttäytyvä eläimenä alkaa hahmottua.

Kaivaukset käytännössä

Perusidea oli lavastaa kaivauspaikkoja, joissa maan alta on paljastunut mielikuvitusta ja tulkintoja herättäviä esineitä ja rakenteita. Historia saa uusia vivahteita. Maan alta paljastuu mystisiä esineitä ja outoja rakenteita, eläinten fossiileja. Jopa pelkkä tyhjä kuoppa, muutama kivi, saa mielikuvituksen liikkeelle.

Teosten toteuttaminen tapahtui luonnossa ja kulttuurimaisemassa “oikeilla” paikoilla. Kaivaukset dokumentoin värimateriaalein kaikkine kaivausprosessiin liittyvine yksityiskohtineen. Löydetyt esineet dokumentoin myös tieteen esinekuvaus traditioita hyväksi käyttäen kenttäoloissa tai studiossa. Niiden lopullinen esillepano tapahtuu luonnollisessa koossa.

Teokset koostuvat pääasiassa kahdesta osasta.

  1. Paikan yleiskuva, esineet löytökohdillaan ja ympärillä merkkejä kaivausten tekijöistä ja heidän välineistöstään. Kaivaus hetkenä ja tunnelmana
  2. Dokumenttikuvat esineistä, esineluettelot. Esineet rakentuvat luetteloiksi ja fragmenteiksi maailmasta, joiden yhteydet toisiinsa abstraktoituvat lukusarjoiksi ja koodeiksi. Arkistointi prosessi ja tieteen esittämistraditiot.

Loppujen lopuksi se mitä kaivauksissani on löytynyt on kuvissani triviaalia. Keskiöön nousee ihmisen tieteellinen inhimillinen käyttäytyminen ja tieteellisen valokuvan tiedostamaton varjoon jäävä kerronta. Se mikä on katseen rajamailla ja mitä silmä ei kuvatessa huomioi. Katsojan silmissä valokuvan todellisuuden herää itsepintaisesti eloon.



in english >
| INDEX |CV | GALLERIA : De Pterygotis | Evoluutio | Kulttuurimaisema | Kaivauksia | Anatominen Kabinetti | Restauraatio | Kuutio | Luontomuseo
© ILKKA HALSO – ilkka.halso@kolumbus.fi