Auto haettiin Muuruvedeltä 15.1.2005

Se maksoi 1000€ joka sisälsi auton lisäksi 1 parin takajousia, jäähdyttimen, ruiskutuspumpun CAV DPA joka on kuuleman mukaan tehdaskunnostettu, huoltokirjan ja päiväkirjan sekä kaksi korjausmanuaalia joista toinen on Leylandin alkuperäinen korjaamokäsikirja.

Hakureissulla oli mukana Seppo, jonka autolla keikka tehtiin. Mennessä vietiin Sepon sukulaisen hiace Viekiin.

Veskun arvailujen mukaan saataisiin tällä matkalla sakot joko Nilsiässä tai Leppävirralla, joista tämä jälkimmäinen sitten toteutui.

Tuli 168€ sakkoa kun kuorma meni pikkuisen yli. Painoa kärryssä oli 2750 kg ja sallittu olisi ollut tasan 2000kg. 

Meni myös yli auton sallitusta peräkärrin kuormasta, mutta jotenkin tätä eivät erikseen sakottaneet.

Antoivat kuitenkin jatkaa matkaa kotiin!

Jossa oltiin klo 3:00 Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Matkamme Lieksan Viekin kautta kesti siis n. 21h.

Auto seisoi talomme päädyssä odottelemassa tallipaikkaa Taimon Lancian tilalle.

Tuli niin kova polte ettei malttanut odottaa ja hinattiin peli traktorilla talliin tutkittavaksi. Aie on saada kone käyntiin ensin ja sitten aloittaa purku.

Tallin lämpöön päästiin 7.2.2005.

Kasasin pumpun ja putket paikalleen jo keskiviikkona, mutta torstai iltana vasta pääsin koettamaan käynnistystä.
No eipä tuottanut tulosta vaikka miten ilmattiin ja sahattiin. Heräsi epäilys että sammutusvipu olisi sittenkin sitä kantta kiinnittäessä jotenkin pudonnut...

Pyöritin konetta startilla ja heti yskähteli pari kertaa vaikka oli kahden ekan sylinterin putket vielä irti.
Pistettiin ne paikalleen ja kone lähti ihan nätisti pyörimään. Jopa sammuikin kun vedin sammutusvivusta.
Nyt olen sillä käynyt tuossa pienet kiepit ajelemassa ja moottori toimii melko hienosti.Kumit vaan tahtoo olla aika kovat kun on niin vanhat ettei ole oikeen pitoa enää.
Semmoinen "vika" vielä on että virrat jää päälle ja avainta en ole enää saanut virtalukosta irti vaikka mitä tekisi. Akusta on otettava karva yöksi pois.
No, tuota(kin) ehtinee vielä tutkia ja vaikka purkaa. Nyt meinasin ruveta purkamaan autoa että saan rungon esille.
Liitteenä kuvia ja kertomusta pumpun mystiikasta.

Tässä näkyy pumpun rakenne. Kannen alla on nopeuden/määrän säätö- ja sammutuskoneisto.
Pysäytinvipu joka oli hankala asetella paikalleen on kuvassa hieman takana joten siitä ei näy kuin säätövivun puoleinen pää. Yläpää ko vivusta liikuttaa "Metering valve"a , osa 3., 
(mittaus tai annosteluventtiiliä) sammutettaessa. Piirsin tuohon suunnat keltaisella ja vihreällä.

Kuvassa näkyy kuinka Metering Valven vipu lerputtaa alaspäin . Tähän asentoon se jäi ensimmäisellä yrittämällä ja polttoainetta ei tullut suuttimille tipan tippaa. Keltainen nuoli markkeeraa sitä mihin asentoon se pitää kääntää jotta pumppu syöttää polttoainetta suuttimille.
Kun koneiston kantta asettaa paikalleen, vivun voi naksauttaa jollain ohuella puikolla vaakasuoraan asentoon.
Tarkkana on oltava ettei sammutinvipu tipahda akseliltaan.

Purkaminen alkaa

Aloitin purkamisen katosta. Ensin sisäverhoilut pois ja sitten katto irti.

Varmaan 50 kpl M6-pultteja ja osa ruosteessa mukavasti. Urakantaruuvit joukossa pahimpia. Vesan kanssa kannettiin katto välivarastoon parvekkeelle. Näytti aika rujolta, joten pitänee maalata!

Etupenkkien selkänojien takana olut filmivaneriseinämä oli pulttatu tosi huolella paikalleen. Sen kun sain irti niin paljastui takapenkkien jalkatila. hapettumaa oli pelleissä jonniin verran. Ja hiekkaa! 

Tuli mieleen idea että jos laittaisi tämän(kin) kohdan turkkilevystä niin voisi näyttää styleltä? Torstai-oltana tyhjensin tankkeja joissa olikin paljon dieseliä. Takatankki oli täynnä ja etutankki puolillaan. Pannuun joudun kaatamaan kaikki. Vieläkin jäi jäljelle kun lappo ei jaksanut nostaa. Peräosan pitäisi muutaman sivupultin jälkeen lähteä kohta irti.

Saako tämän pienempään purettua ilman niittien irrottamista? Voi olla aika homma.

Jää ensi viikolle tämän purku kun  tontille tuli sahuri ja koko lauantai meni puita sirkkelöidessä. Selkään koskee.
Saipahan ainakin raitista ilmaa ruostepölyn ja rälläkänkatkun sijaan.

Tiistai-iltana lähti korin peräosa irti. Oli kevyt kantaa sivuun. Vaikutti melko hyväkuntoiselta peltien ja muiden osien osalta, ehkäpä jokunen jäykistepalkki pitää korjata hitsaamalla.
Loppuilta sitten menikin hämmästellessä runkoa. Totuus kunnosta paljastui sitten tässä vaiheessa. Jotakin osasin odottaa, mutta en ehkä tällaista pitsiä. Paljon täytyy hitsata jos tästä meinaa hyvän tehdä. Toisaalta arveluttaa että jos noin paljon joutuu hitsailemaan niin mitenkä runko pysyy suorana? Kuvat puhukoon puolestaan.

Mielenkiintoista, kuinka iskunvaimenin on voinut pysyä tässä kiinni? Iskuja ei varmaankaan vaimenna, nippa napa pitelee kiinni niin että mukana kulkee.
Tule mielen että tähän pitää rakentaa ympärille hitsaamalla joku Jiiri jossa on kaikki tällaiset "iskarin reiät" yms jollain tapeilla niin että saa ne oikeaan kohtaan sitten kun rakentaa uusia mätien tilalle.

Kauniita ruostemuodostelmia. Näyttää lehtitaikinalta.

Toimiiko iskurit enää? Näyttävät olleen hyvät ja kalliit. 

Olisiko niin että kurat yms on jääneet rungon päälle jossa ovat sitten hautoneet teräksen pehmeäksi? Ruuvarilla kun tökkää niin menee kevyesti läpi. Pulttien ja ruuvien avaus tapahtuu tässä vaiheessa rälläkällä. Illalla suihkussa tulee mustaa räkää nenästä. Jos käyttää hengityssuojainta niin suojalasit on semmoisessa huurussa että ei tiedä onko oman vai naapurin auton kimpussa rälläköimässä.. Keksinnön paikka naamaritehtailijoille!

Kun suurin järkytys on laantunut, työ jatkuu. Torstaina saan irti etulokarit, perjantaina jäähdytin ja muutama korin osa siinä samassa. Lauantaina pääsen rintapellin kimppuun, joka onkin johdotuksen osalta aika haasteellinen. Englantilainen kojelautasuunnitteluinsinööri on amerikkalaista vikaveljeään huomattavasti paremmin henkisessä tasapainossa! Tämä kojetaulu on ihan tolkullinen purkaa (vrt Chevrolet Blazer K5 -84).

Toivon mukaan myös kasaaminen sujuu näppärästi. Hieman kyllä ihmetyttää nuo "raitisilma räppänät" ja kolelaudan muoto joka muistuttaa jotain eläinten juottoallasta. Rankkasateella saattaa muuttua sellaiseksi jos räppänästä tulee vettä sisälle, mitä en pitäisi mahdottomana. Ylimääräinen vesi valuu vissiin kintuille kun en löytänyt mitään ylivuotoputkea siitä.

Kaikki autosta irtoavat isommat palaset olen kantanut pyykkitupaan, pienemmät pakannut pahvilaatikkoon ja jotain sisustuksen helpeitä laittanut kylmähuoneeseen joka ei ole käytössä.

Aika pieneen tilaan saa näinkin ison auton osat kun ne puretaan palasiksi.

Koko viikon purku jatkuu. Ohjaamovarustus ja kaikki mikä on kiinni rintapellissä täytyy saada irti siististi. Sähköistys onneksi lähti lopultakin ennakoitua siistimpänä nippuna ja se oli reititetty kahden ison reiän kautta ohjaamon puolelle. kaapelikimput tulivat tosi sujuvasti sieltä ja joutuivat sitten pahvilaatikkoon (jossa näyttävät nyt siltä ettei näitä voi enää kukaan ikinä saada takaisin ainakaan toimimaan!).

Ohjausvaihteen kanssa olikin sitten suurempi työ kun ei oikein ruuvit tahtoneet irrota. Tai oikeastaan vipuvarren booriliitos. 
Lopulta keksin että tämä tulee rintapellin läpi kun suojapellin irrottaa reiän ympäriltä.

Loput helpeet irroteltu rungosta, ilta kerrallaan. 31.3. Kiskottiin runko traktorilla takapihalle. Ai niin, päätin hankkia uuden rungon sitten kun tämä vanha oli niin haperossa tilassa. Nyt kun sitä on katsonut, niin arveluttaa mahtaako kannattaa edes ottaa mitään irtopaloja enää talteen, kun näyttää silmään niin huonolta. Jouset ja akselit on nyt irti ja pestynä puhallusta odottamassa. Takaperän öljy oli aika kumman näköstä kun tyhjentelin. Väri oli kuin tuusulanjärvessä kesällä, vihreää! Vettäkin oli joukossa jonkun verran.

Bulkheadin paikkaamisen aloitin 1. päivä. Jalkatilan kotelo oli visusti kiinni hitseissään mutta sitkeys palkittiin. Pellistä taiteilin kanttikoneella oudonmallisen palan apparin ilmaventtiilin reiän reunaan ja sain jopa kohtuullisesti sen hitsattua paikoilleen. Jääpä nähtäväksi kauanko sitten pysynee siinä? Jotenkin tuntuu että kuin tuommoisia peltilistoja toisiinsa pistehitsaa ja sinne väliin jää rako niin varmana jostain niiden väliin tulee vettä ja sitten se taas ruostuu. Täytyy ostaa semmoinen ruiskujuttu jolla sinne koteloiden sisään saa pumpattua kosolti Tectyyliä.

Kevät alkaa tulla! Räystäät putoilee ja silleen. Tekisi kohta mieli olla jo ulkonakin välillä.

Kyllä sitä odotettiinkin. Taisi olla juuri hiukan alle kuukausi tilauksesta tämän toimitusaika. Haettiin runko Napen kanssa Beweshipin kireäilmapiirisestä rahtiterminaalista Vantaan Veromiehestä.

Kellarissa sain sen ripustettua näppärästi nosturiin ja "siihen ihme-telineeseen". Tässä on näppärä käännellä maalauksen aikana.
Rungon puhdistelin ensin vedellä ja rievulla. Seuraavaksi pyyhin sen asetonilla kauttaaltaan jotta mahdollinen rasva irtoaisi ja pinta olisi näin mahdollisimman puhdas maalausta varten.
Pohjaväriksi ihana vispipuuronpunainen Teknoplast primer ja pintaan musta Teknoplast 50. Jalin ruiskut lähtivät lopulta toimimaan kunhan oli vähän "säädetty".
Korin maalauksen kanssa täytyy sitten olla tarkempi ja laittaa se "regulatoore" siihen pistooliin. Maalausurakkaan kuului tietty akselit, jousipakat ja muuta sälää.
"Emootion" hiekkapuhallustöhellys vähän epäilytti, sillä massaa oli jäänyt paikoin aika paljonkin kiinni. No, puukolla enimmät pois ja maalia pintaan. On se uskomatonta miten rumat romut muuttuu nätiksi kun niitä tälleen finistellään vähän!

Maalausten kuivuttua ruiskutin rungon sisään tectylin kotelosuoja-ainetta yhden purkillisen (1L). Biltemasta ostin tähän hommaan sellaisen ruiskuttimen joka toimikin ihan kivasti.

Luulisi nyt kestävän hieman paremmin mitä se entinen runko. Vapuksi sain akselit rungon alle ja koko härvelin työnneltävään kuntoon.Kyllä joskus jos alkaa vastustamaan niin sitä tuleekin ja oikein kunnolla. Etuakselin jousipakat mietin tarkalleen miten päin ne kiinnitetään ja sainkin tehtyä ihan oikein kerralla. Takajousissa sitten harjoiteltiinkin enemmän. Ensin meni jouset kiinni perä edellä ja eikun irti. Sitten kun olivat jo auton alla, niin huomasin että mitäs näille jarruputkien kiinnityspalasille tehdään ja mihin ne tulee? Ei muuta kuin u-pultit auki ja peltejä sinne väliin uittamaan. Nyt pitäisi olla ok. Etuakselin yhdestä u-pultista korkkasi kierre ja tilasin sen enklannista. Ennen uutta pulttia ei tohdi laittaa konetta paikalleen kun saattaapa tulla vaikeuksia painon kanssa. Kyllä pikkuhommaa riittaaää muutenkin, kuten ….

Useilla autoharrastajien sivuilla netissä puhuttiin tankin korjauksen yhteydessä POR-15 tank sealerista, joten sellainen alkoi minuakin kiinnostamaan, etenkin kun takatankki näytti "tihkuvan" hieman saumoista. Se ei suoranaisesti vielä vuotanut mutta kura ja muta saumojen kohdalla oli tummunut dieselistä. Hiekkapuhalletut tankit maalattiin pinnalta samoilla aineilla kuin runkokin. Sitten tankit pestiin kuumalla vedellä ja sisään laitettiin "Marine clean" puhdistusaine, joka tuli sarjan mukana. Aineen annettiin vaikuttaa kullakin pinnalla n 2 tuntia jonka jälkeen aine kaadettiin pois, huuhdeltiin ja tehtiin vielä uusi käsittely. Esipuhdistuksen jälkeen tankkiin laitettiin nk. "Metal ready" happoliuos joka söi ruosteen ja muutti sen sitten vissiin kovemmaksi kamaksi lopullista pinnoitusta ajatellen (en ole kemisti!)

Aineen annetaan vaikuttaa n 30 minuuttia kullakin pinnalla, jonka jälkeen myrkyt ulos ja huuhtelu.

Nyt tankit pitää kuivattaa ennen lopullista pinnoitusta.

Kesällä sitä ihminen viihtyy pihalla touhuissaan, jotenka tämä auton rakentelu jäi satunnaiseksi puuhasteluksi sadesäillä. Myös tämän tarinan kirjoittelu jäi…..

Onneksi on kuvia joiden perusteella ainakin voi todeta hankkeen tilanteen eri ajanhetkinä.

Tuossa huomaat että on kone, ohjauslaitteet, tankit ja paljon muutakin löytänyt paikkansa.Huomaa optimistisesti valitut kesärenkaat!

Rainen avustuksella saatiin hankittua Teknokselta tätä ihanaa sinistä maalia kun oli laitettu postissa "näytekappale" heille tutkittavaksi. Näyte oli apparin jalkatilan yläosasta jossa väri oli mielestäni sitä oikeaa alkuperäistä eikä haalistunutkaan juuri yhtään. Tästä näytteestä olivat ilmeisesti joutuneet jollain analysaattorilla määrittelemään sävyn sävytyskoneelle. Sävy tehtiin Teknodur 50:een ja sillä on nyt Teknoksen koodi. Pohjat maalasin Teknodur primerillä joka tuntuu pysyvän kiinni kuin tauti, ainaskin paikoissa joihin sitä on vahingossa joutunut! Pintamaalia on 9l pänikkä, jotta sillä voidaan maalata tarvittaessa pari faarin Y10:ä koemielessä! Ensimmäisiä maalailuja näillä värilöillä olivat istuinboksi, bulkhead yms. pikku sälää.

Parhain esimerkki englanninkielisten sanalle "restoration" on ehkä tämän raitisilmapuhaltimen kuoren korjauksessa. Ensin raepuhallus varoen. Noin 1/3 vehkeestä katosi puhalluksen aikana ja reikiä tuli tuhdisti lisää. Pellinpaloista sai nippanappa hitsailtua tuketta suurimpien aukkojen kohdalle ja loput lasikuitukitillä umpeen. Hiomapaperilla muodot kohdilleen ja lopuksi maalaukset. 

Voila, puhaltimen uusi elämä on alkanut.

Turkkipelliksi sanotaan peltiä tai levyä johon on metallitehtaalla prässätty kohokuvioita liukastumisen yms estämiseksi. Tällaisesta levystä, alumiinisesta, leikkasin uudet jalkatilat etumatkustajille sekä nk kardaanitunnelin kuoren. Oikeasti tuossa ei kyllä kardaani kulje tällaisessa autossa, mutta vaihdelaatikko siinä kyllä on. Kaikki neljä vaihdekeppiä pilkistävät tämän lootikon läpi. Jalkatilat hitsautin veneentekijä Pekalla Mäntsälän maaseudulla. Kyllä nyt kelpaa kun on noin hienot! Laitan tähän kuvat "ennen" ja "jälkeen" niin ei synny epäselvyyksiä miksi tähän(kin) ryhdyin.

Turkkipeltiä on tulossa myös takajalkatilaan ja kenties etulokarien päällysteeksi.

Ovitolpat teettivät kovasti töitä ja aiheuttivat harmia. Noin 20-30 cm molempien tolppien juurista oli aivan lahot ja reijille ruostuneet. Ei auttanut muu kuin alkaa muotoilemaan pellistä samanlaisia osia ja sitten niitä sovittamaan paikalleen ja hitsaamaan. Tuohon omaan hitsaustaitooni kun en oikein luota niin vähän tuntui "kylmältä" lähteä taas tämmöiseen hommaan. Lopputulos nyt on melko välttävä omasta mielestäni, toivottavasti kestävät sitten käytössä.

Maalasin etulokarit, konepellin (rengas), ovitolpat ja kaikkea muuta pientä. Maalauksen viime hetkillä possahti kompurasta ilmaletku puhki. Oli ilmeisen kuumaa ilmaa tullut jo koneesta kun letku (muovia) oli sulanut puhki. Jysähdys oli aikamoinen. Jouduin lainaamaan uutta kompuraa jolla sain sitten työn päätökseen.

Letku korvattiin sittemmin kupariputkella öljyämisoperaation yhteydessä. Ko tempaus tuli ajankohtaiseksi kun olin faarille ilmaissut huoleni kompuran kovasta vikinästä ja hänkin siihen lopulta kiinnitti huomiota. Paljastui että kone oli aivan kuiva ja painesäiliö oli puolillaan vettä!

Kun keulan osat oli saatu maalailtua, päästiin hauskimpaan operaatioon, asennukseen. Nyt vehje alkaa muistuttaa autoa.

Uudet umpiot näyttävät tosi tyylikkäiltä ja lisävalojen kuoristakin tuli aika kivat vaikka ensin epäilytti maalailla noita kromattuja reunuksia. Sähkölaitteiden kytkentä on helppoa ja nopeaa, haittana vain joskus se ettei ne toimi niin kuin pitäisi. Pitkät valot sain toimimaan melkein ensi-yrittämällä mutta lyhkäisiä en millään, kunnes työnsin käden jossain tilanteessa kojelaudan johtovyyhteen ja kas, valot syttyivät itsestään.Lisäksi valojen johdotuksessa on varmaan joku automaattinen jäänpoistojärjestelmä kun tuntuivat käteen aika lämpimiltä…

Jerrykannun hankittuani olen kantanut pariin otteeseen löpösatsin molempiin tankkeihin. Pika-ilmaus voidaan suorittaa pitelemällä kättä tankkausputken tukkeena ja puhaltamalla huohotinletkuun. Vedenerottajan onneksi/epäonneksi aukaisin jotta näkisin mitä sisällä on. Onneksi siksi että siellä oli toffeeta 1dl, tai sellaiselta se näytti.
Epäonneksi siksi että avaamisen jälkeen vekotin vuosi kuin seula. Offipajan Antti lähetti postissa uudet tiivisterenkaat ja vot harasoo, laite toimii jälleen.
Jakajapumpun sisällä lienee joku ilmalukko tai muu jumi kun suuttimille menevien putkien päistä ei ruiki juurikaan yhtään löhöä kun konetta pyörittää.
No, jätän tämän käynnistelyn myöhempään vaiheeseen. Ehkäpä saan toimimaan vaikka hinaamalla tai sitten täytyy viedä Keski-Uudenmaan Dieseliin.

Sitten katto sisälle ja sen kimppuun.

Safaripelti irti ja kaikki vanhat lämpöeristeet roskiin. Hiirenpissa haisee. Taitaa olla myös hometta. Eriste on jotain ihme juuttia tai muuta luonnonkuitua. Ilmankos kelpasi oraville!
Eristeen tilalle 10mm solumuovia bostikilla. Näyttää tosi tyylikkäältä ja siistiltä. Arveluttaa mitenkä kondenssi käyttäytyy jos jää joku kolo tai ilmakupla sinne levyn ja pellin väliin.

Tätä tehdessä kävi kansainvälinen seurue eräänä iltana vierailla.

Eskon työkavereita englannista, ruotsista ja suomesta piipahti autotallissa. Tällä englantilaisella kun näet oli ollut aikoinaan IIa-malli. Hauska tapaus.Englantilaisen mielestä minun kannatti harkita lisälämmitin tähän autoon varsinkin kun asutaan näin pohjoisessa. Mitäköhän tuokin meinasi?

Katto maalattiin RAL9001-sävyllä, Teknoksen Teknodurilla. Tuli melko kiva, ei tosin ihan yhtä kellertävä kuin oli aiemmin. Kuiteskin ihan "siisti". Safaripellin takasinlaitossa meinasi kädet kipeytyä kun oli 60:llä niitillä kiinni. Hajosi minun popparipihditkin jo tässä. Onneksi sain uudet lainaan lintuyhtiöstä.Katto lensi paikoillee näppärästi, mutta oli hieman täsmättävää ennen kuin kaikki ruuvinreiät saatiin kohilleen. Myös irvisteli paikkapaikoin mutta tämäkin korjaantui kun pultteja väänteli kiinni tasavälein.

.

Tämän auton peräosa näyttää ihan joltain junan vaunulta kun tuo katto kaartuu tuolleen

Katon sisäverhoilu ei ottanut mennäkseen paikoilleen ihan suosiolla ja se oli vallan kärsinytkin aikojen saatossa. Nyt on mietinnässä josko ostan Järvenpään varastomaalista valkeaa huopakangasta ja liimaisin sen tuohon. Voisi tulla aika kiva.

Kuraläpät tuli vihdoin paikalleen taakse. Sehän muuttuikin mukavemman näköiseksi mitä ensi alkuun kuvittelin. Läpät kun on aika valtavat. Sopii tyyliin!

Nurkissa jo pitkään pölyttynyt turkkilevy jota oli varattu taka ja etulattioihin, otettiin vasta nyt esille. Takakourun kanttaukset meni ihan nappiin ja ovenreunojen muotoilukin luontui helpommin kuin olin luullut. Etulattian ruuvaukset tein ehkäpä typerästi kun laitoin pultein ja mutterein enkä käyttänyt niitä koriprikkoja vai mitä klipsuja ne nyt on. 
Kiinnittämiseen ja irrottamiseen tarvitsee kaverin kun kädet ei oikein muutoin riitä.

Lattiajupakan jälkeen kannoin ovet kunnostukseen tuolta pesuhuoneesta. Näyttäisi ihan siltä kuin kuskin ovi olisi jostain toisesta (harmaasta?) ajoneuvosta. Kummallisinta on että teräsosat on siinä paremmassa kunnossa kuin alumiiniosat ja vänkärin puolen ovessa täysin päinvastoin.

Nyt alkaa tuntua että saan auton valmiiksi Helmikuussa. Sitten tässä olisikin kulunut tasan vuosi tätä korjatessa. Huh!

Ovien meltorautaiset raamit olivat pehmoisessa kunnossa. Etenkin ikkunan alaosa ja oven alareuna. Kolmesta ovesta jouduin uusimaan ikkunan alaosan aivan kokonaan. Pellistä kanttaamalla sain kutakuinkin samanlaisen laatikon kuin alkuperäinen oli ollut. Aikamoista räätälöintiä joutui kyllä suorittamaan kun vanhoista osista ei ollut edes malliksi asti.

Kun hitsaus ja hiontatyö oli saatettu loppuun, tuli viimeisen maalausrupeaman vuoro. Maalasin "safari"-konepellin uudelleen tässä yhteydessä kun eka kerralla jälki oli jäänyt pikkuisen huonoksi. Lisäksi maalasin toisenkin konepellin varalta.

Vihdoinkin ovien istutukseen….

No mitenkäs tässä näin kävi? Ainoa ovi, joka sekin ottit tunnin äheltämisen, oli takaovi kun meni kiinni "lukkoon". Muut jäivät tuulihakaan jos edes siihen asti. Kun olin kasannut korin rungon päälle, oli ilmeisesti osat tulleet hieman eri etäisyyksille toisistaan mitä olisi pitänyt. Bulkheadin kuningaspulteissakin oli pikkuisen heitetty arviolla mittaa, miten etäällä tuo sijaitsi rungosta. Faari toi "porton" sorvinööriltä jolla sitten yritin prässätä oviaukkoja muotoonsa. Kehitystä tapahtui hieman parempaan suuntaan. Hieman masenti tämmöinen vastoinkäyminen. Josko laittaisin vaikkapa jotain muuta välillä…

No vaihdamme öljyt vaihteistoon ja moottoriin vaihtelun vuoksi. Jos vaikka pääsisi käyntiin hinaamaan, niin olis tuoreet öljyt vehkeessä. Moottoriöljyjen vaihto oli helppo keikka. Sotkuista hommaa oli suodattimen vaihto, kun mokoma sijaitsi etukardaanin yläpuolella ja patruunaa vaihdettaessa öljyt valui kardaanille ja sitä pitkin ties minne.

Loikkarin öljynvaihto sujui ongelmitta ja helposti. 85W-140 öljyä vaan joutui valuttamaan ½" reijästä tosi verkkaiseen että ei tulvinut minne sattuu. Noin tahmea öljy on kuin siirappia.

Jakolaatikon täyttö onkin sitten kertaluokkaa hankalempi kun täyttötulppa on ½" ja sijaitsee laatikon kyljessä. Ensi kerralla kannattaa laittaa öljy sisään laatikon päältä, paltikannen kautta!

Vaihdelaatikon öljyjen mukana tuli ensin vettä (oli hieman muissakin lootissa), sitten
töhnää ja öljyä. Öljynpoistotulppaa puhdistaessani huomasin töhnän joukossa jotain kovaa….HAMMASRATTAAN HAMPAITA !!!!!

Tulpan pikku poterosta löytyi kolme hammasta ja kaksi lukkorenkaan palaa.

Kun Vaihdelaatikko oli saatu irroteltua (6h , sis kahvitauon ja ruokailun),alkoi elämäni ensimmäinen vaihteistoremontti itse toteutettuna.

Vaihteisto nosturilla pöydälle ja hommiin. Korjausoppaassa on onneksi melko selvästi sanottu, mitä nyt pitää tehdä. Kun homma alkaa kulkea, niin oppaiden lukeminen jää vähemmälle. Tämän sain tuntea nahoissani kun irrotin vaihteensiirtäjän kannen omin nokkineni. Sproing ja ropinaa. Kuulia ja jousia lentelee ilmassa, jotain putoaa lattialle.

Ohjeen mukaan OLISI PITÄNYT irrottaa lukitsinjouset ja kuulat ensin. No nythan ne irtosi kaikki samalla kertaa. Onneksi kaikki osat löytyi.

Vaihteiston purku on mielenkiintoista. Hieman jännittää, miten osaan laittaa kaikki palaset oikein paikoilleen. Vikaantuneet osatkin löytyivät helposti.

Hampaat ovat irronneet 2-vaihteen kytkentärattaan sisä"boorista". Kolme puuttuu, eli kaikki mitä irtonaisia hampaita löysin, ovat tallessa. Löytyy myös lukkorengas josta kaksi palaa olivat peräisin. Jännä juttu että lukkorengas oli kuitenkin tiukasti paikallaan?!

Nyt PARTS MANUAL käteen ja etsimään osakoodeja. Kokeilen onneani ja tilaan englannista.
Kaikki menee tosi sutjakkaasti, mutta kestää vain pari viikkoa kunnes kamat on postilaatikossa.
Ihan tuli oikeat osat ja ehjänä kotipostilaatikolle saakka.

Ompas heppu tyytyväisen näköinen. Kädessä nk LAYSAFT.

Ja sitten kasaamaan.Rojut mahtuvat takaisin koteloonsa eikä tule suurempia vastoinkäymisiäkään. Kun päävaihde on kasassa laitan loikkarin paikoilleen.

Pääakselilta tuleva veto välittyy loikkariin booriholkin kautta. Ko holkin ulkopuolen hampaat olivat puoliksi kuluneet pois. Kun kyselin tämän asian tiimoilta, Olli kertoi kuluneisuuden johtuvan siitä että tässä autossa oli ollut aikoinaan loikkari joka oli alkanut ääntelemään ja siitä syystä vaihdettu toiseen loikkarilaatikkoon. 
Vaihdon yhteydessä ei sitten oltu tätä osaa vaihdettu, vaan se oli jäänyt "entisestä" paikalleen.
Vaihdoin myös jakolaakon takapään Stefan joka valutti öljyä käsijarrun rumpuun.
Sitten laatikko paikalleen.

Kun laatikko ja muut halintavälineet on paikallaan, päätetään yrittää käynnistyshinausta. Hinaustöihin päästään 23. maaliskuuta n klo 18 kun mummin ja faarin tietsikat on saatu pelittämään. Ensin hinataan faarin traktorilla Riihitiellä, mutta auto luistaa sukkana perässä kun tie on vielä jäässä.

Sitten päätetään kääntää nenä kohti sulia teitä. Lähdetään Mikkolan koulun kääntöpaikkaa kohti. Kääntöpaikalle mennessä ei ole käynistynyt eikä edes "luvannut". Teen ilmaustoimenpiteet ja irrotan 1-sylinterin putken ennen paluumatkalle lähtöä.Tuntuu ettei mitään eloa synny, kytken kolmosta pesään jotta kierrokset nousisi.
Kaiffarin kohdalla alkaa köhinää kuulumaan. Sitten se lähtee käyntiin! Hetkeksi tukitaan keskustan liikenne kun pysähdytään tätä ihmettelemään. Siirymme Nahkurintielle kotipizzan eteen jossa laitan putken kiinni ja irrotellaan hinausköydet.

Ajan loppumatkan "omin voimin" pihaan ja talliin. Nyt tuntuu lähtevän avaimesta käyntiin. Mikä helpotus.

Laittelen jäähdyttäjän nesteitä ja virittelen ajokkia koeajokuntoon.

Lauantaina ajelen koeajoja takapihalla. Faari ja Vinkku pyrkivät kyytiin, joten hekin pääsevät ajelulle. Toimii melko hyvin. Jarruissa on toivomisen varaa. teen lukkojarrutuksia ja tutkin jälkiä.

Seuraavan viikon illat kuluvat kiivaan aherruksen merkeissä. Takasivuovet aion jättää "lukkoon" ettei niistä kuljeta. Ovat jotenkin jumissa. Etuovet saan toimimaan siten että menevät omin avuin sisältäkin kiinni. Laitan etulattian takaisin paikalleen ja finistelen muutenkin pikku juttuja jotka ovat kesken.

Ajattelin tulevana viikonloppuna tehdä koeajoja vielä takapihalla.

Perjantaina varasin rekisteröintikatsastukselle ajan. Se on 3.4. klo 10:00 Keravalla.

Vehje saatiin 7.4. toisella yrittämällä (syy: jarrut) rekisteröityä. Numeroksi tuli se entinen.

Vaimo

Lapset

Nappe

Faari

Naapurit

Olli ja Tuomo

Ahosensetä

Sorvinööri

Ja kaikki muut!