Ensin pitäisi ymmärtää mitä Kirjoitukset tarkoittavat sielulla, elävällä sielulla tai kuolleella sielulla. Sielun alkuperäinen määritelmä löytyy kohdasta:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1. Moos. 2:7

Siis ihmisestä tuli sielu (hebr. nephesh; kr. psuche) - eikä ihmiseen ole tullut sielu! Ja elävä ihminen on elävä sielu ja kuollut ihminen on kuollut sielu. Elävällä sielulla on toimiva persoonallisuus ja identiteetti, aistijärjestelmä, jonka varassa hän elää ja reagoi ympäristönsä kanssa, tuntee, ajattelee, liikkuu, puhuu, päättelee,.. jne.
Ajatus että ihmisessä olisi sielu, joka on ikään kuin vankilassa ihmisruumiissa, ja kokee vapautumisen kuoleman hetkellä toiseen olotilaan on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta, ei Raamatusta (esim. Platon (k. 348 eKr.) Faidonissaan).

Mitä tapahtuu sitten kuolemisessa? Päinvastoin kuin edellä! Kuolemassa kaikki ”ihmisen osat” palavat alkulähteilleen. Kuolemassa Jumalan ihmiselle antama henki (henkäys) irtoaa ruumiista ja palaa Jumalan tykö ja ruumis maaperäksi, mistä se alun perin oli valmistettu.

Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. Saarn. 12:7

Kuoleman jälkeen ihminen ei siis enää ole elävä sielu, vaan kuollut - vailla tietoisuutta , vailla aistijärjestelmää oleva, vailla tuntemuksia tai ajatteluvoimaa oleva, vailla päättelykykyä oleva, vailla liikuntakykyä oleva.

Kun 1. Moos. 2:7:n mukaan ihmis-sielu tuli eläväksi ja toimivaksi Jumalan luoman (maaperäisen) kehon ja Hänen puhaltamansa elämän henkäyksen yhteistuloksena, niin kuolemassa tämä ihmis-sielu taas palaa Raamatun mukaan ”Tuonelaan”, joka hebreankielisessä VT:ssä on Scheol ja kreikankielisessä UT:ssä Hades. Scheol ja Hades voitaisiin  kääntää myös alkuperäisen ilmauksensa pohjalta nimillä ”Havaitsemattomuus” tai ”Näkemättömyys”. Ihminen joutuu kuoleman jälkeen ”Tuonelan-tilaan” olipa hän uskomaton tai uskova.

sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Apt. 2:27

Eli myös Daavid vahvisti tämän.

Raamattu puhuu useissa kohdissa sielun kuolemisesta:

Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen (hebr. sielun), kenen hyvänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla. 3. Moos. 24:17

Kuka mittaa Jaakobin hiekkajyväset, kuka Israelin tomuhiukkasten luvun? Suotakoon minun (hebr. sieluni) kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niinkuin heidän." 4. Moos. 23:10

Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun (hebr. sielun) surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne 4. Moos. 31:19

Ja Herra antoi senkin ja sen kuninkaan Israelin käsiin. Ja Joosua surmasi miekan terällä sen asukkaat (hebr. sielut), jokaisen, joka siellä oli, … Joos. 10:30

Muita kohtia esim. Tuomarien kirja 16:30; 1. Kun. 19:4; Job 36:14 ja Ps. 78:50

Kun ihminen (sielu) kuolee, niin hän menettää kykynsä olla tiedostava, ajatteleva, tunteva, kokeva, tahtova ja liikkuva olento. Seuraavassa muutama Raamatun jae, jotka tämän todistavat:

Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Ps. 30:10

Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. Ps. 88:13

Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. Ps. 115:17

Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Saarn. 9:5

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä. Saarn. 9:10

Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. Jes. 38:18

Mikä sitten on voinut vaikuttaa siihen, että näinkin yksinkertaisissa perusasioissa voi olla niin monta ”tulkintaa”?

Onko Jumala antanut ihmiselle todellakin niin hämärän ja monitulkintaisen ilmoituksen, että sitä voidaan väännellä milloin minkin teologisen oppijärjestelmän mukaan suuntaan tai toiseen? Vai onko alkuperäinen inspiroitu Jumalan ilmoitus lainkaan sisältänyt sellaisia merkityksiä, joita nykyään pidetään ”totuuksina”?

Mikä on vaikuttanut siihen, että kuolemaa ei haluta kristittyjenkään keskuudessa nähdä enää kuolemana - vaan elämän toisena muotona?

Miksi esim. Herran Jeesuksenkaan kohdalla monet kristityt tänään ajattelevat, että kun Hän kuoli, niin itse asiassa Hän siirtyikin vain elämän toiseen tilaan - ”astui alas Tuonelaan..” -ja kävi ”rupattelemassa” vainajahenkien kanssa. Eli kuolema on saanut merkityksen elämän jatkeena - eikä elämän vastakohtana, kuten Raamattu sen kuvaa!

Selityksiä, miksi tähän on tultu, on Kirjoitusten mukaan helppo luetella:

Ensinnäkin ns. Tuntematon Tekijä, joka vaikuttaa maailmassa ja jonka päähyökkäyskohde ja kaikki strategiat ja juonet keskittyvät Jumalan ilmoituksen (siis sen alkuperäisen) vesittämiseen. Tämä Vastustaja - jota Saatanaksikin nimitetään - on erittäin vahva, voimakas, älykäs olento, jonka Jumala itse on luonut vastavoimakseen (eräänlaiseksi kitkavoimaksi) oman - ihmiskuntaa ja koko universumia koskevan - suunnitelmansa toteuttamisessa Kristuksen Jeesuksen kautta. Tällä Vastustajalla on tänään koko maailma hallinnassaan - ja maailmassa elävät ihmiset - Jumala itse on tämän valtuuden hänelle myöntänyt! Ts. ainoa hyökkäyksen kohde, joka Saatanalla ja hänen joukoillaan tänä päivänä on, ovat kristityt ja heidän uskonsa (vrt. Ef. 6). Ja kun tiedämme, että usko tulee, kasvaa ja vahvistuu ainoastaan Jumalan sanan kautta (Room. 10:17), niin totta kai yksi hänen päästrategioistaan on murentaa Kirjoitusten arvovaltaa kristittyjen silmissä ja saada aikaan monesti aika leväperäisiäkin Raamatun käännöksiä, opillisia tulkintoja, ”puoliriehakkaita” saarnoja, erilaisia kristillisiä lahkoja, monenlaista opetusta, ns. kristillisten perimätietojen nostamista Raamatun sanan rinnalle jne. , jotta uskon määrä kristityissä vähenisi ja hänen - Saatanan - valta- ja vaikutuspiiri saisi kasvaa myös uskovien keskuudessa! (ks. Matt. 15:6! ; 1. Tim. 4:1!; 2. Tim. 4:3-4!)

Toinen keskeinen asia - edellisen sotatilanteen lisäksi - on tietenkin langenneen ihmisen lihan heikkous. Tämä kristityssäkin koko ajan vaikuttava synti ruokkii uskovaa monesti luulemaan itsestään (tai siitä kristillisestä yhteisöstä, jossa hän viihtyy) enemmän ja suurempaa kuin kuvitella pitäisi:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Gal. 5:19:21

Nämä heikkoudet seuraavat joka hetki myös uskovaa, ja ainoa keino saattaa näitä lihan tekoja kuoleteuksi (siis. Kuolemaan, toimimattomaksi) tapahtuu Hengen avulla Room 8:13.
Ja kaiken tämän saa aikaan tänään Jumalan armo, joka ilmestyy Jumalan armon evankeliumissa, joka on myös Jumalan voima. (Ef. 3:8; Room. 1:16; Room. 7:)

Niin .. . että Vastustajan vuosituhansia jatkunut hyökkäys Jumalaa ja Hänen ilmoitustaan vastaan on saanut aikaan sen, että esim. ilmaukset ”sielu” tai ”kuolema” eivät enää vastaa sitä merkitystä, jonka Jumala on niille alun perin tarkoittanut.  Kreikkalainen sielun kuolemattomuuden mytologia ja spiritistinen ajattelu ovat saaneet vallan kristittyjen keskuudessa. Saatana on saanut tässä asiassa erävoiton! Hänen edelleen jatkuva uskottelunsa ”Ette te suinkaan kuole!..”  - vaikka Jumala on niin sanonutkin (1. Moos.  3:4) on hyvin mennyt perille!

Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia. Saarn 7:29

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. Ps. 12:7