Annan moottorina toimii edelleen vuoden -81 Volvo Penta MD5B 7,5 hp. Toistaiseksi se todellakin toimii, mutta lienee ajan kysymys, koska aika ja merivesi ovat tehneet tehtävänsä. (Kuten alempaa käy ilmi, niin ei se aina toimikaan). Sinänsä moottorista on pidetty niin hyvää huolta kuin on osattu, mutta väistämättä joku päivä on viimeinen. Moottorien myyjät puhuvat yleensä n. 15 vuoden käyttöiästä, mutta 28 vuotta ei ole vielä ainakaan lannistanut vanhaa hoppaa. Uusia moottoreita olemme kaikilla messuilla katselleet, hinta vain on ollut toistaiseksi rajoittamassa innostusta.

Uusien moottoreiden hyviin puoliin kuuluu monien itsestäänselvien asioiden ohella helpompi huollettavuus. Suurimmasta osasta nykyisiä moottoreita kaikki TI-huoltohommat löytyvät moottorin edestä, kuten vesipumppu, suodattimet jne. Meillä vesipumppu löytyy moottorin takaa, jonne näkee vain peilillä tai kuten tässä, digikameralla.

Matkan varrella vesipumpun kannen ruuveja oli hukattu ja kannat olivat sekalaisia. Vaihdoimme ne yhdenlaisiksi hermojen säästämiseksi. Tässä vesipumppu ilman kantta.

Ensimmäisenä syksynä syyshuollon yhteydessä avasimme vesipumpun ja siipipyörä oli tällainen. Kai se vielä jotain jäähdytti, ainakaan kone ei leikannut kiinni.

Meillä ei toiminut öljynpaineen varoitusvalo. Sen huomasi tietysti startatessa, jolloin sen olisi pitänyt syttyä, mutta ei vaan syttynyt. Mittarilla selvitimme vian olevan öljykellossa eli anturissa. Sen vaihdettuamme öljynpaineen merkkivalo syttyi, mutta yllättäen myöskin summeri alkoi soimaan sen merkiksi, että virrat olivat päällä. Tämä summeri ei ollut koskaan toiminut meidän aikanamme, mutta summerissa ei ollut vikaa, se oli testattu. Se on kyllä meille arvoitus, mitä tekemistä sillä on öljynpaineen kanssa, mutta samapa tuo, kunhan toimii.

Koska meillä ei ollut mitään tietoa siitä, onko polttoaineensuodattimia koskaan vaihdettu, päätimme sen tehdä. Samalla tulisi opeteltua koneen ilmaus, joka saattaa joskus olla hyödyllinen taito. Ohjekirjan mukaan suodattimien vaihto ei ole mikään ihme homma, tyyliin "ota vanha pois, laita uusi tilalle". No, tavallaan se onkin noin, mutta välissä on aika monta miinaa, jotka ainakin ensikertalainen helposti nappaa räpyläänsä.

Ensimmäinen suodatin pitää allaan myös vedenerottimen. Se avataan päällä keskellä olevasta 11 mm:n ruuvista, jolloin koko läjä lähtee irti. Alle pitää laittaa astia, johon nafta valuu. Meillä sitä valuikin loputtomasti, sillä tankilta tuleva letku ei ollutkaan kunnolla puristettu kiinni. Lopulta irrotimme sen suodattimesta ja teippasimme sen kattoon.

Mukana tuli viisi tiivistettä, yksi vedenerottimen alareunaan, yksi keskelle, yksi filterin päälle, ja pienet pulttien tiivistämiseksi. Pencentran kaveri kertoi, että ylätiiviste on vaikea saada pois ja uusi pysymään paikallaan asennuksessa. Niinpä irrotimme koko suodatintelineen seinästä, se lähti helposti. Kuvassa ylätiiviste ja pultin o-rengas.

Ehkä oli tosiaan aika vaihtaa suodatin, valuma-astiaan putosi useita mustia läjiä, joita en olisi halunnut löytää suuttimesta tai muualtakaan moottorista. Tässä vedenerotin on jo puhdistettu liejun väristä.

Kasattuani suodattimen ja kiinnitettyäni sen seinään Petteri kertoi kuulleensa, että kannattaa täyttää suodatin jo valmiiksi naftalla, niin ei tarvitse nylkyttää polttoainepumpun käsivivusta viikkoa. Hetken nylkytettyäni totesin käsin pumppaamisen kohtuullisen tehottomaksi tavaksi, niinpä rykäisin kokeeksi koneen käyntiin. Suodatin täyttyi 15 sekunnissa.

Koska vaihtamaan oli alettu, niin vaihdetaan sitten se toinekin suodatin. Sitä ei vanhasta suodattimesta päätellen oltu koskaan tai ainakaan pitkään aikaan vaihdettu. Uuden suodattimen mukana tuli karkea vaihto-ohje, josta selvisi, että sitäpä ei tuosta vaan kierretäkään irti, vaan koko suodatinteline täytyy irrottaa. Tässä kohdassa se ei olekaan ihan niin helppoa, kuin edellisen kohdalla, sillä polttoaineputket ovat "banjoliittimillä" kiinni tässä suodattimessa. Banjoliitin suodattimen etureunassa, itse filtteri alla, letkun takana 8 mm:n kuusiokoloruuveilla koko höskän kiinnitys, ja nuolella osoitetaan sitä ilmausruuvia, jolla piti selvitä koko ilmausurakasta helposti, nopeasti ja vaivattomasti.

Takaisin ylös

Ei sitten selvitty. Pumppasimme sekä käsin että koneella monia kertoja, ilmasimme yhä uudestaan ja uudestaan, mutta kone ei alkanut laulamaan tuttua yksitoikkoista säveltään. Koska yleisöä ei ollut, oli aika kilauttaa kaverille, tässä tapauksessa lanko-miehelle. Selvisi, että ilmaus täytyy tehdä myös peremmältä, suuttimen vierestä olevasta ruuvista. Alla olevassa kuvassa ko ruuvi näkyy keltaisen johdon ja letkun välisessä mustassa aukossa. Siinä on talttapääruuvarille tilaus, mutta sitä ei pääse sellaisella vääntämään. Onneksi siihen sopi myös 10 mm:n lenkkiavain. Kun täältä ilmattiin pari kertaa, niin johan lähti.

Lopuksi alkoi loppusiivous. Ilmauksessa ym tohinassa naftaa oli roiskunut ja valunut sinne ja tänne, jonka pyyhkimisessä vierähti tovi jos toinenkin. Näppärä naftanimu pohjakaivon tietämiltä tapahtui vaipalla, nehän ovat tunnetusti imukykyisiä.

Koneen hajoaminen

Keväällä 2006 se sitten tapahtui. Varattua veneenlaskua edeltävänä iltana oli tarkoitus varmistaa, että kone käy. Silmämääräisessä tarkastelussa näkyi, että lämpötilan anturi oli kummallisessa asennossa koneen takana. Kun siitä sitten otti kiinni, niin eihän se ollut missään enää kiinni. Ensisilmäyksellä (kameralla) näytti siltä, että koneen kylkeen on ruostunut reikä

Purkaminen alkoi. Uusi kone maksaa halvimmillaan kaikkineen 6000€, ja ylärajaa ei tunnetusti ole. Tässä kansi avattuna.

Kun kansi oli kädessä, selvisi lopullisesti, ettei tilanne ollutkaan niin paha kuin aluksi näytti. Kannessa olevat kierteet olivat aivan ehjät, putsausta vaille.

Kannen ja lämpötilan anturin välissä on sovitinpala, jonka korroosio oli syönyt talven aikana

Uusi osa tilattiin Ruotsista. Termostaatin pohja oli sinänsä sen näköinen, että kannatti tämäkin avaus tehdä

Itse termostaatti puolestaan oli aivan uutta vastaavassa kunnossa. Tällä menee vielä vähintään kymmenen vuotta ;)

Apumoottori

Koska moottori on iäkäs, ja saattaa joku päivä jäädä eläkkeelle kesken unelmasäiden kaukana kotoa, päätimme tehdä kumiveneen moottorille perämoottoritelineen. Siis ei mitään säilytystelinettä, vaan sellaisen, johon perämoottori kiinnitetään ja sillä saadaan vene kulkemaan. Yllätys oli se, että se kulki verrattain hyvin. 4 hv:n Evinrudella huippunopeus on oman lokin mukaan 4,58 (oikeasti n. 0,5 kn enemmän), kun 7,5 hv:n Volvo Pentalla huippunopeus on 5,05 kn. Ja täytyihän sitä tietenkin kokeilla molemmilla moottoreilla yhtäaikaa, n. 5,6 kn. Harvassa kaksimoottorisessa paatissa on yhtäaikaa bensa- ja dieselkone;)
Takaisin ylös

Vetolaite

Tässä vetolaite S110 ylhäältäpäin.

Täältä löytyy Jouko Markkasen selostus vetolaitteen läpivientikumin vaihtotyöstä.