Juokse, Mooses, juokse

Mooses kasvoi aikuiseksi egyptiläisten parissa. Faraon tytär löysi hänet kaislakoriin laitettuna Niili-joesta, kun hän oli aivan pieni vauva. Prinsessa otti hänet pojakseen ja kasvatti hänet egyptiläisten tapojen mukaan. Mooseksella oli hieno koti, hyvä koulutus ja ruokaa yllin kyllin.

Mooses ymmärsi, että hän ei ollut egyptiläinen. Hän tiesi, että hänen oma kansansa ja hänen oikea perheensä elivät aivan toisenlaista elämää kuin hän itse. Israelilaisia kohdeltiin todella huonosti. He olivat olleet jo monta kymmentä vuotta faraon orjina. Heidän elämänsä oli kurjaa. Työtä oli niin paljon, että lepoaika vain lyheni ja lyheni.

Moosesta kiinnosti oman kansansa elämä ja hän lähti usein katselemaan, minkälaista väkeä nämä israelilaiset oikein olivat. Miksi farao vihasi heitä niin paljon, että kohteli heitä huonommin kuin muita? Pelkäsikö farao israelilaisia? Vai pelkäsikö farao Israelin Jumalaa?

Mooses ihmetteli näkemäänsä. Kansa tuntui olevan aivan näännyksissä. Silti he pitivät toisistaan huolen. He eivät omistaneet mitään. Eivätkä he silti näyttäneet kokonaan alistetuilta. He eivät palvoneet aurinkoa, patsaita tai faraota niin kuin muut Egyptissä. Ketä he palvoivat? Millainen Israelin Jumala oikein oli?

Eräänä päivänä Mooses meni taas katsomaan israelilaisten työntekoa. Taas hän näki, kuinka heitä sorrettiin. Moosesta suututti. Hän olisi halunnut auttaa, mutta ei oikein voinut. Kamalat työmääräykset tulivat faraolta, eikä kukaan saanut vastustaa niitä. Faraota kuului totella kaikessa, eikä hänen määräyksiään saanut edes arvostella.

Mooses katseli ja mietti, mitä voisi tehdä kansansa hyväksi. Samalla kiukku vain kasvoi, koska orjia pidettiin niin kovilla. "Tämä ei voi olla oikein", Mooses ajatteli. "Jonkun täytyisi auttaa näitä ihmisiä. Heidän kuuluisi olla yhtä vapaita kuin minunkin."

Silloin tapahtui jotain sellaista, mikä sai Mooseksen menettämään malttinsa. Tähän asti hän oli hillinnyt kiukkunsa, mutta nyt hän suuttui. Eräs egyptiläinen vartija löi israelilaista orjaa, vaikka tämä teki töitä niin paljon kuin jaksoi.

Mooses raivostui. Hän halusi puolustaa väsynyttä orjaa. Mooses katsoi ympärilleen. Hän varmisti, ettei kukaan näkisi häntä. Suutuspäissään hän hyökkäsi egyptiläisen kimppuun ja löi häntä. Mooseksen lyönti oli niin vihainen ja kova, että vartija kuoli. Kun Mooses tajusi miehen kuolleen, hän hautasi ruumiin hiekkaan, lähti pois ja toivoi, että kukaan ei nähnyt.

Vähän ajan päästä hän näki taas kaksi miestä toistensa kimpussa. Tällä kertaa lyöjä ei ollut kuitenkaan egyptiläinen. Molemmat tappelijat olivat israelilaisia. Mooses ei käsittänyt. Miksi kaksi orjaa tappeli keskenään? Hehän kuuluivat samaan kansaan. Heidän kuului auttaa toisiaan, eikä tapella keskenään.

Mooses meni miesten väliin ja kysyi toiselta: "Miksi sinä lyöt ystävääsi? Eikö teidän pitäisi selvittää asianne jollain toisella tavalla?"

Mies vastasi: "Mitä tämä sinulle kuuluu? Oletko sinä meidän johtajamme ja tuomarimme? Aiotko tappaa minutkin, niin kuin sen egyptiläisen vartijan?"

Mooses ei sanonut enää mitään. Hän säikähti miehen sanoja. Hän tajusi, että hänen tekonsa oli tullut ihmisten tietoon. Jos nämä orjat tiesivät hänen tappaneen egyptiläisen, sen voi tietää kuka tahansa. Farao ei katsoisi suopeasti egyptiläisen surmaamista jonkun orjan takia. Pian farao saikin tietää asiasta. Hän käski etsiä Mooseksen rangaistusta varten. Faraon aikomuksena oli tappaa Mooses.

Mooses tiesi tämän. Hänelle tuli kiire. Hän pääsi pakoon faraon sotilaita, eikä häntä koskaan saatu kiinni. Mooses ymmärsi, ettei voisi enää palata Egyptiin. Hänen oli pakko jatkaa matkaa. Pakomatka päättyi kauas vieraaseen maahan, jonka nimi oli Midian. Midianin maassa Mooses asui pitkän aikaa. Siellä Jumala valmisti häntä tehtävää varten, joka Hänellä oli Moosekselle varattuna.