STATEMENT   About my works A common feature of my works dealing with relationships between an individual, the society and the main-culture is the paradoxal nature of human life; a paradox in the power structures of individual and social demands. Tragicomicality is often the basic setting in my works. According to Charlie Chaplin: "Life is tragix in the close up, but comedy from the distance". Through irony and satire I try to avoid being too solemn. Instead I'm trying to relate naivety and simplification as a part of the whole picture, but without destroying overall content matter. The visual elements that are often included in my pictorial world are visual symbols, signs (for instance traffic signs) statues and details deom other works of art and pop-culture imagery. With those elements I mix the heritage of modern abstract painting, some realistic details, references to street art, cliches and sometimes a joke in bad taste. The techniques are mostly painting: oil on canvas and acryl on paper, mixed techniques with drawing and collage on paper, photography (ink-jet large-scale prints). Furthermore I trust in subconscious and pre-verbal layers in our brains, where understanding doesn't need verbalisation. My intention is to create entities where even absurd combinations don't alienate us from meeting reality, but they are opening new possibilities for seeing it. Playwriter Edward Albee's thinking is suitable for condensed verbalisation of my works: "It is easier to face delicate subjects and serious problems when you throw comedy in the middle of them, which turns a tragedy into satire". Maalauksistani Yksilön, yhteiskunnan ja valtakulttuurin suhteita käsittelevien maalausteni yhteinen nimittäjä on ihmiselämän paradoksaalisuus. Tragikoomisuus on maalausteni yhteinen perusasetelma. Charlie Chaplinin mukaan elämä on traagista lähikuvassa, mutta koomista etäämmältä katsoen. Keinovalikoimani kuvallisiin elementteihin kuuluvat kuvasymbolit ja merkkikieli, kliseet ja populaarikulttuurin kuvasto viimeisen sadan vuoden ajalta. Niihin yhdistän realistisia yksityiskohtia sekä viittauksia mm. moderniin maalaustaiteeseen ja katutaiteeseen. Ironian ja satiirin avulla väistelen tosikkomaista alleviivaamista. Naiivin yksinkertaistamisen ja kliseiden käytön yritän suhteuttaa kokonaisuuteen niin etteivät ne ala sabotoida sisältöä. Vieraannuttavilla elementeillä pyrin saamaan katsojan pohtimaan miten asia liittyy todellisuuteen. Hyvän elämän tavoittelussahan olennaista on todellisuuden kohtaaminen tavalla tai toisella, ei sen väistely. Estetiikkaa ja huumoria käytän toivoa antavina elementteinä kovan todellisuuden seassa pujottelevien hyvyyden ja kauneuden ilmentäjinä, totuutta unohtamatta. Maalaukseni operoivat myös esiverbaalisella alueella, jossa ymmärtäminen ei edellytä sanallistamista. Luotan ihmisen evoluution pituisen symbolisen ajattelun kehityksen ja geneettisen muistin kykyyn tunnistaa sanattoman kommunikaation viestejä. Pyrin työstämään teokseni kuvalliselleselkokielelle, mikä tarkoittaa kuitenkin hieman enemmän tulkinnan tasoja kuin esim. liikennemerkin yksitulkintaisuus. Näytelmäkirjailija Edward Albeen ajattelu sopii hyvin maalausteni sanallistamiseen: "Vakavat ja kipeät ongelmat otetaan vastaan paremmin kun niiden keskelle heitetään komiikkaa, joka muuttaa murhenäytelmän satiiriksi". Åminneforsissa 6.11.2009 Juha Sääski