Kuolleiden
festivaalien
seura
Sanovatko
nimet Saapasjalkarock, Ahvenlampirock, Kuusrock,
Tulivuorirock tai Giants Of Rock mitään? Yhteistä
niille on se, ettei niitä enää ole. Suomalaisessa
festivaalikentässä kävi viime vuosikymmenen lopussa ja
90-luvun alussa melkoinen myllerrys, kun monta
festivaalia kuolla kupsahti lyhyessä ajassa.
Kuten Sykkeen festivaalikalenterista näkyy, raikaa Suomi
kesäisin
musiikkia. Provinssirockin, Ruisrockin, Ilosaarirockin,
Nummirockin ja Rantarockin kaltaisten isojen rock-juhlien
lisäksi räminää tarjoavat lukuisat vaihtelevan
tasoiset ja kokoiset festivaalit. Vuosikymmenen vaihteen
molemmin puolin koettiin festivaalikentällä kuitenkin
melkoista myllerrystä, kun muutaman vuoden kuluessa
kuolla kupsahti useita suuria ja pitkään toimineita
rock-festivaaleja. Perinteisiksi
muodostuneista juhlista lopettivat Keski-Suomessa
Pihtiputaan Saapasjalkarock ja Saarijärven
Ahvenlampirock, Oulun Kuusrock ja Lappajärven
Tulivuorirock. Tuoreemmista raskaan sarjan yrittäjistä
menehtyivät Mikkelin Dinosaurock ja Hämeenlinnan Giants
Of Rock.
Keski-Suomessa,
Pihtiputaalla 11 kertaa järjestetty Saapasjalkarock
järjestettiin viimeisen kerran 1988.
- Samaan aikaan tuli hyvin
voimakas kilpailija Dinosaurock, jonka elämänkaari jäi
kylläkin lyhyeksi. Se tuli hyvin nopealla nousulla ja
vaikutti osaltaan meidän jonkinlaiseen alaspäin
menemiseen. Jostakin syystä maaseutufestivaalit olivat
siinä vaiheessa muutenkin kriisissä. Se saattoi johtua
siitä, että kunnollista majoitusta ei pystytty
tarjoamaan. Yleisö alkoi varttua ja muuttua
maksukykyisemmäksi, eikä missään lähistöllä ollut
riittävästi hotellikapasiteettia Oulua lukuunottamatta,
pihtiputaalaisen ohjelmatoimisto Dex-Viihteen pomomies ja
Pihtiputaan Saapasjalkarockin järjestäjänä toiminut
Seppo Kahilainen sanoo.
Raha ratkaisee
- Kaatumisiin vaikutti
viime kädessä myös se, että viimeisimmät festivaalit
menivät taloudellisesti pyllylleen. Kun kaikkien
festivaalien takana järjestäjinä oli
ei-musiikkitahoja, jotka pyrkivät niillä rahoittamaan
toimintansa, ei riittänyt, että pystyi järjestämään
hyvät festarit. Nykyään touhu on ammattimaistunut,
musiikkibisnes pyörittää festivaaleja hyvinkin
pitkälle itse. Turussa on Ruisrock-säätiö,
Seinäjoella Selmu (Seinäjoen elävän musiikin
yhdistys) ja niin edelleen, Kahilainen sanoo.
Kaukana ei ollut sekään,
että rokit olisi rokattu Seinäjoella ja Turussakin.
Jälleen kesän suosituimmaksi festivaaliksi povattu
Provinssirock sekä Pohjoismaiden vanhin festari Ruisrock
rämpivät nekin jossakin vaiheessa pohjamudissa.
- Ennen nykyisten
modernien kaupunkifestivaalien syntymistä jäi
festivaalikenttään tuolloin melkoinen aukko. Ruisrock
oli tietenkin yhtenä vahvana, mutta sekin kävi jossakin
vaiheessa hyvin alhaalla. Siellä oli välillä
huomattavasti vähemmän jengiä kuin Pihtiputaalla. Kun
Saapasjalkarockissa oli kerran 7000 henkeä, oli
Ruisrockissa perseelleen menneen ohjelmakattauksen vuoksi
3000-4000 yleisö, Seppo Kahilainen muistelee.
Toinen suuri
keskisuomalainen festivaali Ahvenlampirock jaksoi neljä
vuotta Saapasjalkarockia pitempään. Juhannuksena
rokattu festivaali alkoi paisua sen verran suureksi,
että järjestäjänä toimineen Saarijärven Pullistus
-urheiluseuran resurssit alkoivat loppua. Myös
huvialueen tilakapasiteetti alkoi tulla vastaan.
- Jo viimeistä
edellisenä vuotena, jolloin meillä oli esiintyjänä
Stray
Cats, ajattelin, että tämä on viimeinen kerta. Se
menikin tosi kirkkaasti plussan puolelle. Seuraavana
vuonna emme satsanneet enää ulkomaisiin tähtiin,
vaikka kotimaisista kärkikaarti paikalla olikin.
Yleisökato oli totaalinen. Jos Rantarockin ja
Nummirockin kaltaisten juhannusfestivaalien kanssa haluaa
kilpailla, pitäisi meiningin olla samaa tasoa, eikä se
Ahvenlammen alueella onnistu. Minulla ei riittänyt
enää mielenkiintoa lähteä rakentamaan hommaa kokonaan
alusta muualla, Saarijärven pullistuksen
toiminnanjohtaja Tauno Keskitalo kertaa.
JUHO HÄMÄLÄINEN
Kuusrock
ja kuri
Oulun Kuusrockista puhuttaessa on useissa 70-80-luvun
lehtijutuissa väitetty paikalla olleen melkoisen tiukan
poliisikurin. 80-luvun loppupuolella organisaation
jättänyt festivaalin perustaja Markku Hänninen
tyrmää kuitenkin keskitysleirifiilisväitteet.
- Se oli teidän
sopuleiden keksintöä, ei siellä ollut sen kummempaa
kuria kuin muillakaan festivaaleilla. Täällä Oulussa
oli kaksi lehtimiestä, jotka olivat minun pahimpia
vihamiehiä alusta alkaen, kun ryhdyin järjestämään
Kuusrockia. He kaivelivat aina kaikki mahdolliset
paskajutut, mitä löysivät, ja muut toimittajat
lähtivät siihen mukaan.
- Yhtenä vuotena toisen
lehtimiehen päälehdessä oli esimerkiksi juttu, jota
varten hän oli kerännyt PA-laitteiston
kiristysvaijerilukkoja ja joitakin niissä käytettyjä
rautatankoja. Hän otti niistä kuvan ja laittoi
kuvatekstiin, että tällaisia aseita nuoriso käytti
tapellessaan Kuusrockissa, Hänninen päivittelee.
JUHO HÄMÄLÄINEN
Ahvenlampirock
Saarijärvi 1982-1992
Ahvenlammin
leirintäalueella rokkailtu perinteinen keskisuomalainen
juhannusfestivaali.
Saapasjalkarock
Pihtipudas 1976-1988
Nelostien varressa 11
kertaa (yksi välivuosi) järjestetty rock-festivaali.
Kansainvälisistä tähdistä mainittakoon vaikka vuonna
1986 esiintynyt nouseva metallinimi Metallica, jolta oli
vastikään ilmestynyt Master Of Puppets -niminen
albumi.
Kuusrock
Oulu 1973-1994
Kuusrockissa ovat
vuosien varrella soittaneet muun muassa Scorpions, Iron
Maiden, Slade, Procol Harum ja Alice Cooper. Perinteinen
rockjuhla kaatui 90-luvun alussa järjestäjien
tappioihin, joita on maksettu näihin päiviin saakka.
Kuusrock-nimi sinnitteli vielä vuoteen 1994 asti
bändikilpailuna, jonka viimeisessä finaalissa nähtiin
jyväskyläläiset Markan Kone (2. sija) ja Suuret
suljetut purppurasilmät (3. sija).
Tulivuorirock
Lappajärvi 1970-1986
Ruisrockin
jälkeen vanhin suomalainen festivaali Tulivuorirock voi
ylpeillä sillä, että monet aikansa suursuosikit
esiintyivät siellä ensimmäistä kertaa.
Lappajärvellä on nähty muun muassa Manfred Mann, Mud,
Bay City Rollers, Suzy Quattro, Matchbox, Dexy's Midnight
Runners, Dr. Feelgood ja Status Quo. Festivaalin lopetti
tekijöiden kiinnostuksen lopahtaminen raskaaseen
talkootyöhön. Tapahtuman perustaja Matti Lampi löi
hanskat tiskiin saatuaan henkilökohtaisesti raskaasti
velkaa Status Quon vuoden 1986 keikasta.
Dinosaurock
Mikkeli 1987-1992
Väkevästi
aloittaneen, mutta totaaliseen mahalaskuun päätyneen
Dinosaurockin loppumisesta voi syyttää osittain
Mikkelin poliisia. Juhlalupien ja järjestämispaikan
jatkuva, usein viime hetkeen kestänyt pomputtelu johti
siihen, että viimeisestä Dinosaurockista kiertää muun
muassa huhuja, että esiintyjät juoksivat järjestäjien
perässä vaatien rahojaan. Joita ei tietenkään todella
vähäisen yleisömäärän vuoksi ollut.
Giants Of Rock
Hämeenlinna 1987-1992
Heavymusiikkiin
keskittyvä Giants Of Rock toi Ahveniston moottoriradalle
monia alan huippunimiä kuten Dio, Motorhead, Suicidal
Tendencies, Disneyland After Dark, Anthrax ja Sepultura,
kunnes viimeisen vuoden esiintyjien viime hetken
peruutukset romahduttivat yleisömäärän aiheuttaen
pahasti tappiota.
JUHO HÄMÄLÄINEN
takaisin
edelliselle sivulle
|