PETRISTÄ SANOTTUA



Petri tutkijana


"Petrillä oli se ominaisuuksien kokonaisuus, jonka vuoksi hän valikoitui meidän neurokirurgian asiantuntijayhteisömme jäseneksi. Lahjakkuus ja menestys lääketieteen opinnoissa sekä kiinnostus neurokirurgiaa kohtaan olivat ehdottomia edellytyksiä, mutta alan työ ja tutkimus vaatii paljon muutakin. Luonteeltaan Petri oli nöyrä ammatillisella tavalla ymmärrettynä. Nöyryyttä tarvitaan, sillä leikkaukset ovat vaikeita ja tutkimus vaativaa. Vastapainona Petrissä oli läsnä oikeanlainen itsetunto ja rohkeus, mikä sekin on olennaista jotta voi uskoa itseensä, että pystyy tekemään sen vaikeankin leikkauksen. Vaativan väitöskirjaprojektinsa lisäksi Petrin tutkijakollegat muistavat hänet kaikessa työssään sosiaalisena ja auttavaisena ihmisenä, jolla oli aina aikaa muiden tutkimuksia koskeville pohdinnoille."

-Mika Niemelä, Neurokirurgisen tutkimusryhmän johtaja, HUS



Petri kollegana


"Petri oli samanlainen niin töissä kuin siviilissäkin: rauhallinen, ystävällinen ja ennen kaikkea osaava. Ammattitaitoaan ja valtavaa asiantuntemustaan hän ei koskaan tuonut ylimielisellä tavalla esille vaan oli valmis nöyrästi auttamaan kysyjää tilanteessa kuin tilanteessa. Palava halu ihmisten auttamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen huokui Petristä ja tarttui kollegoihin. Petri oli seniori vertaistensa joukossa."

- Timo Laihinen ja Niko Anttalainen, työkaverit Kymenlaakson keskussairaalasta






Petri hiihtokaverina


"Petri oli laskettelureissujemme sydän. Hiihtämisen lisäksi hän rakasti vuorilla valokuvaamista ja laskettelumatkoihin olennaisena osana kuulunutta ruokaharrastusta. Kaikkeen mihin Petri ryhtyikään, hän teki sen suurella sydämellä huumoria unohtamatta. Hän oli mitä parhain ystävä."

- Tuomas Jalanko


Petri ystÄvÄnÄ


"Älykäs." Vaikka niin monet Petrin läheisimmätkin ystävät tuntuvat useimmin valitsevan tämän attribuutin Petrille, olen tullut siihen tulokseen, että se ei täysin tee hänelle oikeutta. Älykäshän Petri ilman muuta oli, eikä sitä voi kukaan kiistää. Kuitenkin Ressun lukiossa, jonka opiskelijoina ystävystyimme, talo oli täynnä toinen toistaan älykkäämpiä ja lahjakkaampia ihmisiä - myös joitain niitä huippuälykkäitä, joihin Petri kiistatta lukeutui. Se mikä sai ihmiset kiintymään Petriin oli jotain enemmän kuin älykkyys: Petri oli lempeä. Ja ollakseen lempeä, ihmisellä on oltava paljon mahtavia ominaisuuksia: on oltava rehti, oivaltavalla tavalla hauska, vastaanottavainen, hyvä keskustelija ja kuuntelija, aina ajan tasalla ja aina mukana - sitä hän oli. Eikä hän kokenut tarvetta korottautua seurassa vaikka mitä erilaisimmat asiat onnistuivatkin häneltä kuin vaivatta: aina kouluaineista abi-show:n järjestämiseen. Hänet sai mukaan lasilliselle Baker'sissa silloinkin kun olisi pitänyt harjoitella tunnilla matematiikkaa, sillä Petrihän sai kokeesta täydet pisteet muutenkin. Suurena etuoikeutena elämässäni on ollut saada seurata läheltä kun tuosta koulupojasta kasvoi mies, lääkäri ja ansioitunut neurokirurgian tutkija, pysyen samalla lempeänä, pysyen Petrinä. Ja sellainen hän on mielessäni edelleen. Sitä lempeyttä kun ei mikään - edes suurinkaan määrä lunta - voi pyyhkiä pois.

- Emil Viitala, lukiokaveri