Lääkärilehteen toimitettu teksti




Petri Honkanen In Memoriam


Lupaava nuori kollega ja rakas ystävämme Petri Honkanen kuoli lumivyöryssä 4.3.2013 Italian Monte Rosassa.

Petri syntyi 20.1.1987 Espoossa kaksilapsisen perheen esikoiseksi. Hän asui lapsuudessaan myös Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Ylioppilaaksi Petri kirjoitti loistavin arvosanoin Ressun lukiosta keväällä 2005 ja aloitti samana syksynä lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Jo opiskeluaikana Petri aloitti väitöskirjaprojektinsa neurokirurgian tutkimusryhmässä aivovaltimoaneurysmiin liittyen.

Opiskeluaikana kävi nopeasti ilmi Petrin poikkeuksellinen älykkyys ja nopea kyky omaksua uusia asioita. Hän oli laaja-alaisesti kiinnostunut erilaisista asioista ja tuntui kuin hänellä olisi ollut vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla. Huolimatta opinnoissa menestymisestä Petri ehti olla aktiivisesti mukana kaikessa opiskelijatoiminnassa.

Alusta asti Petri oli tärkeä osa kurssin aktiivisinta ydinporukkaa, ja kurssihengen olisi melkein voinut ruumiillistaa häneen. Petri oli tunnettu kandidaattien keskuudessa, ei ainoastaan luotettavana hahmona kahvipaikalla vaan hänen kättensä jälki ja oivaltavan humoristinen tyylinsä tulivat kaikille lääkisläisille tunnetuiksi logojen, julisteiden, lippujen, haalarimerkkien ja Lääketieteenkandidaattiseuran lipun graafisesta toteutuksesta. Kandidaattiseuran laulukirjakin ("Kultainen Uvula") on suurimmaksi osaksi Petrin tekemä. Hän oli aktiivisesti mukana myös lääkiksen speksissä, ja kaikesta organisoinnista huolimatta, oli yleensä juhlissa ensimmäisenä paikalla ja lähti viimeisenä. Yhteisen toiminnan järjestämisessä hänelle oli ominaista jämptiys ja asioiden reipas ja ripeä toteuttaminen, kuitenkin pilke silmäkulmassa ja mustaa huumoria viljellen. Opiskelijatoiminnan kautta Petri tapasi myös avovaimonsa Saaran, jonka kanssa hän hankki ja remontoi asunnon Töölöstä pieniä yksityiskohtia myöten heidän näköisekseen.

Petri uskalsi lähestyä auktoriteetteja ennakkoluulottomasti saaden aikaan erittäin hyviä keskusteluja ja oivalluksia opettajien ja kurssitovereiden kanssa. Petrin tapa suhtautua epäkohtiin oli kääntää ne itseään vastaan mustaksi huumoriksi, mikä kirvoitti monet naurut. Hän mm. teki reissuvihkojamme muistuttavat suoritusvihot kliinisille opettajille klinikkavaiheen päätösristeilylle, jolla opettajien oli vuorostaan kerättävä läsnäolomerkintöjä erilaisista "opetustilaisuuksista". Valmistuessaan lääketieteen lisensiaatiksi 1.6.2011 Petri piti kaikkien paikalla olleiden mieleen painuneen puheen tiedekunnan publiikissa.

Petri oli parasta seuraa erilaisissa kurssitapahtumissa, illanistujaisissa ja reissuissa. Hän keskusteli aiheesta kun aiheesta mielenkiintoisella ja intohimoisella tavalla ja sai muut hyvälle tuulelle - oli sitten kyse pizzakastikkeen oikeaoppisesta valmistuksesta, lasketteluvälineistä tai viskeistä. Petriltä olemme oppineet, että kuohuviinipullo (tai vappuna samppanja) pitää avata 45 asteen kulmassa, jolloin hyvä juoma ei kuohu hukkaan.

Petri aloitti kliinisen työn tekemisen ahkerasti neljännen opiskeluvuoden jälkeen. Tätä ennen hän toimi Myrkytystietokeskuksen päivystäjänä. Petri ehti työskennellä muun muassa Kymenlaakson keskussairaalassa, Marian sairaalassa, Myyrmäen terveysasemalla, Töölön sairaalassa neurokirurgialla sekä lukuisissa päivystyspisteissä ympäri Etelä-Suomea. Työssään hän osoitti tinkimättömyyttä työn laadusta, poikkeuksellista sosiaalista älyä ja lämmintä suhtautumista kaikkiin potilaisiin näiden sosiaalisesta asemasta ja ongelmista riippumatta. Petri oli myös aina valmis auttamaan ja neuvomaan nuorempia kollegoja sekä miettimään hankalia kysymyksiä yhdessä.

Petrille tärkeä harrastus oli telemark-hiihto, ja laskettelureissut suuntautuivat usein Alppien eri kohteisiin sekä Japaniin. Toinen Petrin intohimo oli valokuvaus, jossa hän yhdisti taitavaa graafista silmää ja teknistä hifistelyä. Kameroiden lisäksi myös monet muut tekniset vempeleet kuten polkupyörät olivat Petrille mieleen - varsinkin jos niiden käyttöön pystyi yhdistämään vauhdin. Pääsimme myös useasti nauttimaan loistavan isännän laittamista ruoista, jotka olivat viimeiseen asti mietittyjä ja huolella tehtyjä. Loppujen lopuksi kyse ei ollut aihepiiristä tai alasta vaan siitä, että kaikesta mihin Petri ryhtyi, hänellä oli tapana hankkia syvälliset esitiedot ja sen jälkeen toteuttaa visionsa erityisellä huolella, muttei kuitenkaan ryppyotsaisesti.

Välillä tuntuukin, että elämä Petrin kuoleman jälkeen on mahdotonta. Ketä nyt konsultoimme kun haluamme ostaa tietokoneen, maistaa hyvää viiniä tai valita parasta matkakohdetta? Harva ihminen on ehtinyt näin lyhyessä ajassa jättää lähtemättömän jälkensä näin moniin. Hänen kesken jäänyttä tutkimustyötään jatkamaan ja muistoa kunnioittamaan on perustettu Petri Honkasen säätiö, jonka tarkoituksena on tukea lahjakkaita nuoria neurokirurgian tutkijoita. Petri ehti tehdä väitöskirjaprojektinsa aiheesta kaksi artikkelia valmiiksi ja aloittaa kaksi työtä, jotka tullaan julkaisemaan. Petrissä parasta eivät kuitenkaan missään nimessä olleet hänen suorituksensa - vaikkakin runsaat - vaan se mitä hän oli. Se jää elämään monella tapaa. Tätäkin tekstiä kirjoittaessamme avasimme kuohuviinipullon 45 asteen kulmassa.


Petriä kaipaamaan jäävät avovaimo Saara, vanhemmat, pikkusisko, koko opiskelukurssi, ystävät ja monet työyhteisöt.



Lauri Halonen

Laura Kalaja

Saara Kirves

Riku Munkki

Lauri Mäki-Lohiluoma

Sanna Nieminen

Risto Tupi