Kukaan ei ole syntynyt värikoukkuvapa kädessään, joten asiaan on paneuduttava
huolella, jos aikoo hyväksi värikoukkupilkkijäksi. Syötillä tapahtuvaan pilkintään verrattuna
värikoukkukalastus on selvästi aktiivisempaa ja yleensä nopeatempoisempaa. Kalan etsiminen aloitetaan
pohjan tuntumasta. Pohjan pöllyttäminen ja pitkät houkutusvedot saattavat huonolla syönnillä olla
tarpeen, mutta usein kala ottaa värikoukun jo muutaman normaalin vedon jälkeen.
Aktiivisuudesta kertoo se, että kalan merkkiä ei odotella juuri koskaan minuuttia
kauemmin, vaan aina pyritään ensisijaisesti etsimään riittävän tiheä parvi, joka saadaan
nopeasti kerättyä pakkiin. Ensimerkkauksen jälkeen alkaa sitten tositoimi.
Uittamisen pääsääntönä on aina monipuolisuus. Värikoukku ei haise miltään ja on pahus vielä
kova ja piikkinen, joten kalalle ei voi antaa juuri aikaa tutkiskella syöttiä rauhassa.
Eli pilkki on pidettävä lähes jatkuvassa liikkeessä. Mielipiteet siitä, miten pilkin tulee
uida ovat niin ristiriitaisia, etten edes yritä ottaa kantaa tähän. Perustekniikka on siis
se, että pilkki nostetaan pohjan tuntumasta jonkin verran ylemmäs ja päästetään vapaasti
putoamaan lähtötasolleen. Nosto voi sitten olla mitä vaan hillittömän nopean vedon ja
hitaan vemputtelun väliltä, tätä määrää yleensä pilkin uintikyky. Tässä vaiheessa olen
itse joutunut hylkäämään useita pilkkejä, koska niillä on ollut taipumus heittäytyä
siimaan poikittain, ja tätä hyvä omaan käsialaan sopiva pilkki ei saa tehdä.
Alas pudotessaan pilkki sitten tekee kuvioita, joiden pitäisi houkutella kala iskuun.
Joskus kala ottaa jo putoavaan pilkkiin ja tällöin on yleensä kyseessä joko isompi kala
tai hillitön syönti, mutta kalan tarttuminen koukkuun on löysän siiman takia heikko.
Näin käydessä pitää pilkki nopeasti nostaa pari vaaksaa ylemmäs, jolloin yleensä seuraa
välitön isku. Mutta useimmissa tapauksissa pilkki pääsee vapaasti putoamaan ja oikaisee
siiman. Pilkki on tällöin uinut pystylinjalta sivuun, ja siima on näin ollen hieman vinossa.
Pilkin uinti takaisin pystyasentoon kestää pilkin uinnin laajuudesta ja veden syvyydestä riippuen
enintään 2-3 sekuntia, matalassa vedessä aika jää paljon alle sekunnin. Tämän ajan kala saa
tarkastella koukkua rauhassa, mutta miltei heti pilkin pysähdyttyä on aloitettava uusi nosto.
Tämä ei tietenkään ole muuta kuin pääsääntö, sillä joskus kala ottaa koukun vasta
muutaman sekunnin paikoillaanolon jälkeen, tosin harvoin näin.
Syönnin lähdettyä käyntiin on kaloja pidettävä "vireessä" mahdollisimman monipuolisella
uittovalikoimalla eli vaihdellaan vedon pituutta ja nopeutta satunnaisesti. Ja kun kalat
ovat aktiivisia, niitä voidaan alkaa nostaa ylemmäs. Muutaman kalan jälkeen siimaa kelataan
pari kierrosta ylemmäs, ja jatketaan jälleen parin kalan jälkeen nostamista. Optimitapauksessa
kalat saa hilattua aivan avannon alle, ja niiden houkutteluun ei enää tarvita muuta kuin
pilkin pudotus avantoon edellisen kalan jälkeen. Taivas on auki!