|
|
|
Sinfonia Lahti
Lahden Sibeliustalossa
15.4.2010
Jaakko Kuusisto, konserttimestari ja viulusolisti
Giacomo Puccini: Crisantemi (1890)
Aleksandr Raskatov: The Seasons Digest (2001)
Pjotr Tshaikovski: Muistoja Firenzestä (1892)
|
 infonia
Lahden Kevätfestivaalin ensimmäinen konsertti oli sangen
erikoinen tilaisuus: sinfoniakonsertin ja kamarimusiikkikonsertin
välimuoto.
Vaikka Giacomo Puccinin Crisantemi (Krysanteemeja) ja Pjotr Tshaikovskin
Muistoja Firenzestä kuultiinkin jousiorkesterin soittamina, ne
ovat eittämättä kamarimusiikkia: edellinen alun perin
jousikvartetto ja jälkimmäinen jousisekstetto. Aleksandr Raskatovin
sävellys The Seasons Digest (Vuodenajat lyhennelmänä)
viululle, jousille, lyömäsoittimille ja preparoidulle
pianolle on tietenkin orkesteriteos, mutta siinäkään ei
ole mukana yhtään puhallinsoitinta.
Niin vahvasti kuin Puccini onkin profiloitunut oopperan mestariksi, on
hänen kynästään lähtenyt myös muuta
musiikkia, kuten tämä Espanjan kuninkaan Amadeon muistolle
1890 kirjoitettu Crisantemi. Jo alkutahtien aikana musiikin eleginen,
kuutamoinen tunnelma toi etsimättä mieleen Arnold
Schönbergin yhdeksän vuotta myöhemmin
säveltämän mestariteoksen, jousiseksteton Kirkastettu
yö, jota myös jousiorkestereilla on tapana esittää.
Jaakko Kuusisto
(kuva) konserttimestarinaan Sinfonia Lahden pienennetty jousisto kunnostautui
soittamalla hivelevän kaunissointisesti ja luomalla ehyen,
lumoavan tunnelman.
 eoksensa
The Seasons Digest materiaalina venäläinen Raskatov (s. 1953)
on käyttänyt vuoden jokaista kuukautta kuvailevaa
Tshaikovskin pianosarjaa Vuodenajat. Tuskin erehdyn, kun
väitän, että Raskatov on napannut idean Rodion
Shtshedriniltä. Tämän Georges Bizet'n oopperan teemoista
nokkelasti koostamaa Carmen-balettisarjaa jousiorkesterille ja
lyömäsoittimille soittivat takavuosina orkesterit meillä
Suomessakin innostuneesti.
Raskatov (kuva) menee kuitenkin peukaloinneissaan ja muunteluissaan
Shtshedriniä pitemmälle. Paitsi että lyhentelee
Tshaikovskin kappaleet eräänlaisiksi aforismeiksi, hän
myös pistää pätkimänsä melodiat
surrealistiseen valaistukseen: yhtenä esimerkkinä Joulu, joka
aavemaisesti keinahtelevine valssirytmeineen ei todellakaan tuo mieleen
tonttuja piirileikkeineen.
Yksi sarjan vetävimpiä ja kekseliäimpiä luomuksia
on helmikuinen Karnevaali jännästi viuhuvine tuulikoneineen.
Sarjan muissakin osissa lyömäsoittajat saivat kerrankin
tilaisuuden esitellä patteristonsa harvoin esille
pääseviä erikoisuuksia. Kesäkuuta kuvaava
Venelaulu, yksi Tshaikovskin lumoavimmista melodioista, oli
vähällä livahtaa ohi inkognito, sillä sen nimeksi
oli käsiohjelmaan lipsahtanut Kehtolaulu.
Vaikka Raskatovin luomuksessa on monia hyvin oivallettuja tuokioita, ei
se kokonaisuutena yllä Shtshedrinin säkenöivän
Carmenin tasolle. Tämänpäiväisessä konsertissa
on mahdollista kuulla Tshaikovskin Vuodenajat alkuperäisessä
muodossaan Heini Kärkkäisen soittamana.
shaikovskin
Muistoja Firenzestä on loistava mestariteos ja se täyttikin
sinfonian paikan konsertin päänumerona paremmin kuin hyvin.
Erityisen italialaissävyistä ei musiikki
kylläkään ole, vaan aidosti Tshaikovskia
itseään, venäläisin maustein. Osuvampi nimi
teokselle olisikin Venäläinen Firenzessä.
Sävellys sai hurmioituneesti musisoineelta lahtelaisjousistolta
arvoisensa tulkinnan. Hehkuva energisyys leimasi intensiivisen
verevinä edenneitä ääriosia, mutta myös
lempeän tunteikkaat jaksot tuotiin ihastuttavan herkästi
muotoiltuina esille.
|
Teksti julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 17.4.2010
Copyright
© 2010 Arto Sakari Korpinen
|
|
