|
|
|


Sysmän Suvisoitto 2010:
Iiro Rantalan kamarimusiikki-iltamat
Sysmän teatteritalossa
4.7.2010
Iiro Rantala, piano
Matthew Hunt, klarinetti
Minna Pensola, viulu
Antti Tikkanen, alttoviulu
Iiro Rantala
Wolfgang Amadeus
Mozart
|
 ilaamalla Iiro
"Töykeä" Rantalalta
sävellyksen Sysmän Suvisoitto ryhtyi mesenaatiksi.
Lisänimeä Gigi kantava uutuus, trio pianolle,
viululle ja
klarinetille, kantaesitettiin nyt Sysmän teatteritalossa.
Konsertiksi en tilaisuutta sanoisi vaan kamarimusiikki-iltamiksi,
sillä käsiohjelma ei kertonut halaistua sanaa illan
sävellyksistä eikä edes listannut
niitä.
Niinpä tiedon murusia piti poimia muusikoitten sanailuista ja
huuleiluista.
Cantores Minores -kuoron pikkukanttorina musiikkiuransa aloittaneesta
Rantalasta on kehkeytynyt paitsi "pianistivelho" myös
säveltäjäveijari, joka pilke
silmäkulmassa ja suu
leveässä virneessä hyppelehtii edestakaisin
jazzin ja
klassisen musiikin raja-aitojen yli.
antalan
alati velmuileva asenne ilmenee jo hänen
sävellystensä
nimissä: Together we are Stroganoff, Tangonator, Proko-type of
Polka, Tango Ouh. Pianokonsertolleen – joka on esitetty
Lahdessakin – hän antoi nimen, joka tuottaa
tekstinkäsittelijöille harmaita hiuksia: Concerto for
Piano
and Concerto in G#XAX. Kahta erikoismerkkiä etsin aikani
turhaan
Windowsin Merkistö-ohjelmasta. Päätin
luovuttaa ennen
pinnan palamista ja merkitsin ne X:llä.
Sitä paitsi Rantala lienee ainoa pianisti, joka on esiintynyt
Sinfonia Lahden solistina sirkusklovnin asuun naamioituneena
– vappukonsertissa toki.
Tälle pelleilylinjalle asettui myös tuore
sävellys.
Käsiohjelmasta ei trion otsikon merkitys selvinnyt, mutta
aamun
Etlarissa säveltäjä sen paljasti:
"Sävellykseni
päähenkilö on suomalaishuora Ulla "Gigi"
Saastamoinen,
joka lähtee paremman leivän toivossa Amsterdamiin."
yllähän
Rantala nyt ampui pakonomaisessa huumorin tavoittelussaan pahasti yli.
Jos hän yhä jatkaa tätä rataa, on
vaikeata
pitää häntä vakavasti otettavana
säveltäjänä. Tämä
olisi vahinko,
sillä hänen poikkeukselliset kykynsä,
pidäkkeetön sävelellinen mielikuvituksensa
ja loistavat
taitonsa riittäisivät vaikka mihin.
Oli onni, että luin Etlarin vasta konsertin jälkeen.
Niinpä saatoin kuunnella trion ennakkoluulottomasti. Voinkin
nyt
ihastuneena sanoa, että rattoisan musikanttinen teos kantaa
mainiosti omillaan, pelkkänä absoluuttisena
musiikkina ilman
ohjelmia. Rantalan onkin viisainta häivyttää
vähin
äänin Gigi maisemista.
Tämä olisi
sävellyksen tulevaisuudelle vain eduksi.
Sillä on hyvät mahdollisuudet tulla suosituksi
myös
ulkomailla.
Esityksessä oli nimittäin mukana loistava
englantilainen klarinetisti Matthew
Hunt.
Hänen meriitteihinsä kuuluu muun muassa soittaminen
Luzernin
festivaaliorkesterissa, jonka jäsenet ovat kaikki Euroopan
huippuorkestereitten johtavia muusikoita, kapellimestari Claudio Abbadon
"käsin poimimia".
Musisoimalla innoittuneen elävästi ja taiturillisesti
Hunt
osoitti todella mieltyneensä sävellykseen.
Luonnollisesti
Rantala tulkitsi omaa sävellystään
maksimaalisen
autenttisesti. Ihailtavasti hoiti leiviskänsä
myös Minna
Pensola kolmikon napakkana viulistina. Ei ihme,
että vetävä esitys upposi
yleisöön kuin veitsi sulaan voihin.
llan
toiseksi säveltäjäksi ja siten
vertailukohteeksi Rantala
oli rohkeasti valinnut itsensä Mozartin, jonka pianolle,
klarinetille ja alttoviululle säveltämän
Es-duuri-trion
esityksessä koettiin illan tulkinnallisesti nautinnollisimmat
hetket. Ja nimenomaan äärimmäisen
aistikkaasti ja
henkevästi musisoineen Huntin ansiosta.

Lue myös:
Iiro
vappukonsertin klovnina
Iiro
ja Mozartin pianokonsertto
Iiro
ja Retuperän WBK
Iiro,
Töykeät ja Kuusiston veljekset
Iiro
ja Jaakko

Iiroa napsauttamalla voit vierailla hänen kotisivuillaan!

|
Teksti
julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa ja
Itä-Hämeessä 6.7.2010
Copyright
© 2010 Arto Sakari Korpinen
|
|