Autistien määrä Japanissa poikkeuksellisen korkea

Japanin kehitysvammahuolto tukeutuu järjestöihin

Sari Loijas ja kumppanit julkaisivat (v. 2004) järjestöjohtajien Japanin vammaishuoltoa koskettelevan matkaraportin. Sen mukaan suurin osa japanilaisista vammaisista asui vanhempiensa tai sisariensa luona. Varsinaisia vammaispalveluja oli vähän. Eläkkeen suuruus oli 700 euroa/kk, minkä lisäksi maksettiin vammautumisen vaikeusasteen mukaan määräytynyttä vammaistukea. Vammaisille tarjottava työ oli pääasiassa suojatyötä, josta maksettiin ahkeruusrahaa.

Japanilaisen kiintiöjärjestelmän (v. 1960 säädetty laki) mukaan yrityksiin olisi tullut palkata vammaisia työntekijöitä 1,8-2,2 prosenttia työntekijöiden kokonaismäärästä. Yrittäjät maksoivat mieluummin sakkoja kuin toteuttivat velvoitetta. Sakkorahat menivät vammaisjärjestöjen ylläpitämien suojatyöpaikkojen ylläpitoon.

Kehitysvammaisten opetus oli järjestetty pääosin erityiskouluissa. Niissä toteutettiin soveltaen normaalia opetussuunnitelmaa. Henkilökohtaista avustajatoimintaa toteutettiin järjestöjen toimesta.

Raportin mukaan japanilaisten hyvinvointi perustui yhteisöllisyyteen. Lapset huolehtivat vanhemmistaan ja vammaiset ihmiset asuivat usein vanhempiensa kanssa vielä aikuisinakin. Perhe turvasi vammaisen ihmisen perustarpeiden tyydyttymisen. Vammaislainsäädäntöä oli vähän. Vammaisuus nähtiin korostetusti lääketieteellisenä ongelmana. Järjestöjohtajat vierailivat Shizuokan prefekturessa. Siellä kaikista 17.000 vammaisesta asukkaasta yli 2.000 asui laitoksissa. Erityiskoulu oli sijoitettu sairaalan läheisyyteen. Apuvälinehuolto toimi paikallisten järjestöjen välityksellä.

Akiko Yoshida kumppaneineen tutki kehitysvammaisuuden esiintymistä Jokohaman kaupungissa v. 1996. Tutkimus koski kaupungin 17-vuotiasta väestöä. Sen mukaan kehitysvammaisten esiintymistiheys oli 0,72 %. Kehitysvammaisia poikia oli huomattavasti enemmän kuin tyttöjä (suhdeluku 1,73/1). Sama ryhmä oli tutkinut vuosina 1987-1989 kaupungin kehitysvammaisia. Tutkimuksen mukaan lievästi kehitysvammaisten osuus kaikista kehitysvammaisista oli 30 %, keskitasoisten 25 % ja sitä vaikeammin vammautuneiden osuus 20 %, lopuilta älykkyysosamäärää ei saatu. Tutkittujen keskimääräinen ÄO oli 39. Yleisin lisävamma oli epilepsia (28 %:lla). Autismia esiintyi 16 %:lla tutkituista. Mies/naissuhde oli peräti 7,7/1.

Japanin kehitysvammahuoltolaki säädettiin v. 1960 ja laki vammaisten perusoikeuksista v. 1993. Japanissa arvioitiin olleen noin 390.000 psyykkisesti kehitysvammaista henkilöä v. 2003. Vuoden 1990 tilastojen mukaan n. 20.000 heistä työskenteli kiintiöjärjestelmän mukaisesti normaaleissa yrityksissä ja 43.000 suoja- tai päivätoimintakeskuksissa. Laitoshoidossa oli n. 100.000 henkilöä

Lisätietoja:

Suomen delegaation vammaisryhmän raportti Japanista, Sari Loijas, VANE Vaihtoprojekti 28. 1.2004 - 10.2.2004
Kohti normalisaatiota Japanin kehitysvammahuollossa; julksen sektorin toiminta kehitysvammaisen aikuisen integroimiseksi yhteiskuntaan - Vänskä Kukka-Maaria - opinnäytetyö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki 2001
Disability Statistics in Japan, Tsukuba University Graduate School, Eiko Okuno, 2004
Mental Retardation Incidence in Yokohama City, Department of Special Education, Faculty of Education and Human Sciences,Yokohama National University, Japan
Employment Measures for Persons With Disabilities in Japan: Recent Developments, The Japan Institute for Labour Policy and Training 2004
Japan Down Syndrome Network
Ministry of Health, Labour and Welfare
Japani – Wikipedia

Kari Viitapohja 6.3.2004, 19.2.2010