 | Kehityksen taantuminen, pieni pää, karkeahkot kasvonpiirteet, maksa- ja munuaislaajentuma, vatsatyrä, kyttyrä- ja kieroselkäisyys, toistuvat infektiot |
Aspartylglukosaminuria
AGU-tauti
Aspartylglukosaminuria (AGU), on perinnöllinen aineenvaihdunnan tauti, joka johtaa vähitellen vaikeaan kehitysvammaisuuteen. Se on yleisin Suomessa. Jenner ja Pollitt kuvasivat oireiston ensimmäisen kerran v. 1967.
Peittyvästi periytyvän sairauden aiheuttava geenivirhe on kromosomissa 4 (4q32-q33). Tauti on noin yhdellä 18.000:sta suomalaisesta. Virheen vuoksi yksi elimistön valkuaisten rakennusaineista muuttuu toiseksi. Kysteiini-niminen arminohappo korvautuu seriinillä. Tästä johtuva häiriö aineenvaihdunnassa johtaa valkuaisyhdiste aspartylglukosamiinin kertymiseen soluihin. Kasaantuva aine aiheuttaa vähitellen pahenevat oireet. Suomessa sairastuneita on suhteellisen runsaasti Lapissa, Etelä-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa, ja vähän Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla.Ikonen kumppaneineen kuvasi v.1991 AGU-taudin suomalaisen muunnelman. Siihen liittyy AGA-geenin mutaato (AGUF).
Vastasyntyneinä lapset vaikuttavat yleensä normaaleilta. Heillä on kuitenkin usein joko napa- tai nivustyrä. Joillakin on jalkapöydän rakennepoikkeavuuksia. Ensimmäisen vuoden aikana motorinen kehitys on pääosin normaali. Yhdestä neljään ikävuoden aikana lapset sairastavat runsaasti hengitystietulehduksia. Puheen kehitys on hidasta ja lapset ovat liikunnallisesti kömpelöitä. Kouluiän lähestyessä keskittymisvaikeudet ilmenevät selvempinä. Kymmenestä ikävuodesta eteenpäin psyykinen kehitysvammaisuus on yleensä jo keskitasoista. Kasvonpiirteet ovat karkeat: nenänselkä on matala, suu on pysyvästi auki. Henkinen suorituskyky on parhaimmillaan murrosiässä (noin 6-vuotiaan tasoa). Sen jälkeen se alkaa taantua. Sairastuneet ovat kömpelöitä ja lyhytkasvuisia. Sanavarasto on suppea ja keskittymiskyky on heikko. Taantuminen nopeutuu 25. ikävuoden jälkeen ja se johtaa vähitellen henkisesti n. 2-vuotiaan tasolle. Samalla keskittymis- ja käyttäytymisongelmat vaikeutuvat.Vammautuneen suorituskyky taantuu hitaasti 15-vuotiaaksi asti. Nopeinta taantuminen on 30. ikävuoden tienoilla. Aikuisiässä monet tarvitsevat psyykenlääkkeitä levottomuuden hillitsemiseksi. Noin joka viidennellä on epileptinen lääkitys. Vammautuneet kuolevat normaalia nuorempina. Vaikeimmin vammautuneiden keskimääräinen elinikä on noin 45 - 50 vuotta.
Lisätietoa:
Life with aspartylglucosaminuria. Academic
dissertation, Arvio Maria, University
of Helsinki, Lammi 1993
Aspartylglucosaminuria (AGU):
Oraalinen terveys, orofasiaaliset piirteet ja yleinen kasvu (väitöskirjan
esittely) Arvio Pekka; Helsingin Yliopisto, Helsinki 1999
ASPARTYLGLUCOSAMINURIA;
AGU, OMIM, Victor A. McKusick, Moyra Smith, Michael J. Wright et al.
4q32-q33, AGA
to 4q35, DKBI, MIM Gene map
NiceZyme View
of ENZYME: 3.5.1.26
GeneCard for gene
AGA
aspartylglycosaminuria,
Multiple Congenital Anomaly/Mental Retardation (MCA/MR) Syndromes, Stanley
Jablonski 1999, NLM Archives, US
Aspartylglucosaminuria,
Findis.org
Aspartylglycosaminuria,
NORD
Aspartylglucosaminuria
in the United States, Hreidarsson S, Thomas GH et al, Clin Genet. 1983
Jun;23(6):427-35 - PubMed
Aspartylglucosaminuria:
psychomotor retardation masquerading as a mucopolysaccharidosis, Isenberg JN,
Sharp HL, J Pediatr. 1975 May;86(5):713-7 - PubMed
Aspartylglucosaminuria
in a Puerto Rican family: additional features of a panethnic disorder, Chitayat
D, Nakagawa S, Marion RW, Sachs GS, Hahm SY, Goldman HS, Am J Med Genet. 1988
Nov;31(3):527-32 - PubMed
High
prevalence of aspartylglycosaminuria among school-age children in eastern
Finland, Mononen T, Mononen I, Matilainen R, Airaksinen E, Hum Genet. 1991
Jul;87(3):266-8 - PubMed
Two
Japanese cases with aspartylglycosaminuria: clinical and morphological features,
Yoshida K, Ikeda S, Yanagisawa N, Yamauchi T, Tsuji S, Hirabayashi Y, Clin Genet.
1991 Oct;40(4):318-25 - PubMed
In
vitro mutagenesis helps to unravel the biological consequences of
aspartylglucosaminuria mutation, Ikonen E, Enomaa N, Ulmanen I, Peltonen L,
Genomics. 1991 Sep;11(1):206-11 - PubMed
Aspartylglucosaminuria
in northern Norway: a molecular and genealogical study, Tollersrud OK, Nilssen
O, Tranebjaerg L, Borud O, J Med Genet. 1994 May;31(5):360-3 - PubMed
Mutations
causing aspartylglucosaminuria (AGU): a lysosomal accumulation disease, Ikonen
E, Peltonen L, Hum Mutat. 1992;1(5):361-5 - PubMed
Three-dimensional
structure of human lysosomal aspartylglucosaminidase, Oinonen C, Tikkanen R,
Rouvinen J, Peltonen L, Nat Struct Biol. 1995 Dec;2(12):1102-8 - PubMed
Two
novel mutations in a Canadian family with aspartylglucosaminuria and early
outcome post bone marrow transplantation, Laitinen A, Hietala M, Haworth JC,
Schroeder ML, Seargeant LE, Greenberg CR, Aula P, Clin Genet. 1997
Mar;51(3):174-8 - PubMed
Aspartylglucosaminuria
among Palestinian Arabs, Zlotogora J, Ben-Neriah Z, Abu-Libdeh BY, Sury V,
Zeigler M, J Inherit Metab Dis. 1997 Nov;20(6):799-802 - PubMed
Bone
marrow transplantation for aspartylglucosaminuria: follow-up study of
transplanted and non-transplanted patients, Arvio M, Sauna-Aho O, Peippo M, J
Pediatr. 2001 Feb;138(2):288-90 - PubMed
Characterization
of the mutation responsible for aspartylglucosaminuria in three Finnish
patients. Amino acid substitution Cys163----Ser abolishes the activity of
lysosomal glycosylasparaginase and its conversion into subunits KJ Fisher and NN
Aronson Jr, J. Biol. Chem 1991
Angiokeratoma
corporis diffusum in a Spanish patient with aspartylglucosaminuria, E.
Vargas-Díez et al, Blackwell Synergy® 2002
Overgrowth of
oral mucosa and facial skin, a novel feature of aspartylglucosaminuria Pekka
Arvio, Maria Arvio, Matti Kero, Sinikka Pirinen, Pirjo-Liisa Lukinmaa, J Med
Genet 1999
Molecular
pathogenesis of a disease: structural consequences of aspartylglucosaminuria
mutations Jani Saarela, Minna Laine, Carita Oinonen, Carina von Schantz, Anu
Jalanko, Juha Rouvinen and Leena Peltonen, Human Molecular Genetics, 2001
Ser72Pro
active-site disease mutation in human lysosomal aspartylglucosaminidase:
abnormal intracellular processing and evidence forextracellular activation,
Minna Peltola, Ritva Tikkanen, Leena Peltonen and Anu Jalanko, Hum. Mol. Genet
1996
Startle
epilepsy complicating aspartylglucosaminuria, Angelo Labate et al, ScienceDirect - Brain and Development
2004
Kehitysvammahuollon BBS 1.4.1998
Kari Viitapohja 4.1.2004, 25.6.2004