AS-kisatarinoita 2009


Aloitussivulle . Omituista höpinää . Vieraskirja

Näitä tarinoita kirjoitteleepi "eräs autosuunnistaja". Aloitussivulta löytyy linkki mm. yhteystietoihini. Tässä tiedostossa on vain viimeisimmät hengentuotokset, ylävalikon linkeistä löytyy lisää juttuja. Käy toki kirjoittamassa pari riviä vieraskirjaani. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!

Viimeksi päivitetty 2009-08-10


Sisällysluettelo


Syksyn pahin kisaruuhka on ehtoopuolella. Kotimaan mestaruussarja on jo päätöksessä (hopealle, jesh! - taas uusi oma ennätys), NEZ reuhataan tulevana viikonloppuna Växjössä Etelä-Ruotsissa. Jotain levynkulmalle jäänyttä tässä ihmeteltäväksi jälleen...


Pohjanmaan kierros 7.-8.8.2009

Kesälomat kuluivat seikkailullisissa merkeissä. Viron Aegviidussa tuli käväistyä 8 tunnin rogain-kisassa ja Lohjanjärven II Yöseikkailuun tein tiiviisti materiaalia Satunnaisen Seikkailijan aivoitusten perusteella (ihan vähän otan omiinkin nimiin)... Oikeastaan aika iso harmi ettei riitä motivaatio ramppaamaan jalkaisin pitkin metsiä ja soita muutenkin kuin iltarasteilla.

Omituinen höpötys on ollut lähes neljännesvuoden yhtä kuollut kuollut kuin ameriikan Mikko Jaakonpoika, nyt kuitenkin omituinen höpöttäjä on lähes feenikslinnun lailla palannut eetteriin (mistä lie tämä sanonta saanut alkunsa?)

Pohjanmaan kierros, perinteikkään erittäin pitkän (Saimaan Ympäriajon lisäksi ainoa kaksi kertaa ajettu erikoiskilpailu) autosuunnistuksen erikoiskilpailun nimi on pitkästä aikaa nostettu tapetille. Hanaa! -sarjan kolme viimeistä osakilpailua järjestäneet Lapuan, Vaasan ja Kurikan autosuunnistajat varastivat EPUA:n 90-luvun alussa omiman nimen omaan käyttöönsä. Ihan kiva kuulla että sitä ei ihan kokonaan ole unohdettu! Siispä perjantaista otettiin puoli päivää työaikaa omaan käyttöön ja huristeltiin kohti Pohjanmaata.

Aurinkoinen ja helteinen matkanteko muuttui välillä vähän vetiseksi Tampereen jälkeen. Radio kertoi aurinkoisesta säästä lukuun ottamatta jossain Kuhmossa vesisateista jotka voivat olla rajujakin - haloo, Tampereellakin sataa...

Hyvissä ajoin saavuimme majapaikallemme Etelä-Pohjanmaan opiston opiskelija-asuntolaan Ilmajoelle. Lapualle on vielä reipas puolen tunnin matka ja aikaa pari tuntia. Tavaramerkiksemme muodostunut JOT periaate sai pienen kolauksen kun olimme Lapuan ABC:llä jo reilun tunnin ennen lähtöaikaamme! Asiaa saattoi tosin auttaa se, että Parkanon Shellillä teimme vain pyörähdyksen huoltoaseman ympäri ja söimme päivällisen vasta Jalasjärvellä.

ABC Lapua AS, LapUA

Lämmintä riitti Lapua-Nurmo -akselilla kurvaillussa kilpailussa. Radasta päävastuussa ollut Hakolan Marko oli keksinyt Simpsiönvuoren ympäristöön ja lähialueille mukavia autosuunnistuspähkinöitä. Tosin, vastuksia oli kuulemma reitinteossa ollut, moni paikka oli muuttunut vielä kisaviikolla? Heti kisapaperit saatuamme levisi ainakin allekirjoittaneen huulille leveä hymy: katsastuskortti oli paras mitä olen ikinä missään milloinkaan nähnyt.

katsastuskortti
Leveän hymyn irroitti erinomaisesti laadittu katsastuskortti.

Lähdimme reitille Lapuan tutulta ABC:ltä pari minuuttia ennen iltakahdeksaa. Tummat pilvet kiertelivät ympärillä mutta aurinko paistoi ja sateenkaarenpalakin oli nähtävissä. Huoltoasemalla liikkui monenkirjavaa "ilmestyskirjan petoa" (nimi lainattu), ilmiselvästi paikkakunnalla järjestetyn Välipuisto-rock -festivaalin ansiosta.

Ensimmäiset kieputukset teimme ihan Lapuan keskustan tuntumassa. Teollisuushallia ympäri, sorakuoppaa sekä uutta ja rakenteilla olevaa teollisuuskylää. Viiva tuntui B-tasoiselta mutta niin vain jäi matkan varrelle käymättömiä asemia. Kartat olivat viimeisen päälle viimeisteltyjä. Ja oli ihan kiva ajella reittiä kun ei juuri missään tarvinnut arpoa. Maaston muuttumisesta kisaviikolla tuli napsaistua yksi todiste: vaihtopiste oli kartalla neljän tien risteys.

x-risteys

Pajala-kartan sisään menossa viidennellä jaksolla emme edes epäilleet mitään vaikka viisitonnisella kartalla viiva oli pari milliä irti rakennuksesta ja tie osui kiinni piharakennukseen. Kilpi pois. Ja sitten lepikkoon räyhäämään: kuudes jakso oli siirtymä Simpsiönvuorelle. Ja seitsemän jyvät akanoista erotellut, lyhyehkö mutta vaativa lepikkopyöritys. Simpsiön P-alueet ovat jostain syystä pusikoituneet ja ah, miten mainioita asemia oli ratamestari paikalle virittänyt. Ja jälleen tuli todistettua vanha totuus: missä Valkosen Juki on kuvaamassa, siellä on tarkka taulu.

Simpsiönvuorelta pois ajaessa oli muutama mainio kepponen jotka purivat myös M-luokan osanottajille. Meille puraisu tapahtui vähän myöhemmin kun "unohdettiin" kääntyä ja mentiin melkein puoli kilometriä pitkäksi. Reitille palattuamme Mattila ja Uotila nähtiin tien sivussa, näyttää olevan keskeytys tuloillaan kun on auto laitettu tuohon malliin pysäkkiin?

Kisasta suurin osa on rullattu aika-ajolla mutta nyt on tulossa nopeusajoetappi. Valitettavasti mittarimme ei osaa mennä nopeusajolle, mikähän siinä mättää pohdimme. Taulukko esiin, noin 400 sekunnin väliä ajetaan. Toivottavasti ei ole AT-asemaa vaan saamme ajaa tuonne ennakkovapaalle JAT:lle asti. 50.000 kartalla yksi mutka ei oikein tuntunut sopivan joten pakit päälle ja peruutukset. Tiimityötä kanssamme tehnyt Lehtimäki-Jalonen ensin ohitti meidät mutta palasi sitten tsekkaamaan mihin me oikein menimme. No, ei mitään. Vähän myöhemmin sama juttu, me edellä, nyt meni varmasti väärin ja auto seis. Hannu ja Rauli pöristelivät ohitsemme ja me paikkaamaan, MRT:hän sieltä löytyi.

Mustakankaan motokross-rata jakoi mielipiteitä. Itse asiassa myös meitin autossa. Minusta jakso oli mitä mainioin (vaikka kilpi jäikin), kuljettajani ei pitänyt "yhtään" pehmeässä ja epätasaisessa hiekassa ajetusta jaksosta.

Moottoriradalla saimme edellämme lähteneitä kiinni ja pääsimme ohikin. Jee! Sitten loppuhuipennukseen Pirunkirkko -nimen saaneeseen valtavaan soralouhikkoon. Ennakko-AT ansa oli viritetty sisäänmenoon, vaistosimme sen ja odottelimme kiltisti oikeaa lähtöaikaamme. Turhaan, sillä AT-väki oli tehnyt ratamestarille oharit eikä "emit" viitsinyt lähteä hommiin.

Parin tunnin monimuotoinen kisa tuntui kovin helpolta ja oli yllätys että kolme pysäkkiä oli jäänyt käymättä. Onneksi muutkin M-luokkalaiset olivat säheltäneet ja saimme kakkospaikasta kotiin viemisiksi - mitäpä muutakaan kuin pokaalit. Ihan totta hei, eikö voisi keksiä jotain muuta palkinnoksi? Lohjalaisittain hienon perjantai-illan kruunasi A-luokan kaksoisvoittoon ajaneet Lahtiset ja Katajaisen Pasille nuotteja lukenut Jarkko Heino. Kämpille Etelä-Pohjanmaan opistolle Ilmajoelle kurvailimme puolen yön nurkilla. Pitkästä aikaa kunnon yöunet ja sitten uusien haasteiden pariin.

Rannikkoajo, VaaSAS

Aurinkoinen aamu, runsaan ja maukkaan aamupalan jälkeen teimme lähtöä Kurikaksi muuttuneeseen Jurvaan. VaaSAS:n kilpailun kilpailukeskus oli tuttu Metsäkylän NS-talo suurin piirtein keskellä ei-mitään. Kääntymismerkki oli hivenen hankalasti havaittava mutta kyllähän sen erotti kun kävi vieressä katsomassa...


Opastus kilpailukeskukseen

LÄTHTÖ-kyltti oli helposti paikannettu ja sitten louskutettiin niitä-näitä kanssakilpailijoiden kanssa.


Pohjanmaan murretta?

Lähdimme reitille M-luokan viimeisenä autona 13:02. Puustellinkankaasta aloitettiin. Nopeusajolla sisään eikä (Pohjanmaalta tuttuun tyyliin) etu-AT:ta. Pikkutarkkaa ja hiukan epävarmaa etenemistä, josta suoriuduimme ajallisesti suhteellisen hyvin - taaksemme jäi useampiakin ämmiä.

Jurvan keskusta ja teollisuushallipyöritys miehitetyn väli-AT:n kautta. Siirtymäluonteista etenemistä peruskartoilla ja sitten ne Jurvan-Kyläinpään välisen tien huikeat montut. JAT jakoi kartat ja liikkeelle. Melko pian saimme kaksi minuuttia edellämme lähteneen Audin liipaisimelle ja ohi. Vaan kuinkas sitten kävikään, pahaenteinen kolkutus etukulmasta päättyi ikävään etupyörän siirtymiseen koppaa vasten. Pitkittäistukena toimivan kallistuksenvakaajan kiinnityskorva oli poikki. Kuormaliinalla tuimme pyörän ja koitimme jatkaa. Jarrutus ei sopinut yhtään joten koitimme hissunkissutella eteenpäin. No eihän siitä mitään tullut. Vielä epätoivoinen tossusuunnistusyritys - ei, kyllä me jätetään leikki kesken ja koitetaan saada auto kuntoon illan toiseen kisaan.

Parin puhelinsoiton päästä saimme tiedon, että Kurikan ammattioppilaitoksen autopuolella on Daihatsun mentävä aukko, sinne siis. Saavuimme koululle tiukasti klo 16 jälkeen, lähtöaikamme illan kisaan on 18:10. Ei kai tuossa mahdottomia mene, totesimme, käärimme hihat, käynnistimme kellon ja otimme tilan haltuun.


Pajalla

Rikkinäinen osa oli irti viidessä minuutissa.


Pienestä kii

Hitsaustyöpisteessä oli mig-lanka sulatettu vartin kohdalla (enemmän aikaa kului selvittää mistä saadaan suojakaasu keskusputkistoon) ja puolen tunnin kohdalla oli osa kiinni autossa. Vielä sidontaliina irti ja homma olisi valmis.


Vielä vähän

Laskutustietoja kysyessämme saimme kuulla työmme menevän "auringon laskuun". Kiitos kiitos kiitos, ehdimme vielä Pitkä-Jussiin autosuunnistajan leikettä syömään. Ravintola oli kaikin puolin ok ja tarjoilija tosi mukava, mutta henkilökuntapulasta paikka kärsi ja aika pitkään kesti saada ruokaa. Ehdimme kuitenkin liian aikaisin kilpailukeskukseen ja saimme selittää yhdelle jos toiselle mitä tapahtui ja juu, auto on nyt kunnossa. Olisi ehkä kannattanut pitää tiedotustilaisuus ;-)

4. Pitkämön pyöritys, Kurikan UA

Pitkämön pyöritys alkoi reippaasti lyhyillä etenevillä jaksoilla heti Kurikan keskustan tuntumassa. Sitten siirtymää hienoja pikkuteitä käyttäen. Kolmannen jakson sorakuoppapyöritys oli vaativa, karttaa en saanut edellisessä Pitkämössäkään haltuun eikä nyt ollut juurikaan helpompaa. Asemia oli kylvetty pensaat täyteen. Parissa paikassa arvoimme oikeaa paikkaa ja yksi puskaan sisäänajo epäonnistui - kilpi pois ja aikaa paloi.

Ja mitä sitten tapahtui? Kuin veitsellä leikaten hieno kisa päättyi ja alkoi omituinen siirtymä. Nopeuspyynti 50 km/h ja 80 km/h rajoitus. Ajomääräyksen jokainen rivi oli merkattu siirtymä-tekstillä. Autosuunnistajat olivat sitten lähinnä teidentukkona, onneksi paikallisia ei ihan hirveästi ollut liikkeellä. Puolen tunnin matelun päätteeksi oli tarjolla vielä vapaaehtoinen tauko. Ei kiitos... Päätimme testata onko järjestäjä selvillä säännöistä ja otimme parikymmentä sekuntia myöhää - siirtymällähän saa olla vain ennakkoa tarkkailevia AT-asemia.

Tuttua Tervahaminaa käytiin raapaisemassa. Sen verran flegmaattinen olo oli vielä lähes kolmen vartin matelusta että vaihtopiste piti sählätä. Oikealta tuleva polku oli vaihtopiste - juu mutta ei nähty joten vaihtopisteeksi otimme sen polun josta olisi pitänyt kääntyä ysi oikeaan. Heh, aikaa paloi ennen kuin hiffasimme palata takaisin isolle tielle ja helppohan sitten oli havaita missä virhe tehtiin. Loppujakso räyhättiin vauhdilla ja saimme kiinni meidät ohittaneen Bemarinkin...

Jokkisrata oli jaettu kahteen jaksoon. Ei mitään ylitsepääsemätöntä mutta kisan toinen huti tuli kelpuuttaessamme C-luokan aseman tieltä emmekä osanneet ottaa tien vasemmalla puolella olleella polulla ollutta asemaa.

Omituista siirtymää jälleen - 100 km/h rajoitus ja pyynti 60 km/h. Tähän olisi luullut tuomariston puheenjohtajan puuttuvan, valtatiellä matelevat kilpailijat muodostivat todellisen riskin tienkäyttäjille. Jakso päättyi ennakkovapaalle JAT:lle, josta kurvailtiin lyhyt pyöritys Koskenkorvan tutuilla poluilla Ilmajoella. Itse asiassa, nyt kun katsoo AT-pisteitä tuon siirtymän päätttäneellä JAT:lla voi vain kummastella miten reitti on mitattu: me olimme vajaan minuutin ennakossa ja kuinka ollakaan napsahti puoli minuuttia myöhää eikä oltu M:ssä ainoita (olisko JAT + 1 minuutti jäänyt laskelmassa vaille huomioita?) Heh, saatiinpa muuten kunnon jäniskevennys kun puskasta hyppäsi eteemme fasaani joka lähti näyttämään meille missä reitti kulkee; kaksi risteystä mentiin ihan oikein, peräkanaa ja hissukseen (jaa, kuka meni hissukseen, kysyisi fasaani). Juuri kun kaivoin kameran kuvatakseni oppaamme se päätti loikata tien sivuun.

Sitten vielä matelusiirtymä maaliin, tosin viimeinen RT oli juuri ennen maalia. Luulin miehitetyksi palauttavaksi mutta läpiajettavahan se oli.

Kahden tunnin kilpailu ei varsinaisesti kuulu suosikkiemme joukkoon tänä vuonna vaikka ihan kelpo kilpailu olikin. Hämmästytti kuinka suureksi hajosi pistehaitari M-luokassa, voittajat ajoivat reitit puhtaasti mutta toisessa ääripäässä oli puuttuvia peräti kuusi (me pääsimme jokseenkin puoliväliin tulosluetteloa kahdella puuttuvalla).

Ratamestarina toiminut Juha Heikkilä (se toinen Juha H) kertoi kärsineensä motivaatiopulasta kisaa tehdessään eikä motivaatiota varmasti lisännyt erään kollegan vaihteeksi epäasiallisen puolelle mennyt piikittely (joka oli kuulemma alkanut heti ilmoitustaulun luettuaan paikalle saavuttuaan). Tottahan kilpailija tietää järjestäjää paremmin mitä maastossa on kun on siellä juuri viettänyt minuuttitolkulla aikaa... Olisin luullut, että kyseinen sankari tietää itsekin joskus kisoja tehneenä järjestäjän kaipaavan kaikkea muuta kuin turhaa vi***ilua kisan ollessa vielä käynnissä. Kritiikkiä tarvitaan mutta sen asiallinen antaminen on suomalaisille yleensä äärimmäisen vaikeaa. Ehkä se on osasyy siihenkin miksi AS-kisojen järjestäjiä on vuosi vuodelta vähemmän.

Pohjanmaan lakeuksille olisi mahtunut enemmänkin autosuunnistajia. Toivottavasti Pohjanmaan kierros näin toteutettuna toteutuu jatkossakin. 24 h erikoiskilpailua ei todellakaan ole ikävä mutta tälle konseptille äänestämme kyllä jaa.