kilpirauhasfoorumi
Kerro oma tarinasi!
Kirjaudu sisään tai rekisteröidy.
Foorumin käyttöohjeet.



Tänään on 28.10.2003, 18:21
kilpirauhasfoorumi :: Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi :: Ja taas kysymyksiä...
soikkuli
Junior Member


Parempia aikoja odotellen!
Viestejä: 84

Tila: Offline

Ja taas kysymyksiä...(14.10.2003, 10:41)
Siis suurinosa täällä kertoo huonosta olostaan vaikka lääkitys on ollut päällä jo pitkään (toisilla jopa vuosia ja ei mitään helpotusta).
Tiedän että tätä lukee moni joka "pysyttelee hiljaa" eli onkos ne kaikki niitä joilla olo on hyvä, ei ole kysyttävää ja täällä käydään vain toisinaan???
Voisittekos nyt tähän kysymykseen vastata tekin, jotka olette useimmiten vain "lukijoina" jos teillä on lääkitys tepsinyt...siis kuinka pian se on tuonut tulosta ja onko se niin että jos ei muutamaan kuukauteen ala helpottaa, lääke ei sovikkaan ja se ei auta vaikka söisi vuositolkulla???

Ja joskus jostain luin että lääkitys voidaan lopettaa tietyn ajan kuluessa???? siis eikös tää ole lopunelämän sairaus ja lääkitys, vai miten???






Jaksamisiin, Soikkuli!
IP: Tallennettu
Aurora



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 38

Tila: Offline

Ja ´pikku vastaus (14.10.2003, 11:15)
No,
minä täällä vaan avaan taas suutani, kun sama asia on pyörinyt päässäin Oma käsitykseni siitä, miksi täällä pyörii vain me valittajat on aika yksinkertainen. Miksi ihmeessä ketään kiinnostaa käydä valittamassa netissä taudistaan jos se on oireeton, ja silloin ei tietty kiinnosta muittenkaan valittelut. Tai jos sen verran kiinnostaa, että lukee ne, niin varmaan voivat ihmetellä mitä hyyppäreitä me oikein ollaan kun ei napit tehoa! Siis siihen samaan kun lankeavat monet lääkäritkin....

>Siis suurinosa täällä kertoo huonosta olostaan vaikka lääkitys on ollut päällä jo pitkään (toisilla jopa vuosia ja ei mitään helpotusta).

Niin, no olo on perseestä suoraan sanottuna aina välillä, mutta sitten taas on sitä kehitystäkin tapahtunut. Ihminen on vain siitä kummallinen otus, että sa haluaisi kaiken olevan niinkuin silloin vanhaan hyvään aikaan kun oli vielä ns. terve.... hmmm....koskahan se olikaan :X

>siis kuinka pian se on tuonut tulosta ja onko se niin että jos ei muutamaan kuukauteen ala helpottaa, lääke ei sovikkaan ja se ei auta vaikka söisi vuositolkulla???

Mie meen keskiviikkona Välimäelle jutustelemaan hyvää minuuttihintaan, jospa se Armourin vaikka irtoaisi, ainakin yritän kovasti. Yhtään mielenterveysnappia en kitaani laita paremman elämän toivossa, sillä minulla se on täysin turhaa, sen verran sekaisin on nuppi ihan luonnostaan

>Ja joskus jostain luin että lääkitys voidaan lopettaa tietyn ajan kuluessa???? siis eikös tää ole lopunelämän sairaus ja lääkitys, vai miten???

Mulle se Välimäki sanoi ainakin samalla hengenvedolla, että näitä sitten popsit lopun ikääsi, joten tiedä häntä. Onhan tästä taudista liikkeellä monia hoitomuotoja, kuten olemme palstalla lukeneet, ja moni on sieltä syvältä....
Minulla on ystävä, jolla on struuma, ja se nappailee pillerin joskus ja jouluna, eli silloin kuin muistaa, vaikka olen sanonut elämänlaadun paranevan tosi paljon jos yrittäisi joka aamu niitä napsia. SE muistaa ottaa siinä vaiheessa kun struuma paisuu, mutta muuten porskuttaa ihan hyvin, joten täyttä hepreaa, miksi meikä kärsii vaikka ja mistä ja toinen taas tasapainoilee miten sattuu. Sama diagnoosi ei kylläkään ole, joten pitäisikö siitä jotain päätellä ? Oisko tämä kilpparin krooninen tulehdus se paskamaisin versio?!? Ja onko mulla edes sitä vaan kaikki johtuukin ihan jostain muusta....

Aurora






IP: Tallennettu
riku
Newbie


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(14.10.2003, 12:33)
...Olen syönyt Thyroxinia jo useamman vuoden ajan, annoksella 1,5 tabua 0,1mg . Aina kun lääkäri kysyy, koska
aloitit lääkityksen, joudun toteamaan, että "ei harmainta
aavistusta". Se kertoo lähinnä siitä, että on tavallaan
tyytynyt tilanteeseen, että olo on yleensä paska, eikä
se siitä paljon parane. Ja kun joutuu kuvailemaan, että
onko olo normaali vai ei, on hirveän vaikea sanoa. Ei enää
muista mitä se normaali olo on tai on joskus ollut.
Itselläni on jo pitkään kuitenkin vahvistunut ajatus,
että haluaisin asioihin "muutosta". Periaatteessa
kaikkein pahimmat oireet, eli rytmihäiriöt ym. tykytykset saatiin kuntoon pikaisesti kun aloin syödä tyroksiiniä.
Jäljelle jäi epämääräisiä oireita, josta on tällä foorumilla
aiemminkin puhuttu. Esimerkiksi olo on kuin unessa, tuntuu
että seuraisi vähän sivusta omaa touhuaan. Hetkittäin on
kirkkaampia välähdyksiä, mutta enimmäkseen joutuu oikein
skarppaamaan, että se olen minä kun tässä höpisen.
JA SITTEN TULLAAN ASIAN YTIMEEN. Vaikka on epävarma
omista tuntemuksistaan ja olostaan ja siitä huolimatta saa itsensä rohkaistumaan niin paljon, että menee "valittamaan"
oloaan terveyskeskukseen ääni väristen...onhan kysymys
oireista jotka voi viitata siihen että "päässä vikaa"...
sitä todella toivoo, että lääkäri ottaisi asiat vakavasti
ja jos lääkärin oma tietämys ei riitä, ottaisi ainakin selvää asioista, eikä verhoaisi tietämättömyyttään käsittämättömän muminan taakse jostain ioni-molekyyli-tri..jotain, jolla onnistuneesti yleensä pystyy katkaisemaan potilaan ahdistelevan tiedonhalun tai motivaation tehdä ololleen
jotain. Itselläni kysymys on paljon siitä, että
tällaisten kokemusten jälkeen ei vaan kertakaikkiaan jaksa
tehdä asioille mitään...tai ainakin menee taas aikaa, kun
taas päättää, että nyt riittää.
No, edelliskerran tk-lääkärikäynnin jäljiltä, kirjoittelen...lääkärin määräyksestä tietty...päiväkirjaa tuntemuksistani ja "epämääräisistä oireista", mitä päivän aikana on tapahtunut jne. Ja kun riittävästi...mitä se sitten
tarkoittaakin...aineistoa on kasassa, käski lääkäri
tulla uudelleen vastaanotolle ja sitten tutkitaan
yhdessä muistinpanojani. Mielenkiintoista, eikö totta.
Eli loppuyhteenvetona, pitäisi olla paljon energisempi
ja "terveempi" kuin varsinaiset "terveet", että jaksaisi
taistella oman olonsa ja hyvinvoinnin puolesta.
Jokatapauksessa, jaksamista kaikille!
T:Riku






IP: Tallennettu
tatti@luukku.com



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(14.10.2003, 12:54)
Joo, mulle sanoi uusi ihanan ymmärtäväinen tk-lekuri, että eihän tässä nyt herranenaika labra-arvoja hoideta vaan ihmistä ja hänen oireitaan.
Mun Thyroxin-annosta hilattiin pikkuhiljaa sellaseen malliin, että olen ottanut elokuun lopusta lähtien joka toinen päivä 1,5 ja joka toinen 1 piltsua ja SKÄDÄM! Mulla alkoikin olo parantua ja tuntuu, että mä oon koko lailla entinen tavallinen itteni. Keväällä mun TSH oli 10 ja olin aivan pihalla, T4V muistaakseni 15. Kokeissa kävin ja vielä kun TSH oli melkein 9, silloinen tk-lekuri tykkäs että rupeepas nyt syömään masennuspillereitä. En suostunut. Laitoin omalääkärin vaihdon vetämään ja onnistuin siinä. Thyroxinia lisäiltiin pikkuhiljaa (keväinen annos oli 0,075 päivittäin. Viime viikolla sain uudet koetulokset ja nyt mulla on TSH 0,59 (alaraja 0,3) ja T4V oli 22 (yläraja 21) Siis piirun verran olen liikatoiminnan puolella. Sanoin voivani hyvin tällä hetkellä, lekuri yhtyi arviooni että jotkut ihmiset käyvät paremmin noilla arvoilla. Beetasalpaajaakaan en ole joutunut ottamaan. Painokin on alkanut taas tipahtaa alaspäin, keväällä ja kesällä en millään ilveellä saanut sitä liikahtamaan. Mulla on uusi kontrolli 6 viikon päästä ja vapaus mennä otattamaan kokeet aiemmin, jos oireita alkaa taas ilmaantua.
Että joskus sentään saa joku ymmärrystä tälle kilppariasialle ja olen aika iloinen siitä, että kerrankin se olen juuri minä! Sen verran pitkään olen kilpirauhasasioissa (siis arvojen ja olon heilahteluissa) joutunut painimaan. Paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
Hyvää ja vakaata hyvinvointia kaikille ja muistuttakaa lääkäreille että ihmistä oireineen oli tarkoitus nyt hoitaa näisää kilpparisairauksissa eikä pelkkiä labra-arvoja (voi olla joillekin aika vaikeeta ymmärtää





IP: Tallennettu
tatti@luukku.com



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(14.10.2003, 14:58)
Kirjoittelin jo edellisen viestin, mutta unohdin lisätä, että aloin mättää myös Neurobion Forte -nimisiä vahvoja
B-vitamiinipillereitä, lisäsin liikuntaa (ihan tavallista, mutta suht säännöllistä kävelyä vaan) ja jätin kahvinjuonnin pois n. kuukausi sitten. Lisäksi pidän huolta siitä asiasta, että otan Thyroxinit noin puolta tuntia ennen aamupalaa, siis tyhjään vatsaan.
Mä todella toivon, että näistä vinkeistä olisi apua jollekin. Olen myös jättänyt tämän sairauden jatkuvan vatvomisen pois mielestäni ja yritän keskittyä ihan tavalliseen elämään. Tiedän kyllä hyvin itsekin, että silloin kun rypee vajaatoiminnassa niin on vaikeata olla ajattelematta sairautta jatkuvasti, mutta kun valoa alkaa pilkottaa, niin pitää myös osata irrottautua vatvomisesta ja osata sijoittaa esim. omituisten lääkärien typerät arviot ihan omaan osastoonsa eikä jäädä niitä enää katkeruudella muistelemaan. Asennekysymys tämäkin - ainakin osittain.




IP: Tallennettu
Freepass



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 32

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(14.10.2003, 15:43)
Moi tatti@luukku.com,
noi viitearvot näköjään vaihtelee, ohessa Yhtyneiden Laboratorioiden viitearvot:
T3-v Viitearvot
2.8-6.5 pmol/l
T4-v Viitearvot
10.0-23.0 pmol/l
TSH Viitearvot
0.400-4.000 mU/l
Meidän terveysasemalta tulee hiukan toisenlaiset viitearvot kuin yllämainitut, mitkä sitten ovat oikeat ,ota tästä sitten selvää. Mielipiteeni tuohon kysymykseen että käykö täällä vain kaikki sellaiset narisemassa joilla lääkitys ei täysimääräisesti tehoa niin epäilisin että vastaus on kyllä. Itsekin olen kärsinyt vajaatoiminnan oireita osittain tiesostamatta mutta heräsin oireisiin silloin kun huomasin että lämpöni olivat jatkuvasti alle 36, sen jälkeen aloin vasta ottamaan asioista selvää. Monella on varmasti samankaltainen tilanne että eivät tiedosta tilannetta.





IP: Tallennettu
tatti@luukku.com



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 11:30)
Heippa Freepass!
Ihmettelen vaan sitä asiaa miksi nämä viitearvot ovat erilaisia jollain Yhtyneilla Labroilla ja taas terveyskeskuksissa. Siis Yhtyneiden mukaan mulla ei ole lievää liikatoimintaa, vaan varaa petrata vielä yks pykälä, mutta terkkarin mukaan mä oon jo liikiksellä. Tätä TPO3-arvoa multa ei ole tietenkään ikinä edes otettu.
Noista terkkarin viitearvoista sen verran, että aikaisempi lekuri oli tosiaan sitä mieltä ettei lääkeannosta tarvitse lisätä, vaikka vajis oli luokkaa 9 (TSH). Itse mä omilla ohjeillani nimittäin sitten lähdin lisäilemään, otin riskin, vaikka ei pitäisi lähteä mestaroimaan. Mutta mä todella olin hyytymässä!
Rikulle haluan sanoa, että mun mielestä lekuri jossain mielessä alistaa, jos pyytää kirjaamaan oireita ylös paprulle, pitämään tavallaan päiväkirjaa. Mun korvissa se vaikuttaa siltä, että täytyypä palauttaa luulotautinen kuosiinsa. Oliskos taas masennusepäily kyseessä? Oma aikaisempi tk-lääkärini, joka halusi minun syövän masnnuspillereitä, halusi minun myös täyttävän jonkun ihme masennuskartoituksen ja vaikutti pettyneeltä, kun tulos olikin toinen. Hänen mielikseen mä sen silloin keväällä tein, että päästäisiin asiassa eteenpäin.
On tää kumma sairaus ja vielä kummempaa se, että tietoa eikä mielenkiintoa ei oikein tunnu olevan ainakaan lääkäreiden parissa ja taas jos potilas itse tutkii ja tietää asiasta jotain, sehän pitää kiireellä pistää nurkkaan seisomaan ja parempi on, jos sille tökkää aasinhatun päähän lisäksi. Että olis jo hiljaa niistä oireistaan, hypokondrikko!




IP: Tallennettu
riku
Newbie


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 12:20)
No se kai tällä päiväkirjan täyttämisellä on tarkoitus
etä masentuisin oikeasti. Edellisen kerran kun kerroin
lääkärille tästä "epämääräisestä sumussa kävelemisestä",
alkoi lääkäri kyselemään lapsuudestani.
Onhan se tietty edes positiivista, että oli jollain
tavalla kiinnostunut. Ja toisaalta, kyllähän lääkäri
tekee minulle palveluksen. Vaikka joskus tuntuu, ettei
enään jaksa tapella ja miettiä, voisiko se sumu hälvetä...
mutta nyt kun on saanut purkaa itseään mm. tällä foorumilla,
lähinnä alkaa puhista myönteistä kiukkua, että
hemmetti, pakko pistää sitten vaikka viimeiset eurot likoon,
ja hakeudun johonkin "asiantuntijalle", joka tietää
enemmän näistä jutuista. Omasta hyvinvoinnista ja
kunnostahan sitä on kysymys...jos ei itse sen eteen jaksa
nähdä vaivaa, kukas sitten...
Hmm..taas kun on vaihteeksi tämmöinen energinen olo,
taidan pistää asiaan vähän vauhtia.
Voimia kaikille!




IP: Tallennettu
liisa
Junior Member


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 54

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 15:11)
Tämä palsta on madaltanut kynnystä puhua "epämääräisistä" oireista, jotka ovat ihan oikeita, mutta joku ne aina tyrmää.
Olen huomannut, että asiaan keskittyminen ennen lääkärissä käyntiä helpottaa asioista kertomista ja aivotoiminta pysyy kasassa paremmin.
Kuulostaa aika dementiseltä, mutta tuntuu niin todelta.
Hengessä mukana liisa




IP: Tallennettu
maiju



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 47

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 17:09)
Niin, noista veriarvoista... Eihän se riitä, että arvot ovat noissa "sallituissa" rajoissa, vaan "terveissä" arvoissa on paljon vaihtelua ihmisten välillä, ja jokaisella on oma arvo, jolla olo on hyvä. Joillakin vajaatoimintaihmisillä hyvä olo saadaan aikaiseksi vasta sitten, kun tyroksiinilääkityksellä TSH-arvo on lähellä nollaa, mutta T4v:ta ei ole kuitenkaan arvojen yli eikä ole ylitoiminnan oireita. Kilpirauhassyöpäpotilaillahan arvot pidetään juuri sellaisina, jotta syöpä ei uusiutuisi (TSH kun toimii kilpirauhasen kasvuhormonina). Lääkityksellä aiheutetusta ylitoiminnastahan voi sitten olla haittaa, esim. kalsiumaineenvaihduntaan.






IP: Tallennettu
Freepass



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 32

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 17:14)
Moi tatti@luukku.com,
niistä arvoista vielä sen verran että on olemassa tulkintoja että noilla verikokeilla ei ole mitään virkaa T3-v:tä lukuunottamatta jos kilppari ei pelaa ollenkaan, ainoa jolla on merkitystä on potilaan olotila. Minullakin on arvot ylärajoilla eli T4-v 18 (TSH alle viitearvojen), ei vielä viitearvojen yli mutta lähellä, toisaalta jos vertaan arvoja Yhtyneitten Laboratorioiden viitearvoihin niin minullakin on vielä varaa nostaa lääkitystä. Homma menee entistä enemmän sekaisin koska tulkintoja on näköjään useampia. Minä en enää noteeraa TK-lääkärin juttuja annostuksen määrästä vaan otan sen mikä itsestä parhaalta tuntuu.




IP: Tallennettu
kylmakalle
Senior Member


Kaikki on mahdollista miehelle, jonka ei tarvitse tehdä sitä itse.
Viestejä: 308

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(15.10.2003, 20:20)
Arvoista

Ootteko miettineet miten nuo arvot on saatu?

Jokaisella laboratorioilla on oma "virhe" marginaali, tämä riippuu käytetystä menetelmästä esim. Abbottin ARCHITECT -analysaattorin tai AutoDELFIA-menetelmän tulokset eivät ole aivan samoja.

Miten viiteväli on saatu?

Otetaan n. 500 ihmistä ja etukäteen on jo päätetty, että 95% saaduista tuloksista on normaaleja, hullua mutta totta - todellisuudessa tällä menetelmällä voi pyyhkiä....sitä.

Tämä tieto lohduttaa tosi paljon sairasta jolla on paljon oireita, mutta kun on vielä ns. viitealueella ei lääkitystä määrätä. Ei käsitetä, että me kaikki ollaan yksilöitä ja me voidaan olla sairaita, vaikka emme "asetukkaan" ennalta päätettyihin normeihin. Me ei ollakkaan yksilöitä, pelkkiä numeroita tuijottamalla saadaan väh. puolet tälläkin foorumilla ns. terveiksi, eikä siis mitään ongelmaa ole diagnostiikassa tai siinä onko lääkitys kohdallaan, todellisuus kuitenkin lyö halolla päähän

Maalaisjärki olisi suotavaa tämänkin taudin kohdalla, tuntuu tosi pahalta lukea aina vaan samoista toheloinneista ja välinpitämättömyyksistä, eikös lääkäreiden pitäisi olla "superaivoilla" varustettuja ajattelevia ja päättelykykyisiä ihmisiä? Höpsis!! ei heiltä niin paljoa voi vaatia

Pitäkää oikeuksistanne kiinni ja älkää antako periksi!




Tsemppiä!!

Terv. Kylmäkalle
IP: Tallennettu
Aurora



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 38

Tila: Offline

Rikulle(16.10.2003, 09:19)
Hitto,
tuli mieleen oma alkutaival...

>No se kai tällä päiväkirjan täyttämisellä on tarkoitus
etä masentuisin oikeasti.

Just tämä, siis kun ei muuta keksitä niin on hyvä kaivaa vanha kunnon diagnoosi esiin, mihin saa taudin kuin taudin lykättyä _Siis hyvä kirjata oireet ylös, mutta jos sillä haetaan jotain depiskierrettä, niin pistää kyllä miettimään pikkasen, että mitä niillä tiedoilla sitten tehdäänkään. minäkin sain oikein urakalla niitä remeron ym. onnellisuustabuja - en viitsi ääneen sanoa mitä mieltä.

> Edellisen kerran kun kerroin lääkärille tästä "epämääräisestä sumussa kävelemisestä",
alkoi lääkäri kyselemään lapsuudestani.

Ja mä olin jossain v-tyylin terapiassa, jossa täti suuttui mulle kun lapsuutta kaivelemalla ei löytynyt mitään millä olis saanut itkemään lapsuuttaan. SE hoki joka välissä, että miten HIENOSTI mä mihinkin asiaan suhtaudun. Ja turhautui sitten muhun, kun en suostunut olemaan masentunut. Olisko siinä väkisin pitänyt sitten keksiä ongelmia itselleen?! Tai olihan mulla ongelma - KILPPARI, mutta sitähän ei kukaan uskonut

>Onhan se tietty edes positiivista, että oli jollain
tavalla kiinnostunut. Ja toisaalta, kyllähän lääkäri
tekee minulle palveluksen. Vaikka joskus tuntuu, ettei
enään jaksa tapella ja miettiä, voisiko se sumu hälvetä...

Älä vaan luovuta hyvä ihminen!!!! Kyllä se sumu vielä hälvenee, mulla meni siihen about neljä vuotta ainakin, ja silti tökkii aina välillä.

>mutta nyt kun on saanut purkaa itseään mm. tällä foorumilla,lähinnä alkaa puhista myönteistä kiukkua, että
hemmetti, pakko pistää sitten vaikka viimeiset eurot likoon, ja hakeudun johonkin "asiantuntijalle", joka tietää
enemmän näistä jutuista.

Kannatan lämpimästi sillä nämä henkilöt tietävät hoitaa potilasta oireitten perusteella ja rukkaavat annoksen sopivaksi sinne yläkanttiin.

>Omasta hyvinvoinnista ja kunnostahan sitä on kysymys...jos ei itse sen eteen jaksa nähdä vaivaa, kukas sitten...
Hmm..taas kun on vaihteeksi tämmöinen energinen olo,
taidan pistää asiaan vähän vauhtia.

Sehän tässä niin pirullista onkin. Tauti tekee fleguksi, ja sitten pitäisi jaksaa taistella tautinsa kanssa ja lääkäreiden kanssa. Jos olis terve niin jaksais, mutta kun tauti tekee tehtävänsä, niin kuka potkis eteenpäin?

Aurora





IP: Tallennettu
tatti@luukku.com



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(16.10.2003, 11:15)
Hienoja oivalluksia ja kommentteja eri ihmisiltä tässä viestiketjussa, bravo bravissimo!!!
Mä olen edellisten kanssa hyvin pitkälti samaa mieltä. Just tää holhoaminen, alistaminen ja liiallinen "ymmärtäminen" tässä sairaudessa jurppii mua.
Helppo on masispillereitä kirjoitella, mutta jos joutuukin tunnustamaan, kuten mun uusi tk-lekuri vapaaehtoisesti teki, että ei ole lääkärillä itsellään tarpeeksi tietoa tästä erikoisalueesta, niin nähtävästi pompöösissä lekurikunnassa (tai joissakin yksilöissä) se on henkilökohtainen tappio uralla.
Ja ainahan voi syyttää potilaan lapsuutta tai äitisuhdetta, samoin erilaisia turpaansaanteja elämää elettäessä ja lähteä tukemaan sitä valittavaa ja pahoinvoivaa pikkuressua kuuntelemalla (upea ajatus sinänsä). Kyllä ihminen ymmärrystä tarvitsee, jos on paha olla, mutta jos pahan olon takana on ihan oikea, kokein todistettu sairaus niin mielestäni tää monesti ehdotettu terapia/masistouhu sortaa ja riistää potilaan oikeuksia.

Mä en ole ikinä oppinut kunnioittamaan erilaisia ns. auktoriteetteja, joihin moni potilas lääkäritkin lukee. Mä pidän niitäkin ihan tavallisina ihmisinä, jotka vain ovat halustaan hankkineet itselleen lääkärinkoulutuksen. Syystä mä nostan hattua tälle mun nykyiselle yleislekurille huom! yleislääkärille, joka myönsi tietämättömyytensä tästä erikoisalasta (endokrinologia) ja tosiaan totesi mulle että eihän tässä labra-arvoja hoideta, vaan ihmistä ja sairauttaan.
Ja myönteinen raivo antaa energiaa, pökköä pesään kaikille!
Se, että kyseenalaistaa asioita, on merkki siitä että nuppi toimii. Tietääkseni oikeasti masennussairautta potevat eivät hirveästi reagoi.Pimpelipom!





IP: Tallennettu
riku
Newbie


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(16.10.2003, 12:53)
Kiitoksia kannustavasta palautteesta. Tulipa
vaan tuosta mieleen, että kuinka tärkeää on läheisten
tuki. Varsinkin kun kotona(tai muuten lähellä) on joku, joka antaa palautetta, rohkaisee ja tukee. Joskus tulee hetkiä, kun tuntee olevansa aivan pihalla, vähän kuin irti
itsestään, on hyvä kun toinen on rauhoittelemassa ja palauttamassa maanpinnalle.
Itse ei oikein enää osaa arvioida omaa toimintakykyään.
Ja kun ei aina itsellä voimatkaan riitä, toinen potkii eteenpäin, että "nyt hemmetti varaat sen lääkäriajan".
Eli..pitäkää huolta toisistanne.
T: Riku






IP: Tallennettu
tatti@luukku.com



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Ja taas kysymyksiä...(16.10.2003, 13:18)
Niinhän mullekin sanottin, siis tää edellinen lekuri, että mun pitäisi pitää paremmin huolta itsestäni. Ja sitten kun olin vinkumassa tutkimuksia ja lähetettä endokrinologille, ni lekuri näki parhaaksi että vetelisin masispiltsua vaan, ehdotti terapiaa ja täytätytti masennuslomakkeen, mutta ei sitten kuitenkaan luvannut lähetettä endolle kirjoittaa. Jep!
Kyllä täältä foorumiltakin saa mielestäni kivasti tukea, mutta mun kaavana on ollut näköjään se, että ensin pitää rypeä tosi syvällä ja taistella siellä ja sen kasautuneen raivon voimalla päästä taas takas pinnalle. Ja samalla pitää huolta perheestä. Iiisibiisi varmaan joillekin.




IP: Tallennettu

Pitkä URL lyhyemmäksi:

powerboards
Copyright © 2001-2002 PB Dev Team