kilpirauhasfoorumi
Kerro oma tarinasi!
Kirjaudu sisään tai rekisteröidy.


Tänään on 4.6.2003, 13:18
kilpirauhasfoorumi :: Pura vapaasti mieltäsi :: Kaikki taas mättää!!!
Kata



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 6

Tila: Offline

Kaikki taas mättää!!!(2.6.2003, 18:40)
Muutama päivä sujui jo kaikinpuolin hyvin, ajattelin että NYT se annostus on löytynyt ja elämä rupeaa voittamaan, kutsuin jopa aamusella ystävän nyt illasta kylään, virhe.

Jo aamun ensi oireet olisi pitänyt kertoa, että ei hyvä, ei hyvä. Kädet olivat puutuneet sormista olkapäihin, sormia ja vasenta rannetta särki, niska ja hartiat aivan tönköt...
(ihan kuin tässä kirjoittelisi mummo 80v. eikä 30v. muka "parhaassa iässä" oleva...) Sain isommat lapset pikkuisen kanssa pihalle ja aloin siivota tätä LÄÄVÄÄ (on meinaan taas pikkuinen kaaos päässyt syntymään) ja pesemään pyykkiä, kello 2 "taju kankaalle" ja pitkälleen, kroppa ei kestänyt normaaleja askareita (otti päähän) siivous jäi kesken ja ilmoitus ystävälle et siirretään tapaamista...
Mies tulee kotiin, syö, kaatuu sohvalle, siinä sit koetan kattoo 1.5 v. muksua joka tuhoaa kaiken ja siivota, ja sit se tapahtuu, mulla kilahtaa!!!! Heittelen tavaroita itken ja huudan. Mieli tekisi kipittää lähimpään "lataamoon" (ihan oikeasti) niin raivoisat fiilikset on!!! Tuollasia tunteen purkauksia ei ole aikoihin tullutkaan, nyt on ihan tyhjä olo. "heitin" miehen ja muksun hiekkalaatikolle, oli pakko vähän selvitellä päätä. (ja tulin tänne....)
MIEHET HOI!!! Millä saa aviomiehen tajuamaan, että fysiikka ei kestä läheskään sitä samaa kuin ennen, väsyn näköjään jo tosi pienestä. Ja kotiapu olisi sallittua! Mutta ne miehet on kuulema neitejä ketkä tekee kotitöitä!!!! Mikä sovinisti mulla onkaan kotona!!!???? KAIKKI TSEMPPI TERVETULLUTTA. KIITOS!!!! olen ihan loppu. (ja luoja miten paljon kirjoitusvireheitä tulee, koko ajan joutuu korjaamaan...
normaalia????)




IP: Tallennettu
maiju
Newbie


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 3

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(2.6.2003, 19:52)
Moi Kata,

ei varmaan paljon lohduta tällä hetkellä, mutta onneksi tuo olo on aaltoliikettä. Kyllä se siitä taas; ja varsinkin sitten, kun on jonkin aikaa sairastanut, oppii syy-yhteyksiä ja selviytymiskeinoja itsensä suhteen.

Näissä kilpparijutuissakin taitaa päteä normaali se elämänjärkkymiskaava. Siis sama kuin esim. onnettomuuksien yhteydessä. Sitä järkyttyy, kieltää ja lopulta hyväksyy homman. Oman aikansa se vain vie.

Musta kyllä tuntuu, että nuo puolisotkin ovat jollakin tavalla huolissaan ja pasmat sekaisin. Mun avoliitto päättyi aikanaan ylitoimintavaiheessa siihen, kun mies ei ymmärtänyt. Oikeasti se oli varmaankin kanssa huolissaan, mutta tulkitsin sen käytöksen vain vyön alle lyömiseksi. Ja mä päätin, ettei mun tarvitse kestää (ei lapsia eikä yhteistä omaisuutta, joten oli helppo lähteä). No, kieltämättä mullakin oli tuohon aikaan lyhyt pinna... Nyt mulla on poikaystävä, joka on sinut tilanteen kanssa. Me on tavattu siis vasta sairastumiseni jälkeen, joten meidän ei ole tarvinnut sopeutua meikäläisen oireiluun yhtä aikaa.

Pinnaa ja Tsemiä!!




IP: Tallennettu
kylmakalle
Full Member


Kaikki on mahdollista miehelle, jonka ei tarvitse tehdä sitä itse.
Viestejä: 114

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(2.6.2003, 21:41)
Hei Kata

Olet ollut lääkityksellä vielä niin vähän aikaa,(jos en väärin muista) että elimistösi ei ole vielä alkuunkaan sopeutunut uudelle hormonitasolle. Muistan kun itse aloitin, olin tosi kipeä viikkoja, mistään ei tullut mitään, mieliala saattoi heitellä minuuteissa laidasta laitaan. Aamulla kun silmät aukaisi saattoi koko päivä olla pilalla - tuntemukset olivat niin vahvat. Kaikki on niin yksilöllistä, toiset saavat avun muutaman viikon kuluttua, toisilla se kestää 2-6kk ja sitten on ryhmä, jolla menee vuosia tai ei auta ollenkaan.

TOSImiehestä

Koitas saada TOSIMIES lukemaan näitä juttuja, jospa siitä tulisi jonkinlainen valaistuminen. Mistähän TOSIMIEHESI on omaksunut tuon tyylin? Siis TOSIMIEHEN egoahan ei hetkauta mikään, hoiti hän lapsia , siivosi, teki ruokaa, leipoi tai ihan mitä vaan ns. naistenhommia - eikös kaikki ole yhteistä? Jos jää siivoamatta, ANNA OLLA, ei se ole tärkeintä. Kun sinun TOSIMIES huomauttaa asiasta, sanot vaan kylmästi:"Kai se imuri, rätti sinunkin kädessäsi pysyy" tai kysy siltä mikä olisi tilanne, jos lapset olisivat hoidossa, kuka siivoaa, laittaa ruokaa, pesee pyykit yms. Ei hoitopaikassakaan hoitotädit tee muuta kun hoitaa lapsia, siellä on erikseen siivoojat, ruuanlaittajat jne. TOSIMIES tukee ja auttaa sinua tässä tilanteessa, eikä höpise joutavia. Mitähän TOSIMIEHESI pelkää, jos auttaa sinua - naapurit nauraa vai mitä? EN jaksa ymmärtää tuollaista asennetta!

Kotityöt on jaettava, sanoo TOSIMIES




Tsemppiä!!

Terv. Kylmäkalle
IP: Tallennettu
Kata



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 6

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(2.6.2003, 22:11)
Kiitos Maiju ja Kylmäkalle!!!

Nauroin ensimmäistä kertaa koko päivänä kun luin kylmäkallen viestin, en tiedä oliko siinä mitään naurettavaa, mutta tulin siitä hyvälle tuulelle

Olen kertonut miehelleni aina kaikista jutuista joita täältä luen, sellaisia jotka ovat kohdallani samoja, mutta hän niistä viis veisaa (kun ei voi kuulema auttaa. HALOO.)

KIITOS TEILLE VIELÄ!!!!!








IP: Tallennettu
vanamo
Junior Member


Sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen, kun aina sattuu!
Viestejä: 82

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 06:44)
Mulla on sellainen luulo (toivottavasti virheellinen), että kukaan muu kuin toinen kilpparipotilas ei pysty kunnolla tajuamaan näitä ihmeellisiä tuntemuksia. Ihmiset vertaavat omaa väsymystään ja voimiensa puutetta omaan olotilaansa. Mielikuvitus ei välttämättä riitä tajuamaan, millaiselta kilpparipotilaasta tuntuu, kun ei todellakaan jaksa!




Elämä voittaa - kesä tulee!
IP: Tallennettu
Kata



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 6

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 13:24)
Heipä taas!

Kyllä sä vanamo taidat (valitettavasti) olla oikeassa, että ei näitä tuntoja ymmärrä muu, kuin toinen kilpparipotilas.
Olen saanut lähipiiriltä kuulla aika "surullisia" kommentteja, kun olen erehtynyt väsymystäni ja oloani käymään läpi. Tyyliin: "ryhdistäydy nyt, et sä NOIN väsynyt voi olla", "älä viitsi pelleillä" yms. joten olen päättänyt olla hiljaa olotilastani, narisen sitten täällä...

Voiko tähän "tautiin" kuulua unohtelu tjs. Mulle meinaan nykyään käy tosi outoja juttua esim. piti ottaa pyykit pois pesukoneesta, avasin vessanpytyn kannen ja kurkottelin sinne... tai piti laittaa ruokaa mikroon, tungin ne jääkaappiin. (tuota tapahtuu nyt päivittäin...) Tuntuu et ei ole ihan kybällä mukana kaikessa!!! Niin, ja pesinhän mä aamulla hampaat kasvorasvalla... oli sentään vähän samannäköiset tuubit *wirn*




IP: Tallennettu
tanjavan




Viestejä: 6

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 15:56)
Hei Kata!

Et ole ainoa, minäkin unohtelen kaiken. Töistä tullessani en edes muista tulinko autolla vai bussilla... mikä on jo pikkuisen pelottavaa. Kaikki menee sekaisin, sukat jääkaappiin, maito pyykkikoriin jne.. ruuat olen useamman kerran unohtanut kauppaan ja kotiin tullessani mietin minkä takia kaupassa edes olin.

Aloitin lääkityksen pari viikkoa sitten ja olo on jo epätoivoinen. Mielialat vaihtelevat hetkessä, itken ja raivoan pienestäkin asiasta (olen jo saanut lempinimen Jekyl & Hyde)

Eikö tämä väsymys ja unohtelu lopu ikinä? Koska olen aina väsynyt, saan myös kuulla siitä. Mies marisee kun koti on kaaoksessa, ystävät kiukuttelevat kun "en jaksa koskaan tavata", töissäkään ei hyvällä katsota minun ns. laiskottelua. Olen yrittänyt kertoa että nämä oireet johtuvat oikeasta sairaudesta ja saan kuulla päivittäin, että kalanmaksaöljyä ja jumppasalia, kyllä se siitä! Väsymys lakkaa ja piristyt.

Niinpä niin, hyvä että jaksaa vessaan kävellä niin sitten pitäisi vielä jumppaan lähteä





IP: Tallennettu
krisse



mikä ei tapa se vahvistaa
Viestejä: 38

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 16:23)
muistakaa että kaikkea ei tarviikkaan jaksaa, kämpän ei tarvii kiiltää.
itse aikanaan kun meinasin että kyllä kotiäiti jaksaa tein leivätkin, sittemmin olen kyllä viisastunut.

jos teillä on printteri niin printatkaa näitä sivuja niin toinen voi lukea näitä sivuja vaikka salaa.
älkää ottako liian isoa urakkaa vaan vähitellen ja huilausta välillä.

ei se tee ketään onnellisemmaks jos koti kiiltää, muistan mitä se on kun lapset on pieniä.

ite rupesin sillon ompelemaan, näki mitä sai aikaan, ekat muuten meni pieleen.




krisse
IP: Tallennettu
helmy
Newbie


Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 10

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 18:09)
Jestas kuinka tuttua tuo unohtelu ja hajamielisyys on! Ajatus pätkii todenteolla - välillä enemmän välillä vähemmän. Ei pysty keskittymään töissä eikä kotona mihinkään ... bossini kyllä tietää sairaudestani ja olen hänelle kertonut näistäkin vajaatoiminnan oireista, mutta usein tuntuu, että saankohan kohta kengän kuvan takapuoleen, kun mistään hommasta ei tahdo tulla valmista. Apaattisuus, aloitekyvyttömyys, ilottomuus... Eniten harmittaa se, että suullinen kommunikointi takeltelee. Paperille (=tietsikan ruudulle) saan kyllä tekstiä aikaiseksi, kun on aikaa harkita sanojaan ja sanomisiaan, mutta en enää tahdo pystyä osallistumaan keskuteluun, kun aivot eivät toimi tarpeeksi nopsaan. Tämän päivän keskusteluun saattaa hyvä ja terävä kommentti syntyä vasta huomenna. Dementiaa....????

terv. hapannaama-Helmy

PS.
Huomenna endokrinologille .... pitäkää peukkuja, että on laajakatseinen ukko ja kirjoittaa Armour-reseptin ja lupapaperit Lääkelaitokselle!!






Helmy
IP: Tallennettu
Kata



Onko tauti minussa vai minun ympärillä!
Viestejä: 6

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(3.6.2003, 20:23)
Heipä hei helmy!!!

Onneksi joku toinenkin, jolla samoja "koheltamis" ongelmia ja lähipiiri joka ei ihan ymmärrä, mutta kuten vanamo tuossa jo totesikin, ei tätä taida ymmärtää muut kuin "me". Harmi, mut niin se vaan näyttää olevan.

Miten helmy jaksat olla töissä???? Olen itse onnellisessa asemassa siinä, että saan olla ja kämmäillä kotona, työt alkavat vuoden 2004 alussa, olen hoitovapaalla, mutta ei tämä herkkua ole kun poika sattuu olemaan pikkusen vaativa, tyyppiä "kaikki mulle nyt ja heti", mutta nukkuu hän sentään päiväunet, jolloin voin itsekin levätä, se onkin henkireikä mun päivissä!!!! (silloin pitäisi miehen mielestä siivota, mut empä siivoa!!!!) Toivottavasti lääkkeet vaikuttaa siihen mennessä, ennekuin aloitan työt, tiedän, etten tässä tilassa pystyisi tekemään sitä työtä, joka minua odottaa.

Mielialoista vielä.... on kieltämättä aika pelottava tunne, kun saa raivareita (muutama tunti sitten lennätin teekupin seinään ja lähdin autolla ajamaan, tuli sellanen olo että hemmetti jos nyt painan kaasua ja annan mennä ) Tiedän että en tuollaista tekisi, mutta jo pelkkä ajatus tuntuu oudolta. Lapset on mulle niin tärkeitä, että heidän takia sitä näköjään jaksaa miltei mitä vaan




IP: Tallennettu
Niina
Newbie


Positiivisuus luo voimia!
Viestejä: 14

Tila: Offline

RE:Kaikki taas mättää!!!(4.6.2003, 10:59)
Hei, tää kaikki on ihan tuttua!

Tätä sairautta ei kauheasti kannata muille valitella, sisarenikin sanoin, että kaikessa sä vetoat nykyään vajaatoimintaan. Ihmiset eivät ymmärrä, kun kerran on lääkitys, niin sittenhän kaikki on hyvin siis. Onneksi minun mieheni on ymmärtäväinen, vaikka olen jo miettinyt, että miten hän jaksaa, kun sänkyjutut kiinnostaa vain noin kerran kuukaudessa. Kyllähän ne pölyt odottelevat eli tästä olen kyllä eniten huolissaan. Ja tätä on jatkunut neljä vuotta.

Me olemme ratkaisseet siivousasian siivoojalla. Maksan 20€/kerta viikottain tutulle, joka tarvitsee rahaa. Tietenkin sitten tulee pyykit ja tiskit, mutta en ota niistä stressiä. Jos ei jaksa, niin ei jaksa. Kylään ei kauheasti jaksa kutsua ihmisiä, kun paikat on, mitä on. Meillä on kuutena päivänä viikossa sohva täynnä puhdasta pyykkiä, kun kukaan ei laita sitä kaappiin. Ja mieheni tekee meillä ruoat pääsääntöisesti ja tekee muitakin kotitöitä paitsi ei halua siivota.

Jos jotain olen oppinut tämän sairauden aikana, että ei kannata huolehtia joka pikku asiasta. Minä ainakin selvästi oireilen enemmän, jos on kiirettä tai stressiä. Ja vaikka olisi kiire, laitan asiat tärkeysjärjestykseen ja teen rauhallisesti.

Tämä dementia on tosiasia. En aina muista sitä, mitä olen eilen tehnyt tai mihin olen autoni jättänyt parkkipaikalla. Olen oppinut kuitenkin elämään tämän kanssa. Käytän aikaa aikani suunnitteluun ja minulla on töissä kaikenmaailman muistilappuja tai kalenterissa, että mitkä asiat pitää tehdä milloinkin.

Oletteko kuulleet siivousringeistä? Niissä voi olla esim. viisi perhettä ja palkattu on silloin yhden päivän viikossa kussakin perheessä kuusi tuntia. Sinä aikana voi teettää, mitä itse haluaa. Siivousta, pyykinpesua, silitystä, tiskejä, leipomista...ja yhteiskunta tukee, jos palkattava on ollut työttömänä riittävän kauan. Todellinen kustannus on noin 40€/kk (on ihan oikein eli 40 euroa KUUKAUDESSA), jos perheitä on viisi. Näitä työllistettyjä on vain aika vaikea saada, mutta sinne vaan työvoimatoimistoon kysymään lisätietoja ja jonottamaan.

Ja Kata! Pyydä apua itsellesi. Selitä miehellesi, että tämä ei mene hetkessä ohi ja on on elämässäsi tavalla tai toisella loppuelämän. Perheenne tarvitsee nyt hänen panostaan. Jos hän ei ymmärrä, pyydä apua sukulaisilta tai kaupungin kotipalvelusta tms. Mielestäni niitä puolisoita ei pidä syyttää siitä, etteivät he ymmärrä. Kyllä Vanamo on oikeassa, että kukaan muu kuin toinen kilppari ei voi ymmärtää tämän vaikutuksia kaikkeen. Kun ei oikein ymmärrä itsekään. Olen varma, että miehesi kyllä siitä viisastuu, kun aikakin vähän kuluu ja jaksatte puhua asiasta rauhallisesti.

Onhan tämä uusi asia teille molemmille. Olen itsekin saanut joskus raivokohtauksia, eikä niille mitään voi. Eniten ne kyllä tekevät hallaa itselle, vaikka ympäristökin kärsii. Viime aikoina en ole enää saanut niitä ja pyrinkin välttämään kiihtymistä. Parhaiten estän ne sillä, että puhun asioista ennen kuin olen aivan hermona. Jos menee hermot, ei oikein itse malta ja helposti loukkaa toista aivan suotta.

Kyllä me pärjätään kaikista näistä huolista huolimatta! Minä rukoilen teidän kaikkien puolesta ja erityisesti sinun, Kata, kun sinulla on nyt vaikeaa. Minua ainakin tämä palstan lukeminen ja muiden kokemukset auttavat. Kiitos siitä siis kaikille teille! (ja kiitos senkin vuoksi, että nykyään tiedän, etten ole hullu tai tyhmä vaan vajatoimintainen)




IP: Tallennettu

Pitkä URL lyhyemmäksi:

powerboards
Copyright © 2001-2002 PB Dev Team