VIROA ENDUROIMASSA 11..14.5.2001

myyntipyörät | matkat 1.6.2001

Tarkoitus oli kiertää Viro ympäri mahdollisimman pitkän kaavan mukaan. Samalla tulisi testattua onko "vanhassa vara parempi" vai olivatko renkaita potkivat "asiantuntijat" oikeassa? Heidän mielestään vanhalla pyörällä ei uskalla lähteä ulkomaille. Yhteistä näille "asiantuntijoille" on se että heillä ei ole lainkaan pyörää - ei uutta eikä vanhaa.

Kaikilla ei ole kuitenkaan halua eikä aina varaakaan ajaa uudella kalustolla. Toisekseen vuosien vieriessä uusikin vanhenee..

Kalustoksi valitsin itselleni Suzuki SP 370 -78 enduron. Kilometrejä mittariin oli kertynyt Saksassa 21 tuhatta. Omia koeajoja ehdin rekisteröinnin jälkeen tehdä peräti 10. Öljynvaihdon lisäksi huoltotoimiin kuului tankin paikkaus Sikafleksillä. Varkauden estona toimisi parhaiten pyörän ulkonäkö.

Uwe pyöräksi valitsin enduroistani toiseksi vanhimman eli Yamaha XT 600 -85. Kilometrejä Jammuun oli kertynyt jo runsaat 30 tuhatta joista noin 500 Suomessa. XT:n tehtävänä oli kuljettaa takaboksia jossa olisivat vararenkaat, -bensat ym. huoltotarvikkeet. Molemmat pyörät varustin lisäksi tankkilaukuilla ja kuskit selkärepuilla. Tilaa jäi vielä vaikka hiustenkuivaajille, silitysraudoille ym. mahdollisten matkustajien varusteille.

Lähtö on matkan vaikein vaihe ja se piti nytkin paikkansa. Lufthansan pilottien torstainen lakko nipisti heti yhden matkapäivän. Alkumatka asunto-auto peräkärry -yhdistelmällä Vantaan ulkoparkkiin sujui kuten pitikin mutta kenttätraktorin rikkoutuminen Mynchenissä myöhästytti lentoa puoli tuntia. Nordic Jen Linen pikavuoron oli määrä lähteä 17.45 ja olimme vielä kentällä 16.30. Silloin soi puhelin. NJL:n vuoro on peruttu teknisten ongelmien takia ja seuraava vuoro olisi jo täynnä. Ainoa vapaa nopea vuoro lähtisi 17.00. Perjantain ruuhkassa tehtävä oli haastava vaikka pystyimmekin ajamaan jonojen välissä. Luovutimme 2 km päässä satamasta. Laiva oli jo lähtenyt ja ruuhka seisoi.

Viroon kulkee onneksi runsaasti laivoja. Tallinkin hitaaseen vuoroon olisi tilaa. Länsisatamassa jäi vielä aikaa ketjujen voiteluun. Voitelematta kuitenkin jäi, sillä takaboksin avain jäi Hymeriin Vantaalle. Koppa saataisiin kyllä tarvittaessa auki mutta kiinni sen saisi sen jälkeen vain teippaamalla.

Pimeys oli jo laskeutunut kun pääsimme tankkaamaan sataman vieressä olevalla huoltiksella. Neljä markaa litralta ei ole kohtuuton korvaus mutta toista se oli ennen. Tankkasin Tartossa vuonna 1988 tankillisen asunto-autoon keskiolutpullollisella.

Olisi ollut houkutelevaa jäädä laivaan yöksi mutta mutta.. se aamu. Sama päti Tallinnaankin. Lähdimme Narvan suuntaan. Pohjoinen ilmavirtaus oli onneksi kuiva mutta lämmöt olivat laskeneet jo 5 asteen tuntumaan.

Tarkoituksenamme oli ajaa Loksaan ja sieltä rantaa pitkin muutama kilometri takasinpäin. Siellä olisi kuulemma joku majapaikka. Muutaman tienviitan jälkeen kyltit loppuivat. Eikä niitä oikein Suzukin valoilla olisi nähnytkään. Tiet kapenivat ja muuttuivat mutkaisemmiksi. Oli selvää, että olimme eksyksissä. Mutta ajamaanhan tänne oli tultu. Se oli kuitenkin varmaa että olimme Tallinnan itäpuolella.

Seutu oli outoa myös paikallisillekkin. Kun pysähdyimme kysymään Narva-maantietä yhdeltä pariskunnalta nin heidän käsityksensä oikeasta suunnasta erosivat tasan 180 astetta. Hyvä karttakirja oli kyllä tankkilaukussa mutta eihän sitä nyt vielä ollut tarkoitus käyttää.

Lopulta tienvarressa alkoi näkyä Maardun viittoja, suunta oli siis suunnilleen oikea. Nyt olisi  kaikkein sopimattomin hetki konerikolle. Ainakaan virolaiset ystäväni eivät haluaisi pysähtyä Maardussa öiseen aikaan. Olimme kierrelleet Viimsin niemellä mutta valitettaavasti nähtävyydet jäivät tällä kertaa näkemättä.

Maardun jälkeen löytyi myös päätie Narvaan. Suzuki papatti tasaista 90 kohden itää. Ensimmäisen kerran ajon samaa tietä jo 20 vuotta sitten mutta päinvastaiseen suuntaan. Oli myös pimeää mutta lämpötila oli reilusti pakkasen puolella. Oli joulukuu ja ajokkina Citroen 2 CV. Matka kannaksen kautta oli kestänyt jo 14 tuntia. Samaan aikaan Itämerellä suomalaisen Malmi -laivan miehistö kamppaili talvimyrskyn kynsissä turhaan ainoansa puolesta .

Lopulta Loksan risteys löytyi. Loksasta lähdimme rantaa pitkin kohden länttä. Vuorokausi oli jo vaihtunut eikä majapaikasta näkynyt vilaustkaan. Viiden kilometrin jälkeen pidimme tauon. Pimeydestä kuului rämähdys ja @£$#""¤!". Uwe oli kaatunut paikallaan mutta vauriot jäivät henkisiin hiertymiin.

Palasimme kilometrin takaisinpäin ja aloimme tutkia järjestelmällisesti mistä metsässä siellä täällä tuikkivat valot ovat peräisin. Lopulta tärppäsi, majapaikka löytyi. Lämpömittari lähenteli jo nollaa. Kuuma sauna ja muutama olut - TÄMÄ ON HAUSKAA...

Lauantain sää näyttää mitä parhaimmalta. Aurinko porottaa mutta kylmä virtaus pitää lämmöt alle 10 asteessa. Polttoaineen saanti Virossa on helpompaa kuin Suomessa. Miltei joka kylästä löytyy huoltoasema. Niin Loksastakin. Olimme kierrelleet edellisenä yönä runsaat 40 km ylimääräistä. Suzukiin meni 3,9 ja Jammuun 5,1. Keskikulutukset 3,6 ja 4,7. Ei hassummin.

Lähdemme kiertämään Loksan niemeä. Neuvostomiehityksen aikaan alue  oli suljettu ulkopuolisilta. Kylän läheisyydessä on mm. sukellusveneiden huoltopaikka ja rannan tuntumassa rapistuu iso tukikohta.

Viro51p.jpg (18088 bytes) Viro50p.jpg (16736 bytes)
Viron rannikot ovat vielä melko koskemattomia. Alue on suljettuna vielä 10 vuotta sitten. Rannalla olevat joutsenet kunnioittivat moottoripyörien rauhaa. Pienetkin tiet ova usein päällystettyjä. Mukavin peli näillä teillä on pitkäjoustoinen enduro. Tämän reissun jälkeen Uwen 1200 kuutioinen perus-Yamaha saa seurakseen ison enduron. "Moottoripyöräily on paljon muutakin kuin kesäinen asfaltti", Uwe huomasi.
Viro53p.jpg (14721 bytes) Viro54p.jpg (9226 bytes)
Museoiden ja kirkkojen lisäksi Virossa on paljon muistomerkkejä. Niiden merkitys ei kuitenkaan aina avaudu. Tämä oli Vöhman ja Ilumäen välillä, Loksasta kaakkoon. Eesti Teed Atlas 2000/2001 on pakollinen ostos jos meinaa ajella pienempiä teitä pitkin. 1:200 000 mittakaavalla näkee myös pienemmät polut.
Minna11p.jpg (14069 bytes) Viro42p.jpg (15000 bytes)
Lauantai-illan tavoitteemme oli Tartto, yksi maailman vanhimmista yliopistokaupungeista. Pyörät saimme yksityiskodin pihaan. Vartioinnista vastasi mm. terhakka terrieri. Paikallisissa ravitsemusliikkeissä olis yksi asia yli muiden: Euroviisut: VIRO VOITTI. Suomi zero points, doping. Tartossa riittää näkemistä joka lähtöön. Suoria ja vinoja taloja, historiaa vaikka muille jakaa.
Viro47p.jpg (22946 bytes) Viro43p.jpg (11589 bytes)
Äitienpäivän kunniaksi veimme paikalliselle emännällemme kukkia. Jos vaikka poikkeisimme vielä uudelleen. Tarton pahat pojat majoitettiin aiemmin tänne. Joukkoon eksyi kyllä myös hyviä. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään vaaraa.
Otep08p.jpg (15800 bytes) Viro56p.jpg (14598 bytes)
Otepää on Viron kauneinta seutua. Siellä poikkesimme maatilaalla joka on otettu vapaa-ajan käyttöön. Sillä olisi potentiaalia toimia tukikohtana motoristeille. Viimeiset metrit Virossa. Maa on mainio kohde motoristeille.

Onnistunut reissu joskin päivät loppuivat kesken. Näkemisen ja ajamisen arvoisia reittejä on niin paljon että eivät ne ajamalla lopu. Pyörien tekniikka toimi moitteetta ja takaboksi säily ehjänä takaisin Suomeen. Edes öljyä ei tarvinnut lisätä. Bensaa saa paremmin kuin Suomesta, sillä myös pikkukylissä on huoltamoita. Ongelmia ei tule jos alkaa katsella hultista kun vielä 100 km bensat on jäljellä. Keskikulutukset Suzuki 3,5 ja XT 4,5.

Suomenlahden ylitys kannattaa mielestäni tehdä nopeilla lautoilla. Silloin itse matkailuun jää selvästi enemmän aikaa. Omat tarpeet ja aikataulut sanelevat tietysti parhaan vaihtoehdon.

Hintataso Virossa on vieläkin selvästi alempi kuin Suomessa. Bensalitra noin 4 mk, iso oluttuoppi 8 mk, hyvätasoinen majoitus maaseudulla aamupaloineen ja saunoineen 240 mk/2 henkeä. Kahden hengen  ruokailu (alkukeitto, pääruoka, leivät ja 2 maitoa) hyvätasoisessa maaseutu-ravintolassa (Väike-Maarja) olisi maksanut yhteensä 72 mk jos mukaan olisi laskettu vielä 3 tuopillista. 

Jälleen tuli todistettua että ei matkaan lähtö ole pyörästä kiinni vaan ajajasta. 23 vuotta vanha enduro näytti, että sillä on vielä paljon annettavaa jos kuljettaja vain osaa kiltisti pyytää. Vanha sananlasku: "Parempi vanhan päällä maailmalla kuin ilman uutta kotona" on enemmän kuin paikallaan.

mh