Käytän käsitteitä "parapiirit" ja "paraihmiset" laajassa merkityksessä. Se ei
sisällä ainoastaan parapsykologisten seurojen ihmisiä, vaan kaikkien
"rajatietopiirien" ihmisiä. Luen siihen myös useimmat milloin tiedettä, milloin
filosofiaa painottavat suunnat kuten teosofian, antroposofian, jopa
kristosofian, ufoseurat ja interplanetistit, astrologit jne jne, kaikkia niitä,
jotka etsivät selvitystä jollekin heitä vaivaavalle sisäiselle tekijälle, mutta
eivät ole sitä vielä löytäneet sisältään, vaan tarvitsevat siihen joko ulkoisia
välineitä tai organisaatioita.
Näissä piireissä kulkee myös kaikenlaisia muita ihmisiä nuoresta vanhaan,
mielisairaasta viisaaseen, sidotusta vapaaseen. Eniten kuitenkin tarkoitan sitä
keskimääräistä joukkoa, meitä tavallisia ihmisiä, joista yksi on nähnyt
enneunen, toinen mennyt kerran transsitilaan ja hakee siitä vastausta, useimmat
kuitenkaan eivät mitään näistä, vaan hakeutuvat vain omasta kiinnostuksestaan
niihin.
Luin äsken jo toistakymmentä vuotta vanhan (1981) kolmisivuisen monisteen,
kirjoittanut dipl.ins. Atle Blomqvist, aiheena "parapsykologisen tutkimustyön
perusteista Suomessa". Se henki tyypillistä liikuttavaa uskoa para-asioihin ja
sitä kömpelyyttä, mikä estää parapsykologisen tutkimuksen tulemasta vakavasti
otettavaksi tieteenhaaraksi.
Tunsin Blomqvistin henkilökohtaisesti kuten ne kaikki muutkin, jotka hän
parapsykologian edistäjinä Suomessa mainitsee. Missä he ovat nyt? Mikä on
parapsykologisen tutkimuksen tila Suomessa? Ei ainakaan parempi kuin tuolloin.
Blomqvistin heikot haaveet ovat murtuneet ja hän itse jo kauan haudassaan.
Yliopisto ei välitä parapsykologiasta sen enempää kuin ennenkään eikä
parapsykologian asia - aate! - ole
vallannut suurempaa jalansijaa.
Blomqvist kiivaili tekstissään "uskossaan kaikkitietävien aloittamia
noitavainoja vastaan" osoittaen itse oman ymmärtämättömyytensä. Hän oli
ystävällinen hyvää tahtova ihminen. Hän oli kaikin tavoin, niin pyrkimystensä
kuin puutteittensakin puolesta hyvin sopiva henkilö heijastamaan parapiirien
olennaisia piirteitä.
Paraihmiset eivät juuri ole osoittaneet sellaista kykyä, jota he
peräänkuuluttavat: avointa, ymmärtävää suhtautumista. Paraihmisiä ei tietysti
yksilöinä ole, mutta kuten jokaisessa ryhmässä, niin siinäkin on tavoitettavissa
eräs keskeinen ajatustyyli.
Para-ajattelulle tyypillistä on pystymättömyys neutraaliin asioiden punnintaan.
Samoin kuin Skepsis on nostanut epäilyn uskonnokseen, on paraseuroissa usko vaan
ei tieto uskontona. Intuitio ja kiltin luottavainen usko sekoittuvat pahemman
kerran.
Para-ajattelu ei pysty katsomaan parailmiöitä myöskään aikaperspektiivistä. Se
lohkoo historiankirjoituksesta lähinnä kummitusjuttusiivun. Paraseuroissa
kulkevat eri muunnelmin samat kummitustarinat, joiden lähde katoaa sitä
kauemmas, mitä pidemmälle niitä yrittää selvittää.
Paraseuroissa on itsekeskeisiä johtajatyyppejä, jotka eivät hengeltään eroa
telttakokousten johtajista. Heillä on usein oma yhdistyksensä tai pikkupiirinsä,
jota he käyvät mainostamassa paraseuroissa. He uskovat myös omaavansa erilaisia
kykyjä ja herkkyyksiä.
Paraseuroissa on psyykkisesti sairaita yksilöitä. Pieni osa heistä pystyy
harhoillaan langettamaan melkoisen kuulijajoukon jalkojensa juureen.
Quo vadis, nuoruuteni 'parapsykologia'; paraharrastajien kirjava piiri! Vaellat
kuvien ja kuvittelujen hämärällä maalla, uskovaisuuden eräänä haarana ilman
nimesi edellyttämää järjen otetta, uskot kun et tiedä, sekoitat intuition
tunteisiin, suljet yksipuolisuudellasi ne portit joita tahdot avata, hupsuttelet
unillasi ja kummituksillasi, kumartelet sofioita, lasket henkisten tasojen
lukua, puhut eettereistä ja astraaleista kuin kristityt raamattupitoista Kaanaan
kieltään. - Ja autat kuin autatkin totuudenhalun polttamia pienen askeleen
eteenpäin kunnes he ovat käyneet lävitsesi, sulkevat hiljaa ovesi haluamatta
loukata sinua.
Parapiirien pienet ihmiset kulkevat milloin mikin raamattu, salainen oppi ja
meditaatiokirja kainalossaan loputtomuuden mustassa yössä tuikkien ympärilleen
oman ymmärryksensä pieniä, kovin pieniä kipinöitä.
2000?