Sulka
Henkilötiedot
Julkaisut
      Teokset
      Näytelmät
      Artikkelit
Kirjoituksia
      Ajankohtaista
      Esitelmiä / Puheita
      Kannanottoja
Palaute
Pääsivulle

Päiväkirja

Maanantai 1.6.09
Vai muka riippumatossa. Hikinen päivä saunatyömaalla: nostettiin valurautainen kamina paikalleen saunatupaan sekä mahtava savutorvi katon läpi. Timo Meronen on taituri alallaan ja Kaasalaisen Antsu hyvänä apuna, minäkin sain siinä hillua itseni hikeen. Kohta alkaa kaikki olla niin hyvin kuin valmista, ympäristö vain kaipaa siivousta ja talkoovoimia.
     Miksi olen katsellut ensin romanttisia Sissi-elokuvia ja nyt kruununprinssi Rudolfin vaiheita Itävalta-Unkarissa? Siksi kai että aikanaan kävin Hiidenkiven lukijamatkalla Gödöllön linnassa ja näin, kuinka Sissin legenda elää Unkarissa. Sissistä annetaan tässä uudessa versiossa kriittinen ja viileä kuva. Rudolfia kasvatellaan melko kiinnostavasti playboysta uudistusmieliseksi hallitisijaksi, vaan kuinka käynee jatkossa.
     Vesalta lisää Jylhää, ankara tulikaste Koukkuniemessä. Hyvin kulkee. Pitäisi käydä oma osuus vielä kerran läpi. Tänään kesäkuun kunniaksi aloin lukea uutta työtä varten. Olkoon aihe vielä pimennossa.

Tiistai 2.6.09
Jo toinen päivä kesäkuuta. Suvi etenee huimaa vauhtia.
     Savusauna niin hyvin kuin valmis, pientä viimeistelyä vaille. Jotenkin tämä täyttää ajatukseni. Timo Kivimäen nerokas pohjaratkaisu saunan ja tuvan suhteen näyttää etunsa, samoin Timo Merosen täydellinen hirsityö. Ihailtava on tekomiesten taitoa, molemmat Timot tämän alan taitureita. Meronen löytää nopean ratkaisun pulmaan kuin pulmaan ja toteuttaa sen käden käänteessä. Vielä tietysti itse kiuas ja löyly kokeilematta, eipä nuolaista.
     Aggregaatti kannettiin joka tapauksessa miehissä autoon ja niin poistui nykyaika savusaunalta, uutta voimanlähdettä ei tule paitsi tuli ja saunan henki.
     Laituria ryhdyttiin heti suunnittelemaan ja portaita alas rantaan. Pusaamista riittää. Mutta eräs unelma lähenee täyttymystään. Minulle riittää ylellisyydeksi yksi sauna, en tarvitse seitsemää kuten Arto, kovan onnen kirjailija.

Torstai 4.6.09
Neljän leijonan kenraali Gustav Hägglund puhui tv:ssä selvää asiaa talvisodan merkityksestä ja puolustustahdosta tänään. Siitä lähti lippujuhla liikkeelle, täälläkin oli vedettävä lippu myrskyn heiluteltavaksi. Hägglundilla oli hyviä argumentteja myös Natoon liittymistä vastaan: oma puolustus ehkä heikkenisi, kun ruvettaisiin luottamaan että jenkki sitten hoitaa homman kovassa paikassa.
     Anja Snellman on hyvä mediakokki, eloisampi ja osuvampi kuin nahistuneet Jälkiviisaat yhteensä. Liian harvoin vain tulee hänen kohtaansa huomanneeksi kun sitä ei ole erikseen ohjelmakartassa. Anja analysoi hauskasti EU-vaalien kaksoisstrategioita ja ortodoksipiispa Leon raikasta linjanvetoa. Norssin poika Mitro Repo siinä sai siipeensä, mutta näyttää varmalta europarlamentaarikolta.
     Kiitos sateen ja myrskyn innostun käymään Jylhä-tekstiä vielä kerran läpi. Liikaa kirjallisuudentutkimusta olisi kuulemma karsittava: kerran niinkin! Ymmärrämme että kirjan tulee ennen kaikkea liittyä sotaan ja Jylhän kokemuksiin siinä. Luultavasti juuri sellaisella on tulevana muistosyksynä ostajakuntaa. Vesalta tuli postissa lisää kuvausta Jylhän talvisodasta.
     Olisiko totta, että kirjankin asema heikkenee tämän laman aikoina? Yleensä on käynyt päinvastoin. Kustantajat pitävät ensi syksyä ratkaisevana. Alalle tulee karsintaa, niin työpaikkojen kuin nimikkeiden kohdalla. Katsotaan, käydään mukaan kisaan.
     Martti Häikiö valmistelee kirjaansa Koskenniemestä. Erikoista että näinkin keskeinen kirjallisuuden vaikuttaja on jäänyt historioitsijan tontille. Kertoo kirjallisuudentutkijoiden sekä VAK- että biografiakammosta. Tuskailimme Martin kanssa keskeisenkin aineiston pysymistä kateissa, esim. VAK:n kirjeitä Waltarille ei löydy. Tallessa ne varmasti ovat.
     Saankin Jylhän ensimmäisen luvun luetuksi: paljon paranee, kun uusin silmin katselee. Luen illalla tavattoman kiintoisaa kirjaa Isän huone, johon Kaarina Sala on kerännyt kulttuurivaikuttajien tyttärien kertomuksia isistään. Hauskoja valonsäteitä kansallisten tieteiden kotioloihin. Kirjaan on palattava.
     Sen sijaan puheenjohtajien vaalikeskustelu sataman konteilla kököttäen ei innostanut. Urheasti huutelivat kylmissään. Ero on aikamoinen, kun muistaa vaikkapa 60-luvun vaalikeskustelut studiossa pöydän takana tummat puvut päällä jäykästi teititellen. Vain Vennamo vähän remelsi ja Soini jatkaa hyvin perinnettä. äänestetty on jo, joten keskustelu ei enää heilauta sinne eikä tänne.

Maanantai 8.6.09
Johan oli vaalit, mutta ensin muita muistoja.
     Kustaan päivä jäi historiaan: savusaunaa kokeiltiin ensimmäisen kerran, varovasti lämmittäen. Kiuasta on hellästi totuteltava arvokkaaseen tehtäväänsä. Puolilämmitettynäkin se levitti lempeää lämpöä ja suloista tuoksua lauteille. Kaikki mahdollisuudet suureen onnistumiseen. Kaminakin kuumensi kipakasti saunatuvan viileänä iltana. Kaksin siellä nautiskelimme ja huokailimme. Tämä toteutui sittenkin.
     Eilen ihmettelimme suut auki, kuinka pitkää Lip lap laituria uitettiin valmiiksi koottuna meijerin rannasta paikalleen. Kumi-Olli veti moottoriveneellä ja miehistönsä toimi kellon tarkkuudella. Hämmästyttävä suoritus, joka tosin tulee hintoihinsakin. Pääasia että komea laituri paistattelee valmiina saunarappusten tyvipäässä työntäen nokkaansa uteliaasti kauas Kallioisten selälle.
     Illalla ehdittiin keskittyä vaalituloksiin, joissa riitti niissäkin ihmettelemistä. Että perinteikäs työväenpuolue killuu iloisen ortodoksipapin varassa! Sitä Vepan baarissa jo aamutuimiin äimisteltiin. Vanhana norssina Mitro selviää varmasti Brysselissä, vaikka oman piispan kanssa tulisi vaikeuksia. Aikoihin on eletty, kun katolinen ja ortodoksi kahmivat luterilaisen kansan suurimmat äänimäärät! Soini ravistelee kansaa kiinnostumaan ensimmäistä kertaa koko europarlamentista. Prosentti jäi silti ihmeen alhaiseksi; työväki ja osa viljelijöistä jäi kotiin. Iloitsin kun ruotsalaiset saivat sentään paikkansa. Ja ihanaa Eija-Riittaa piti jännittää, viime hilkulla sentään kipaisi ohi Penttilän. On siellä nyt kova naisviisikko pitämässä melua ilmastosta ja ympäristöstä, asiansa tuntijoita kukin vaikka vivahteista (vaiko perusteista) erimielisiä. Onnea ja potkua heille.
     Täällä vaan jatketaan saunalla pusaamista, mihin toivottavasti europäätökset eivät koskaan ulotu. Ja jos yrittävät niin ei totella.

x x x

Illalla alkoi kesäteatterikausi: avaus Komediateatterissa, jonka kaimani Panu Raipia on isän hyvällä tuella saanut hienosti pullottamaan. Hyvin ystävällinen oli nytkin vastaanotto, uusi paviljonki avattiin ja tuttuja tavattiin.
     Ray Cooneyn farssit tunnemme, mikäs niissä, laatutyötä ja hauskaakin, jos sattuu olemaan hervottoman farssin ystävä. Komediateatterilla on oma taattu konsepti, joka ei voi pettää: Jukat Leisti ja Puotila liemeen kaikkine temppuineen ja ilmeineen, venytyksineen ja tykityksineen ja that's it, muut täydentävät. Taidokkaasti konspiroitua tyhjänpäivää eli sitä harmitonta iloa, jota kesäaivot vaalistressin jälkeen kaipaavat. Sukuvika on se jos suksi ei luista.
     Marjan repliikki väliajalla: - Mikset vie mua katsomaan joskus oikein kunnon tragediaa.
     Pannaanpa mieleen.

Tiistai 9.6.09
Vaalien jälkipuinti jatkuu pitkään. Vasemmistolla on selittämistä, oikeammin itsetutkiskelun aika. Kun koko Eurooppa hylkii sosialisteja, eivät ihan pienet kasvojenkohoukset näytä auttavan. Mistä sosialismin uusi messias?
     Kun samaan aikaan äärikapitalismi on kriisissä, luulisi keskustalla olevan kulta-ajat. Todellista kansan keskustaa taitavat edustaa nämä perussuomalaiset. Tai tämä yksi äänitorvi.
     Kiintoisa oli Taneli Heikan havainto tänään Aamulehdessä: kuinka uskonnollinen buumi jyräsi vaaleissa. Eri laitojen kristittyjä kuten Essayah, Takkula, Soini, Repo ja Korhola - kukin sarallaan omanlaisiaan, mutta näkymätön yhdistävä side voi pian tulla hyvinkin näkyväksi. Kunhan muslimien maihinmuutosta tosissaan aletaan keskustella.
     Harmi etteivät rkp:n intellektuelleista Thorvalds tai Månsson mennyt läpi, vaan tämä hieman ohuehkon tuntuinen juppi Haukilahdesta. Pelaa sentään futista, siitä yksi piste.
     Mutta politiikan marsalkansauva taitaa olla tämän nuoren neitosen Riikka Mannerin käsilaukussa. Hänestä vielä kuullaan ja paljon. Kuinka ihminen ehtii niin paljon 27-vuotiaaksi? Mä en aikoinani ollut tehnyt silloin vielä mitään mainittavaa: lehtijuttuja, pari elokuvakäsikirjoitusta, yhden näytelmän ja lievää opiskelua siinä sivussa. Tänään nuori on pelottavan dynaaminen kun niikseen ryhtyy.
     Kuten Marja huomautti, Brysselissä "she has good manners..." Sekin auttaa, paljon.

x x x

Toteutin Marjan eilisen toiveen ja verheimintiellä ennen matsia. Näin globalisaatio etenee myös futisrähinöinnin tasolla hyvään Helsinkiin. Lopputappelua ei onneksi tullut.
     Taipaleenjoella oli sittenkin totisemmat paikat, ja tämä futiskatuottelu oli sittenkin viatonta laatua silloiseen verrattuna, onneksi.

Torstai 11.6.09
Nyt on hiottava sanomisen taito lähelle huippuaan, jotta voisin ilmaista sen onnentunteen, jonka tämä päivä toi tullessaan. Savusauna nimittäin vihittiin käyttöönsä.
     Puolilta päivin saapuivat saunamestarit Pentti Hakala ja Antero Kaasalainen aloittamaan lämmitystä. Se virisi Pentin johdolla kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, niin voin vakuuttaa. Samalla mestari laati pöytäkirjan lämmityksen eri vaiheista, mittasi kiukaan lämpötilat tunneittain ja tutki muutenkin saunan ominaisuudet herkällä tuntoaistilla sekä pitkällä kokemuksella. Olin tarkassa opissa, painoin kultajyväset syvälle mieleeni.
     Anteron kanssa hoidimme oheisia hommia, kannoimme vesiä ja seurasimme lämmityksen kehitystä. Sitten saapui itse rakentajamestari Timo Meronen ja viimeisteli käden käänteessä kolme puuttuvaa kohtaa: pihan penkin, kaminan piipun ja itse kaminan pellityksen ja vielä yhden listan. Siinähän ei nokka tuhissut.
     Kun monitaito-tukimies Ylivakerin Tauno ja arkkitehti Timo Kivimäki vielä saapuivat illan suussa, olikin sauna jo siintymässä. Taunon tuomilla kuivilla leppäpuilla se lämpisi oivallisesti. Nokilöylyt heitettiin ja seurattiin vihdanteon maailmanmestarin Pentin sitomisnäytöstä ihailusta mykkinä. Syntyipä sellaisia vihtoja, joita ei synny kuin alan taiturilta. Marja hoiti tarjoilua sujuvasti mennen tullen, sahtia ja kahvia ja makkarasoppaa nautiskelimme - ja sitten olimmekin valmiita poikia saunaan: puhalsin saunatorveen, ja kas - kuusi veljestä mahtui hyvin lauteille.
     Ah sitä ihanuutta. Pentti nosti peukalon pystyyn heti ensimmäisen luomisen jälkeen: ei yhtään tikua. Hiljennyimme kuulostelemaan saunan pyhää puhinaa. Siinä kävivät monet aatokset mielessä: että näin pitkälle päästiin, että tämä unelma viimein täyttyi näin täydellisesti. Välillä pulahdimme upouudelta laiturilta Kallioisten selän viileään syleilyyn ja kipaisimme takaisin rappusia myöten saunan suloiseen lämpöisyyteen. Voi pojat mikä nautinto, mikä tuoksu ja aromi.
     Jämerän pöydän äärellä, iltaisen auringon laskiessa kallistimme sahtituoppeja, kehuimme toisiamme ja pidimme monet pulinat. Pidin asianmukaisen seremonian ja lahjoitin kullekin tekijämiehelle pellavaiset pyyhkeet, mutta itse saimme niin komeat taotut saunomisvälineet että pois alta, puhumatta niistä maailmanluokan vihdoista. Pentti loihti huuliharpullaan kaihoisia säveliä kuultavaan alkusuven iltaan. Vähältä ettei tippa silmästä vierinyt ja vierikin.
     Mitä kertoisin saunaillastamme muuta kuin että se kallistui himmeää hämäryyttä kohden yltyvän riemun paisutellessa rintaa, ja viimein miesporukan poistuttua pellon viertä omille konnuilleen me kaksin Marjan kanssa tunnelmoimme keskiyön jälkilöylyssä emmekä oikein uskoneet että tällainen tapaus voisi olla totta eikä vain unta katoavaa...

Perjantai 12.6.09
Näin vanha perinteikäs Pyynikin Kesäteatteri heräsi taas henkiin.
     Katselimme ensin näyttelyä pyörivän katsomon 50-vuotiselta taipaleelta Villa Macissa ja nautimme buffeta ja tapailimme teatterin konkareita, Rauli Lehtosta etunenässä. Hyvin koottu näyttely, Verkatehtaankadun kellarista oli kaivettu esiin kuvaa ja rekvisiittaa, monet muistot kulkivat. Video oli vähän valikoivasti koottu ja kuului siinä hälinässä huonosti, mutta monia tuttuja näkymiä sieltäkin avautui.
     Vuonna 1962 kiipesin ensimmäisen kerran katsomoon, silloin menossa Tuntemattoman toinen kesä. 1978 teimme Raulin kanssa yhdessä Ihmisiä suviyössä. Ja jatkoa on seurannut, varsinkin 90-luvulla komean Linna-sarjan aikoihin aina hienovireiseen Topeliukseen, Lailan romantiikkaan ja Kalle Päätalon viimeiseen kesään saakka.
     Sitten lämmin kesäilta ja Wuolijoen Iso-Heikkilän isännän ja hänen renkinsä Kallen ensi-ilta. Pitkästä aikaa Pyynikillä nähtiin oikea näytelmä kaikenlaisen kevyen hemputtelun jälkeen. Hyvä että oli otettu tämä Iso-Heikkilä eikä Brechtin varastamaa Puntilaa: tämä sopi hämäläiseen maisemaan kuin nakutettu. Voihan sanoa kuten vierustoverimme Asko Sarkola, että tässä on kansankomedian ylivaltaa verrattuna Puntilan terävöitettyyn yhteiskuntakritiikkiin, mutta kyllä tästäkin riittävän selvästi ilmenivät ainakin vanhan maalaisyhteisön luokkaerot. Varsin nasakasti ja hyvällä ihmistuntemuksella Wuolijoki on näytelmän kirjoittanut.
     Ilta oli tietysti ennen muuta Esko Roineen, näin Eskon päivänä. Hän tuntee hämäläisen isännän metkut ja mielenmuutokset munaskuitaan myöten, on siinä vanhaa kokemusta ja perintötekijöitä ja näyttelijän taitoa riittämiin. Kun vähän tunnen samantyyppisiä hahmoja täältä Hämeenkyröstä, nautin Eskon piirrelmistä täysin rinnoin. Eiköhän vain vanhassa Raipalan Jalmarissa ollut aimo annos Iso-Heikkilää, muista nuoremmista nyt puhumatta. Muhkea työ, jota Heikki Nousiaisen kanssa vielä parkkikentällä kiittelimme.
     Myös Puntti Valtonen hallitsi tarkat reaktiot, älylliset siirrot ja lauhkean mukailukyvyn kyllin terävästi, jotta yhteispelistä rakentui täysipainoinen. Hienoa seurattavaa.
     Muut sitten tekivät mitä tehtävissä oli. Huomio kiintyi Kake Aunesnevan ilmeikkääseen känniin alusta pitäen sekä osuvaan muodonmuutokseen pestuumarkkinoilla. Lari Halme on kuminen koomikko, joka sutjakkaasti sopi lähetystösihteerin irvikuvaksi. Puvustuksesta täydet pinnat. Ami Räsänen sai liian vaisun roolin tehdäkseen, mutta naiset olivat turskeja ja rempseitä vuorollaan. Hyvä ajatus oli sovittaa jotkut opinkappalenomaiset elämäntarinat lauluiksi. Opinkappaletta oli riittämiin teennäisessä kihlajaisnäytöksessä, missä esitettiin työläisvaimon arkea. Se on aina minusta ollut kömpelöhkö tekstinkohta.
     Mutta loistokas oivallus ohjaaja Tuija Töyräältä oli siirtää Iso-Heikkilän mahdikas loppumonologi Hattelmalan harjulla pyörivän kyytiin! Monesti on nähty tuo kiipeily pöydän ja tuolien pyramidiin, tässä hämäläisen maiseman humalainen autuus todella avautui katsojienkin tajuttavaksi koko laajuudessaan. Ja Esko sai vetäistä Roineen armaita aaltoja! Kesän mittaan siitä kehittynee karaoke-esitys.
     Siispä lämmitti vanhan katsojan, sovittajan, puheenjohtajan mieltä suuresti tämä Pyynikin uudelleen tuleminen. Pitkästä aikaa viihdyimme pyörivässä, kerrankin tätä voi vapain mielin suositella kaikille kesäiseksi humalahakuiseksi moraliteetiksi, josta ei puutu muhevan huumorin alkujuurta.

Sunnuntai 14.6.09
Aamulehdessä Markus Määttänen näkyy huolehtivan sitä, onko tilauksessa uusi sota, kun teatteri ja ooppera aihetta edelleen käsittelevät. Hm, olikohan tällaisia huolia ilmassa taannoin kun Smedsin Tuntematon aloitti räminän ja ammuskelun Kansallisessa ja samaa kirjaa sodittiin Suomenlinnassa. Oopperassakin Isän tyttö nouti aiheen sodasta, elokuvia siitä tulee jatkuvasti tuutin täydeltä, eri maista. En muista, ehkä joku ennenkin murehti tätä.
     En ainakaan omalta osaltani tunnusta yrittäväni Yrjö Jylhän runoilla ja niihin pohjaavalla oopperalla uutta sotaa tilata. Jääköön Määttäsen murheeksi. Hänen ironisoimaansa sotashow'ta on ollut aina ja tulee olemaan. Parempi teatterissa kuin kaduilla tai kannaksilla.
     Tähän talousalhoon sopi oivallisesti Teeman elokuva kuohuvasta 20-luvusta Amerikassa, siinäkin lähdettiin sodasta ja sotaan palattiin. Cagney ja Bogart kovanaamaisia tähtiä, osiinsa soveliaita. Tarinasta kertyi ihan oikea draamallinen kaari kaikkine kieltolain ja pörssiromahduksen vaiheineen.
     Tuulinen sadepäivä antaa aiheen vaihteeksi istua sisällä. Verkosta aamulla kalaa pöydän pitimiksi. Wallanderiakin tulee seuratuksi, mutta Rolf Lassgård on kyllä oikeampi tyyppi kuin tämä kaitaisempi Henriksson. Autossa kuuntelin mennen tullen erinomaisen ruotalaisen näyttelijän lukemaa Inom frosten. Hyvä kuvaus uskonnollisesta fanatismista.
     Varsinainen lukuelämys on vasta meneillään, nautittavina paloina: Kaarina Salan toimittama Isän huone (SKS), tyttärien kuvauksia kansallisten tiedemiesten patriarkaalisista kotioloista. Aika hirvittäviä despootteja nämä Hakuliset ja Haaviot. Ennen oli kunniassa vaativa kotikasvatus, kuinka onkaan kaikki tämmöinen päässyt löystymään. Kiinnostavia näkökulmia aukeaa sinne tänne menneeseen yliopistomaailmaan, jossa professorit olivat vielä vapaita hengen titaaneja, tosin elivät melko vaatimattomasti ja ennen kaikkea askeettisesti. Jatkoa seuraa.

Maanantai 15.6.09
Papusen suku juhli sisarusten taidenäyttelyn avajaisissa Ikaalisten Omalla Tuvalla.
     Miksi olimme mukana johtui Pentti Papusesta, joka poistui joukosta viime maaliskuussa. Pentti oli monilahjakkuus, toimessa WSOY:n tietokirjaosastolla, mutta sen ohessa taitava piirtäjä, maalari ja historiantutkija. Hän voitti ylivoimaisesti 1976 F.E. Sillanpään Seuran tunnuskilpailun, minkä jälkeen minä tilasin häneltä elämää ja aurinkoa kuvastavan ex libriksen. Sen kuva-aihe oli näkyvillä myös Töllinmäki-viinin etiketissä, jota seuran ensimmäinen puheenjohtaja Matti Huusari esitteli illan tilaisuudessa. Hyvin oli viini kuulemma säilynyt 30 vuotta.
     Kuultiin ja nähtiin antoisa esittely Papusten suvun jäsenistä ja vaiheista ja katsottiin sen taiteilijain töitä. Lahjakasta joukkoa. Pentti kävi monissa seuran tilaisuuksissa, ja usein hänellä oli jotain kiintoisaa sanottavaa. Hämeenkyrön historiaa hän oli mukana kirjoittamassa, samassa hankkeessa olimme molemmat. Ikaalisten vaakunakin on Pentin käsialaa.
     Oma Tupa tuntuu olevan voimissaan, akustiikka vaivatonta, musiikkia kuultiin ja kahvia saatiin, tunnelma kodikas. Eipä Matti turhaan tätä Bertel Strömmerin luomusta entisöinyt toimeliaine joukkoineen. Isäni istui aikoinaan käräjiä Omalla Tuvalla, joten perinteitä löytyy. Moneen on taloa käytetty ennen tätä uusinta kulttuurikautta.
     Ensi suveksikin on luvassa kiintoisa näyttely, josta aikanaan. Ja kohtahan harmonikat taas revähtävät soimaan vanhassa kauppalassa.

Maanantai 22.6.09
Eikö nyt viimein olisi syytä siirtää juhannus oikealle paikalleen. Täällä lämpenee ja kaunistuu kaiken aikaa kun lähestytään vanhaa juhannusta. Muissa maissa tässä lähellä tiemmä osaavat viettää keskisuven juhlaa oikeassa kohdassa.
     Menihän se pienessä tihkusateessakin, eikä sade ainakaan savusaunomista haitannut, päinvastoin tihensi saunan hellää tunnelmaa. Kokkoa olen koonnut vapusta ruveten, ja ylväästi se roihahti kansan ihailtavaksi. Se onkin vuoden päätöitä, ja ainainen järkytys on sen palaminen poroksi. Kohta on taas ruvettava kokoamaan ensi vuoden pohjia.
     Rannassa laulettiin Bellmania (Christian) ja Hämäläisten laulua (me), kuultiin Eeva Kilven runoja (Eeva-Liisa) ja hoilattiin sitten muuten vaan makkarat keppien nenässä. Sahti virtasi ja viinilläkin joku hienosteli. Kaikesta päättäen juhannus sujui niin kuin pitikin, olkoon ettei se vielä varsinainen juhannus ollutkaan.
     Sateessa ja sahdissa taisi humahtaa seuraavakin päivä, mutta eilen retkeilin jo Maisemakahvilaan ja Myllykolua katsastamaan. Siellä kohtasikin myönteinen yllätys: vastaanotto kohtelias, fiksu opas Mikko Järviniemi paikalla ja kirjavalikoimaakin oli sentään uusittu. Kuulin kahvilassa, että Myllykolun kunnostamiseksi tilataan perusselvitys: hieno juttu, mutta sellaisen selvityksen voisin heille kirjoittaa parissa tunnissa eikä tulisi kalliiksi. Niin monena kesänä on asiasta puhuttu ja sitä pähkäilty, toistaiseksi vähin tuloksin.
     Maisemakahvilassa oli tavallista parempia näyttelyitä, ennen kaikkea Tarjan puutarhakuvat ja Kapan lyyrinen puutarha, jossa mekin komeilemme valokuvamalleina.
     Niin ja vierailimmehan naapurissa Laurin ja Paulan luona iltapäiväkahvilla, pieni Sanni Pauliina siellä esitteli tulevan emännän otteita ja Hilkka ja Tauno ovat aivan myytyjä tästä tomerasta pojantyttärestä.
     Ja iltasella Taikahuilun sävelet tainnuttivat pyhät muistojen joukkoon, hyvillä mielin huonekuntamme (Salla, Herkko, Eeva-Liisa, Jim ja me) laskeutui ansaitulle levolle. Marjalla on riittänyt raskasta emännöitävää, vaikka Eeva-Liisa hoiteli ruokailun lauantaina. Minun kontolleni riittävät sauna, vihdat, koivut, kokko ja sahtipänikkä; siinä yhdelle miehelle vastuualuetta riittämiin.

Johanneksena 24.6.09
Mitä mä sanoin: nyt oikeana juhannuksena sääkin juhlii kanssamme. Juhannusruusut tietävät paremmin kuin ihmisten kalenterit koska on aika kunnolla kukkia.
     Kaikki täällä ovat sitä mieltä, että juhannus on pantava paikalleen, mutta tuskin mitään tapahtuu. Talous, työelämä ja kansanterveydelliset näkökohdat nujertavat keskisuven juhlan.
     Sitä paitsi tänään on nimipäiväni, mikä on painava lisäpunnus kalendaariseen korjausliikkeeseen.
     Olimmekin eilen veneellä saunomassa vaihteeksi Törmällä, nauttimassa suvipäivän lounaasta ja säteilevästä illasta. Vieraat alkavat liueta tänään omille teilleen, joten katseet on käännettävä pian kohti Vammalaa. Tietysti se on Sastamalaa nykyään, mutta yhtäkaikki myös Vammalaa ja ennen kaikkea Vanhan Kirjallisuuden Päiviä.
     Lehteilen odottavin mielin ohjelmalehtistä, jota panimme toimikunnassa kasaan talven pikkupakkasissa Helsingissä. VKP viettää neljännesvuosisataista taivaltaan, varsinaista menestystarinaa. Avajaiset onkin viritetty tavallista juhlavammiksi puheineen ja torvisoittoineen, kirjojen löytäjänä Esko Aho, vaan onpa siellä Matti Pitkokin lopuksi tunnelmaa keventämässä, korjaan: kohentamassa.
     Omaa seminaariani odotan: Sodasta ja rakkaudesta todistavat kovat naamat Jari Tervo, Vesa Karonen ja Mikko Lahtinen sekä Elina Hytönen, jonka juttuun valmistaudun lukemalla kirjaansa Perhe sodassa 1939-1945. Uskonpa että sota ja rakkaus valaistuvat aika monelta kantilta. Jylhää tässä vielä viimeistellään Vesan kanssa, joten luvassa on Karoselta todella tuoretta tietoa talvisodan runoista ja rakkaudesta.
     Puhumatta sitten tietokirjailijoiden seminaarista, lasten päivistä ja lukupiireistä, huutokaupasta, runoista ja lopulta Kirjatoukkain ehtoohuveista, jotka nekin ohjelmineen virittyvät päivien teemaan. Maarit Niiniluoto suunnittelee, Tiia Louste ja Eino Kaikkonen lausuvat Jylhää ja Kuumat Altot esittää sota-ajan iskelmiä. Eiköhän panna jalalla koreasti. Pitkokin pääsee taas vauhtiin, missä hän jo hyvin valmistautuvana pakinoitsijana näkyy olevankin.
     Ei muuta kun helteitä viettämään Sylvään avariin telttoihin kirjavuorien keskelle, tapaamaan tuttuja ja kuulostelemaan viisaita ja hauskoja puheita!

Maanantai 29.6.09
No joo, arvatkaa olinko koko Sastamalassa, josta viime riveillä hehkutin. Enpä ollut.
     Sydän nääs teki pienen kepposen. Ehkä tulin pitkän ja intensiivisen kirjoituskauden jälkeen riehuneeksi vähän liikaa täällä maaseudun vapaudessa. Kokosin kokkoa, raivasin saunatyömaata, täytin vaihtolavaa, kärräsin multaa ja hiekkaa, innostuinpa yrittämään uutta soutuennätystäkin (eka 20 minuutin alitus täältä Törmälle) - ja kun siihen lisätään juhannuksen juhlinta tutuin menoin ja sahdein, sydän ilmoitti lievän vastalauseensa.
     Niinpä poika kiidätettiin myöhään keskiviikkoiltana Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, suoraan leikkauspöydälle, ja siellä sitä sitten lojuttiin tutkittavana upeat helteiset päivät, jolloin toiset saivat juhlia Vanhan Kirjallisuuden Päiviä liiankin satumaisessa hellesäässä. Mutta ohjelma oli niin hyvässä kunnossa ja koneisto niin rasvattu, että mitään häiriötä ei tullut ohjelmajohtajan poissaolosta. Kuuluivat sentään kaivanneen, kovasti viestivät ja tervehtivät, mikä joudutti nopeaa toipumista. Eilen sunnuntaina kekkuloin jo täällä kotipihalla.
     Tällainen tapaus, josta ei paljon vauriota toivon mukaan jäänyt, panee vähän hiljentämään ja miettimään uudelleen ikää ja toimintakyvyn rajoja. Sain hyvää ja asiallista hoitoa ja paljon viisaita elämisen ohjeita. Kunpa nyt malttaisin niitä noudattaa. Paras hoitaja on täällä kotona, Marjan hellässä hoivassa kunto ja mieliala nousevat taas kohisten.

Tiistai 30.6.09
Eikö ole merkillistä kuinka aistit valpastuvat ja maailma ympärillä ikään kuin puhdistuu, kun joutuu joksikin aikaa pois raiteiltaan?
     Kaikki jotka ovat palanneet elämään leikkauksesta, pitkältä matkalta tai vankeudesta, varmaankin tämän hyvin tuntevat.
     Herään tänään viideltä, aurinko jo korkealla. Astelen aamutakissa rantaan ja uin ihmeen lämpöisessä vedessä. Ei ihmisen risahdusta järven rantamilla. Haen tuoreet lehdet tuosta tien mutkasta ja nousen parvekkeelle lueskelemaan. Kahvi on tippunut, maisema alhaalla tyynenä ja jotensakin herkistyneenä. Juhannusruusut ryöppyävät ja tuoksuvat kuin hurmiossa. Tämän ihanampaa ei ole.
     Kuinka laulussa lauletaankaan... niin tämä oli ensimmäisiä lauluja joita Marja aikoinaan Törmällä minulle lauleli kitaransa säestyksellä: "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja mielen vapaus."

x x x

Kuka katseli eilen Tony Curtisin haastattelua ykköseltä? Harvoin näkee ja kuulee sellaista puhetta, joka avaa siekailematta ihmistä ja tuntuu samalla aidolta, syvältä ja vapauttavalta. Tony ei mielestäni näytellyt tippaakaan, vaikka tällainen tunnustava asetelma psykologin penkillä antaisi hyviä mahdollisuuksia kokeneelle veijarille fuulata. Kun on noin lähellä finaalia, voi puhua suunsa puhtaaksi - ja kertoa jopa Marilynin rintojen hypähtelystä kun hän nauroi vuoteessa.
     Meillä kun joku tämäntapaisia tunnustaisi, kolumnistien karavaani haukkuisi viikkokausia. Tai eihkä joku jopa ymmärtäisi, mene tiedä.
     Silti ihmettelin että niin liemissä keitetty konkari kuin Sarasvuo pillastui (Aamulehti sunnuntaina) median tungettelevasta mielenkiinnosta, jonka hän olisi hyvin voinut aavistaa ja varmasti aavisti. Avioeroni aikaan kirjoitin vähän samasta aiheesta pyydetyn sivun jutun Hesariin - ymmärrystä tulikin, mutta arvatkaa tuliko kolumnisteilta. Media sanoo aina viimeisen sanan, vaikka sitten likasanko käsivarrella.
     PS Curtis tulee uusintana sunnuntaina, pitäkää varanne.

henkilötiedot | kalenteri | päiväkirja | julkaisut
kirjoituksia | palaute

siellä sitä sitten lojuttiin tutkittavana upeat helteiset päivät, jolloin toiset saivat juhlia Vanhan Kirjallisuuden Päiviä liiankin satumaisessa hellesäässä. Mutta ohjelma oli niin hyvässä kunnossa ja koneisto niin rasvattu, että mitään häiriötä ei tullut ohjelmajohtajan poissaolosta. Kuuluivat sentään kaivanneen, kovasti viestivät ja tervehtivät, mikä joudutti nopeaa toipumista. Eilen sunnuntaina kekkuloin jo täällä kotipihalla.
     Tällainen tapaus, josta ei paljon vauriota toivon mukaan jäänyt, panee vähän hiljentämään ja miettimään uudelleen ikää ja toimintakyvyn rajoja. Sain hyvää ja asiallista hoitoa ja paljon viisaita elämisen ohjeita. Kunpa nyt malttaisin niitä noudattaa. Paras hoitaja on täällä kotona, Marjan hellässä hoivassa kunto ja mieliala nousevat taas kohisten.

Tiistai 30.6.09
Eikö ole merkillistä kuinka aistit valpastuvat ja maailma ympärillä ikään kuin puhdistuu, kun joutuu joksikin aikaa pois raiteiltaan?
     Kaikki jotka ovat palanneet elämään leikkauksesta, pitkältä matkalta tai vankeudesta, varmaankin tämän hyvin tuntevat.
     Herään tänään viideltä, aurinko jo korkealla. Astelen aamutakissa rantaan ja uin ihmeen lämpöisessä vedessä. Ei ihmisen risahdusta järven rantamilla. Haen tuoreet lehdet tuosta tien mutkasta ja nousen parvekkeelle lueskelemaan. Kahvi on tippunut, maisema alhaalla tyynenä ja jotensakin herkistyneenä. Juhannusruusut ryöppyävät ja tuoksuvat kuin hurmiossa. Tämän ihanampaa ei ole.
     Kuinka laulussa lauletaankaan... niin tämä oli ensimmäisiä lauluja joita Marja aikoinaan Törmällä minulle lauleli kitaransa säestyksellä: "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille - ja mielen vapaus."

x x x

Kuka katseli eilen Tony Curtisin haastattelua ykköseltä? Harvoin näkee ja kuulee sellaista puhetta, joka avaa siekailematta ihmistä ja tuntuu samalla aidolta, syvältä ja vapauttavalta. Tony ei mielestäni näytellyt tippaakaan, vaikka tällainen tunnustava asetelma psykologin penkillä antaisi hyviä mahdollisuuksia kokeneelle veijarille fuulata. Kun on noin lähellä finaalia, voi puhua suunsa puhtaaksi - ja kertoa jopa Marilynin rintojen hypähtelystä kun hän nauroi vuoteessa.
     Meillä kun joku tämäntapaisia tunnustaisi, kolumnistien karavaani haukkuisi viikkokausia. Tai eihkä joku jopa ymmärtäisi, mene tiedä.
     Silti ihmettelin että niin liemissä keitetty konkari kuin Sarasvuo pillastui (Aamulehti sunnuntaina) median tungettelevasta mielenkiinnosta, jonka hän olisi hyvin voinut aavistaa ja varmasti aavisti. Avioeroni aikaan kirjoitin vähän samasta aiheesta pyydetyn sivun jutun Hesariin - ymmärrystä tulikin, mutta arvatkaa tuliko kolumnisteilta. Media sanoo aina viimeisen sanan, vaikka sitten likasanko käsivarrella.
     PS Curtis tulee uusintana sunnuntaina, pitäkää varanne.

henkilötiedot | kalenteri | päiväkirja | julkaisut
kirjoituksia | palaute