Henkil&ötiedot
Julkaisut
      Teokset
      N&äytelm&ät
      Artikkelit
Kirjoituksia
      Ajankohtaista
      Esitelmi&ä / Puheita
      Kannanottoja
palaute
p&ä&äsivulle

p&äiv&äkirja

Sunnuntai 4.3.07
Loistava päivä, takana lenkki Helsinkiin ja Tukholmaan.
     Waltari-seuran Istanbul-retki näyttää kiinnostavan lujasti päätellen ilmoittautuneista ja väkimäärästä tiistai-iltana turkkilaisravintolassa Eerikinkadulla. Hyvä pohjustus, kaksi ryhmää, aineksia antoisaan kulttuurimatkaan. Syyskuussa lähdetään.
     Istuskelua yliopiston kirjastossa, viisauden temppelissä, kunnes loikkasin pitkästä aikaa Etelärannasta Silja Serenaden sisuksiin: kohteena esitelmä Tukholman Nobel-museetissa, aiheena vaihteeksi Sillanpää - urkraft i krigets skugga. Aika monta olen vuosien varrella pitänyt milloin Hässelbyn linnassa, yliopistossa tai Suomi-talossa.
     Miten kotoista dallata taas Gamla Stanin kujia. Hotellikin vanha tuttu Reisen, sama missä Sillanpäät asuivat Nobel-matkalla 1939. Siihen keskittyi tietysti esitelmäkin. Viehättävä intendentti Marika Hedin piti minusta hyvää huolta, tarjosi päivällisen ja antoi keskittymishuoneen. Museossa on joka torstai esitelmä jostakin Nobelia sivuavasta aiheesta. Marika kertoi paneelikeskustelusta, jossa debatoitiin akatemian poliittisia valintoja - ja kas kummaa, Sillanpään palkinto oli tietysti noussut malliesimerkiksi. Siitä myytistä ei koskaan päästä eroon, vaikka aika pontevasti todistin myös FES:n kymmenvuotisen ehdokkuuden vaiheita, takaiskuja, niin kielipoliittisia kuin Per Hallströmin lausuntoihin liittyviä esteitä. Se ei todellakaan ollut mikään hatusta vain myötätunnon vuoksi tempaistu poliittinen ratkaisu sodan varjossa 1939, mutta vaikuttaako mikään vakiintuneeseen käsitykseen - tuskin. Katsokaa rajat elämäkerran kolmannesta osasta Korkea päivä ja ehtoo.
     Väkeä oli pieni sali täynnä, vilkasta ja keskittynyttä, kyseltiin ja keskusteltiinkin. Mycket intressant, kiittivät. Vackert så.
     Katselin Nobel-palkittujen biografioiden sarjaa kirjastossa, mistä FES tietysti puuttuu, ja päätin vielä kirjoittaa sen yksiosaisen Sillanpäästä. "Det är din plikt", vahvisti Marika. "Här har vi platsen färdig."
     Lisäksi istuskelin pari päivää tiiviisti Kungliga Biblioteketissa katsomassa Waltarin sikäläistä vastaanottoa. Mukava kirjasto, Strindbergin henki leijuu. Muuten harmaata, loskaa, ei huvittanut kruisailla kaupungilla.
     Laivalla kummastelin ihmisten vimmattua viihdekiihkoa; kaikkea täytyy olla, pelejä, muumeja, kilinää ja trapetsia, viinaa, laulua ja möykkää monenmoista yhä enemmän. Pelkkä matkustus ei ole enää mitään.
     Ja Kyrössä taas: Tauno on kaatanut 110 tukkia saunatarpeisiin! Poika on pannut hyrskyn myrskyn myös Voipaan nokassa, komeaa. (Linkolalle sanottava, että tosi vanhoja suoria kuusia, osa uhkasi kaatua jo talon niskaan.. Voipaa ollut luonnontilassa iät ja ajat.) Uusia ideoita. Sunnuntaista sikisi uljas hiihtopäivä, kaksi lenkkiä. Jäällä kiihtävä pakkaspaiste, lentokeli, Pirkan hiihtäjillä riitti vauhtia. Lauri lähti naapurista puolilenkille.
     Päivä huipentui kauniisti tenorimme Anssi Hirvosen salskeaan juhlakonserttiin Tampereen Tuomiokirkossa. Haydnin Luominen vaikutti, lisäksi joitain samoja lauluja kuin kuulimme isän muistotilaisuudessa. Merikannon Muistatko vielä sen virren... Hiljenemisen paikka.

Tiistai 6.3.07
Onhan Tampereen Aida hieno, loistava, visuaalisestikin hivelevän kaunis.
     Se on Tampereen Oopperan paras satsaus ja riemuvoitto juuri nyt, kun Helsingissä kiivaasti kipuillaan. Nostaisin kuoron miltei pääosaan, niin näyttävää, täsmällistä ja komeasointista oli esiintyminen. Egyptin joukkoja kierrätettiin hauskasti porstuan kautta voitonparaatiin, joten paljous näytti mahtavalta. Tämä on erityisesti Ralf Forsströmin suuri työ, häikäisevä kokonaisuus katsella tutun musiikin poljennossa. Solistit tietysti parasta luokkaa, vaikka ulkoisesti ei uskoisi, että Radames saa naisten sydämet sykkimään. Laulu kajahteli laatuisasti.
     Pysähdyin päivällä Jaakko Ryhäsen lausunnon kuullessani. Ensimmäisen kerran joku täräytti suoraan, mistä oopperan taistossa Helsingissä on kysymys. Kaiken taustalla on naruja vedellyt itse Matti Salminen, joka toi Korhosen taloon omaksi marionetikseen. Sen jälkeen nostellut ylisuuria palkkioita ja yllyttänyt kansainvälisiä tähtiä samaan. Ilmankos talous on mennyt nopeasti kuralle. Uskon Ryhästä, muutama lähde vahvistaa oopperasta saman. On tässä vähän kahden basson taisteluakin. Korhosen pätevyyteen en osaa sanoa, ilmeisesti liian pehmeä ja kiltti ja vaikutettavissa oleva kaveri.
     Mutta tällaisesta en ole vielä nähnyt julkisesti kunnon kommenttia, tosin parin päivän Hesarit täällä maalla näkemättä. Tulee taas ikävä Seppo Heikinheimoa, se poika olisi penkonut ja soittanut syvät taustat selville aikaa sitten Hesariin, tehnyt varsinaista jatkokertomusta oopperan konnuuksista. Nyt toimittajat tyytyvät Mikko Franckin itsetäyteisiin haastatteluihin, joista ei ilmene juuri mitään konkretiaa.
     Vaikeaa on Korhosella, hallitus varmasti paahtaa kestämään ja pysymään urheasti paikallaan. Tilanne käy toisaalta kestämättömäksi. Onko kellään kokonaisnäkemystä hallussaan?
     Kimmo Sasin kolari pysähdyttää vielä enemmän. Opettava tapaus, ei pidä ajaa väsyneenä. Minä kun nukahdan usein kirjaakin lukiessa tai tv:n äärelle. Lohtua uhreille, voimia Kimmolle kestää. Avustajan harkitsematon lausunto voi pudottaa miehen eduskunnasta, mutta se on tällaisessa tapauksessa sentään pienin murhe.

Torstai 8.3.07
"Istun pärekatolla ja mietin pitääkö Vuorisaarna sadetta." Mikä aloitus!
     Radio napsahtaa viittä vaille kuusi, uutisia, naisten päivää, hartaita säveliä. Hynninen laulaa. Äkkiä virkistyn. Veli-Pekka Hänninen pitää aamuhartauden. Loistavaa, kerrankin ideaa ja näkemystä, äänitehosteita. Kuin pieni novelli. Lisää tällaista.
     Ilahduttavaa oli sekin, että Hänninen puolusti rohkeasti käsikirjoittajan oikeuksia elokuvaan Riisuttu mies. Ohjaajien omavaltaisuus sai edes pienen muistutuksen.
     Mitä jäi mieleen eilisestä vaalikeskustelusta. Heinäluoman hätä ja masennus. Soinin iskulauseet. Vanhasen rentous. Ei paljon muuta. Järjestelin papereita ja kuuntelin toisella korvalla. Keskusteluryhmä oli kotoisasti asetettu ja vältettiin onneksi typerät kilpailut ja temput. Kukaan ei joutunut kokkaamaan tai kokoamaan kännykkää.
     Tulossa räntäinen työpäivä, mikä sopii mainiosti. Hiihtokelit taitavat mennä. Aida saa melko vaimeat kritiikit, Aamulehdessä sentään huomataan loistokas lavastus ja puvustus. Oliko Ryhänen niin heikko, ainakin jähmeä, ajattelin että se kuuluu rooliin. Olen kuullut, että hän harmittelee tiistaista lausuntoaan radion Kultakuumeessa. Mitäs, totta varmaan puhui oopperan ahdingosta, sen syistä.
     Oopperaa yritetään jaloilleen uusitun hallituksen kautta, mitäs ministeriö muutakaan voi. Mutta hallituksen on vaikea palauttaa työntekijöiden ilo ja luottamus muuten kuin uusilla johtajavalinnoilla. Kuinka kauan menee niiden mietintään.
     Vepan baarissa harmiteltiin joukkueen kakkossijaa täällä eduskunta-aiheisessa tietokilpailussa. Baari saa uudet omistajat, Pitkon luoma maine siivittää. Siitä tulee pian nähtävyys. Samat veikot siellä päivystävät. Sasin tapaus puhutti, kamala juttu. Täältä poika lähti S-marketin pihasta ajamaan ja näin kävi.
     Tauno poikkesi aamulla, naisten päivän repliikki: "Naiset täällä hakoja on, miehillä ole pian mitään virkaa." Näin olkoon. Mutta kuulinko oikein: Venäjällä 14 000 naista kuolee vuosittain perheväkivaltaan. Siellä olisi naisliikkeellä työmaata. Juhlitaan naisiamme, ne on ihania.

Maanantai 12.3.07
The Departed ei ehkä ole Scorsesen paras elokuva, kova ja taitava kyllä, näyttelijäsuorituksiltaan loistava; eräänlainen uuden ajan Kummisetä, ei niinkään monitasoinen tai myyttinen. Eikä edes paljastava: eikö poliisin ja mafian kietoutuneet suhteet ole aika käytetty aihe. Loppu kuin Shakespearen tragediassa, ai niin, eipä paljasteta. Vähän samaan teemaan liittyvä saksalainen Muiden elämä on aivan toista tasoa ihmiskuvauksena, poliittisen todellisuuden analyysina. Eurooppa hakkasi jenkit 6-2.
     Lauantaina pieni joukko Waltarin tuntijoita katsasti Kouvolassa komedian Yövieras. Henrik Timosen ohjaus lähti irtonaisesti fyysistämään farssin suuntaan, vaikka kyse on elegantista perhekuvauksesta jatkosodan tunnelmissa. Mielessäni Tampereen Teatterin taannoinen tulkinta oli vähemmin elein hauskempi, luotti tilanteisiin ja repliikkeihin ilman lisätehostusta. Waltarin vuorosanoja ei tarvitse markkeerata niin voimallisesti, lempeän ironinen pudottelu on tehokkaampaa. Aulis Rosendahl, autuas tsunami-vainaja, jäi silloin vahvasti mieleen professori Luusteen roolissa, tässä oli vähän liian nuori kaveri. Mutta luistavasti juttu Kouvolassakin eteni ja vahvisti, että W:n komediat elävät omalla inhimillisen suvaitsevaisuuden julistuksellaan tänäkin kovana aikana.
     Eilen häikäisevä päivä, kävely rantoja pitkin Tamminiemeen, missä katsastimme UKK:n runokirjoja ja varsinkin niiden omistuksia. Tarkistin vähän Waltarin suhdetta Kekkoseen, ei se kai kovin läheinen ollut, kunnioittava kyllä. Esa Seppäsen kirja Miekkailija vastaan tulivuori onkin muuten yllättävän kiintoisa ja seikkaperäinen selvitys Kekkosen ja Hrustshevin suhteista, saunareissujen kuvaus mainio. Siellä se sauna kumotti iltapäivän auringossa, paljon tietäisi kertoa.
     Vaaleja pitäisi vähän miettiä. Äänestän pitkästä aikaa Helsingissä, se antaa uuden näkymän. Joten päätän innostua. Puheenjohtajat tanssivat tv:ssä, ihmeesti heillä riittää virtaa, kai sitä sitten pitää edellyttää meiltä äänestäjiltäkin. Ennakkoon lähdettykin vilkkaasti liikkeelle, tietääkö porvarihallitusta kuten uumoillaan?

Tiistai 13.3.07
Kevät. Ihmeellistä kävellä aurinkoisia katuja.
     Kävin äänestämässä Kankurinkadun postissa. Kovin vaivatonta. Yliopiston kirjastossa on viileää ja viisasta. Poimin Waltarin laudaturtutkielman SKS:n kirjallisuusarkistosta, kirjastosta muutaman Morand'n kirjan. Kaikki luistaa.
     Mutta mitä on sanottava oikeusministeri Luhtasen juridisesta ymmärryksestä? Eikö nyt nähdä mihin jouduttiin, kun oikeusministeriltä poistettiin juristin pätevyys. Vanha isäni jo ennusti turmiota. Meillä on oikeusministeri, joka tarvitsee kaksi palkattua lakimiestä (!) selvittämään omat pimeän rahan vaalimainossotkunsa. Jotka hän kaiken lisäksi on selitellyt vastoin yleistä järkeä. En sentään uskonut, että näin alas voidaan vajota.
     Älkäämme antako pätemättömän päättäjän pilata kaunista kevätpäivää. äänestäkäämme uusia kyvykkäitä henkilöitä.
     Onneksi brittien tv-sarja Kotiopettajattaren romaani alkoi kuten odottaa sopi vaikuttavasti. Miten siellä osataan tehdään paitsi ajan myös ihmisen kuvausta vähin syvin viilloin.
     Maalla taas, hiljaista, lumet vähiin sulaneet. Tervemenoa talvi, lyhyeksi jäi. Ei tule kova ikävä.

Keskiviikko 14.3.07
Joskus harvoin radiosta kuulee punnittua puhetta. Niin kävi tänään, kun tekniikan tohtori Eero Paloheimo pohti vakavissaan ydinvoimaa Erkki Kauhasen toimittamassa tiedeohjelmassa. Oli hellitettävä töistä, siirryttävä tiskaamaan ja kuuntelemaan.
     Kun miettii Paloheimon kolmea maltillista argumenttia, jotka hän esitti ydinvoiman vastustuksen perustaksi, ei voi kuin hiljaa myöntyä. Yksi on järjettömän, ennakkoon arvaamattoman onnettomuuden riski, joka on aina olemassa ja tässä tapauksessa tuhoisa. Toinen (Halosenkin esiin nostama) pani vielä enemmän pohtimaan: kun nyt turvataan ydinvoimaan kätevänä ja ympäristöystävällisenä ja silti väliaikaisena mahdollisuutena, jätetään kestävämmän energiatuotannon kehittely helposti heitteille. Kun ydinvoima jostain syystä tulee tiensä päähän (uraani loppuu tms.) ei olekaan korvaavia menetelmiä. Ja kolmas, oliko Tarja Cronbergin esittämä, oli kaikkein pelottavin. Jos ydinvoimaloita todella ryhdytään rakentamaan ympäri maapallon kaikille puutteenalaisille kansoille, missä kulkee sen rauhanomaisen ja sotilaallisen käytön raja? Ks. Iran ja Pohjois-Korea.
     Paloheimo ei ole minkään sortin fanaatikko tai intoilija, vaan pitkän linjan tiedemies ja ajattelija, joten hänen kaltaisiaan voisi useamminkin kutsua sinne studioihin kaikenkarvaisten instant-asiantuntijoiden tai muiden helppoheikkien sijaan.
     Vielä jäi mieleen analyysi siitä, kuinka uutta luovien ja rohkeiden aloitteiden käy demokraattisessa yhteiskunnassa, missä pitää kysyä lausuntoja lukemattomilta tahoilta. Väkisin ne tahmaantuvat varovaisten virkamiesten kuohimiksi kompromisseiksi, joissa ei enää ole alkuperäisen idean lentoa.
     Tällaistakin voi opikseen kuulla, jos malttaa kallistaa korvaansa. Kyllä puoluejohtajatkin olivat illalla edelleen virkeässä vedossa, mutta mikään ajatus ei pääse kunnolla lentoon tällaisessa pätkivässä ja inttävässä ja käsiä paukuttavassa ympäristössä. Esimerkki demokraattisen puhe- myllyn kyvystä jauhaa eteenpäin, eteenpäin... "Avaruuden puhki / musta mylly huhki. / Mitä lienee jauhanut / kun ei mitään varissut." - Tuntenette tämän kyynisen ajattelijan. Ei ole Lipponen eikä Linkola, eipä edes Juice Leskinen.
     Muuten kulttuuripolitiikasta en taaskaan kuullut juuri sanaakaan, vaikka Kulttuurirahasto on tehnyt merkittävän kirjastoavauksen ja kulttuurinvientiäkin ministeriössä tehostaen suunnitellaan. Toimittajien tehtävä olisi vähän avartaa asioita, mutta he kiertävät mieluiten tuttua kehää, jotta mitään uutta ja yllättävää ei kuultaisi.

Maaliskuun Idus
Olihan viimeinen vaalikeskustelu, hyvä niin. Samaa mieltä kuin Tarmo Ropponen: hyviä puoluejohtajia, melko samanmielisiä, asiansa osaavia. Ihmettelen että he jaksavat virkeinä painaa viikkoja, mutta kilpa lisää virtaa. Vaalikuume nousee, kun noinkin täpärälle näyttää menevän.
     En minäkään ymmärrä, miksi Venäjän varustelu välittömästi lisäisi uhkia tännepäin, kun ei mitään muita sen suuntaisia merkkejä ilmene. Uhkaavaa on sen sijaan yleinen ydinaseistautuminen, nyt siis Britanniassa, missä sukellusveneet uusitaan. Eikö kukaan pidä tällaista yleisen maailmanrauhan uhkana. Miksi Britannian varustelu on turvallisuutta tukevaa, Venäjän sitä vähentävää. Julistihan Englanti meille sodan 40-luvullakin... No jaa, leikki sikseen, mutta historia hallitsee paljolti ajattelua tänäänkin.
     Perhepolitiikasta ja vanhusten hoidosta Päivi Räsänen ja Timo Soini puhuivat viisaasti ja selvästi. Vanhasella näkyy olevan jo varaa voitonvarmaan naureskeluun, hallitsee aika ylivoimaisesti substanssin kaikilta aloilta. Katainen on koko ajan parantanut, pikkupojan imago alkaa saada valtiollista vakuuttavuutta. Kuka vaan heistä voisi maata johtaa, jopa Heinäluoma. Mennään rauhassa vaaliin.
     Pieni teatterikommenttikin, päivällä kuulin lounaalla osan radiokeskustelua. Kun puhutaan teatterista ja politiikasta, kainostellaan visusti sanomasta mitä se politiikka siinä yhteydessä tarkoittaa. Jos kaikki henkilökohtainenkin on politiikkaa, vaikutuksia on turha haikailla - paitsi henkilökohtaisia. Kun Pentti Paavolainen selittää, että Brecht oli kyselijä eikä julistaja, niin eikö hän todellakaan huomaa, että suurimmat opettajat Sokratesta ja Jeesuksesta alkaen ovat metodiltaan olleet kyselijöitä - mutta aina tietyssä tarkoituksessa, tiettyyn suuntaan pyrkien, siis sittenkin julistaen. No hyvä, kyllä Jeesus myös vastasi kysymyksiinsä, ei odotellut. Vielä selkeämmin vastaa Brecht omiin kysymyksiinsä, ei anna sananvuoroakaan. Ei jää mitään epäselvyyttä siitä kuinka olisi toimittava.
     Jotain tällaista odottaisi myös poliittiselta debatilta: kysymyksiä, jotka jäävät askarruttamaan, ohjaavat ajattelua vähän ovelammin, julistavat juonikkaammin. Mutta antavat samalla selvät avaimet. Yleisön puolesta kyselijät päästivät puoluejohtajat liian helpolla, väittelyä olisi voinut jatkaa. Mutta niillähän on siellä aina pula ajasta, ahtavat liikaa asioita ahtaisiin raameihin.
     Stefan Wallinin ja monen muun peräänkuuluttamaa ympäristövallankumousta ei taida ainakaan noilla eväillä tulla lähivuosina. Vanhasen idea Helsingin puulämmittämisestä hakkauttaisi loputkin metsät? Jos onnistuu, panen heti perässä tämänkin talon puulämmitykseen, tänäänkin huhkin metsätöissä ainakin tunnin... Prekariaatti pitäisi kaiketi paskatöinä, mutta minulle suurta nautintoa koneen vieressä istumisen lomassa.

Sunnuntai 18.3.07
Upeana nousee vaalipäivä, sinivalkoisena, on satanut ohuesti lunta.
     Mitä tapahtuu iltaan mennessä. Lehdissä ei ole juuri muuta kuin vaalimainoksia. Elämme niin leppoisaa aikaa että dramatiikka on kaukana. Muistan minäkin monet vakavat vaalit. Näihin on kuulemma tuloslaskentaankin tahdottu lisätä viihdettä. Taas yksi pudotuspeli, nähdään pettyneet ja riemukkaat naamat suorassa kuvassa. Politiikka on jännitysleikki.
     Irakin sodan vuosipäivä lähenee. Lehdestä jäivät vainoamaan sen pikkupojan silmät, joka oli menettänyt molemmat käsivartensa.

x x x

Eilen F.E. Sillanpään Seuran vuosikokouksessa kohoili taas vähän henkeä. Puhuttiin Rauhamäen kohtalosta, komea hirsirakennus on jo muodostunut rasitukseksi rahapulasta kärsivälle seuralle. Päätettiin perustaa toimikunta miettimään mahdollista myyntiä tai uutta käyttöä. Näinhän asiat etenevät.
     Seuran loistoajat olivat 70- ja 80-luvulla. Sitten into alkoi hiipua. Näin käy normaalisti, aika aikaa kutakin. Nyt voitaisiin taas nousta. Kirjailijoiden nimikkoseuroja syntyy kuin sieniä sateella. Nämä vanhemmat ja arvokkaat voisivat olla omalla tyylillään reservissä. Niillä on perinteensä ja voimansa.
     Kuultiin valtuustoaloitteesta, jossa Hämeenkyröä ehdotetaan kulttuurikunnaksi. Nyt on vain niin, että se ei ole minkäänmoinen kulttuurikunta nykyään. Jospa aloite innostaisi, sehän on mahdollista. Asiat harvoin etenevät nimityksillä. Tampere ei missään nimessä ole Suomen teatteripääkaupunki, mutta teatterikaupunki se on, vilkas ja dynaaminen.

x x x

Menihän tiukoille vaalien valvonta. Keskusta näytti menettävän paalupaikan, vaan rima pysyi huojuen ylhäällä. Urheilukieli on aina paras kömpelönäkin. Kokoomus rynni hurjaan voittoon. Demareille voi tehdä hyvää tämmöinen nöyryytys, mutta kuinka levottomiksi menevät työmarkkinat? Tuleeko minkäänmoista tupoa?
     Niinistö juhlii omalla ryppyotsaisen vaikealla tavallaan. Kansa luottaa kaveriin, joka ei koskaan hehkuta mitään. Tuleva presidentti, mutta mikä on postinsa nyt? Kuinka ne pärjäävät näin ylivoimaisen tyypin kanssa siellä? Vanhasellakin on tekemistä. Kaksi kirjailijaa: Claes ja Tommy kuluttavat turhaan aikaansa parlamentissa. Millä ansioilla entinen piispa parantaa elämämme laatua, jää nähtäväksi. Onneksi Luhtanen tippui, siinä perheessä voi olla pientä sanailua. Mietaa on kova luu, Marja Tiura ihana. Näitähän riittää, eikä Sasikaan tipahtanut kuin muutamalla tuhannella ja Penttikin piti täällä paikkansa. Kansa pitää siitä, ettei liikoja sano mitään mistään. Kyllä tää sakki hallituksen kietaisee. Onhan porvarilla juhlan aika, tulee vielä vaikeakin paikka. Pääasia että saadaan vaihtelua, ristiveto tuulettaa ja akanat varisevat. Kansa nauttii, mutta Heinäluomalla on totiset oltavat. Kuinka ihmeessä voidaan vaalit tunaroida näin täydellisesti, että ryhmän puheenjohtajakin putoaa. "Kansa on ahterista", viestii eräs veikko kännykkään. Kataisen hymy ei voi enempää levitä, alkaa se vastuu painaa mistä Niinistö valmiiksi synkkänä puhuu. Sellaiseen luotamme. Antaa mennä. Meillä meni Marjan kanssa ehdokkaat läpi, joten juhlittavaa riitti. Ja iltahan venähti räntäsateessa rattoisasti. Lisää hauskoja vaaleja!

Maanantai 19.3.07
Minna Canthia pitäisi muistaa ja tasa-arvoa muutenkin; tiukka muija, mikäs siinä, hyvä kirjailija, mutta törmäsin myös inhimillisiin rajoituksiinsa, kun kirjoitin J.H. Erkosta, jota juonitteleva Minna yritti verkkoonsa. Nuoremman veljen saikin, toisten kanssa kiukutteli kuten Juhani Ahon. Ja kuinka kiusasi Bergbomia sen jälkeen kun tohtori oli hänet näyttämölle auttanut. Olihan teatterisotiin syynsä, eipä silti.
     Kiannon Punaisesta viivasta oli vaihteeksi hyvä radiokeskustelu, eilen ja tänään, siinä todella analysoitiin romaania eikä vain heitelty tuntemuksia kuten yleensä tapahtuu. Tytärkin kiinnostui siinä määrin, että alkoi kysellä missä meillä se kirja on. Osui sitä paitsi mainiosti ajankohtaiseen saumaan.
     Vaaliyönä tulee heitellyksi sumeilemattomia hajakommentteja. Eihän pitäisi toisten tappiolla ja tippumisella ilkkua eikä epäasiallisesti kehuakaan. Nyt päivän perästä on jo rauhaa miettiä, mitä vaali merkitsee. Kuinka kylmät tuulet alkavat pienelle ihmiselle puhaltaa, vai nouseeko maa kukoistukseen työtä ja yrittäjyyttä suosivalla politiikalla. Muutama tuttu on puhelimessa tuntenut tuskaa ja murhetta vasemmiston tappiosta, pelkokin hiipii puseroihin. Täytyy rauhoitella, että ei ne porvaritkaan elävältä syö, ne on aika sävyisää ja sivistynyttä väkeä. Ja demokratiaan kuuluu tämä vuoksi ja luode. Jos nyt pannaan oikein tiukoille, seuraavissa vaaleissa aalto heittää vasemmalle.
     Kahta kaiffaria seuraan: sinne palasi kaksi kovaa naamaa Euroopasta eduskuntaan, Niinistö ja Väyrynen. Molemmilla kova kannatus ja pitkä kokemus. Kumpikin ihan omilla linjoillaan, eivätkä mitään vaatimattomia tyyppejä. Tuottavat vielä monta riesaa puoluejohtajilleen, ellei heitä saada tyrkätyksi puhemiehistöön. Ajatelkaas: Niinistö ja Väyrynen samassa hallituksessa. Alkaisi taas politiikassa paukkua ja tasavallassa tapahtua.
     Ben Z teki äsken innolla porvarihallitusta radiossa, Korhonen on kepussa toppuutellut. Heinäluoma peesaa vielä ainakin näön vuoksi messissä. Vanhanen uskoo, että neuvotteluista tulee kimurantit, mutta niistä selvitään. Odotellaan.

Perjantai 23.3.07
Vihan päivät Tampereen Tuomiokirkossa!
     Mikä yllätys. Myönnän ennakkoluuloni: taas jauhetaan vanhat asiat, tällä kertaa kirkossa. Mutta Kari Hakalan työ onkin suuri saavutus. Elämys on todella vaikuttava. Hakala lisää vanhoihin 1918 tulkintoihin uuden idealistisen tason, kristillisen jälkisovinnon. Viimeksi tätä on yrittänyt Jarl Hemmer 80 vuotta sitten, ehkä joku muukin. Linnan tulkinta jää maan pinnalle kiroilemaan ja resignoitumaan. Minusta tämä esitys kohosi omaan arvoluokkaansa, ei vähiten hienosti ohjatun harrastajajoukon ja hyvin perusteltujen ammattilaisten ansiosta. (Vain Kordelin-kohtaus oli kömmähdys, muuten tarkoin tasapainottava näkemys.) Erityisesti iloinen siitä, että entisiä oppilaitani on toteuttamassa hienoa yritystä. Kuorot soivat komeasti, laulut iskevät yhteen ja kirkon visuaalinen käyttö komeata katsottavaa. Lopun ylösnousemus on kohottava oivallus. Pala kurkussa siellä istui. Tämän rinnalla menevät monet teatterisesongit yhdentekevinä muistista.

x x x

Sellon kirjastossa Espoossa oli hauska vierailla tiistaina: intiimi matinea, mukana terhakka Ulla-Maija Paavilainen ja vakava Heidi Köngäs. Sain vielä puhua Erkosta, haastattelijana paras kokemani, kirjasta aidosti innostunut Esko Nick. Yleisökin lämpeni. Entinen opiskelutoveri Ulla Packalen johtelee upeaa kirjastoa. Hämmästelin kuinka komeita komplekseja meillä rakennetaan, tuskin löysin koko kirjastoa kauppakeskuksen sokkeloista.
     Keskiviikkona hoidettiin Waltari-seuran vuosikokous, vieraana esitelmöitsijänä Matti Rinne, aiheena Kiilan ja Waltarin vastakkaiset suhteet. Kyllähän Waltaria röykytettiin, terävimpänä kriitikkona Raoul Palmgren, hänelläkin ambivalentti ihailun ja inhon sekainen suhde porvariskirjailijaan. Waltarin poliittinen linja oli horjuva, meni herkästi virran mukana, mutta säilytti yksilöllisen tunnepohjansa. Hänellä aina sama vahvasti idealistinen pohjavirta, joka nyt juhlii Tampereen Tuomiokirkossa. Luettava puhdistunein silmin 30-luvun tuotantoaan.

x x x

Tuoreimmat uutiset viittovat vaikeisiin hallitusneuvotteluihin. Ihmeellistä että kokoomuksen puoluejohto epäröi, kun Niinistö tarjoaa apuaan. Aikovatko ne todella hyllyttää äänikuninkaan puhemieheksi? Samalla Vanhanen toppuuttelee kokoomusta, pitää käsivarren mitan päässä. Ja siellä odottaa Väyrynenkin painoarvonsa mukaista tehtävää. Kädenvääntöä odotettavissa, seurataan mielenkiinnolla.
     Selvin puheenvuoro vaaleista oli Erkki Tuomiojalla eilen: sanojen ja tekojen ristiriita. Kun demarit nyt lupasivat panna palkkaerot ja hoitoasiat kuntoon, kuinkas pitkä hallitusvastuu on hurahtanut niin että ne pääsivät repsahtamaan? Aiheellinen kysymys. Tänä aamuna demaritantat tv:ssä väistivät koko hankalan kysymyksen. On siinä vielä seulomista.
     Mutta pääsiäiseksi Tuomiokirkkoon, älkääpä siitä luistako. Siellä voi miettiä, mitä tapahtuu kun ristiriidat repeävät hallitsemattomiksi. Onneksi siitä ollaan näin kaukana.

Keskiviikko 28.3.07
Aivan päihdyttävä kevät. Pyöräilty, katseltu lintuja, kuultu joutsenia.
     Tänään alkoi jalkapallokausi ulkona, ennätys sekin. Ammuin viisi rankkaria sisään, mikä on tähän merkittävä Matti Pitkon pyynnöstä. Viime vuoden maalikuningas jäi kolmeen, Asko sentään ampui neljä. Me talviharjoitelleet olemme kovassa kunnossa. Vielä verrymme rankkaan kisaan kunhan kesä ehtii.
     Vepan baarissa (kirjoitan ennen kuin Pitko ehtii) rovastimme kalpeni, kun ehdotin, että kirkonmiehet voisivat kieltäytyä yhteistyöstä yleensä seurakunnan naispuolisten työntekijäin kanssa. Sakari kuiskasi varovasti, etten tiedä kuinka totta puhunkaan. Mutta tätä ei ehdottomasti julkisuuteen, muuten meille tulee tupenrapinat.
     Ihailimme Väyrysen väsymätöntä venkurointia. Kuka ennustikaan että saadaan räiskettä politiikkaan, kun Paavo astuu taas areenalle. Mikä vahinko, että joutuu ilmeisesti palaamaan korvat luimussa Brysseliin. Politiikkaa ei voi seurata vain Matin ja Merikukan varassa, tarvitaan jotain järeämpää, ja siinä Paavo olisi ehtymätön temppumestari.
     Kuka kaipaa älykästä rentouttavaa kirjallisuutta, lukekoon Graham Greenea ja W. Somerset Maughamia. Molemmat hiukan sukua Waltarille: liian taitavia ja viihteellisiä kelvatakseen korkeakirjalliseen kaanoniin. Luin ilokseni Greenen Inhimillisen tekijän ja Kunniakonsulin, aina joskus Maughamin taiturimaisia novelleja ja nyt Kirjavan hunnun, kun siitä on tullut uusi elokuvaversio. Pitäisikö katsoa? Muuten kaikki aika oman työn kimpussa. Tämä on juuri sitä parasta aikaa, vaarana liiankin lentoisa kiito.

Torstai 29.3.07
Totta kai on kiireen kaupalla korjattava: Pitko ei ampunut kolmea vaan peräti neljä maalia keskiviikon ensimmäisissä ulkotreeneissä! Johdan silti. Vepan baari on nyt virallisestikin Vepan baari, kuten kauas näkyvät kyltit todistavat. Jos siitä tulee matkailukohde, on kai joukon harkittava uutta paikkaa. Baarin taso on tosin selvästi kohonnut, tuoreita leivonnaisia ja Nykänenkin vieraili, ei Matti vaan Pertti.
Siellä nyt valiteltiin kovasti eduskunnan avajaisissa äänestysvilkkauden putoamista, mutta kuten monet sanovat: voisivat vaihteeksi katsoa peiliin. Tämmöiset temput kuten Forsiuksella, Väyrysellä, taannoin Luhtasella ovat viihdyttäviä, mutta eivät vahvista kuvaa edustajien vakavasta suhtautumisesta yhteiskunnan ongelmiin vai mitä. Eikä sekään, että kansanedustajilla on jokaisella henkilökohtainen kirjastovirkailija, vaikka Loka Laitisen todistuksen mukaan kukaan ei edes käytä kirjastoa.
     Eipä silti, minulla on kaksikin henkilökohtaista virkailijaa Hämeenkyrön kirjastossa, ja minä tosiaan vaivaan heitä ehtimiseen hankalilla pyynnöillä. Aina täytetään heti.
     Perehtynyt viimeksi niinkin vanhaan aiheeseen kuin Maisteri Särkkä ja kirjailijat, huomenna esitelmä Mikkelissä Hanget soi -tapahtumassa. Matti Kassila kertoili puhelimessa lähitietoja, alkaa olla viimeisiä jolla oli työyhteys Maisteriin: Åke Lindman, Anneli Sauli, Ossi Harkimo... onhan muitakin. Mutta kirjailijoita ei kai ketään, Waltari oli ahkerimpia, Repe Helismaa häntäkin nopeampi. Halvalla tehtiin ja tulisesti.
     Armand Lohikosken muistelmat ovat lystikkäitä, myös paljastavia. Millaista kohellusta herrasmiesten kesken. Särkkä vastusti aluksi kiivaasti Tuntemattoman sotilaan filmausta. Päästi Palmutkin ensimmäisen jälkeen käsistään, mutta teki myös historiaa ja klassikoita, Kivestä ja Runebergista alkaen. Suomi-kuvan luojana tärkeämpi kuin tajutaan. 40-luvulla kotimaisen elokuvan näki keskimäärin 400 000 katsojaa!
     Sarvessa tapasin serkkuni Oskun, joka johtaa ylikierroksilla käyvää sahaa. Koskaan ei ole ollut näin hirveää kiirettä, sanoo poika. Koneen läpi menee 17 000 pölkkyä päivässä! 80% vientiin, etupäässä Japaniin. Näin siis Suomi parturoidaan metsistä ja myydään ulkomaille. Hyvin menee.

henkilötiedot | kalenteri | päiväkirja | julkaisut
kirjoituksia | palaute