Skip to: site menu | section menu | main content

Currently viewing: antrea.fi » Juttuloi » Antrea 100 vuotta sitten

Antrea 100 vuotta sitten

Antrea 100 vuotta sitten

”Wiipuri” 29.5.1910 - Sokanlinnan juhla

Kolminaisuuden sunnuntaina t.k.22 p:nä oli Antrean Sokkalan raittiusseuralla ensimäinen kesäjuhlansa luonnon merkillisyydestään kuuluisalla Sokanlinnalla, jossa muuten ympäristön nuorisolla on ollut vuosittain tapana mainittuna sunnuntaina kokoontua.

Kaunissisältöisellä puheella avasi juhlan seuran esimies maanviljelijä Matti Sokka. Tämän jälkeen piti kauppias Autere vaihtelevan sisältörikkaan esitelmän, tehden muun muassa selkoa tarujen mukaan Sokanlinnan muinaisista vaiheista ja lausuen vielä kehoituksen, että paikkakunnan vanhoilta eläjiltä koitettaisiin vielä kerätä lisää tietoja tämän ”linnan” hämärään verhotun historian selville saamiseksi. Päätoimikunnan puolesta oli saapunut Wiipurista hra Ruuskanen, joka laajahkossa puheessaan parhaansa mukaan kosketteli raittiuskysymystä. Vielä puhui agr. A. Ahtiainen mainiten miten seuran talutusnuorassa on kulkenut jäseniä, jotka ovat käytöksellään seuran toimintaa lamauttaneet ja sen mainetta alentaneet ja miten nämä samat ovat uhkailleet tässä juhlassa seuran elämän lopettavansa. Puhuja ei uskonut viime mainitun uhkauksen toteutuvan, vaan arveli seuran päinvastoin lujittavan asemaansa ja lausui vielä toivomuksena, että kolminaisuudensunnuntai tästä lähtien vietettäisiin joka vuosi erityisenä raittiuspäivänä tällä vuorella. Runoja lausuivat neidit Jantunen ja Ahtiainen. Yksiäänistä laulua vaihteli puheiden lomassa. Seura voi olla tyytyväinen tähän ensi yritykseensä. Juopuneet – joukossa seuran entisiä jäseniä – koettivat kyllä kaiken aikaa osoittaa heille ominaisella tarmolla olemassaoloaan. Taisi käydä kateeksi, että alkoholin vastustajat olivat täksi kerraksi vallanneet heidän entiset tyyssijansa. Oman paikkakunnan juoppojen lisäksi pyrki vielä tuppautumaan Sintolankylän vanhastaan tunnettuja kuuluisuuksia, mutta tätäpä eivät edelliset suvainneet, vaan kuuluivat seipäät kädessä ylivoimaisina ajaneen jälkimäisiä edellään aina kilometrin päähän juhlapaikasta.


”Wiipuri” 5.8.1910 - Karilleajoja Vuoksella

Viime lauantai-aamuna kun hinaajahöyry ”Äyrämöinen” kuljetti haloilla lastattua lotjaa ”Vuosalmi 5” Vuoksella Uudenkylän rannalla, joutui mainittu lotja, luultavasti ankaran tuulen vuoksi, pois reitiltä ja törmäsi karille saaden niin suuren vuodon, että lotja lastineen vajosi pohjaan parin minuutin kuluessa. Lotjassa oli halkoja toista sataa syltä ja omistaa sen kauppias Honkonen Wiipurista. Saman päivän illalla noin 8 aikaan ajoi Wiipurin puuliike oy:n omistama hinaaja ”Sorsa” karille vähän matkaa Paakkolan sulusta ylöspäin. ”Sorsa” oli syystä tai toisesta poikennut väylältä syrjään, jolloin se joutuikin karille. Omin voimin se ei päässyt siitä pois, mutta hetken kuluttua sattui tulemaan ohi höyryvene ”Pölläkkälä”, joka lähes tunnin ajan työskenneltyään sai hinaajan pois karilta.

”Karjala” 15.1.1910 - Miten Pullisen Erkki agiteeraa

Jonkun kerran ennenkin on minulla ollut jo tilaisuus esittää lukijoille joku pieni näyte Pullisen Erkin malliksi kelpaavasta rehellisyydestä. Nyt taasenkin samasesta herrasmiehestä kertoili minulle eräs antrealainen ystäväni kaupungissa käydessään juttuja, jotka asettavat sangen kauniiseen valoon tuon agronomin ja kansanisän. Kuului näet Erkki kuleksineen joku viikko sitten kalastelemassa itselleen ääniä Antrean salokylistä. No siinä nyt ei ole itsessään mitään ihmeellistä, jos mies kalasteleekin ääniä, kun on kerran itse ehdokas. Eikä siinäkään ole vielä ihmettelemistä, että Erkki kalastusmatkoillaan puhuu sotilasmiljoonjista. Eipä suinkaan. Onhan se näet tuo miljoonakysymys siksi arka paikka heikäläisille, että jotenkinhan siinä pitää koettaa peseytyä valitsijoiden edessä. Ja tiedättekös, millä konstilla Pullisen Erkki peseytyy ja pesee koko suomettarelaisen edustajaryhmän tässä polttavassa kysymyksessä? Joo, Erkki selittää heikäläisten myöntäneen miljoonat sitä varten, että pojat tulee pelastetuksi venäläisestä sotapalveluksesta. Mutta nuorsuomalaiset , he kielsivät miljoonat, he siis tahtovat lähettää Suomen pojat äkseeraamaan ja riskeeraamaan aina Siperianmaahan ja Kaukaasiaan saakka. Venäläiset tahtovat joko rahat tai miehet ja kun rahat kielletään, niin tahdotaan luonnollisesti antaa miehet. Mitään kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Näin puheli Erkki Pullinen ja suomettarelaiset ukot kuuntelivat pelkkänä korvana, kuuntelivat ja siunailivat nuorsuomalaisten käsittämätöntä sokeutta Suomen kansan todellisille eduille. Tähän tapaan kertoi Antrean mies Pullisen Erkin agiteerauspuheista. Eikös olekin pakinat rehellisen ja nuhteettoman miehen, kansanedustajan ja arvossapidetyn maatalousopettajan pakinoita. Vai mitä arvelette kunnon lukijat?

Minä kysyn vain.
Simuna

”Karjala” 8.7.1910 - Muinaislöytöjä Antrean Syvälahdelta

Kun maisteri Soikkeli oli äskettäin erään kiinteän muinaislöydön ilmotuksen johdosta tiedustelukäynnillä Kavantsaaren asemalta muutaman kilometrin päässä olevassa Syvälahden kylässä, niin hän alkoi paikkakunnan entisyyttä tutkiskella kyselemällä taloissa muinaisesineitä. Työ ei ollutkaan tällä kertaa turha. Ensinnäkin tuli varmennetuksi se mahdollisuus, jota voisi jo kylän asemasta ynnä muista seikoista ennakolta arvella, että nim. Syvälahden järven rantamaat ovat olleet jo kivikauden aikoina asuttuja. Sillä miltei joka talossa joko vielä säilytettiin tai oli ollut kiviesineitä, niin sanottuja ”ukonvaajoja”, jotka olivat eri aikoina tavatut mainitun järven itäisellä rannalla sijaitsevista pelloista. Tällä kertaa lunastettiin täten kansallismuseoon neljä eri kivikirvestä, nim. Heikki Suikkarin talosta 1, Kalle Sireniuksen talosta 2 ja Erkki Pullisen talosta 1. Kaikki nämä kirveet ovat aikanaan olleet päästä halkaistuun puuhun varrettuja työaseita, joista yksi on Karjalasta harvemmin tavattavaa skandinaavista mallia. Esineitä on nykyisin taloissa käytetty partaveitsien hioimina tahi muuten vain kummallisuuksina talletettu.

”Työ” 11.2.1910 - Venäläisen kivilouhimon työt antreassa

Työläiset muilla paikkakunnilla älkää uskoko niitä huhuja, joita ehkä olisi liikkunut, että täällä Antreassa sijaitsevalla venäläisellä kivilouhimolla ehkä alkavat työt suuremmassa määrässä, sillä semmoiset ovat tällä kertaa kaikkea perää vailla, koska paikkakunnalla olevat työttömät ovat useasti kysyneet työhön pääsymahdollisuuksia ja saaneet kieltävän vastauksen ja jos vielä töitä alettaisiinkin mainitulla venäläisten työmaalla, on tilinmaksu, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, hyvin epäsäännöllistä, jota on työläisten ennenkin pitänyt hakea Kuvernöörin viraston suosiollisella avulla.

Back to top