Skip to: site menu | section menu | main content

Currently viewing: antrea.fi » Juttuloi » Seuran Historiikki

Seuran Historiikki

Seuran Historiikki - Antrea-Seura ry:n 60 toiminnan vuotta

Miten kaikki alkoi

Ajatus omasta pitäjäseurasta heräsi samoihin aikoihin 50-luvun alkuvuosina monien karjalaisten keskuudessa. Siihen mennessä oli asetuttu paikoilleen ja saatu oma elämä rakennetuksi uusilla asuinsijoilla niin, että voimia riitti jo seuratoimintaankin.

Antrealaisilla oli jo muutamaa vuotta aikaisemmin 1940-luvun lopulla ensimmäinen yritys Antrea-Seuran perustamiseksi Hämeeseen. Se toimikin vähän aikaa Riihimäellä puheenjohtajanaan Juho Kurki ja sihteerinä Anna Sintonen. Seuran tarkoituksena oli mm. ryhtyä järjestämään jokakesäisiä pitäjäjuhlia. Ajankohta oli ehkä liian varhainen, koska yritys ei saanut tuulta siipiensä alle ja se kuivui kokoon. Toiminnan lopahtamiseen saattoi vaikuttaa myös, että samaan aikaan vuonna 1948 perustettu Vuoksen Säätiö alkoi vastata pitäjäjuhlista. Juhlien järjestäminen siihen aikaan ei ollut mikään pieni asia, koska juhlayleisöä oli enimmillään noin 2000-2500 henkeä. Juhlatilat näin suurelle joukolle löytyivät vain mm. urheilukentiltä tai muilta ulkona olevilta esiintymispaikoilta, kuten Riihimäen kesäteatterimontusta.

Uusi yritys tehtiin Helsingissä. Siellä teki aloitteen ylikonduktööri Eino Kylmälä, joka kutsui huhtikuun 14. päivänä 1953 antrealaisia keskustelemaan seuran perustamisesta. Paikalle saapui kahdeksantoista henkeä. Innostus oli kova ja seuran perustava kokous voitiin pitää vielä samana vuonna marraskuun 19. päivänä viidentoista antrealaisen ollessa perustajina. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Sylvi Kauhanen. Seuran kotipaikaksi tuli Helsinki, joka se on edelleen, mutta jäseneksi voivat liittyä kaikki antrealaiset asuinpaikasta riippumatta. Jäseniä onkin kaikkialta Suomesta, mutta heitä on myös Ruotsista, Saksasta ja Kanadasta.

Säännöt kertovat tarkoituksen: antrealaisten ja vuoksenrantalaisten yhdysside

Seuran sääntöjä on vuosien saatossa muutettu, mutta tarkoituspykälä on pysynyt samansisältöisenä. Seura toimii edelleen entisten antrealaisten ja vuoksenrantalaisten yhdyssiteenä, kokoaa ja tallentaa historiaan liittyviä kulttuuriarvoja ja muuten vaalii kotiseudun muistoja ja perinteitä. Tämän tehtävän seura on erityisesti ottanut omakseen ja mm. saanut kerättyä mittavan kansatieteellisen aineiston, joka on osaltaan mahdollistanut seuran kirjallisen tuotannon. Vuoksenrantalaiset alkoivat oman pitäjäseuran perustettuaan liittyä siihen, mutta monet ovat jäseninä molemmissa pitäjäseuroissa. Pitäjäseuroilla on runsaasti yhteistyötä ja mm. perinnekirjat koskevat molempia pitäjiä, samoin on useita kertoja järjestetty yhteisiä pitäjäjuhlia.

Vuoksi ja pyhän Andreaksen risti tunnuksissa

Näkyvinä antrealaisuuden symboleina ovat Antrean viiri, lippu ja vaakuna, jotka kaikki ovat professori Armas Hutrin suunnittelemia. Kaikissa on tunnuksena virtaava Vuoksi ja pyhän Andreaksen risti punamustassa kentässä. Viirin ja vaakunan on tuottanut Vuoksen Säätiö. Seuran lippu vihittiin käyttöön Karjalan Liiton kesäjuhlilla Salossa 17.6.1978. Lipun kantajana toimi tällöin Tatu Vanhanen ja airueina Aino ja Anna-Liisa Linna. Lipun saamista puuhannut naistoimikunta oli järjestänyt muutamaa päivää aikaisemmin Karjalatalolla Esteri Kaukosen johdolla lipun naulauksen ja luovutuksen seuralle. Lippu oli ensimmäistä kertaa esillä seuran omassa tilaisuudessa 25-vuotisjuhlassa Karjalatalolla 29.10.1978. Viiriin hankittiin vuonna 2010 aidosta antrealaisesta Saijan kylästä hankitusta kivestä tehty jalusta.

”Henkilöitä matkan varrella

Seuran puheenjohtajina ovat toimineet Sylvi Kauhanen 1953-1962, Yrjö Ora 1963-1965, Antti Henttonen 1966-1967, Kirsti Rautavaara 1968, Väinö Ikävalko 1969-1971, Arvi Pulli 1972-1978, Paavo Olkinuora 1979-1989, Oili Korkeamäki 1990-1999, Matti Ahtiainen 2000-2002, Pentti Talja 2003-2012 ja Satu Stirkkinen vuodesta 2013 alkaen. . Varapuheenjohtajina ovat toimineet Väinö Ikävalko, Marjatta Hukkinen, Vilho Rimpiläinen, Antti Henttonen, Nora Kalso (ent. Mether), Pentti Talja, Seppo Kuparinen, Veikko Sokka ja Reijo Martikainen. Sihteerin tehtäviä ovat hoitaneet Antti Henttonen, Marjatta Hukkinen, Anna-Liisa Aslo, Helga Taskinen, Oili Korkeamäki, Raija Ovaska, Pirkko Lehtimäki-Jaldin ja Pirjo Tiippana. Rahastonhoitajat ovat olleet pitkäaikaisia: Eino Kylmälä 1953-1978, Hilkka Jantunen 1979-1989, Tarmo Jantunen 1990-xx ja Sirkka Juvonen vuodesta x alkaen. Kulttuuritoimikunnan puheenjohtajana toimi sen perustamisesta 1979 alkaen vuoteen 1999 Erkki Puranen ja sen jälkeen Oili Korkeamäki ja Nora Kalso. 2000-luvulla ei niinkään enää perustettu pysyviä toimikuntia, vaan ne muodostettiin selkeästi tiettyjä tapahtumia kuten juhlia, perinnepäivää, Mommilanjärven soutua tai muistopuiston hoitamista varten. Juhlatoimikuntia ovat vetäneet mm. Seppo Kuparinen, Pentti Talja ja Satu Stirkkinen, muistopuistotoimikuntaa Pentti Talja, Satu Stirkkinen ja vuodesta 2013 lähtien Antti Partanen. Jäsensihteereinä ovat toimineet vuodesta 1985 Aino Rautio ja vuodesta 1999 Jukka Talja. Myyntiasiamiehenä toimi pitkään Heikki Olkinuora, sittemmin Tarmo ja Raija Jantunen. Teatterivastaavina ovat olleet Meri Karinkanta ja Raili Kekki, joka hoitaa tehtävää edelleen. Kuljetusvastaavana teki pitkän rupeaman Vieno Sinisalo ja tehtävää on jatkanut Anna-Liisa Linna. Seuran pääemäntinä ovat toimineet Siiri Lönnroos ja Tuula Haapiainen.

Erityisen huomion seuran toiminnassa ansaitsee 1970-1980-luvuilla aktiivisesti toiminut naisjaosto. Seuran vuosikokouksessa 1973 tuotiin esille naisjaoston perustaminen seuraan. Aloitteen teki Eino Kylmälä. Hän piti naisjaostoa välttämättömänä. Tiedossa olivat seuran 20-vuotisjuhlat syksyllä ja lisää työntekijöitä tarvittiin. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Naiset ottivat haasteen innolla vastaan ja perustivat kymmenhenkisen toimikunnan ja ryhtyivät työhön. Naisille tuli heti melkoinen haaste vastaan, koska juhlapaikaksi ajatellun Taivallahden koulun keittiön varustetaso oli lähes olematon ja juhlaväelle oli tarkoitus tarjota myös ruokaa. Ruokaa valmistettiin Espoon Olarissa saakka ja kaikki onnistui vaikeuksista huolimatta kunnialla.

Seuran syyskauden toiminnassa muodostivat yli kymmenen vuoden ajan kohokohdan Talikkalan markkinat, joita järjestettiin vuodesta 1974 alkaen Yrittäjänaisten huoneistossa Helsingin Fredrikinkadulla. Kokopäiväisten markkinoiden tuotolla kerättiin seuralle pääomaa, joka on ollut tarpeen mm. julkaisutoiminnan laskuja maksettaessa. Naisjaosto oli aktiivisesti mukana seuran lippua hankittaessa ja sillä oli suuri merkitys myös kerhotilaisuuksien järjestäjänä. Nämä lauantai-iltapäivisin järjestetyt tilaisuudet lähensivät jäsenistöä toisiinsa ja toivat tietoa menetetystä Antreasta. Nuoremmille jäsenille ne olivat oikea pikku korkeakoulu.

Naistoimikunta ei suinkaan toiminut ainoastaan kahvinkeittäjätasolla, joskin sekin puoli on tullut hoidettua mallikelpoisesti, vaan naiset mm. järjestivät pitkään yhteismatkoja Karjalan Liiton kesäjuhlille, Antrean pitäjäjuhliin sekä Vuoksenrannan pitäjäjuhliin. He hankkivat myös seuralle diakuvien katselulaitteen. Naiset ovat järjestäneet suuren käsityönäyttelyn Karjalatalolla ja muutenkin vaalineet antrealaista käsityöperinnettä mm. valmistamalla perinteisiä käsitöitä myyntiin. Myös retkiä ja erilaisia tilaisuuksia ovat naiset järjestäneet. Naisjaosto on tehnyt lahjoituksia Karjalatalon rakennusrahastoon, Kersti Bergrothin patsasrahastoon, Karjalan Liiton naisjaostolle, Sylviakodin vammaisnuorille ja Vilho Rimpiläisen perinnerahastoon. Karjalan Liiton Ylläksen majalle on Antrea-huoneeseen hankittu esineistöä ja tekstiilejä. Seura on antanut naistoimikunnan jäsenille Antrea-viirit ja anonut heille ansiomerkkejä. Naisjaoston puheenjohtajina ovat toimineet Esteri Kaukonen, Hilkka Ellmén, Eeva Linna ja Raija Ovaska.

”Jäsenet

Seuran jäsenmäärä on vakiintunut noin 600:ksi. Ainaisjäseniä on noin 80. Vuotuista vaihtelua tuovat opiskelijajäsenet. Vuoksen säätiön stipendin saajat liitetään automaattisesti seuran jäseniksi kahdeksi vuodeksi niin, että säätiö maksaa ensimmäisen vuoden jäsenmaksun ja seura toisen. Toiveena on, että nuoret saavat kimmokkeen jatkaa jäsenyyttä myös sitten, kun jäsenmaksu tulee omakohtaiseksi. Näin monen kohdalla onkin.

Vuonna 2006 tehtiin kartoitus jäsenten ikäjakaumasta.

Monimuotoinen toiminta kiinnostaa

Juhlia

Seuran jäsenet kokoontuivat aluksi HOK:n kerhohuoneistossa muistelemaan elämää Antreassa ja tapaamaan tuttuja. Vähitellen alettiin järjestää suurempia juhlia. Vapaussodan 40-vuotisjuhlassa 1958 jalkaväenkenraali Aarne Sihvo kutsuttiin seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Vuonna 1959 oli Keskikartanossa suuri kansallispukujuhla. Seuran 10-vuotisjuhla oli Meilahden koulussa 1963. Juhlapuheen piti Pullilan Pajamäen tytär Helka Määttänen ja musiikkia esittivät Pullisen suvun nuoret Jukka Määttänen ja Timo Kivi-Koskinen. Tarjoiluna oli paistettua jamakkaa ja piirakoita. Seuran 30-vuotisjuhla oli Karjalatalossa 1983. Siinä oli Antrealaisten laulun kantaesitys Viipurin Lauluveikkojen esittämänä ja julkistettiin Jussi Olkinuoran elämäkertateos Jussi Olkinuora karjalaisten kohtalontiellä.

Kohokohtana toiminnassa olivat vuosittain lokakuussa järjestettävät syysjuhlat. Erityisesti Karjala-talon valmistuttua niitä alettiin 1970-luvun loppupuolelta pitää säännöllisesti aina 1990-luvulle asti, jolloin ne alkoivat hiipua. Seuran 20-vuotisjuhlaa vietettiin vielä Taivallahden koululla Töölössä. Koulun juhlasali täyttyi antrealaisista. Varmasti moni tuli paikalle kuulemaan kirjailija Kersti Bergrothia, joka esiintyi viimeisiä kertoja julkisesti tässä juhlassa. Ehkä suurin määrä antrealaisia oli kokoontunut Karjalatalolle, kun seura täytti 30 vuotta. Juhlasali ei riittänyt lähes seitsemänsataapäiselle yleisölle, vaan käyttöön oli otettava myös aulatilat ja istuimia haalittava ympäri taloa. Heimo Haittoa oli tultu kuulemaan, olihan hänkin harvinainen esiintyjä. Seuraavia 40- ja 45-vuotisjuhlia on vietetty huomattavasti vaatimattomamman yleisömäärän kanssa. 50- ja 60-vuotisjuhlat on yhdistetty pitäjäjuhliin.

Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlaa vietettiin poikkeuksellisesti Tampereen Teatterissa katsomalla asekätkennästä kertovaa Yrjö Isohellan ja Heikki Vihisen kirjoittamaa näytelmää "Isänmaan miehet". Ennen esitystä teatterin lämpiössä pienimuotoisessa kahvitilaisuudessa Antti Pullinen kertoi asekätkennän taustoista. Itsenäisyyden täysiä vuosikymmeniä on juhlittu säännöllisesti samoin kuin evakkoon lähtöjen ja Karjalaan paluun vuosipäiviä.

”Juhlat Antreassa

Seuran juhlista kohottavimpia ovat olleet entisessä Antreassa vietetyt juhlat. Antrean kirkonmäellä ja Talikkalan urheilukentällä järjestettiin kesällä 1992 ensimmäinen suuri Antrea-juhla. Juhlan teki mahdolliseksi alkanut yhteistyö Kamennogorskin kaupungin ja pehmopaperitehtaan johdon kanssa. Juhlaan osallistui yli 600 antrealaista ja yli tuhat kamennogorskilaista. Liisa Kurjen sekä Antrean Seitsolasta että Hämeestä Tervakoskelta peräisin olevasta savesta tekemät kirkonkellot soivat kauniisti kutsuen jumalanpalvelukseen kirkon raunioille. Jumalanpalveluksen toimittivat ja ehtoollista jakoivat Antreasta kotoisin olevien sukujen pappisjäsenet Eila Brummer, Aarre Kuukauppi ja Veli-Pekka Toiviainen. Jumalanpalveluksen jälkeen lähetettiin seppelpartiot sankarihaudoille vanhalle hautausmaalle ja Talikkalaan venäläiselle hautausmaalle.

Jumalanpalveluksen jälkeen paljastettiin professori Armas Hutrin suunnittelema muistokivi kirkon raunioilla. Talikkalan kentällä järjestetty päiväjuhla oli antrealaisten ja kamennogorskilaisten yhdessä suunnittelema. Se antoi hyvän kuvan kamennogorskilaisesta kulttuuritoiminnasta. Opetusneuvos Antti Henttonen korosti juhlapuheessaan yhteistyön merkitystä ja toi ilonsa, että sankaripaasi on säilytetty Antreassa. Juhlassa esitettiin Venäjän uusi kansallishymni suomalaisten soittamana, mikä sykähdytti juhlakansaa. Yleisön joukossa oli ilahduttavan runsaasti paikallista nuorisoa. Juhlan henki oli iloinen ja lämmin ja suomalaiset lähtivät tyytyväisinä kotimatkalle.

Vuonna 1994 oli kulunut sata vuotta Antrean kirkon vihkimisestä ja 50 vuotta toisesta evakkoonlähdöstä. Näitä tapahtumia juhlistettiin Antreassa kirkonmäellä pidetyissä juhlissa. Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi piispa Paavo Kortekangas ja evakkopuolta valotti Martti Talja kertomalla äitinsä päiväkirjaan nojaten evakkomatkan todellisuudesta kesällä 1944. Ennen juhlan alkua Lopen kirkkoherra Teuvo Vähäkylä siunasi Moskovasta tilaisuuteen saapuneiden Arja Hakalan ja antrealaista syntyperää olevan Jukka Pekkosen avioliiton. Moskova oli nuorenparin asuinpaikka työn takia.

Seuraavan kerran kokoontuivat antrealaiset Kamennogorskiin sunnuntaina 2. päivänä kesäkuuta 1996 pystyttämään muistoporttia kirkkotielle. Portti on jäljennös vanhasta kirkkomaan aidan pääportista ja se pystytettiin Vuoksen Säätiön, Antrea-Seuran ja Kamennogorskin kaupungin yhteistyöllä. Opetusministeriö oli antanut hankkeelle rahallista tukea. Lopen kirkkoherra, lääninrovasti Teuvo Vähäkylä siunasi portin. Sen valmisti Eero Seitsonen. Juhlaväki siirtyi portin vihkimisen jälkeen Vuoksenrantaan kirkko- ja pitäjäjuhlaan.

Vapaussodan muistomerkkiä on vuosien myötä kunnostettu Antreassa ja siihen on lisätty vuosiluvut 1939-1944. Tämän paaden molemmille puolille haluttiin pystyttää kaksi muistopaatta, joissa on 127 talvi- ja jatkosodan sankarivainajan nimeä. Paljastuspuheen piti kontra-amiraali Heimo Iivonen ja paadet siunasi piispa Matti Sihvonen ja ne luovuttivat Kamennogorskin kaupungille Vuoksen Säätiön ja Antrea-Seuran edustajat, joiden yhteistyönä hanke oli toteutettu. Paasien paljastuksen jälkeen oli kirkon raunioilla ehtoollisjumalanpalvelus, jonka toimitti piispa Matti Sivonen avustajanaan Salla Lindgren. Patsaskokonaisuuden oli suunnitellut professori Armas Hutri.

Vuonna 2004 tuli kuluneeksi 60 vuotta evakkoon lähdöstä ja 280 vuotta Antrean seurakunnan perustamisesta. Tämän vuoksi juhlajumalanpalvelus ja pitäjänjuhla järjestettiin Antrean kirkonmäellä, jonne kokoontui kauniissa suvisäässä yli 400 osanottajaa. Monet olivat saapuneet jo edellisenä päivänä tekemään kotikyläkäyntejä. Paluumatkalla monet kävivät hiljentymässä Tali-Ihantalan muistomerkillä.

Vuonna 2009 toteutettiin Antrea-Seuran ja Vuoksenranta-seuran yhteinen retki, jolloin pidettiin Antreassa hartaushetki ja pääjuhla Vuoksenrannassa. Juhlapuhuja oli silloinen pääministeri Matti Vanhanen, jonka suvun juuret ovat Vuoksenrannassa.

”Pitäjäjuhla

Pitäjäjuhlista tuli vuodesta 1987 alkaen kaksipäiväiset, jolloin Antrea-Seura järjesti lauantaina vuosikokouksen ja illanvieton. Ensimmäisenä vuonna oli vuosikokous vielä maaliskuussa ja kesällä kokeilumielessä Hämeenlinnassa "pitäjäkokous" ja illanvietto lauantai-iltana. Osanottajat toivoivat kaksipäiväisiä juhlia ja oli luontevaa siirtää seuran vuosikokous lauantai-iltapäivään ja jatkaa yhdessäoloa illanvietolla. Seura oli tullut mukaan myös pitäjäjuhlan järjestämiseen.

Kaksipäiväisen tapahtuman järjestäminen alkoi kuitenkin osoittautua hankalaksi sekä järjestelyjen että osallistumisten kannalta, joten pitäjäjuhlat palautettiin yksipäiväiseksi tapahtumaksi 2007.

Yhteisiä pitäjäjuhlia oli järjestetty vuoksenrantalaisten kanssa aikaisemminkin, mutta vuodesta 1990 niitä on järjestetty aina silloin, kun Riihimäki on ollut vuorossa, koska Riihimäellä on hyvät tilat myös suurempien juhlien järjestämiseen. Vuonna 1990 odotettiin juhliin 1200 vierasta, mutta koska juhlapäivä oli kesän kylmin ja sateisin, juhliin tuli vain 1150 henkeä. Vuoteen 1997, jolloin yhteiset juhlat olivat seuraavan kerran, oli yleisömäärä pudonnut jo lähes puoleen ja vuonna 2002 se oli pudonnut vielä siitäkin.

Pitäjäjuhlat kiertävät vuorovuosin Hausjärvellä, Lopella, Riihimäellä, Janakkalassa ja Hämeenlinnassa. Vuonna 2012 pitäjäjuhla järjestettiin Helsingissä Karjala-talolla. Viime vuosina pitäjäjuhlien osanottajamäärä on vaihdellut 250-400.

”Tammi-iltamat

Monilla seuran tilaisuuksilla on oma historiansa ja ne ovat muuntuneet vuosien mittaan. Suosittujen tammi-iltamien taustalla on naistoimikunnan aina tammikuussa toimikunnan työhön osallistuneille tarjoamat kiitoskahvit. Naisten aloitteesta alettiin ensin viettää vanhan antrealaisen perinteen mukaisia loppiaiskarnevaaleja, joista ensimmäiset pidettiin tammikuussa 1986 Karjalatalolla. Naamioituja oli yli satapäisestä yleisöstä kolmisenkymmentä ja idea osoittautui niin onnistuneeksi, että naamiaisia päätettiin jatkaa. Myöhemmin ne vakiintuivat tammi-iltamiksi, joita on pääsääntöisesti viime vuosina järjestetty Hämeen sijoituskunnissa. Naamiaisina niitä ei niinkään enää toteuteta, sen sijaan ohjelman, ruokailun, arpajaisten ja mukavan yhdessäolon merkeissä. Tammi-iltamat ovat parhaimmillaan keränneet aina toiselle sadalle nousevan osanottajajoukon.

”Perinnepäivä

Perinnepäiväkin, joka on myös saanut hyvän suosion, on muuntunut vuosien saatossa. Seuran vuosikokous oli ensin maaliskuussa ja sen yhteydessä järjestettiin aina houkuttimeksi jokin kulttuuriin liittyvä esittely tai luento. Kun vuosikokous vuodesta 1988 alkaen siirtyi pitäjäjuhlien yhteyteen heinäkuuhun, perinneosa jätettiin ennalleen. Epäilyistä huolimatta se alkoi vetää yleisöä ja monesti oli Karjalatalon yläsali täynnä kulttuurinälkäisiä antrealaisia. Tilaisuuksissa on esitelty mm. kirkon ja Kuorekosken sillan pienoismallit, laulettu vanhoja piirileikkilauluja, muisteltu useampaankin otteeseen vanhaa antrealaista ruokakulttuuria, tutustuttu kihupyhäperinteeseen, samoin kuin lasten perinteeseen, aittaan pyrkimiseen, murteeseen, kansallispukuihin, tapakulttuuriin, järjestetty näyttelyjä mm korsuissa tehdyistä puhdetöistä korsuperinnetapahtumaan, jossa myös laulettiin sota-ajan korsulauluja. Yksi muistettavimmista perinneaiheista oli Vilho Rimpiläisen esitelmä Liikolan murhista, joihin liittyi arkkiveisu-tyyppisiä lauluja mielenkiintoisena perinteenä.

Perinnepäivä irrotettiin 2000-luvulla vuosikokouksesta ja sitä alettiin viettää kevätkaudella yleensä maaliskuussa (jolloin se tavallaan palautui alkuperäiselle paikalleen) ja yleensä Riihimäellä. Teemoina ovat olleet mm. sokerijuurikas, ruoka, huumori tai tapahtuma on nivelletty jonkun toisen tapahtuman kuten sotavideon julkistuksen tai kirkonkylävideon katsomisen yhteyteen. Yksi suosituimmista perinnepäivistä keskittyi vuonna 2004 kirjallisuuteen, jolloin oli saatu vieraaksi professori Laila Hietamies. Häntä haastatteli Antti Henttonen. Näytteillä oli Oili Korkeamäen kokoama monipuolinen näyttely antrealaista kirjallisuutta ja kirjailijakuvauksia. Tämä näyttely oli esillä myös karjalaisilla kirjamessuilla.

”Toimistoillat

Perustamisen jälkeen pidettyjen kerhotilaisuuksien loputtua ne käynnistettiin uudelleen seuran saatua oman toimiston 1970-luvulla. Joka keskiviikkoiltana kokoonnuttiin päivystyksen yhteydessä. Tilaisuuksissa juotiin kahvia ja "haastettiin". Joku esitti ehkä jonkun hengentuotteen, usein runon, tai kertoi muistelman. Tätä toimintaa vetivät erityisesti Eino Kylmälä ja Esteri Kaukonen. Kokoontumiset olivat hyvin vapaamuotoisia eikä niistä ilmoiteltu sen kummemmin, väki vain tuli keskiviikkoisin paikalle aina kun sopi. Samoin alettiin kokoontua aina joskus lauantai-iltapäivisin vapaamuotoiseen tarinointiin. Naistoimikunta alkoi sitten järjestää lauantai-iltapäiviä ja kun toimisto kävi ahtaaksi, niin toimintaa jatkettiin Karjalatalon kerhohuoneissa. Naisten tilaisuudet olivat miehillekin sallittuja ja kyllä heitä tuli mukaan Eino Kylmälän ja Arvi Rajamäen vetäminä.

”Kevätretket

Kevätretkiperinne syntyi, kun naisjaosto järjesti ensin keväisiä virkistysretkiä. Ne saivat suuren suosion ja kulttuuritoimikunta otti ne vähitellen järjestääkseen. Niistä tuli jokakeväinen odotettu tapahtuma. Kulttuuritoimikunta piti tiukasti kiinni siitä, että retkiin pitää kuulua hyvä kulttuurianti. Retket suuntautuivat pääasiassa lähialueille yhden päivän retkinä, mutta Suomen rajojen ulkopuolellakin on käyty. Vuonna 1999 käytiin Tallinnassa, jolloin mm. katsottiin Esmeralda-ooppera Estonia Teatterissa ja käytiin Metsäkalmistossa. Pietarin retki syyskuussa 2000 oli suosittu monipuolisine kulttuurianteineen. Samalla oli mahdollisuus tutustua Kannakseen laajemmaltikin. Yksi muistettavimmista retkistä suuntautui vuoden 1944 evakkopitäjiin Hämeenkyröön, Ikaalisiin, Jämijärvelle ja Viljakkalaan vuonna 1997. Retken yhteydessä laskettiin kukat jokaisen paikkakunnan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Tällä kunnioitettiin niitä antrealaisia, joiden matka oli päättynyt näissä evakkopitäjissä. Keväällä 2003 käytiin katsomassa vuoksenrantalaisten asuinsijoja Sysmässä, Hartolassa ja Asikkalassa. Erityisen mielenkiintoinen oli tutustuminen Ravioskorpeen, Etelä-Suomen suurimpaan raivausalueeseen, joka asutettiin kokonaan sodan jälkeen. Viimeiset retket järjestettiin 2004 Mikkeliin ja 2005 Paraisille.

”Kirkkopyhä

Seuran hengelliseen toimintaan ovat kuuluneet antrealaisten kirkkopyhän viettäminen ensin helsinkiläisissä kirkoissa, myöhemmin Hämeen sijoituspitäjien kirkoissa. Suuren yleisömäärän kokosi Antrean evankelistaliikettä valottanut kirkkopyhä Riihimäellä 1996. Myös muutama kirkkokonsertti on järjestetty mm. Meilahden ja Riihimäen kirkoissa. Eri tilaisuuksien ja retkien yhteydessä on järjestetty hartaustilaisuuksia tai musiikkituokioita eri kirkoissa. Uruissa on usein ollut Erkki Puranen tai paikallinen kanttori ja puhujina paikalliset papit. Ikaalisten kirkossa järjestettiin kaikille avoin hartaustilaisuus retken yhteydessä vuonna 1997. Tilaisuuteen oli kutsuttu siellä asuvia antrealaisia ja entisiä evakkoajan isäntäperheitä. Jonkin verran heitä tulikin mukaan tilaisuuteen. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kirkkopyhäperinne elvytettiin uudelleen 2011 Janakkalassa. Vastuun järjestelyistä kantoi Pertti Ruponen. Perinne jatkui 2012 Riihimäellä.

”Nuoret mukaan

1990-luvun puolivälissä seuraan liittyi kokonaan uusi sodan jälkeen syntynyt sukupolvi. He alkoivat kokoontua ja kutsua itseään nuorisoryhmäksi. Ryhmän ensimmäisenä vetäjänä toimi Pertti Ruponen, joka oli myös seuran hallituksessa.

Nuorisotyöryhmä halusi elvyttää vanhaa antrealaista perinnettä järjestämällä kuutamotanssiaisia Riihimäellä ja ympäristössä. Suuri voimainponnistus oli vanhan kuuliaisjuhlaperinteen muokkaaminen kuvaelmiksi kalaaseihin, joita vietettiin lokakuussa 1996 Lehmushovissa Riihimäellä. Kalaaseihin tuli kaksinkertainen määrä odotetusta yleisöstä ja tilat kävivät ahtaiksi. Ne olivat suuri menestys.

Vakavampaakin viestiä nuorisoryhmä halusi antaa. He järjestivät pari kertaa Karjalan palautusta koskevan keskustelutilaisuuden. Tilaisuudet pidettiin Riihimäellä ja Hämeenlinnassa. Ne vetivät salien täydeltä yleisöä.

Nuorisotoiminnan piiriin on laskettava myös ystävyysmatkat Kamennogorskiin, joihin on osallistunut pääasiassa nuorempaa jäsenistöä. Matkojen yhteydessä on pelattu ystävyysotteluita mm. lentopallossa. Erityisen onnistunut oli seuran järjestämä niin sanottu nuorisomatka, jolle osallistui täysi bussilastillinen nuoria antrealaista sukujuurta olevia jäseniä tutustumaan vanhempiensa entiseen kotiseutuun. Aivan totta nuoria. Osallistujien keski-ikä oli 47 vuotta, kun se yleensä on kotiseuturetkillä hyvän matkaa yli seitsemänkymmenen.

Näistä keväisistä matkoista on muodostunut 1990-luvulta lähtien perinne. Muistopuistomatkoiksi kutsuilla matkoilla siivotaan kirkonmäen muistopuisto, tutustutaan antrealaisiin kohteisiin ja kotikyliin. Matkojen vastuullisina järjestäjinä ovat olleet Satu Stirkkinen ja Antti Partanen.

”Julkaisuihin tallentuu perinne

Antrea-seuralla oli suuri onni, että sen jäsenistössä oli alusta alkaen perinteen keräämisestä innostuneita henkilöitä. Yksi kipinän antajista oli ensimmäinen puheenjohtaja Sylvi Kauhanen. Hän oli erityisen innostunut kansallispuvuista ja hän järjesti suuren kansallispukuparaatin Kestikartanoon 1959. Tilaisuus televisioitiin ja uutisfilmiä tilaisuudesta esitettiin useissa maissa. Hän oli myös mukana kehittelemässä Antrean kansallispukua 1950-luvun alussa ja sen ensimmäinen kappale valmistui Sylvi Kauhaselle vuonna 1951. Puku tuli heti tunnetuksi Armi Kuuselan valittua sen omaksi puvukseen esiintymisiinsä mm. Miss Universum -kisoissa.

Vilho Rimpiläinen kohosi merkittäväksi perinteen tallentajaksi keräämällä noin 8000 valokuvaa ja noin 250 tuntia ääninauhoitetta. Museovirastolle on luovutettu 6000 kuvaa negatiiveineen. Kun Museovirastolle on lisäksi luovutettu Kirkonkylän nuorisoseuran kuva-aineistoa ja eräiden yksityisten kuvaajien Antrea-aineistoa, on sinne kertynyt erittäin mittava määrä kuvia Antreasta. Tästä aineistosta on ollut hyötyä Antreaa koskevia julkaisuja toimitettaessa. Vilho Rimpiläisen keräämää aineistoa on talletettu myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Runsaasti aineistoa ovat keränneet myös Jorma Kinnunen ja Väinö Ikävalko. Eino Kylmälä tunsi lähes kaikki antrealaiset ja osasi opastaa kerääjiä oikeiden henkilöiden luo. Keruutyötä ovat myöhemmin jatkaneet Oili Korkeamäki ja Marjukka Patrakka, jotka ovat keränneet erittäin mittavan aineiston sekä kyläkuvausten että perinnekirjojen pohjaksi. Ilman tätä perinneaineistoa valokuvineen ei yhtäkään julkaisua olisi ollut mahdollista tehdä tai se olisi ainakin ollut huomattavan työlästä.

Vuoksen Säätiö on osittain antanut taloudellista tukea keruutyölle ja näin tehnyt mahdolliseksi eräitä teknisiä toteutuksia, mm. kopioiden saamisen Riihimäen museolle Kotiseutumme Antrea -kirjaan kerätyistä yli kahdesta tuhannesta valokuvasta. Antrea-Seura ja Vuoksen säätiö kustansivat kopioinnin puoleksi seuran vastatessa kaikesta käytännön työstä. Vuonna 2003 kuvat on siirretty Riihimäen museossa digitaaliseen muotoon ja arkistoitu siten, että ne ovat helposti tutkijoiden saavutettavissa. Työn on suorittanut Raakel Henttonen Karjalan Kulttuurirahastolta ja Vuoksen Säätiöltä saamansa apurahan turvin.

Seura on myös toiminut huomattavana markkinoijana kaikissa Antreaa koskevissa kirja- yms. hankkeissa.

"Olkinuoran Jussi karjalaisten kohtalontiellä" julkistettiin seuran 30-vuotisjuhlassa 1983. Jussi Olkinuoralle oli varattu puheenvuoro juhlassa. Yleisö sai juhlan alussa kuulla järkyttävän viestin. Jussi oli muutamaa päivää aikaisemmin lähtenyt viimeiselle matkalle. Mutta kirja jäi ja sitä on kysytty tähän päivään saakka. Vuonna 1986 ilmestyi "Elämä o lustii", Irma-Riitta Järvisen ja Antti Henttosen toimittama kaskuja ja sananparsia käsittelevä kirja, joka on saanut hyvän menekin. Vuoksen Säätiö kustansi kirjat ja Antrea-Seura lunasti niistä suuren osan myyntiin. Painokset olivat niin suuria, että kirjoja on yhä saatavana, samoin kuin Hellin Taurun "Muistojen tilkkutäkkiä", joka ilmestyi Vuoksen Säätiön kustantamana 1994.

Antti Henttosen, Raakel Henttosen, Oili Korkeamäen ja Antti Pullisen kirjoittama suurteos "Kotiseutumme Antrea" ilmestyi vuonna 1995. Kirjassa on yli 700 sivua, yli tuhat valokuvaa ja lähes sata kyläkarttaa. Kirjasta on otettu toinen painos. Kirja luovutettiin mm. tasavallan presidentille Martti Ahtisaarelle ja eduskunnan puhemiehelle Riitta Uosukaiselle sekä Kamennogorskin kaupunginjohtajalle D. Djominille. Säätiö kantoi vastuun kustantamisesta. Seura lunasti osan painoksesta myyntiinsä. Kirjan toimitustyössä Antrea-Seura oli painokkaasti mukana, olihan seura kerännyt pohjamateriaalin: kyläkuvaukset Marjukka Patrakan laatiman kyselyn perusteella sekä yli 2000 valokuvaa, joista kirjaan tulleet kuvat voitiin valita. Kirjan taittoi Sakke Yrjölä. Kerätyssä aineistossa oli jonkin verran mukana perinneaineistoa ja sen keruuta päätettiin jatkaa uudella kyselyllä, jonka Marjukka Patrakka ja Oili Korkeamäki laativat. Vuoksenranta-seura halusi tulla mukaan ja niin päätettiin tehdä molempia pitäjiä koskeva perinnekirja. Aineisto kerättiin molempien pitäjien asukkailta ja myös kirjoittajiksi saatiin henkilöitä molemmista pitäjistä. Kuvia saatiin sekä Riihimäen museolta että Museovirastolta. Kirjan kustansivat molemmat pitäjäseurat Antrea-Seuran maksaessa kaksi kolmasosaa ja Vuoksenranta-seuran yhden kolmasosan. Kirjan ovat kirjoittaneet Marjukka Patrakka päätoimittajana ja Oili Korkeamäki, Alli Nieminen, Eero Paappa ja Terttu Talja. Kirjan nimeksi tuli "Enne vanhaa koton" ja sitä on myyty yli 80 prosenttia tuhannen kappaleen painoksesta. Vuoksen Säätiö muisti kirjoittajia kuluja peittävillä stipendeillä. Seurat saivat jonkin verran apurahoja kirjahankkeeseen eri säätiöiltä. Kirjan ilmestymisen jälkeen Oili Korkeamäki ja Marjukka Patrakka pitivät tarpeellisena jatkaa perinteen keruuta antrealaisen aineiston kartuttamiseksi ja jo kerätyn aineiston täydentämiseksi. Tähän ei kuitenkaan ollut taloudellisista syistä mahdollisuutta, koska rahoitusta ei järjestynyt.

Aivan kuin itsestään syntyi kaikesta huolimatta ajatus jatkaa perinteen tallentamista sota-ajasta. Laadittiin uusi kysely evakkoajasta ja kirjahanke pantiin vireille taas yhteistyössä Vuoksenranta-seuran kanssa. Tähän saakka oli keruutyötä tehty pääasiassa talkootyönä. Nyt työhön ryhtyneet Oili Korkeamäki ja Marjukka Patrakka hakivat apurahoja suoraan työhönsä. Karjalan Kulttuurirahasto myönsi kummallekin 20 000 markan apurahan ja Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahasto yhteensä 6000 euroa. Molemmat apurahat oli tarkoitettu nimenomaan työlääseen aineiston keruuseen. Keruutyön tuloksena ilmestyy kesällä 2003 evakkokirja "Evakos ja uuves kois".

Vuoden 2009 merkittävin tapahtuma seurassa oli Itsenäisyyssodat kotiseudullamme Antreassa ja Vuoksenrannassa -DVD:n ilmestyminen. Julkaisun kustansivat Antrea-Seura ja Vuoksenranta-seura. Hanke oli niin henkisesti kuin taloudellisesti vaativa, mutta DVD:n saama suosio ja tilauskanta kertovat oikeaan aikaan toteutetusta tapahtumien ja aikalaismuistojen tallennuksesta. Hankkeen primus motorina toiminut Antti Henttonen laati käsikirjoituksen, Aarno Unkila käsikirjoitti videon ja ohjasi, historiallisena asiantuntijana oli Matti Koskimaa ja kuvatoimittajana Arto Kotro. Tekijät, asiantuntijat ja seurojen ja Vuoksen säätiön nimeämät vastuuhenkilöt antoivat videon toteuttamiseksi merkittävän panoksen. Lähes kaksituntisen videon tukena on nelikymmensivuinen julkaisu. Videoon kootuista ansiokkaista haastatteluista julkaisiin erillis-DVD 2011. Hanketta tukivat taloudellisesti useat eri tahot.

Antrealaista perinnettä ovat tallentaneet myös lukuisat sukuseurat, koulupiirit ja kylätoimikunnat. Vuonna 2004 ilmestyi kyläkirja kirkonkylästä "Antrean kirkonkylä, unohtumaton kotiseutumme". Antrean kirkonkylän kirjatoimikunta teki myös kirkonkylää käsittelevän videon ja lahjoitti videon oikeudet seuralle. Antti Henttosen toimittama Viiden kylän elämää, Sokkala-Salo-Kekkilä-koulupiirin kirja julkaistiin 2006, samoin Leena Takalan kyläkirja Ristolasta Vie sinne mun kaihoni. Mansikkalan koulupiirin kirja Vie sinne mun kaihoni ilmestyi 2008, 2009 Kaisu Rissasen Lopen karjalaisia käsittelevä kirja, Armas Hutrin elämäntyötä kuvaava kirja ja Taurun suvun sukukirja.

Antreasta on myös valmistunut useita kylävideoita, em. kirkonkylän lisäksi Noskuasta, Kuparsaaresta ja Syvälahdesta. Tekeillä on ollut myös koko Antreaa koskeva video, johon on saatavissa kyläkohtaista aineistoa näistä videoista ja johon vuonna 2006 kuvattiin erityisesti pitäjän rajoja ja kulkuväyliä. Hanke ei kuitenkaan rahoitusvaikeuksien vuoksi ole edennyt.

Kaikkiaan on Antrean alueelta vuosien varrella julkaistu yli 30 kirjaa.

Seuran valokuva-arkistosta on Jaana From laatinut valokuvanäyttelyn, joka on ollut esillä lukuisissa tilaisuuksissa, mm. useissa kylien kokouksissa, noin parikymmentä kertaa. Lopen kirjastoon kuvista pystytettiin laaja näyttely 1996 ja se on ollut esillä useissa Karjalan Liiton tilaisuuksissa mm. pitäjäesittelyissä. Laajimmillaan se oli esillä Antrean ja Vuoksenrannan yhteisillä kesäjuhlilla Pohjolanrinteen koululla saaden katsojia tungokseen asti. Näyttelyn osoitettua kulumisen merkkejä se päätettiin siirtää tukevammalle alustalla ja muutenkin uusia sitä. Vuoksen Säätiö myönsi Anna Karmalalle stipendin näyttelyn uusimiseen ja hän toteutti työn vuonna 2000. Uusittukin näyttely on ollut esillä Karjalatalon pitäjäesittelyssä samana syksynä ja osittaisena pienemmissä tilaisuuksissa.

”Kulttuurista voimaa

Antrealaisten juhlissa ja kokoontumisissa on aina laulettu karjalaisille rakkaita lauluja. Erkki Puranen on koonnut tätä varten oman laulumonisteen ja uudistanut ja laajentanut sitä myöhemmin. Moniste on erityisesti ollut käytössä retkillä, jolloin pitkät bussimatkat on saatu näin kulumaan mukavasti.

Antrealaisten laulu, jonka on Antti Henttosen sanoihin säveltänyt Erkki Puranen, on juhlistanut seuran tilaisuuksia vuodesta 1983. Siitä on tullut antrealaisia yhdistävä tekijä ja laulua on laulettu joka vuosi antrealaisissa juhlissa. Se on välttynyt monen pitäjälaulun kohtalolta unhoon jäämiseltä. Laulu sisältyy myös Wiipurilaisen Osakunnan laulajien kanssa valmistettuun Laulu Vuokselle -levyyn ja kasettiin, joka julkaistiin vuonna 1984. Osakunnan laulajia johti antrealaissyntyinen Erkki Pullinen. Levystä tuli sekä taiteellisesti että teknisesti korkeatasoinen ja se sai hyvän suosion. Vuoksen Säätiö tuki hanketta taloudellisesti.

Yhteistyössä Vuoksenranta-seuran kanssa on julkistettu Kaipuun Karjala -cd. Voimamiehenä toimi janakkalalainen, äitinsä puolelta antrealaisjuurinen sanoittaja, säveltäjä ja sovittaja Timo Mäenpää, joka myös tuotti levyn. Levyn ykkössijoilla ovat Antrealaisten laulu ja Vuoksenrannan laulu. Levyn muita ydinkappaleita ovat Timo Mäenpään "Vuoksen laulu" ja "Ystäväni muistathan". Entinen iskelmäkuningas Kalevi Tauru oli saatu houkuteltua tulkitsemaan Mäenpään laulua "Ko elämä ol oikiaa".

Vakiintunutta kulttuuritoimintaa ovat kahdesti vuodessa järjestetyt teatteriretket. Korkeatasoisista valinnoista ja tapahtumien organisoinnista on vastannut usean vuoden ajan Raili Kekki. Hämeenlinnasta saapuvan teatteribussin on koonnut Anna-Liisa Linna. Kuhunkin näytökseen on osallistunut 70 henkeä. Ohjelmistoon ovat kuuluneet mm. Nuoruuden sininen lintu, Avioliitto italialaisittain, Kutsumattomia vieraita, Pukija, Iloinen leski, Ihmisen osa, Don Juan, Näköala sillalta,Joutsenlampi, Oppineita naisia, Kuka kukin on, Viimeinen valssi.

”Urheilu yhdistää ja tuo nuoria mukaan

Vuonna 2004 vanhat perinteet elpyivät Kirvun Vilkkaan haastettua Antrean Esan kirkkovenesoutuun Mommilanjärvellä. Antrealaiset osallistuivat täysipainoisesti teettämällä Esan paidat ja hankkimalla Esan lipun veneeseen. Erityisesti nuoria soutajia saatiin mukaan, joten haasteperinnettä päätettiin jatkaa haastamalla myös muita seuroja mukaan. Vuosittain soutuun on osallistuttu kahdella veneellä ja evakkolähdössä oli 2012 mukana jo kahdeksan karjalaisjuurista venettä. Vuonna 2013 osallistutaan yhdellä veneellä.

Kyykkä on kuulunut joka kesä seuran ohjelmaan samoin kuin kyykkäottelu Antrean ja Vuoksenrannan kesken. Hirrensyöksyn perinnettä on myös pidetty yllä.

”Monipuolista yhteistyötä

Seuran tiiviimmät yhteistyökumppanit ovat luonnollisesti Vuoksen Säätiö ja Vuoksenranta-seura. Yhteistyötä on vuosien myötä kehitetty ja pyritty löytämään järkevää työnjakoa ja yhteistyömuotoja. Antrea-Seura on ollut monien hankkeiden käytännön toteuttaja, mikä onkin luonnollista, koska säätiöllä ei ole henkilöjäseniä eikä näin olleen samoja mahdollisuuksia käytännön töiden toteuttamiseen. Mm. säätiön, seuran ja Vuoksenranta-seuran yhteiskokouksessa 2005 vahvistettiin toiminnan perusperiaate: säätiö rahoittaa, seurat toimivat. Erityisesti kiinnitettiin huomiota nuorten saamiseen mukaan. Yhteistyötä on pyritty kehittämään myös alueiden Karjala-seurojen kanssa: Hämeen Karjala-seurojen, Vuoksen Säätiön ja Vuoksenranta-seuran kanssa pidetyssä kokouksessa kartoitettiin yhteistyömuotoja ja keskusteltiin mm. pitäjäjuhlien järjestämisestä ja niihin liittyvistä vastuista.

Seura on Karjalan Liiton, Suomen Kotiseutuliiton, Pääkaupunkiseudun karjalaisyhteisöjen (Pääsky) ja Karjalaisten pitäjäyhdistysten liiton jäsen. Seura on osallistunut Karjalan Liiton toimintaan sekä vuosittain toimintakilpailuun, jossa se on aina ollut kymmenen parhaan pitäjäseuran joukossa, kerran jopa kolmantena. Myös Liiton järjestämille kursseille ja retkille sekä koulutustilaisuuksiin on pyritty osallistumaan. Jokavuotisilla karjalaisilla kesäjuhlilla Antrea-seuran lippu ja kilpi ovat näkyneet kulkueessa ja päivien tapahtumiin on osallistuttu sankoin joukoin. Talkooväkenä on oltu mukana niin Helsingissä järjestetyillä juhlilla kuin viime vuosina Pitäjäyhdistysten Liiton käynnistämässä pitäjäinfossa, jossa kävijät ovat saaneet neuvoja ja tietoja luovutetun alueen elämästä. Näissä on erityisesti mainittava Veikko Partasen suuri työpanos. Karjalan Liiton 70-vuotisjuhlavuonna kaikki pitäjät esiteltiin laajoina teematilaisuuksina. Pitäjäyhdistysten liitto vastasi järjestetystä vesistöä koskevasta tilaisuudesta, jossa Vuoksen osuuden toteutuksesta vastasi Pentti Talja.

Antrealaisuutta on tehty tunnetuksi erilaisissa pitäjäesittelyissä. Ne olivat monipuolinen katsaus antrealaiseen kulttuuriin kansallispukuesittelyineen ja Anun ja Mikon tapahtumien näyttelemisineen. Myös silloin maailman vanhimpana pidettyä Antrean verkkolöytöä on tehty tunnetuksi. Mm. 2006 Karjalatalossa pitäjää ja seuran toimintaa esittelivät toisen polven karjalaisuuden näkökulmasta Seppo Kuparinen ja Tomi Kuparinen tukenaan mm. Kuparsaari-video. Seura on myös osallistunut Karjalan Liiton osastolla seuran julkaisujen esittelyyn Kirjamessuilla Helsingissä. Lisäksi on oltu mukana liiton järjestämillä kirjamessuilla ja pitäjäpäivillä.

Seuran jäseniä on aktiivisesti mukana sijoituspaikkakuntien - Janakkalan, Hämeenlinnan, Riihimäen, Lopen ja Hausjärven - karjalaisseuroissa, evakkolasten toiminnassa ja erilaisissa sukuseuroissa. Aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen elämään näkyy mm. siinä, että valtuustokaudella 2008-2012 niin Lopella, Riihimäellä kuin Hausjärvelläkin oli antrealaisjuurinen kunnanhallituksen puheenjohtaja. - eri paikkakuntien Karjala-seurojen tilaisuudet

Antrealaisjuurisia yhteisöjä on lukuisia. Monilla on hyvinkin vahvat juuret. Esimerkiksi edelleen aktiivisesti toimiva Kuparsaaren nuorisoseura vietti 100-vuotisjuhliaan 2009. Kuparsaarelaisilla on myös oma metsästysseura. Antrealaislähtöisiä sukuseuroja on kymmenittäin. Lisäksi voidaan mainita mm. 1736 Ilmansuojelukomppania, koulupiirit kuten Mansikkalan ja Sokkalan-Salo-Kekkilän koulupiirit tai Kuukauppi-Rupolan kyläkokous.

Merkittävä paikallinen tapahtuma oli 2004 syyskuinen Riihimäki-päivä, jonka teemana oli karjalaisten 60 vuotta sitten tapahtunut tulo. Päivän tapahtumat keräsivät runsaasti osanottajia ja Riihimäen museoon koottu valokuvanäyttely oli avoinna aina vuoden loppuun asti.

”Yhteydet Kamennogorskiin

Kun 1990-luvun taitteessa tuli mahdolliseksi vierailla entisillä kotiseuduilla, luotiin suhteet myös alueen nykyiseen hallintoon. Antrean alueelle oli perustettu Kamennogorskin kaupunki, jonka keskusta sijaitsee Talikkalan-Antrean asemanseudun vaiheilla. Kamennogorsk tarkoittaa kivikaupunkia, sillä nykyiset isännät louhivat Antrean kuuluisaa kiveä Venäjän rakennustyömaille. Antrean kirkonkylän vanha keskusta jäi sivuun Kamennogorskin keskustasta ja ehkä siksi myös kirkonmäki ja sen ympärillä oleva uusi hautausmaa ovat saaneet olla melko rauhassa. Vanhan hautausmaan venäläiset ottivat hautausmaakäyttöön ja siellä on jäljellä vain vähän suomalaisten hautoja. Vapaussodan komea sankaripatsas sentään seisoo paikallaan. Venäläisten kanssa tehtiin sopimukset hautausmaiden ja kirkonmäen hoidosta ja kunnostustöitä on tehty vuosittain ainakin kerran. Alkuvaiheessa talkoomatkoista vastasi pääasiassa Vuoksen säätiö, mutta 2000-luvulla vastuu on siirtynyt Antrea-Seuralle.

Talkoomatkoja on toteutettu yhteistyössä Vuoksenranta-Seuran kanssa. Matkoilla on ollut talkootyön ohella myös vierailukohteita. Vuoksenrannassa on käyty mm. kirkolla, verkonlöytöpaikalla ja hopeasalmella. Antreassa puolestaan mm. Sokanlinnassa, Ahvolassa, Kuparsaaressa ja Päähkjärven lentokentällä. Kunnostustyössä on keskitytty lehtien haravoimiseen, roskien keräämiseen, vesakon harventamiseen ja hautojen kunnostamiseen. Venäläiset osallistuvat talkoisiin tuomalla paikalle kuormalavan, johon roskat voidaan sijoittaa. Näillä matkoilla on vuosittain ollut noin 30-40 osallistujaa. Kolmipäiväisillä matkoilla on ollut mahdollista tutustua myös Viipuriin ja tehdä omatoimisia kotikylämatkoja

Vuoksenranta-seuralle, Vuoksen säätiölle ja Antrea-Seuralle on säännöllisesti tullut kutsu Kamennogorskin elokuisiin juhliin ja kutsua on pyritty noudattamaan. Vastavuoroisesti kamennogorskilaiset ovat vierailleet Suomessa, mm. vuonna 2009 Riihimäellä ja Lopella tutustuen mm. Sakoon ja Metsästysmuseoon. Vierailut ovat poikineet mm. pyynnön toimittaa Antreaa koskevaa aineistoa Kamennogorskiin.

Pentti Talja on edustanut Antrea-Seuraa Vanhat hautausmaat Leningradin oblastissa -hankkeessa, jossa suomalaisten siviilihautausmaiden säilymiseen ja hoitoon liittyviä kysymyksiä on ratkottu viranomaisneuvotteluissa niin Leningradin oblastin, Karjalan tasavallan kuin Suomenkin viranomaisten kanssa.

Monen vuoden ajan suunniteltiin kirkkovenematkaa Vuoksella. Vuonna 2010 etenivät matkavalmistelut viimeinkin aina lähtöä edeltävään iltaan, jolloin paljastui odottamaton lupatarve. Nimenomaan luontomatkojen toteuttamiseen kohdistuu suuri kiinnostus.

”Oma lehti yhdyssiteenä

Antrea-Seura on julkaissut vuodesta 1978 alkaen omaa lehteä Antrealaista. Vuoksenrantalaisetkin ehtivät julkaista muutaman numeron omaa lehteä, mutta totesivat sen liian kalliiksi ja ehdottivat yhteistyötä. Vuodesta 1985 lähtien lehdessä on ollut Vuoksenrantalainen-lehti mukana. Vuodesta 2000 Antrealainen-lehti on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa. Vuoksenrannan osuus lehdessä on kerran vuodessa, syksyisessä numerossa. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Taloudellisista syistä lehden ilmestymismäärästä on parina viime vuonna jouduttu tinkimään.

Antrealainen-lehden päätoimittajana on toiminut vuodesta 1978 Antti Henttonen ja vuodesta 1993 Raakel Henttonen. Vuoksenrannan osuutta ovat toimittaneet Antti Miikkulainen ja Tatu Vanhanen.

Uusimmat lehdet on digitaalisesti arkistoitu ja luettavissa nettistä. Seuralla on omat www-sivut osoitteessa www.antrea.fi, sivut on luonut Jukka Talja. Ilmoittelu on hoidettu Karjala-lehden ja Hämeenlinnan ja Riihimäen seudun paikallislehtien kautta sekä erilaisten netissä olevien tapahtumasivustojen avulla. Karjala-lehden kirjapalstalla on ollut säännöllisesti tieto uusimmista kirjoista. Jäsentiedote on lähetetty tarvittaessa.

”Muistamme tekijöitä ja taitajia

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja Sylvi Kauhanen kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi hänen toimikautensa päätyttyä 1962. Seuraavan kerran kutsuttiin Oili Korkeamäki samoin puheenjohtajuudesta luovuttuaan kunniapuheenjohtajaksi vuoden 2000 alusta lukien.

Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin vapaussodan 40-vuotismuistotilaisuudessa 1958 jalkaväenkenraali Aarne Sihvo, joka oli toiminut vapaussodassa Antrean rintaman ylipäällikkönä. Vuonna 1970 kutsuttiin kunniajäseneksi kirjailija Kersti Bergroth ansioistaan pitäjän murteen tallentajana kirjoissaan. Kunnallisneuvos Toivo Ikonen kutsuttiin kunniajäseneksi 1972 kiitokseksi pitkästä elämäntyöstä Antrean ja Karjalan hyväksi. Seuran toimihenkilöistä on kunniajäseniksi kutsuttu Arvi Pulli, Väinö Ikävalko, Eino Kylmälä, Esteri Kaukonen, Antti Henttonen, Paavo Olkinuora, Hilkka Jantunen, Erkki Puranen, Tarmo Jantunen ja Veikko Partanen. Yhteiskunnallisista, tieteellisistä tai taiteellisista ansioistaan on kutsuttu professori Armas Hutri, professori Viljo Puustjärvi, maanviljelysneuvos Eino Lottanen ja professori Mirjam Helin.

Seura on hakenut Karjalan Liitolta ansiomerkkejä ansioituneille jäsenilleen pääasiassa seuran merkkivuosien yhteydessä. Seuran toiminnassa työskennelleitä on muistettu merkkipäivinä. Poisnukkuneita seuran hyväksi työtä tehneitä on muistettu adressilla tai oltu saattamassa viimeiselle matkalle.

Seura on osallistunut lukuisiin keräyksiin ja näin edistänyt karjalaista toimintaa. Mainittavia ovat olleet Karjalatalon rakentamisen tukeminen ja Ylläsjärven tunturihotellin 20 osakkeen ostaminen. Merkittävää oli myös Äiti-Karjala -patsashankkeen tukeminen vuonna 1993. Yhteistyössä Sotamuseon kanssa seura selvitti antrealaisten sankarivainajien osuuden muistomerkkiin. Myös eräisiin muihin patsashankkeisiin on osallistuttu, joista mainittakoon Kersti Bergrothin ja Veikko Vennamon muistomerkkien keräykset. Seura osallistui myös Suomen ensimmäisen maalentokentän muistolaatan kiinnittämiseen lentokentän läheisyydessä olleeseen suureen siirtolohkareeseen ja sen paljastustilaisuuteen.

Seuraa on myös muistettu: vuonna 2010 saatiin testamenttilahjoituksena Sirkka Hynniseltä kaksi Einar Collianderin taulua.

”Talous toiminnan tukena

Seuralla oli vuokrattuna oma toimisto 70-luvulta saakka ja jo sitä ennen oli samaa huoneistoa ollut mahdollisuus käyttää alivuokralaisena keskiviikkoiltaisin päivystykseen ja kokoontumisiin. Toimistossa oli pitkään päivystys aina joka keskiviikko klo 17 - 18, myöhemmin ainoastaan kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, mutta käyntien vähäisyyden vuoksi päivystyksestä luovuttiin 2008 ja kokonaan tilasta luovuttiin 2011.

Seuran talous on perustunut jäsenmaksuihin, myyntituottoihin ja saatuihin avustuksiin. Jatkuvasti myönteisesti tuloja tuottavien julkaisujen ja dvd- ja videotallenteiden lisäksi on kehitetty erilaisia myyntiartikkeleita kuten Antrean Esan paita, postikortteja, pinssejä. Tukea toimintaan on saatu mm. Vuoksen säätiöltä, opetusministeriöltä, aluehallintovirastolta , Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiöltä ja Maanpuolustuksen kannatussäätiöltä.

Jäsenmaksu on pyritty pitämään edullisena. Paineita korottamiseen ovat viime vuosina aiheuttaneet Karjalan Liitolle jäsenmaksusta menevät osuudet.

”Suuntaamme tulevaan

Antrea-Seura suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen. Seuraan on liittynyt uusia jäseniä koko ajan ja myös sodan jälkeen syntyneet ovat löytäneet seuran, joskin heitä kaivataan lisää. Seuran jäsenmäärä, joka on poistumasta huolimatta vielä yli 600, ei ole juuri päässyt laskemaan. Perinteiset toimintamuodot keräävät edelleen osanottajia. Toimintavuotta rytmittävät tammi-iltamat, teatteriretket, perinnepäivä vaihtuvine teemoineen, kirkkopyhä, pitäjäjuhla ja vuosikokous. Uutta väriä ovat tuoneet Mommilanjärven soutelu ja kyykänpeluu, jotka erityisesti ovat kiinnostaneet nuorta polvea. Muistopuiston vaaliminen Antreassa ja erilaisten ryhmien, sukuseurojen, koulupiirien ja kyläkuntien tekemät kotiseutumatkat elvyttävät muistoja ja siirtävät niitä myös jälkipolville. Tavoitteena on pitää nuorista huolta ja antaa heille tietoa Antreasta ja menneestä antrealaisesta elämästä.

”----------------------

Oili Korkeamäen laatiman 50-vuotishistoriikin pohjalta täydentäneet Pirjo Tiippana ja Pentti Talja.

Back to top