Skip to: site menu | section menu | main content

Currently viewing: antrea.fi » Juttuloi » Antrean Sokeritehdas

Antrean Sokeritehtaan historiaa... ...ja pari linkkiä muualle:

Antrean Sokeritehdas - Historia

Salon raakasokeritehtaan herättämä tyytyväisyys alkoi innostaa viljelijäväestöä sokerijuurikkaan suhteellisesti suuren tuoton ja sen viljelyn tarjoaman edullisen työllisyyskehityksen takia. Erityisesti pienviljelyvaltaisessa Karjalassa näytti juurikas sopivalta kasvilta. Kesällä 1926 päätti Viipurin läänin Maanviljelysseura lähettää 15 nuorta miestä Lounais-Suomeen tutustumaan sokerijuurikasviljelyksiin. Saman vuoden syksyllä pidetyssä kokouksessa päätettiin aloittaa kokeilumielessä sokerijuurikkaan viljely kaakkoisessa Suomessa.


Historia

Salossa oleva Suomen Raakasokeritehdas sitoutui lähettämään Karjalaan erilaisia juurikkaan viljelyssä tarvittavia koneita, sekä ostamaan koeviljelyksillä tuotetut juurikkaat. Suomen Sokeri Oy lahjoitti 25.000 markkaa viljelyneuvojan palkkaamiseen. Näin voitiin viljely aloittaa vuonna 1927. Mukaan tuli 80 viljelijää, pinta-ala 33 hehtaaria ja satoa saatiin ensimmäisenä vuonna noin 14,7 tonnia hehtaarilta. Alku vaikutti lupaavalta. Kokeilua jatkettiin. Sato vaihteli vuosittain ja juurikkaat lähetettiin Saloon jalostettavaksi. Keskimääräinen sato nousi vähitellen 26 tonniin hehtaarilta.

Onnistuneitten viljelykokeilujen perusteella tultiin vakuuttuneeksi siitä, että alueella pystyttäisiin viljelemään riittävä määrä raaka-ainetta uutta raakasokeritehdasta varten. Vuonna 1928 asetettiin maanviljelysneuvos Erkki Pullisen johtama toimikunta selvittämään viljelymahdollisuuksia ja laatimaan kustannusarvio 400 tonnia juurikkaita vuorokaudessa käyttävää tehdasta varten. Kustannusarviossa päädyttiin 24,5 milj. markkaan. Toimikunta laati myös yhtiöjärjestyksen, joka hyväksyttiin Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n perustavassa kokouksessa Viipurissa 12.6.1928.

Vaikka tehdasyhtiö oli muodollisesti perustettu suuren innostuksen vallassa, ei sen käytännöllisestä toteuttamisesta tullut pitkään aikaan mitään. Yleismaailmallinen talouspula teki tuloaan myös Suomeen, eikä valtiolta liiennyt rahallista tukea uuden raakasokeritehtaan perustamiseen. Vuonna 1933 päätti Viipurin läänin maanviljelysseura lähteä ajamaan asiaa. Vuonna 1934 eduskunta lausui toivomuksen, että hallitus selvittäisi mitä mahdollisuuksia on perustaa raakasokeritehdas Itä-Suomeen. Seuraavana vuonna eduskunta esitti toivomuksen, että hallitus kiireesti etenisi tässä asiassa. Vuoden 1937 tulo - ja menoarvioon otettiin 10 milj. markan määräraha Itä-Suomeen perustettavan raakasokeritehtaan avustamiseksi. Loput 15 milj. markkaa tuli kerätä osakepääomana. Osakepääomaa, 10milj. markkaa, ryhdyttiin keräämään. Kannatuksen laajuutta kuvaa se, että toistatuhatta karjalaista maanviljelijää merkitsi itselleen uuden raakasokeritehtaan osakkeita. Osakepääoman runko koostui kuitenkin 14 suuren liikeyrityksen merkitsemistä huomattavista osakemääristä. Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n yhtiökokous pidettiin Viipurissa 30.1.1937. Puheenjohtajaksi valittiin ministeri Juho Niukkanen. Yhtiön koko pääoma 10 milj. markkaa todettiin merkityksi ja läsnäolevat osakkaat allekirjoittivat yhtiön toimeenpanopäätöksen.Tässä kokouksessa yhtiölle valittiin myös hallintoneuvosto ja tilintarkastajat. Samana vuonna paria kuukautta myöhemmin pidettiin ylimääräinen yhtiökokous joka korotti osakepääomaa 5 milj. markalla. Näin nostettiin osakepääoma 15 milj. markkaan.

Sokeritehdas Antreaan

Valitun hallintoneuvoston ensimmäisessä kokouksessa valittiin sen puheenjohtajaksi ministeri Juho Niukkanen. Hänet valittiin myös johtokunnan puheenjohtajaksi ja näin valta yhtiössä keskitettiin hänelle. Tehtaan rakennussuunnitelmaa laatimaan palkattiin insinööri Carl Brehmer, viljelypäälliköksi K.J. Kiviniemi ja konttoripäälliköksi Olavi Vidingin. Kesäkuussa hallintoneuvosto valitsi toimitusjohtajaksi agronomi Paavo A. Vidingin.

Uuden hallintoneuvoston ensimmäiseksi varsinaiseksi ja pulmalliseksi tehtäväksi tuli tehtaan sijaintipaikan valitseminen. Ehdokaspaikkakuntia oli useita. Alueen kunnat alkoivat kilpailla sokeritehtaasta ja alkoi vilkas tarjousten teko hallintoneuvostolle, nykykielenkäytön mukaan "lobbaus". Kaukopää, Enso-Gutzeitin tehtaiden yhteydessä, asemanseutu Antreassa, Sairala Kirvussa, Kiviniemi Sakkolassa, asemanseutu Jääskessä ja Talin aseman seutu Viipurin maalaiskunnassa kilpailivat tehtaasta. Lappeenrannan, Vuoksenniskan seutuakin esitettiin. Koska kyseessä oli liikeyritys, jäivät lopulliseen kilpailuun mukaan vain ne kunnat, jotka pystyivät tarjoamaan tehtaalle maa-alueen ja rahallista tukea, Antrea, Kirvu, Viipurin maalaiskunta ja Jääski. Yhtiön johtokunta punnitsi tarjouksia kokouksessaan 28.4.1937 ja päätyi ehdottamaan hallintoneuvostolle, että valinta tapahtuisi Antrean ja Kirvun välillä. Johtokunnan puheenjohtaja Niukkanen piti kirvulaisena Sairalaa ylivoimaisesti parempana. Asia tuli lopulliseen käsittelyyn hallintoneuvostossa vielä samana päivänä. Antrean, Kirvun, ja Jääsken kuntien valtuustojen lähettämät toimikunnat esittelivät tarjouksiaan hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto päätti, että valinta suoritettaisiin johtokunnan päätöksen mukaisesti Antrean ja Kirvun välillä. Äänestyksessä päätettiin äänin 7 - 5, että mikäli Antrean kunta sitoutuu toukokuun 15. päivään mennessä hankkimaan eräitä lisäalueita, tehdas sijoitetaan Antreaan. Johtokunnan kokouksessa 20.5 1937 todettiin Antrean hankkineen lisäalueen ja näin sai Antrea sokeritehtaan.

Ilman jälkinäytöstä ei hallintoneuvoston sijaintipaikkaa koskeva päätös jäänyt. Kun hallintoneuvoston jäsen, Kirvusta oleva kansanedustaja Yrjö Welling oli äänestänyt Antrean puolesta, olivat kirvulaiset asiasta kovin tuohtuneita. Kun Welling palasi seuraavan kerran junalla Helsingistä Sairalan asemalle, oli vastassa satamäärin vihaisia kirvulaisia, jotka heittelivät onnettoman kansanedustajan päälle kananmunia. Nimismiehen oli saatettava Welling kotiin ja muutaman päivän päästä takaisin asemalle. Kun Welling viikon päästä palasi kotiin, olivat munanheittäjät taas vastassa asemalla huutamassa "Sie et oo mikkää kirvulaine". Welling sanoi tahtoneensa katsoa sokeritehdasasiaa koko maakuntaa koskevana päätöksenä, eikä vain tuijottaa ahtaasti kotikunnan etuun.

Tehdasta rakennetaan

Hallintoneuvosto antoi huhtikuussa 1937 suunnitteluryhmälle ohjeeksi sen,että tehdas oli suunniteltava 500 - 600 tonnin vuorokautista juurikkaankäsittelyä varten siten, että tuo määrä voidaan myöhemmin nostaa 1.200 tonniin vuorokaudessa. Toimiin päästiin kun Antrean kunta oli hankkinut tehdasta varten tarvittavan maa-alueen. Aivan aseman lähettyvillä, Vuoksen ja Pähkjärven välissä sijaitseva tehdasalue tuli 18 hehtaarin kokoiseksi ja se maksoi kunnalle 13 milj. markkaa.

Näin kertoo Karjala lehti aloituksesta.

Toistaiseksi ei rakennustyömaalla ole paljon nähtävää. Mutta paljon on täällä siitä huolimatta tehty. Eräs maanviljelystila on pyyhkäisty rakennuksineen, peltoineen päivineen maan pinnalta ja yksistään kalliota on louhitta yli 3.000 kuutiometriä. Puhumattakaan siitä, että maata on ollut työpaikalta poistettava kunnioitettavat 25.000 kuutiometriä. Parhaillaan kaivetaan ja louhitaan suuren tehdasrakennuksen peruskaivantoja. Laitoksesta tulee mittava, pituudeltaan 70 ja leveydeltään 50 metriä ja pääasiallisesti kolmikerroksinen.

Raakasokeritehdasyhtiön johtaja agronomi Viding kertoo meille pikaisesti raakasokerin valmistuksesta tässä vuoden päästä käynnistyvässä tehtaassa. Raakaaine, juurikkaat joutuvat heti tehtaalle saavuttuaan rautatievaunuista tai tavara-autoista uittoloihin, joissa vesihuuhtoutuneet juurikkaat kuljetetaan tehtaan äärelle ja ne senjälkeen nostetaan rakennuksen yläkertaan. Juurikkaat joutuvat nyt vuorollaan pesu- ja leikkuukoniesiin sekä edelleen uutturikattiloihin, joissa sokeri erotetaan juurikkaista. Itse juurikasaines taas matkaa varastoihin karjan rehuksi. Erinäisten vaiheiden kautta joutuu sokerimehu sitten haihduttajiin, joissa liika vesi poistetaan höyryttämällä. Mehu muuttuu tällöin ns. paksumehuksi ja joutuu sen jälkeen kiteyttämis- tai keittokattiloihin, joissa se keitetään kiteiksi. Edellen matkaa puolivalmiste linkoihin, joissa kiteet erotetaan melassista. Täten on vihdoin kidesokeri valmis.

Koneistoja varten pyydettin tarjous kuudelta eri valmistajalta. Tarjous saatiin viideltä ja edullisimmaksi osoittautui tsekkiläisen Skodan tehtaan tarjous hinnaltaan 15 milj. markkaa. Koneet tilattiin 15.7.1937 ja asennustyöt oli aloitettava 1.5.1938 ja niiden oli oltava valmiit 1.10.1938. Konetoimittajan tuli laatia varsinaisen tehdasrakennuksen piirustukset ja toimittaja velvoitettiin myös mahdollisuuksien mukaan käyttämään suomalaisia alihankkijoita. Tehdasrakennuksen harjakaiset pidettiin 22.1.1938 ja maaliskuussa aloitettiin rautarakenteiden asennus. Ensimmäiset konetoimitukset alkoivat huhtikuussa ja niitä tuli valvomaan Skodan tehtailta insinööri ja parikymmentä teknikkoa. Asennustyöt sujuivat normaalisti ja tehdas käynnistettiin 10.10.1938.

Viljely

Yhtä tärkeää kuin tehtaan rakentaminen oli tuotannon kannalta raaka-aineen saannin turvaaminen. Tämäkin työ aloitettiin 1937 alkupuolella. Tehdas tarvitsi käyntikautta kohden 40 - 45 milj. kiloa sokerijuurikkaita. Tämä edellytti noin 2.000 hehtaarin juurikasviljelyksiä. Asia hoidettiin viisaasti. Kunnallisneuvos Hiidenheimo ilmoitti Salon tehtaan tekevän kesäksi 1937 viljelysopimuksia nyt perustettavan tehtaan tulevaa toimintaa ajatellen. Kesän sato toimitettin Salon tehtaalle. Tehtaan viljelyalue jaettiin seitsemäksi piiriksi ja kuhunkin palkattiin viljelyneuvoja. Viljeyalueella olevat maanviljelys- ja maamiesseurat sekä maatalouskerhotyötä suorittavat järjestöt lupautuivat avustamaan neuvontatyössä ja viljelysopimusten hankinnassa. Neuvontatyön rinnalle perustettin toimikunta suorittamaan sokerijuurikkaan viljelyn koe- ja tutkimustoimintaa. Syksyn 1937 aikana julkaistiin lehdissä ilmoituksia, joissa kehoitettiin viljelijöitä tekemään viljelysopimuksia. Samaan aikaan ruvettiin julkaisemaan sokerijuurikkaan viljelyyn innostavia kirjoituksia sekä tietopuolisia artikkeleita juurikkaan viljelemisestä ja sen merkityksestä. Ahkeran propakandatoiminnan seurauksena saatiin vuodelle 1938 kaikkiaan 2.657 viljelysopimusta, jotka edustivat noin 1800 hehtaarin peltoalaa. Keskimääräiseksi sopimusalaksi tuli 0,7 hehtaaria, joka silloin koko maatakin ajatellen oli huomattavan suuri. Eniten viljelyksiä oli Viipurin maalaiskunnassa, jossa oli 165 hehtaaria sokerijuurikasta. Seuraavina olivat Antrea 102 hehtaaria, Hiitola 77 hehtaaria, Jääski 75 hehtaaria ja niin edelleen. Koska kyseessä oli viljelijöille uusi kasvi, aiheutti se runsaasti työtä kaikille neuvojille ja opastajille. Sokerijuurikkaalle aiotut maat oli tutkittava, lannoitettava ja kalkittava, oli opetettava viljelijöille kuinka juurikas kylvetään, harataan, harvennetaan, jälkiperataan, nostetaan, listitään, ja aumataan. Samoin oli annettava ohjeet miten naatit säilötään ja käytetään, ja miten leikettä ja melassia käytetään, vieläpä tehtaalta saatavan jätekalkinkin käyttö oli opetettava.

Karjala lehti 1937

Sokerijuurikkaan viljelyn merkitys ei rajoitu yksistään siihen, että siitä saadaan sokeriteollisuuden raaka-ainetta vaan tämän kasvin viljelyksellä on koko maatalouteen huomattavia lisävaikutuksia.Sokerijuurikkaan naatti jää aina viljelijälle ja oikein käytettynä se merkitsee huomattavaa rehusadon lisää. Sokerijuurikkaasta lasketaan saatavan naatteja yhtä paljon kuin juurikkaita pinta-alayksikköä kohden. Sokerijuurikkaan naatit ovat arvokasta karjan rehua, joten ne on otettava tarkasti talteen ja syötettävä joko sellaisenaan tai säilörehuna karjalle. Sokerijuurikkaan naatteja menee rehuyksikköön 12 kiloa ja sulavaa valkuaista on132 g/ rehuyksikkö. Näin ne ovat kaikkein valkuaispitoisimpia rehujamme, ollen lähinnä verrattavissa apilaan. Väkevyydeltään naatit ovat edellä hyvääkin heinää, toisin sanoen niiden kuiva-aine on hiukan ravintorikkaampaa kuin heinän.

Artikkeli jatkuu kertoen naatin ja leikkeen yhteissäilömisestä, leikkeen ja melassin käytöstä.

Juurikkaan viljelyssä tarvittin uudet työkalut

Tehdas välitti viljelijöille 1938 500 kylvökonetta ja haraa, tuhansia harvennuskuokkia, jälkiperkuukuokkia, listinveitsiä, nostohaarukoita ja juurikashankoja. Satokauden tervetta varten hankittin myös juurikkaan siemen, puolet lajiketta "Kuhn P" ja puolet lajiketta "Kleinwanzleben Original Z".

Koska uuden kasvin sadon onnistuminen oli tehtaan toiminnan kannalta elintärkeää, oltiin tehtaan johdossa valmiit tekemään kaikki mahdollinen. Niinpä Tanskasta kutsuttiin Suomeen 44 nuorta miestä opettamaan juurikkaan harventamista. Sopimuksen mukaan heidän oli työskenneltävä 6 viikkoa sellaisilla tiloilla, joilla oli juurikasta vähintään 2 hehtaaria. Kunkin vieraan oli huolehdittava 1,5 hehtaarin harventamisesta ja haraamisesta lopun jäädessä talon väelle. Toinen syy miesharventajien kutsumiseen oli se, etteivät karjalaiset miehet pitäneet arvolleen sopivana harventamista. Piti tuottaa mallimiehet oikein ulkomailta, eikä silläkään saatu sanomaa heti perille.

Tehdas käynnistyy

Lokakuun 10. päivänä 1938 alkoi tehtaan ensimmäinen käyntikausi, joka kesti 50 vuorokautta. Keskimäärin käsiteltiin juurikasta 580 tonnia vuorokaudessa. Kaikkiaan juurikkaita käsiteltiin 29.700 tonnia ja niistä valmistettiin 3.260 tonnia kidesokeria ja 60 tonnia ruskeaa raakasokeria. Juurikkaan sokeripitoisuus oli keskimäärin 14,6 prosenttia. Sokeri myytiin Suomen Sokeri Oy:lle lukuunottamatta 200 tonnia, joka myytiin suoraan tehtaan omille viljelijöille. Sivutuotteena saatiin 1.300 tonnia melassia, josta suurin osa myytiin Alkolle ja Lahden Polttimolle.

Kaiken kaikkiaan tehtaan käyntiinlähtöä voidaan pitää erittäin onnistuneena.

Vuoden 1939 viljelyala kasvoi, sato jäi huonojen säiden johdosta 34.000 tonniin, mutta sokeripitoisuus oli korkea 16,5 prosenttia. Tehtailu tapahtui normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Lokakuun alussa oli reservit kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja marrraskuun 30 päivänä alkoi talvisota.

Talvisodan loppuvaiheessa osa tehtaan koneista evakuoitiin kanta-Suomeen, mutta ne jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Kun 1941 päästiin takaisin Antreaan alettiin suunnitella tehtaan korjausta ja käynnistystä. Monen mutkan ja viivytyksen jälkeen vahvisti Skodan tehdas puuttuvien laitteiden ja koneiden tilauksen luvaten toimitusajaksi kesän 1944. Kesän1944 suurhyökkäys kuitenkin muutti suunnitelmat ja taas lastattiin tehtaan laitteita ja koneita kaikkiaan 36 rautatievaunullista kanta-Suomeen. Nekin jouduttiin välirauhan sopimuksen perusteella lähettämään Neuvostoliittoon.

Antrealaiset viljelijät innostuivat kaikesta huolimatta sokerijuurikkaasta ja jatkoivat sen viljelyä uusilla asuinpaikoillaan.

Martti Talja, Ierikkala


Lähteet:
ITÄ-SUOMEN RAAKASOKERITEHDAS OY 1937 - 1972, Seppo Zetterström
KARJALALEHDET 1937 JA 1938
Joukko Karjalasta kertovia kuvateoksia

Back to top