Poropolku

Toimintamuotomme

Toimintamuotomme on kirjojen, erityisesti e-kirjojen, kustantaminen. Julkaisemme muistelmateoksia ja rikosromaaneja sekä erityisesti kertomuksia urheilukalastuksen ja retkeilyn alalta.

Poropolun kustantamia kirjoja voit ostaa kätevästi ottamalla meihin yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen poropolku@saunalahti.fi. Maksettuasi e-kirjan toimitamme sen sinulle ensisijaisesti verkossa.

Kirjat

Ensimmäisenä julkaisimme seuraavat kirjat:

Aleksi V. Aho: Hurmio

Hurmio on rikosromaani, kirja miehelle naisesta ja hänen tunnepohjaisista elämänratkaisuistaan.

9€

Tämä lähihistoriaa ja ihmisen sielun syövereitä luotaava romaani kuvaa neuvostoyhteiskunnassa, näennäisesti turvallisessa kodissa kasvaneen koulutetun nuoren naisen, Darian, hapuilevia yrityksiä selviytyä yksin avarassa globalisoituvassa maailmassa, jossa perhe- ja yhteiskuntarakenteet sortuvat, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus ovat vain sanahelinää ja elämän keskeiset arvot joutuvat kohtalon käänteissä yhä uudelleen vakavasti arvioitaviksi. Neuvostoliitto sortuu, mutta venäläinen jää venäläiseksi.

Minä olen Aleksi, kertoja. Tapasin Darian Uralin takana Siperiassa aivan kuin sattumalta. Mutta pian en enää tiennyt, mikä oli sattumaa ja mikä ohjailtua teatteria. Daria oli todellinen nainen, kuin suloinen enkeli ja varsinainen piru samassa mutta niin jumalaisessa pakkauksessa! Kohtalo oli oikutellut hänen kustannuksellaan ja heitellyt häntä kaukaisesta Siperian Tomskista Dubrovnikiin, Firenzeen, Indonesiaan, Ruotsiin ja Pietariin, kunnes hänen mittansa oli tullut täyteen ja hän oli lähtenyt hirvittävälle kostoretkelleen. Kahdeksan läheistä ihmistä jäi hänen odysseiansa varrelle, joskaan eivät noiden kaikkien turmat olleet hänen omaa syytään. Lopuksi hän oli palannut retkeltään kotikaupunkiinsa Tomskiin kasvattamaan pientä tytärtään. Mutta oliko monien miessuhteiden epäonnistumisen kosto tuonut hänelle rauhan? Vai oliko hän kostanut vain itselleen?

Vähäeleisin kielikuvin parodisoin, en moralisoi enkä opeta lukijalle mitään. Kun kirjan sanomaa ei ole pureskeltu valmiiksi, lukijan kokemus muuttuu vaikuttavaksi ja hän joutuu itse arvioimaan lukemaansa ja ottamaan kantaa päähenkilön ja hänen kohtaamiensa miesten elämän vaiheisiin.

Rakastan Dariaa - ja pelkään häntä, joka päivä. Maailma ja elämä kertakaikkiaan on niin mutkikas järjestelmä, että odotan hänen joskus ja jotenkin saavan tietää minunkin menneisyydestäni, miten olen joitakin naisia kohdellut. Luullakseni se on osa karman lakia. Voin ainoastaan toivoa, että kun oma loppuni tulee, niin se on yhtä nopea ja kivuton kuin Darian muidenkin miesten tuho.

*

Mika Korpela: Häkkilintu karkuteillä

Torpparisuvun vaiheita kolmelta vuosisadalta

on sukuromaani, jonka kertoja kuvaa esi-isiensä vaikeita olinolosuhteita 1800-luvun nälkävuosista lähtien. Hän päätyy oman elämänsä lapsuus- ja nuoruusvuosiin kyläyhteisössä, jossa maalaisisännät räpsyttelivät henkseleitään ja tekivät köyhempien elämän hankalaksi. Ajat kuitenkin muuttuvat ja kertoja murtaa häkkinsä oven ja pyrähtää lentoon maailmalle, missä toisenlaiset tuulet puhaltavat. Pitkäaikainen opiskelu johtaa tiedemiehen uralle.

11€

”Minä olen Mika Korpela, torpparin poika, kertoja. Tämä teos on pitkälti omaelämäkerrallinen. Tässä kertomillani tapahtumilla on vankka historiallinen todellisuuspohja, jota kuluneiden vuosikymmenten tuiskut ja tuulet ovat riepotelleet. Kirjan jokaisella henkilöllä on tai on ollut vastinparinsa todellisessa elämässä. Monien paikkojen ja melkein kaikkien henkilöiden nimet on näissä tarinoissa muutettu heidän henkilöllisyytensä salaamiseksi.

Olen yrittänyt välittää lukijalle erityisesti entisajan kyläkulttuurin ominaispiirteitä ja menneiden aikakausien henkeä, mutta myös nykyajan arkielämän olosuhteita globalisoituvassa maailmassa.

Olen itse kasvanut itäisen Suomen rajalla, missä vielä lapsuudessani naapurin taikauskoinen vanha emäntä saattoi pääsiäisyönä poiketa navettaamme leikkelemään lampaiden korvia. Ja saman talon nuori isäntä saattoi iltapuhteella juovuspäissään tulla tupaamme kirves kädessään selvittelemään pelloille johtavien teiden käyttöoikeuksia.

Vaikka aikakaudet peittävät menneitten aikojen haavoja, niin kaikkea ne eivät peitä eikä ehkä mielestäni pidäkään.”

Kirjan kertomuksia ovat: Torppari, Sotapoliisi, Kansakouluoloja, Kalastajia myrskyssä, Häkkilintu karkuteillä, Rajavartiosto keskellä kylää, Isänmaan turva ja toivo, Anastasia, Ylikonstaapeli, Tutkijan taipaleella, Metsäpalsta ja Paluu Marsujoelle.

*

Matti E. Kytömaa: Vastavirtaan Kapeenkoskelta Pielavedelle

Luotsi Matti Kytömaa kirjoittaa matkastaan elämän virrassa. Tarina alkaa sota- ja pula-ajan lapsuusmuistoista ja käy läpi ajanjaksot ruukkilaisena, uittomiehenä ja luotsina. Lopulta päädytään eläkepäiviin hyvinvointi-Suomessa ja vähän kauempanakin.

11€

Lukija tutustuu kirjan sivuilla työteliääseen, eteenpäin pyrkivään ja ammattialaansa puolustavaan ja kehittävään Matti E. Kytömaahan, joka hankki elannon perheelleen suomalaisesta metsä- ja järviluonnosta. Konkreettisen kerronnan takaa löytyy mitä suurimmassa määrin selviytymistarina. Teos on kertomus juurettomuudesta, vaatimattomista elämän lähtökohdista, ankarasta työstä ja palavasta halusta pyrkiä eteenpäin vaikeudet ja joskus vastavirrankin voittaen.

Teoksella on myös elämänkertaa laajempi tehtävä historian ja perinteen tallentajana. Yksityiskohtainen kerronta esittelee lukijalle maisemia, mennyttä elämäntapaa ja erilaisia työmenetelmiä. Asiat esitetään rehellisesti ja kaunistelematta, joskus jopa kirpeän kriittisesti.

*

Seuraavat neljä kirjaa sisältävät intomielisen kalastuksenharrastajan ja Lapin-kävijän autenttisia kuvauksia lukuisilta kalastusretkiltä. Kirjoissa on monia hienoja värikuvia noilta retkiltä. Kirjoittaja kuvaa retkiään näin:

”Olen tehnyt satakunta useamman päivän mittaista kalaretkeä. Nuorena miehenä harjoittelin heittokalastuksen taitoja Karjalan lampivesillä. Opiskeluaikana tieni vei Ahvenanmaan hauki-, säynävä- ahven-, kampela- ja meritaimenapajille sekä pilkille Raippaluodolle. Perhonsidontakurssin kautta alkoivat kiinnostaa Keski-Suomen, Kuusamon ja Kainuun kosket.

Vihdoin 1980-luvulla tulivat vuoroon viikon mittaiset vaellukset Lapin tammukka-, harjus- ja rautupuroille. Monesti räiskyi tervaspuu iloisesti nuotiossa, mutta enemmän vetivät puoleensa pohjoisen Ruijan puuttomat selkoset. Varsin kovien olosuhteiden kokemisen kautta kasvoimme kokeneiksi vaeltajiksi. Rinkan painosta opimme jättämään kolmanneksen pois, kun pienen riskin ottaen laskimme saavamme ateriat pyydetyistä kaloista. Suurempia vahinkoja ei koskaan sattunut. Niinpä varhaiseläkkeelle jouduttuani Lapinkuume vaati lähtemään vaellukselle joka kesä.

Lomamatkat eteläisille valtamerille tarjosivat mahdollisuuksia kalastuskokemusten laajentamiseen. Pyydyksiini tarttui tonnikaloja Kanariansaarilla, Kaukoidässä ja Havaijilla, barrakudia Fuerteventuralla, mahimaheja Dominikaanisessa tasavallassa, punainen napsija Meksikossa, sinimarliini Havaijilla, makrilleja Englannin Kanaalissa, seitä ja turskaa Jäämerellä, kissakala Thaimaassa sekä suuri joukko eksoottisia etelämerien kalalajeja Panamalla ja Kap Verden saarilla.

Kirjoittamani muistelmateokset kalaretkistä ovat usean vuosikymmenen työn tulosta”

Lapin-retkistään kirjoittaja kertoo seuraavaa:

”Valitsimme ensimmäisestä Lapin taivallusretkestä lähtien sellaiset retkimaastot, jossa emme mainittavasti törmäisi muihin kulkijoihin. Tämä periaate on toiminut hyvin.

Ensimmäinen retki johti Käsivarren Pätikästä Marsujärven ohi Marsujoelle kiertäen Ropitunturin. Sää ja oma kuntomme olivat erittäin haasteelliset. Saman voi sanoa seuraavien retkien olosuhteista Sevettijärven pohjoispuolella ja Pöyrisjoella. Kun näin kovat harjoitteluretket olivat takana, niin ei homma oikein voinut huonommaksi mennä - ja pääsimmekin nauttimaan suurtaimenista Norjan puolella Madarjärvellä ja isoista rauduista Laksjohkan latvavesillä. Huikeampia onnenhetkiä ei Lapinkulkija voisi kokea ja toivoa!

Vielä kaksi seuraavaa retkeä teimme Norjan puolelle, nimittäin Jorbesjärvelle ja Nordkinin niemimaalle, jossa tiesimme olevan hyvät kalavedet.

Käsivarren tunnetuimmat koskivedet testasimme neljään kertaan: Terbmis- ja Kaitsajoet sekä Valtijoki. Sielläkin koimme kovia olosuhteita, mutta myös onnen hetkiä. Pari retkeä olen tehnyt Kairijoelle ja samalla pistäytynyt Nuorttijoella. Hyville kalapaikoille Ruotsin puolelle Rostojoelle lensimme Kilpisjärveltä, ja Kiirunan takaiselle legendaariselle Rautasjoelle vaelsimme korkeiden tunturien yli ja kylmiä pakkasöitä kokien.

Toki meidän oli testattava Näätämöjoenkin hyvämaineiset lohivedet - emmekä pahasti pettyneet.

Marsujoelle palasin vielä kaksikin kertaa, ensin neljän hengen ryhmässä Kaskasjoen ja Pitsijoen kautta ja sitten kahdestaan pitkäaikaisen ystäväni kanssa Marsujärven kautta. Tämän saman kaverin kanssa palasin aiemmin tutuksi tulleelle Madarjärvelle sekä mahtavan komealle Akkanasrotkolle, missä parikiloisetkaan taimenet eivät ole harvinaisia.

Vätsärin erämaihin tutustuimme neljän henkilön ryhmässä, ja Kalmankaltion helppoihin maastoihin samoin. Jälkimmäisellä retkellä viidentenä meillä oli matkassa isokokoinen koira, Alaskan malamuutti, ja se seurasi mukana myöskin testatessamme Kaldoaivin hyväkalaisia vesiä.

Raskaan päivävaelluksen ja leirin pystytyksen jälkeinen onnen tunne on nautinto, se on kuin huume. Mutta homma vielä paranee, kun heität iltayöstä puroon tai järvelle perhon tai vieheen ja kala tarttuu koukkuun. Siinä olet itsekin koukussa. Lapinhulluus on iskenyt!”

Mika Korpela: Järville ja koskivesille. Jyväskylä 2017

Mika Korpela: Rannikkovesille ja valtamerille. Jyväskylä 2017

Mika Korpela: Poropoluille ja rautulompoloille. Jyväskylä 2017

Mika Korpela: Vaelluksille Lappiin. Jyväskylä 2017

Kukin kirja 12€

Poropolun kustantamia kirjoja voit ostaa kätevästi ottamalla meihin yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen poropolku@saunalahti.fi. Maksettuasi e-kirjan toimitamme sen sinulle ensisijaisesti sähköpostin liitteenä.