Tapio Rafael Heinonen syntyi Porvoossa 29.12.1941 kaksikieliseen perheeseen. Perhe asui 1950 luvun alusta lähtien omakotitalossa, jonka kellaritiloissa toimi isän kotileipomo. Perheeseen syntyi lisäksi tytär 1947. Jo pienestä pitäen kuului musiikki sekä Tapion että perheen päivittäiseen elämään. Isä toimi Borgå Sångarbröderna -nimisen kuoron solistina kaikenkaikkiaan yli kaksikymmentä vuotta. Kotona oli piano ja Tapiolle hankittiin kitara jo nuorena. Tapiolla näytti jo silloin olevan musikaalisia lahjoja. Jollei hän soittanut pianoa tai kitaraa niin hän lainasi joltakin ystävältään rumpusetin, jonka hän sijoitti olohuoneeseen. Välillä Tapio kokeili trumpetin soittoa. Kun Tapio kuuli radiosta häntä kiinnostavan kappaleen, hän istahti välittömästi pianon äären tapailemaan melodiaa.

Tapio kävi koulunsa Porvoossa ja kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon yhteislyseosta vuonna syksyllä 1962.

Musiikin ohella hän harrasti nuoruusvuosinaan urheilua usean vuoden ajan. Koulujen välisissä kilpailuissa hän työnsi kuulaa muun muassa 15,05 metriä, heitti kiekkoa 45,95 metriä ja keihästä 40,19 metriä. Tapio osallistui useisiin piirimestaruuskilpailuihin edellämainituissa lajeissa saavuttaen jopa kulta ja hopeamitaleita! Urheiluseura Porvoon Akilleksen kilpailussa 1964 Tapio työnsi kuulaa 12,97 metriä. Kuula oli 7,26 kg:n painoinen ja tulos oli kyseisen vuoden seuran ennätys.

Jopa mäkihyppy kuului hänen harrastuksiinsa muutaman vuoden ajan.

Laulajan uransa hän aloitti kun eräs porvoolainen seura järjesti kolmiosaisen iskelmälaulukilpailun. Ensimmäisessä osassa Tapio tuli toiseksi. Molemmat muut osat hän voitti. Viimeisen osan laululla The Greenleaves of Summer (Kesän vihreät lehvät). Sarja oli alle 20-vuotiaiden.

Tapio suoritti varusmiespalveluksensa vuosina 1963-1964. Armeijan jälkeenTapio muutti Helsinkiin opiskelemaan Myynti- ja mainoskouluun.

Tapio avioitui vuonna 1966 ja jouluaattona 1967 syntyi esikoinen, tytär Helena.

1960-luvun loppupuolella Tapio hyväksyttiin Visans Vänner -nimiseen Pohjoismaiseen lauluseuraan, missä hän lauloi monta vuotta. Kerrotaan, että yhdessä lauluillassa Tapion laulu nauhoitettiin, jonka jälkeen joku tuttava vei nauhan levy-yhtiöön. Seurauksena oli, että Tapiolle järjestettiin 1968 ensiesiintyminen Helsingin Kalastajatorpalla filmattuun televisio-ohjelmaan. Ohjelman tähti oli Carola, joka esitteli Tapion omana löytönään, Suomen "Harry Belafontena".

Maaliskuussa 1968 Tapio teki ensilevynsä Palanen maata/Odotan, hyräilen.

Tapio esiintyi uransa alkuaikoina enimmäkseen Helsingin ravintoloissa muun muassa Kulosaaren kasinolla, Adlonissa, Mobilessa, Senaattoriklubilla ja Kalastajatorpalla. Muutamissa paikoissa jopa kuukausia yhtäjaksoisesti. Sittemmin hän esiintyi ympäri Suomea sekä laivaristeilyillä. Laulajana hän oli luonnonlahjakkuus ja valmis esiintyjä.

Kansanlaulut olivat Tapiolle aina lähinnä sydäntä. Hänellä oli laulelmia esimerkiksi Japanista, Meksikosta, Afrikasta, Espanjasta ja Israelista, ja näitä hän pyrki esittämään alkukielisinä. Hän käännätti tekstit ensin ymmärtääkseen niiden sanoman. ääntämisen hän harjoitteli jonkun kieltä osaavan kanssa.

Vuonna 1969 levytetty Julian Grimau oli Tapion todellinen läpimurto. Tämä oli suurin yllättäjä Yleisradion Lista-ohjelmassa, sen jälkeen kun Iltatuulen viesti oli haihtunut.

1970 Tapio osallistui Rostockin iskelmäfestivaaleille, jolloin hänellä samaan aikaan oli esiintymisiä DDR:ssä. Tapio edusti Suomea Sopotin laulufestivaaleilla, jossa oli esiintyjiä kaikista Euroopan valtioista. Hän esiintyi myös Bratislavassa TV-ohjelmassa, jota tehtiin Keski-Eurooppaa varten. Jokaisella laulajalla oli oma 40 minuutin pituinen ohjelma .

Tapion persoona ja musiikki herätti kiinnostusta jopa Ranskassa ja USA:ssa. Hän oli tehnyt englanninkielisen LP-levyn Suomessa ja levy mukanaan hän kävi syksyllä 1971 Amerikassa antamassa näytteen laulutaidostaan, joka miellytti ja hän sai kutsun levytykseen. Tarkoitus oli että hän lähtee USA:han tammikuussa 1972 ja viipyisi siellä pari kuukautta kuuluisan managerin David Baumgartnerin suojissa ja laulaisi Waldorf Astorian Blue Roomissa. Ennen lähtöään Baumgartner edellytti ,että Tapion etuhampaisiin laitettaisiin kuoret, jotka peittäisivät hänen hampaitten välissä olevat raot. Tapio itse kutsui hymyään Amerikan irvistykseksi.

Baumgartner hoiti muun muassa Harry Belafonten ja Diana Rossin musiikkiasioita.

Syksyllä 1971 tehtiin Tapiosta englanninkielinen radio-ohjelma nimeltä It´s Saturnday ja tämä radioitiin samanaikaisesti USA:ssa, Englannissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Häntä haastateltiin ohjelmassa ja muutama hänen uusimmista kappaleistaan soitettiin radiokuuntelijoiden iloksi.

Levyn teosta ei tullut mitään, koska juuri ennen Amerikkaan lähtöään hän sairastui akuuttiin korvakipuun ja joutui korvaklinikalle leikkaukseen. Tapio levytti vuonna 1971 ruotsinkielisen LP-levyn Ruotsin markkinoita varten ja tuottajan halusta nimellä Tommy Vaughn. Levy sai nimekseen När livet börjar le.

Samana vuonna Tapio osallistui omalla sävellyksellään, En kadu mitään, Syksyn Sävel kilpailuun. Hän pääsi loppukilpailuun, sijoittuen kuudenneksi.

Vuonna 1974 Tapio sai kutsun Tshekkoslovakiaan missä tehtiin kansainvälistä ohjelmasarjaa. Joukossa mukana mm. Gilbert Becaud, Karell Gott ja Cliff Richards.

Näihin aikoihin alkoi Ménierèn tauti haitata Tapion terveyttä vakavasti. Hänellä oli ongelmia korviensa kanssa jo nuoruudesta lähtien ja painetta sisäkorvassa. Varusmiepalveluksensa aikana hän oli pidemmän aikaa Tilkan sotilassairaalassa, ja muistaakseni hänelle tehtiin silloin ensimmäinen korvaleikkaus. Leikkauksia tehtiin parikin kertaa vielä tämän jälkeen. Hänellä oli krooninen vika toisessa korvassa ja verenkiertohäiriö toisessa. Kun molempiin korviin tuli vika hän ei enää halunnut mennä leikkaukseen, siinä pelossa että menettäisi kuulonsa eikä enää voisi laulaa.

Tapion ensimmäinen avioliitto oli päättynyt avioeroon ja uudesta suhteesta syntyi kaksi poikaa, Roope 1974 ja Juuso 1976.

Vuonna 1976 Tapio sai kutsun Pariisiin sen vuoden tärkeimpään mannermaiseen säveltäjien ja laulajien kilpailuun Grand Prix de la Chansoniin. Jury oli arvovaltainen ja sen kunniaraatiin kuuluivat herrat nimeltä Gilbert Becaud ja Charles Aznavour. Pariisissa hän sai tavata henkilökohtaisesti suuren suosikkinsa Harry Belafonten.

Uransa aikana Tapion harrastuksiin musiikin ohella kuului kalastus, koirat ja ruuanlaitto sekä lisäksi puutaulujen vuoleminen ja jousiammunta.

Tässä muutamia esimerkkejä tapahtumista, joihin hän osallistui. Lisäksi Tapiolla oli pari omaa televisio-ohjelmaa vuosina 1971 ja 1977 Suomen televisiossa sekä radioesiintymisiä. Joskus hän oli hius- tai vaatemallina ja muutamissa televisiomainoksissa hän oli taustaäänenä.

Vuonna 1983 Tapio muutti takaisin kotikaupunkiinsa Porvooseen. Hän kuoli kotonaan 6.1.1985 vain 43 vuotiaana aivokalvontulehdukseen. Hänet on haudattu toivomuksensa mukaisesti Porvooseen sukuhautaan vanhempiensa kanssa.

Lähde: Tapion sisko ja lehtileikkeet vuosilta 1968-1980