MONA
- LIISA N:O 12 1969
KAKSI
KASVOINEN LELUKAUPPIAS Tapio Heinosta on sanottu
tällä hetkellä Suomen parhaaksi laulajaksi .
Onko hän liian hyvä , koska laulu ei vielä
ole rikastuttanut - ja Heinonen pysyy Molla - Maijojen maailmassa.
Hän istuu rennosti työhuoneensa mukavassa
nojatuolissa ja sanoo olevansa vasta puolitehoisesti
käynnistetty.
Tarvitaan monta kupillista mustaa vahvaa kahvia ennen kuin moottori
surisee taas tasaista tahtiaan ja bisnes rullaa.
Hän on vaalea ja
hyvännäköinen ja
vaikuttaa tehokkaalta . Sellaiselta mieheltä , joka
pärjää , jaksaa ja uskaltaa. Lyhyesti : jos
tämä mies ei menesty
elämässään,
silloin täytyy tapahtua jotakin epätavallista. Toinen
mahdollisuus tietysti olisi , että hän kurkottaisi
liian
korkealle , hankkisi liiaksi vihamiehiä ja tulisi
nujerretuksi.
Hän on Tapio Heinonen , 27. Leikkikalukauppias
keskellä värikästä satumaailmaa,
teddykarhujen , Molla - Maijojen , tykkien , nukkekotien
ympäröimänä.Hän myy ja
markkinoi niitä Suomen suurimman leluja valmistavan tehtaan
palveluksessa Helsingin myyntikonttorin hoitajana . Hän on
tarvittaessa juoksupoikanakin . Mutta hän on vielä
muutakin : laulaja , eikä sellaisena ihan tavallisempia .
Hän pääsi huipulle yhdellä ainoalla
levyllä . Nyt Julian Grimau soi kaikkialla. Sen surumielinen
sävel ja katkeranvoittoiset sanat saavat ihmisen ajattelemaan.
Siitä ei uskottu tulevan menestyslevyä, sen ei
arveltu pystyvän kipuamaan edes listan tuntumaan.
Mutta
tapahtui toisin : Julian Grimau" nousi, se pääsi
kymmenen suosituimman joukkoon. Sitä on myyty enemmän
kuin mitään muuta samantyyppistä
sävellystä pitkiin aikoihin.
Tapio Heinonen ei ota siitä kunniaa itselleen. Hän
kiittää
säveltäjää ja suomalaisten sanojen
tekijää,
Kari Tuomisaarta. Tapio Heinonen ei ole iskelmälaulaja sanan
varsinaisessa merkityksessä. Hän
tietää, mitä kansa haluaa, mutta tahtoo
pysytellä omissa ympyröissään.
Kaupallisuus on hänelle toisarvoinen asia. Hän ei
laula tangoja, vaikka sanookin mielellään
niitä kuuntelevansa ja hänen suosikkilaulajien
joukkoon
kuuluu Eino Grön.
Tapio puhuu
mielellään Julian Grimausta, miehestä, joka
puolusti joskus neljännes
vuosisata sitten Espanjan laillista hallitusta Francoa vastaan.Vasta
vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1963
häntä syytettiin siitä, kidutettiin ja
lopulta teloitettiin,
koska hänen väitettiin yrittäneen paeta. Ja
kuitenkaan hänen syyllisyydestään ei
pystytty esittämään ainuttakaan todistetta.
Tapio sanoo tekstin olevan häikäisevän
hyvää, loisteliasta.
"mulle kertoivat
siitä aamulla
varhain,
tuska punertui
niinkuin verinen
haava,
sade vain sekä pilvet sen nähdä
saivat,
Julian grimau, kun sulta hengen ne
riisti, hengen ne
riisti..."
Tapio Heinoselle laulu on vain harrastus. Joskus kouluaikana
hän kurillaan osallistui kotikaupungissaan Porvoossa johonkin
laulukilpailuun ja menestyikin. Kaksi kertaa tuli Helsingistä
kutsu koelauluun, mutta ne menivät pieleen. Kaupallinen
levytuottaja ei löytänyt hänen
äänestään kirkamaista menoa, ei
tangoille sopivaa
tummuutta. Sen jälkeen asia sai
jäädä moneksi vuodeksi. Tapio menetti uskon
kykyihinsä. Hän haaveili salaa
näyttämöopistosta, mutta pelko
riittämättömistä lahjoista sai
luopumaan niistäkin haaveista.
Armeija oli käydä kohtalokkaaksi Tapion
äänelle tuollaisen tavallisen, huvittavana
pidettävän simputuksen takia. Alikersantti ei
näet kuullut, mitä hän sanoi. Moneen kertaan
läpikäytiin tuo seremonia:
-Herra alikersantti...
-Ei kuulu. Puhukaa kovempaa.
-Herra alikersantti...
-Ei kuulu.
Lopuksi Heinonen huusi niin lujaa, että jotakin
tapahtui kurkussa. Ääni meni kokonaan moneksi
päiväksi. Vasta runsaan vuoden kulutta hän
pystyi laulamaan kunnolla,
mutta aivan uudella äänilajilla. -Ennen olin tenori,
nyt olutbasso, hän nauraa.
Tapio pistäytyi
kerran
Saksassa, sai siellä käsiinsä Harry
Belafonten
levyn ja ihastui ikipäiviksi. Hän voisi kuunnella
kansanlauluja tuntikaupalla,
samaakin kappaletta. Mutta iskelmiin hän kyllästyy
parin soittokerran jälkee. Tapio rupesi
keräämään kansanlauluja ja
harjoittelemaan niitä.
Nyt levy-yhtiökin ihastui. Se oli äkki nousua. Niihin
aikoihin iskivät Panu Ignatius ja kumppanit
hintaa isoilla Torpan- show-illoilla, jotka nauhoitettiin myös
televisioon. Panu pyysi Tapiota Carolan omaan viihdeohjelmaan.
Pyörät alkoivat pyöriä. Nyt Tapio
Heinonen on tehnyt neljä levyä. Ensin "Palanen
maata", sitten"Yöllä on tuhat
silmää,
sen jälkeen "Solenzara" ja viimeiseksi "Julian Grimau".
Kaikki on solenzaraa lukuunottamatta kansanlauluja. Ne kertovat mustan
miehen
elämästä ja kurjuudesta, kaukaisessa
Kuubassa ja tähtikirkkaista taivaista, niissä
mennään pintaa syvemmälle.Ne maistuvat
elämältä.
Tapio sanoo tehneenä lujasti töitä
oppiakseen
useitten maitten kansanlauluja alkuperäiskielellä.
Pari viikkoa sitten arvosteli Jaakko Jahnukaisen levyraati Julian
grimaun. Se voitti ylivoimaisesti sen kertaisen kilpailun.
Pisteitä tuli niin että kohisi.
Joku kutsui silloin Tapiota fantastiseksi kyvyksi, jota Suomella ei ole
varaa menettää.
Toinen nauroi ja sanoi että miehen on
mentävä täältä muille
maille ansaitsemaan kannuksiaan, voittamaan jokin suurkilpailu, ennen
kuin häntä täällä
arvostetaan. Kolmas vertasi Tapiota Okko Kamuun. Kamunkin oli
käytävä voittamassa maailmankuulu
kapelimestarikilpailu,
jotta kotona arvostettaisiin hänen lahjojaan.
-Kuulin tuosta, sanoo Tapio Heinonen. -Tietenkin oli suuri
kunnia, että edes jossakin suhteessa verrataan Okko Kamuun.
Totuus on se että Tapio neuvottelee näinä
päivinä Pariisissa. Ranskalaiset ovat halunneet
tutustua hänen nauhoihinsa.
Tapion levy-yhtiö on lähettänyt ne
myös Saksaan, Amerikkaan ja Ruotsiin. On vielä
vaikeata sanoa, mitä tulee tapahtumaan. Mutta mitä
tahansa voi tapahtua.
Suuren rahan hajulle on vaikea nyrpistää
nenäänsä. Tapio haluaa hoidella yksin
suhdetoimintansa, perhettä ei pitäisi hänen
mielestään sekoittaa tähän. Tapio
laulaa, vaimo Inger, ei laula. Siispä vain mies antaa
haastattelut, vaimo ei siihen sekaannu.
Tapio ja Inger Lönnqvist vihittiin
heinäkuussa 1966.
Heillä on pieni, suloinen tytär, Maria Helena, joka
täyttää jouluaattona kello 10 kaksi vuotta.
Inger oli Porvoossa kotitalouskoulussa, kun Tapio tutustui
häneen.
Avioliittoa Tapio sanoo pitävänsä
pyhänä, mutta ei niin pyhänä,
etteikö sitä voisi rikkoa, jos aviopuolisot
eivät tule toimeen toistensa kanssa.
Ei ole mielekästä aina riidellä ja silti
olla yhdessä vain siksi,
että pappi on joskus sanonut aamenensa.
Vapaassa suhteessa hän ei tahtoisi elää
kenenkään naisen kanssa. Jos pitää
jostakin naisesta niin paljon että suostuu
elämään
tämän kanssa saman katon alla, niin yhtä
hyvin voi mennä hänen kanssaan naimisiin.
Jo lasten vuoksi.
Tapio muistelee kiitollisena tuntemattomia ihmisiä,
jotka
joskus syyskuisena päivänä
pysäyttivät hänet kadulla. Ei siinä
mitään merkillistä tapahtunut,
mutta se teki hänet vain onnelliseksi.
Hän oli paria päivää aikaisemmin
laulanut televisiossa
ensimmäisen kerran Julian Grimaun.
Tuntemattomat vastaantulijat keskikaupungilla ojensivat
hänelle kätensä
ja sanoivat:-Tehän lauloitte Julian Grimausta Simbad-
ohjelmassa, se oli kaunista. haluamme kiittää.
Tapio ei vaikertele kuuluisuuden tuomaa kirousta
eikä sano olevansa kiusaantunut ihmisten huomionosoituksista.
Päinvastoin hän iloitsee
vilpittömästi osoitteettomienkin postikorttien
perille
tulosta,
joissa on toivomus , pyydän postia
ystävällisesti toimittamaan tämän
perille. Tapion päähän ei
pälkähtäisi kaikesta tästä
hälystä
huolimatta erota nykyisestä työpaikastaan ja ruveta
ammattilaulajaksi. Hän ei kestäisi ajatusta,
että joku iskisi häntä tanssilavalla
selkään ja karjuisi oluenhajuisella
suulla:-Pane, jätkä, kuule välillä
yksi tango.
Tapio on realisti. Liian monet laulajan alut
hylkäävät
parin lehtiartikkelin jälkeen turvalliset
työpaikkansa ja heittäytyvät vapaiksi
taiteilijoiksi. He eivät usko, että kansan maku voi
muuttua äkkiä. He ovat suosittuja kenties yhden
kesän ja sen jälkeen he olisivat valmiit vaikka
ryömimään entisen johtajansa edessä
saadakseen takaisin vanhan työpaikkan.
-Yksi salainen haave minulla on. Toivoisin voivani matkustaa
magnetofoni toisessa ja kitara toisessa kädessäni
kaukaisissa maissa
. Haluaisin laulattaa ihmisiä, taltioida tuhansia ihania
kansanlauluja monen monista maista. Ja samalla voisin itsekin
konsertoida. Vähitellen
opettelisin itse kaikkien nauhojen sisällön.
Jos joskus pääsisin sellaiselle matkalle, silloin
lopettaisin päivätyöni.
Mutta nämä asiat eivät ole vielä
ajankohtaisia.
Toistaiseksi Tapio myy leluja. Ja viihtyy satumaailmassa. Iltaisin
hän pukeutuu siniseen samettipaitaansa ja laulaa. Se on
hänen kaksoiselämänsä.
"Vilja pelloilla taas on
versova,
kerran rautakorkoiset
saappaat
maahan sen polkee
Mutta veljeni, sun toiveesi
täyttyy
Julian Grimau
kun jälleen oot yksi meistä.
TEKSTI OLLI JOKINEN
|
