Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Pohjanmaa on kuukkeliasutuksen rajaseutua Pohjanmaan metsissä elää Suomen eteläisimpiin kuuluva elinvoimainen kuukkelikanta. Tuoreen yhteenvedon mukaan kuukkeli on Etelä-Suomessa harvinainen ja lajin asuttamien metsäalueiden väliin jää laajoja tyhjiä alueita.

Etelä-Suomen vahvin kuukkelikanta löytyy Suupohjasta. Alueen kuukkelitilanne tunnetaan poikkeuksellisen hyvin pitkään jatkuneen tutkimuksen ansiosta. Viime syksynä tutkimusalueelta löydettiin lähes sata kuukkelireviiriä ja yli 250 yksilöä.

Vahvin kuukkelikanta sijoittuu Närpiöön, mutta laji viihtyy myös Teuvan länsiosissa ja Kristiinankaupungin pohjoisosissa sekä paikoin Karijoella ja Jurvassa. Suupohjan kuukkelit asuvat lähinnä kuusimetsissä muiden eteläisten kuukkeleiden tapaan.

Kuukkeleita on myös Suupohjan pohjoispuolella rannikkokuntia myöten. Sen sijaan Suupohjan itäosissa ja eteläpuolella kuukkeliasutus harvenee nopeasti. Esimerkiksi Kauhajoelta on tiedossa vain muutamia tuoreita havaintoja.

Etelä-Pohjanmaalla elinvoimaisia kuukkelikantoja on Lappajärvellä ja Vimpelin pohjoisosissa. Myös Keski-Suomesta ja Pohjois-Karjalasta löytyy ainakin muutama vahva kuukkelialue. Muualla Etelä-Suomessa laji vaikuttaa vähälukuiselta ja populaatiot pieniltä. Eteläisimmät kuukkelihavainnot sijoittuvat Hämeeseen ja Kymenlaaksoon.

Piilottelee metsissä

Eteläiset kuukkelit ovat elintavoiltaan hiljaisia ja piilottelevia, joten vahvankin kannan alueella havaintoja voi kertyä yllättävän vähän. Suupohjan parhaillakin alueilla lintuja pääsee näkemään vain hyvällä onnella tai määrätietoisella etsimisellä.

Kuukkeli on helppo tunnistaa, mikäli laji paljastaa itsensä koko komeudessaan. Kauniin punaruskeat sävyt sopivat hyvin havumetsän tunnelmaan. Pohjoisessa kuukkelista saa helposti seuraa leirinuotiolle, mutta etelässä havainnot jäävät usein lyhyiksi vilahduksiksi.

Laji on helppo tunnistaa nopeassakin tilanteessa linnun liitäessä puusta toiseen värikäs pyrstö vilkkuen. Naukuvat tai närhimäiset äänet paljastavat perheittäin liikkuvat kuukkelit, vaikka itse lintuja ei näkyisikään. Vaimeat äänet katoavat nopeasti metsään, joten äänten kuuleminen onnistuu vain lintujen lähellä.

Vähentynyt Etelä-Suomessa

Kuukkeli on vähentynyt selvästi puolessa vuosisadassa ja Etelä-Suomessa laji on kadonnut monilta vanhoilta esiintymisalueiltaan. Eteläisten kuukkeleiden vähenemisen syyksi on arvioitu metsien rakenteen muutosta. Lisäksi ilmaston lämpeneminen on voinut vaikuttaa lajin vetäytymiseen pohjoista kohti.

Laji ei ole uhanalainen, sillä pohjoisen kuukkelikanta arvioidaan vahvaksi. Kuukkelikannan muutokset vaativat kuitenkin seurantaa, joten laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Eteläiset kuukkelihavainnot keskittyvät yhtenäisille metsäalueille. Laajoillakin metsäalueilla asutus voi kuitenkin olla yksittäisten kuukkeliperheiden tai -yksilöiden varassa. Pienten kuukkeliesiintymien säilyminen Etelä-Suomessa onkin sidoksissa kauempaa saapuvaan täydennykseen. Lisäksi sattuma vaikuttaa paljon yksittäisten reviirien säilymiseen.

Kuukkeliasutuksen arvioidaan harventuneen vuosikymmenien aikana myös eteläisellä Pohjanmaalla. Viime vuosina kuukkeli on kuitenkin menestynyt hyvin Suupohjan tutkimusalueen talousmetsissä. Reviirien määrä oli viime syksynä lähellä ennätystä kaikilla alueilla, vaikka seuranta on jatkunut tutkimuksen ydinalueella jo kolmekymmentä vuotta.

Ismo Nousiainen / Pohjalainen 27.1.2003

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 6.2003 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi