Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Kuukkeli elää salaperäistä elämää Pohjanmaalla Kuukkeli on sympaattinen lintu, joka tuo iloa havumetsiin höyhenpuvun punaruskeilla sävyillä. Lämpimän sävyisen höyhenpuvun eristyskyky onkin koetuksella kuukkelin vahvimmilla asuinalueilla pohjoisen metsissä. Aavistuksen räkättirastasta suurempi lintu asuu ympäri vuoden samoissa maisemissa, joissa linnusta otetaan mittaa erityisesti talven pimeinä ja kylminä päivinä.

Useimmille kuukkeli onkin tuttu Lapista, jossa linnut seuraavat kulkijaa äänettömästi puusta toiseen liitäen. Metsän pimennossa liikkuvan kuukkelin paljastaa usein näyte lajin monipuolisesta äänivalikoimasta. Metsästä voi kuulua esimerkiksi närhimäisiä naukunaa, kitinää tai rupattelua.

Nuotiopaikoilla rohkeat yksilöt tulevat kärkkymään osuuttaan herkuttelevilta retkeilijöiltä. Muutamat yksilöt hakevat herkkunsa kädestä asti. Harva hennoo jättää sievän seuralaisen ilman palkkiota.

Ei pelkästään pohjoisessa

Kuukkeleita asuu muuallakin kuin Lapissa. Aiemmin kuukkeli on kuulunut lähes koko Suomen lajistoon. Maisemien muutos on kuitenkin heikentänyt kuukkelin elinmahdollisuuksia etelässä. Tämän hetken tietämyksen mukaan kuukkeli on hyvin harvalukuinen tai puuttuu kokonaan suuresta osasta Etelä-Suomea.

Pohjanmaa on vielä kuukkelin valtakuntaa. Kuukkeleita on havaittu eri puolilla maakuntaa, mutta parhaiten tilanne tunnetaan Suupohjassa. Kristiinankaupungissa ja Närpiössä 1970-luvun alussa alkanut kuukkelitutkimus on ollut käynnissä pian 30 vuotta. Tutkimus laajeni 1990-luvulla myös lähikuntiin Karijoelle ja Teuvalle.

Nykyisin Bo-Göran Lillandtin toteuttama tutkimus on osoittanut Suupohjassa asuvan vakaan kuukkelikannan. Tutkimusalueelta löytyi tänä vuonna 80 kuukkelireviiriä, joilla havaittiin 215 kuukkeliyksilöä.

Etelässä asuva kuukkeli poikkeaa käytökseltään pohjoisen sukulaisistaan. Pohjanmaankin kuukkelit pysyvät metsän pimennossa, jossa parhaassa tapauksessa voi havaita nopean häivähdyksen oranssia. Kuukkelihavaintojen tekeminen helpottuu, mikäli opettelee tunnistamaan kuukkelin monipuolisen äänivalikoiman.

Kuukkeli on metsälintu

Kuukkeli on leimallisesti metsälintu. Suupohjassa kuukkelit asuvat suurien metsäalueiden ydinosissa. Pienipiirteisissä peltojen rikkomissa maisemissa kuukkelit eivät viihdy. Siten pohjalaisen kuukkelin pääsevät varmimmin näkemään syvemmällä metsissä liikkuvat metsämiehet, metsästäjät sekä marjastajat ja sienestäjät.

Kuukkeli on ollut viime kuukausina esillä tiedotusvälineissä myös metsien suojelun yhteydessä. Etelä-Suomen vanhojen metsien häviämisestä huolestuneet luonnonsuojelijat ovat ottaneet kuukkelin tunnuslinnukseen. Kuukkelien kodin suojeleminen tuo metsien suojelun tavoitteet konkreettisemmiksi ja helpommin ymmärrettäviksi myös suurelle yleisölle.

Kuukkeli ei välttämättä tarvitse luonnontilaisia metsiä, mutta varttuneita metsiä asuinalueelta täytyy löytyä. Suupohjassa kuukkelit elävät vaihtelevissa, metsätalouskäytössä olevissa metsissä. Aukot ja taimikot eivät riitä lintujen elinympäristöksi vaan asuinalueilta löytyy myös varttuneempaa kuusi- tai sekametsää. Männiköissä suupohjalaiset kuukkelit viihtyvät huonommin.

Suupohjassa vahva kanta

Tavallistakin vaikeampi kuukkelia on löytää varhain keväällä tapahtuvaan pesintäaikaan. Silloin kuukkeli rakentaa pesänsä suojaiseen metsään kuusen oksiston kätköön. Pesintäaikaan kuukkeli vaimenee, joten äänienkään tunnistaminen ei paljasta lintua.

Suupohjan Lintutieteellisen Yhdistyksen julkaisemassa Hippiäinen-lehdessä esiteltyjen tulosten mukaan kuukkeleiden määrä väheni tutkimusalueella erityisesti 1980-luvun aikana. Hyvä poikastuotto ja pieni kuolleisuus on lisännyt kuukkeleiden määrää 1990-luvulla. Samalla alueella vuodesta toiseen asuvalle linnulle nämä tekijät määräävät kehityksen suunnan. Täydennystä alueen kuukkelikantaan voi tulla myös kauempaa, mutta sen määrää ei osata vielä arvioida tarkasti.

Tällä hetkellä Suupohjan kuukkeleilla vaikuttaa menevän melko hyvin. Metsien ennätysmäiset hakkuut herättävät kuitenkin kysymyksen hakkuiden vaikutuksesta kuukkelien tulevaisuuteen. Tasapainoisen ikärakenteen säilyminen metsissä lienee kuukkelin viihtymisen kannalta tärkeää.

Kotimetsän kuukkelitilannetta voi selvittää tarjoamalla kuukkeleille rasvaa. Ahkerimmin linnut käyvät rasvalla syksyllä valmistautuessaan talven koitoksiin. Talvella uudet rasvat otetaan käyttöön hitaammin, mutta jos kuukkeleita asustaa lähimetsissä ne saapuvat enemmin tai myöhemmin katetun pöydän ääreen.

Ismo Nousiainen / Pohjalainen 18.11.2000

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 6.2003 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi