Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Suupohjan kuukkelit

Kuukkeli Kuva: Hannu Siitonen

Suupohjan kuukkeleita tutkittu yli 30 vuotta

Peter Uppstu

Suupohjan kuukkelitutkimuksen aloittivat biologian lehtori Nils Fritzén ja hänen silloinen oppilaansa Harry Lillandt Kristiinankaupungissa Tiukan kylän metsissä vuonna 1974, jolloin Suupohjassa myös rengastettiin ensimmäinen kuukkeli. Vuotta myöhemmin löydettiin ensimmäinen kuukkelinpesä ja tutkimusaluetta laajennettiin kasvaneen kiinnostuksen myötä. Syksyllä 1976 löytyikin 120 neliökilometrin laajuiselta tutkimusalueelta noin 100 ruokintapaikan avulla 13 kuukkeliperhettä, joihin kuului 38 yksilöä - yhtä lukuunottamatta kaikki saatiin pyydystettyä ja rengastettua. Tämä alkuperäinen tutkimusalue on ollut siitä lähtien jatkuvassa seurannassa, ja muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta on kaikki alueen reviirit pyritty tarkastamaan vuosittain.

Bo-Göran Lillandt tuli mukaan projektiin vuonna 1979 ja on vuodesta 1987 lähtien kantanut päävastuun projektista. Vuonna 1985 perustettiin ensimmäiset ruokintapaikat alkuperäisen tutkimusalueen ulkopuolelle ja 1990-luvulla vakituinen tutkimusalue laajennettiin kattamaan 2500 neliökilometrin alue, josta lähes 1500 neliökilometriä on metsää. Alueen kuukkelit on kartoitettu viime vuosina noin 500 ruokinnan avulla.

Projektissa on mm. selvitetty kuukkeleiden perheryhmien koostumusta ja arvioitu sisäsiittoisuuden vaikutusta kuukkelikannan kehitykseen.

Kuukkelikannan kehitys ja kehityksen mahdollisia syitä

Pisin havaintosarja Suupohjan kuukkeleista on alkuperäiseltä tutkimusalueelta. Vuosina 1976-2004 alueen kuukkelikanta on vaihdellut 5 ja 15 reviirin välillä, huippuvuotena 1977 parimäärä oli 15 ja vuonna 2001 reviirejä laskettiin 14. Alueen kuukkelikanta on vuoden 2001 jälkeen vähentynyt vuosittain hyvin nopeasti ja alueen parimäärä oli vaivaiset 3 vuonna 2005.

Nykyisen laajuisen tutkimusalueen reviirimäärät ovat vuodesta 2000 tai 2001 lähtien olleet keskenään vertailukelpoisia. (Vaikka tutkimusalue laajennettiin nykyiseen kokoonsa 1990-luvun lopulla, kesti joiltakin kuukkeleilta oletettavasti vuoden tai pari oppia käyttämään ruokintapaikkoja hyväkseen.) Vuonna 2000 havaittiin koko tällä lähes 1500 neliökilometrin metsäalueella yhteensä 81 kuukkelireviiriä ja vuonna 2001 oli reviirimäärä 91. Reviirimäärä koko alueella oli suurimmillaan vuonna 2002, jolloin havaittiin 98 reviiriä. Kannan kehitys on tämän jälkeen seurannut alkuperäisen tutkimusalueen reviirimäärän kehitystä. Vuosina 2002-2005 on reviirimäärä laskenut vuodessa keskimäärin 21 %, eli huippulukemasta, 98 reviiristä, on vajottu alas tämänvuotiseen pohjanoteeraukseen, 48 reviiriin (alustava tieto). Koska kyseessä on pitkäikäinen lintu, on lasku hyvin dramaattinen.

Vuosi 2003 oli poikastuotoltaan hyvin heikko, mutta vuosien 2004 ja 2005 keskinkertaisen tai jopa melko hyvän poikastuoton olisi teoriassa pitänyt katkaista reviirimäärän jyrkän vähenemisen. Toisin kuitenkin on käynyt, kuukkelikanta on romahtanut.

Bo-Göran Lillandt on pitkän kokemuksensa perusteella päätynyt yllätyksettömään johtopäätökseen: kuukkelit katoavat, jos niiden esiintymisalueen ytimessä on hakattu paljon metsää. Erityisen tärkeitä kuukkelikannan elinvoimaisuuden kannalta ovat osoittautuneet olevan alueet, joilla on tehty keskimääräistä vähemmän metsätaloustoimia. Suoraa yhteyttä metsien hakkuun ja kuukkelikannan vähenemisen välillä on vaikea osoittaa tieteellisesti, sillä myös esimerkiksi taudit ovat saattaneet vaikuttaa kuukkelikannan vähenemiseen. Selvää on kuitenkin, että kuukkelit menestyvät huonoiten alueilla, joilla avohakkuut ovat suurimmat, eli reviirien metsäpeitteisyys on alhaisin. Kuukkeli tarvitsee metsää elääkseen.

Erot eri kuukkeliparien poikastuotossa ovat suuret. Laajankin alueen kuukkelikannan elinvoimaisuuteen voi vaikuttaa merkittävästi parikin hyvin poikasia tuottavaa paria, varsinkin mikäli uutta verta saapuu alueelle ulkoapäin. Parhaiten tuottavat parit elävät "hyvillä" kuukkelireviireillä, eli alueilla, joilla metsää vielä riittää. Kuukkelit tuottavat enemmän poikasia hyvillä reviireillä, mutta tähän vaikuttaa myös se, että vahvimmat (ja parhaiten poikasia tuottavat) kuukkelit saavat vallattua itselleen parhaat reviirit. Kun parhaat reviirit hakataan, tarkoittaa se samalla kuoliniskua lähialueen kuukkelikannalle. Näin on käynyt alkuperäisellä tutkimusalueella, josta on kadonnut useita hyvin poikasia tuottaneita pareja. Katoamista edelsivät raskaat metsänhakkuut ydinreviireillä.

Entäpä kuukkeleiden tulevaisuus? Alkuperäisen tutkimusalueen kuukkeleiden kohtalo saattaa hyvinkin odottaa Suupohjan koko kuukkelikantaa. Arvelisin, että jos ja kun metsää katoaa nykyisellä tahdilla, ei kuukkeleilla eikä monilla muillakaan metsän menninkäisillä ole edellytyksiä säilyttää elinvoimaisuuttaan Suupohjan metsissä - muista Etelä-Suomen metsistä puhumattakaan.

Peter Uppstu, Suupohjan kuukkelitutkimuksen kenttäapulainen vuodesta 2003

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 11.2005 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi