Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Suomenselän kuukkelit Suomenselän Linnut 2/2012

Kuukkeli Kuva: Hannu Siitonen

Kannattaako kuukkeleita ruokkia?

Pertti Sulkava

Suomenselällä on kai aika paljon ruokintapaikkoja, joissa kuukkeleita ruokitaan pitkään, jopa koko talvi. Onkohan se järkevää? Heitän seuraavassa joitakin ajatuksia, jotka pääosin eivät perustu tutkittuun tietoon. Kuukkeleita kyllä tutkitaankin, mutta tutkimukset (mm. viimetalvinen väitöskirja Jyväskylässä) liikkuvat enemmän maisematasolla. Mielestäni pääongelma on närhi. Vanhan käsityksen mukaan, johon jotkut pääkaupunkiseudun lintumiehet näyttävät vieläkin uskovan, kuukkeli on karujen takamaametsien lintu ja närhi rehevien kylänlaitametsien asukas. Näinhän ei ainakaan keskisessä Suomessa ole enää aikoihin ollut. Närhiä on kaikissa metsissä, mutta kuukkeleita vain hyvin harvoissa. Mutta käsitykseni mukaan pääosa metsien närhistä on keskitalvella riippuvaisia ruokinnoista. Ne joko muuttavat pysyvästi kylille piharuokinnoille tai sitten lentävät edestakaisin, jopa kilometrien matkoja, palaten ainakin yöksi omaan takamaan metsäänsä. Jos niitä ruokitaan talvella metsässä, ne pysyvät tietysti siellä.

Sekä kuukkeli että närhi tekevät syksyllä varastoja. Kuukkeli asettelee herkkupalansa puiden oksistoon, jäkälätuppoihin, koloihin ja havuihin. Mutta närhi tökkii ne ainakin pääosin maahan, sammalten alle. Talvella närhen varastot peittyvät lumeen, enkä ole koskaan nähnyt lumessa kuoppaa, joka näyttäisi siltä, että närhi on kaivanut sieltä varastonsa esille. Oravathan kyllä kaivelevat käpyjään paksunkin hangen alta. Kuukkelien varastot ovat helpommin saavutettavia, ja niitä käytetään, ja ne riittävät kevään pesintäaikaan saakka, edellyttäen, että närhet eivät ole oppineet myös niitä hyödyntämään. Ainakin syksyn varastointiaikaan närhet syövät kuukkeleiden varastoja heti tuoreeltaan.

Kuukkeli Kuva: Hannu Siitonen Kun kuukkeleita ruokitaan, ne tekevät varastonsa lähialueille, jossa ne kai sitten myös pesivät. Olisiko mitään järkeä tehdä pesä kauas varastointialueesta? Jatkuva kuukkeliruokinta kannattaa siis perustaa parhaaseen pesimämaastoon, eli tiheään kuusiryteikköön. Itse olen aina yrittänyt hiisata kuukkelisyötit vähitellen mahdollisimman kauas teistä, aukkopaikoista ym. Närhetkin ovat paikalla niin kauan kuin ruokinta jatkuu. Mutta ruokinnan päätyttyä ne joutuvat ainakin osan aikaa olemaan muualla. Kuukkelireviirillä jatkuvasti pyörivät närhet havaitsevat kuukkelien kevättouhut varmasti jo pesänrakennusvaiheessa. Ja sitten ei tarvitsekaan muuta kuin odottaa sopivaa hetkeä pesänryöstömatkalle. Närhi on todennäköisesti kuukkelin pahin vihollinen pesimäaikaan. Muut varislinnut löytävät pesiä harvemmin, varsinkin jos kuukkeli löytää pesimispaikakseen sopivan tiheän kuusikkokorven.

Kuukkeliruokinnan perusajatus kai on, että nykymetsissä laji ei löydä syksyllä riittävästi ruokaa varastoitavaksi, joten sitä pitää auttaa. Ehkä niin onkin. Nuoressa harvennetussa männikössä ei varmaan mikään lintu selviä talvella. Mutta auttamisjaksoksi riittäisi ehkä pari syksyistä kuukautta. Jos vaikka ne närhet todella häipyisivät sieltä vähitellen, lumien ja pakkasten myötä. Tietysti tarjottavan ruoan laatuunkin pitäisi kiinnittää huomiota. Ettei vain kuukkeleistakin tule valkosiipisten varisten kaltaisia vajaakuntoisia pullalintuja.

Toinen ainakin monissa tutkimusorientoituneissa kuukkeliruokinnoissa auttamista tärkeämpi ajatus on kuukkelien löytäminen. Ruokinta on keino havaita muuten vaikeasti nähtävissä oleva lintu. Ruokinnalla saadaan laskettua kuukkeleiden määrä, poikueiden esiintyminen, reviirin asuttuna säilyminen ja esimerkiksi pyydystettyä linnut rengastettaviksi. Tällöin ruokinta kuitenkin yleensä lopetetaan kun tieto on saatu kerättyä. Esimerkiksi Suupohjan ja Pohjois-Karjalan tutkimuksissa ruokinnat on poistettu heti kun kuukkelit on havainnoitu ja rengastettu. Uusien kuukkelipaikkojen etsintä onnistuu parhaiten ennen lumikelejä, eli ei vaadi keskitalven läpi jatkuvaa ruokintaa.

Marjat Kuva: Ismo Nousiainen

Metsäruokinnat tietysti hyödyttävät muitakin metsän eläimiä, tiaisia, tikkoja, myyriä ym. Varsinaiset metsätiaiset, hömö- ja töyhtötiainen, ehtivät hyvin täydentää varastojaan riittävästi lyhyenäkin ruokintajaksona. Ruokintapaikoilla pyörivät talitiaiset sen sijaan joutavat lähtemään mummujen iloksi pihamaille. Ne eivät oikein näihin takamaiden havumetsiin keskitalvella kuulu. Tikoista lähinnä käpytikat hyötyvät ruokinnoista, mutta kannattaako niitäkään erityisesti vaalia? Niitä ehkä olisi tärkeämpää ruokkia kesällä; lahopuutoukkien puutteessa ne ainakin kylillä keskittyvät nykyään turhan innokkaasti jahtaamaan pönttölintujen ja pääskysten poikasia. Pohjantikalla on nykymetsissä tosi ravintopula, mutta valitettavasti se ei ole oppinut ruokintapaikoilla käymään. Täällä enimmäkseen vain talvisin vieraileva harmaapäätikkakin joutaa piharuokkijoiden ihmeteltäväksi. Joten onko lopulta mitään syytä pitää talvella ruokintapistettä kuukkelimetsässä? Valokuviakin noista herttaisista linnuista alkaa jo olla, ja niitäkin voi ottaa syksyllä tai hakea Lapista.

Jos jollakulla on joitain vähäisiäkin havaintoja närhien ja kuukkeleiden keskinäisistä touhuista ruokintapaikoilla, tai muuallakin, niin mielellään niitä kuulisin. Esim. närhien varastoja olen etsinyt jo 60 vuotta, mutta melkein turhaan. Onko joku löytänyt?

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 3.2013 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi