Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Suupohjan kuukkelit Suupohjan Sanomat 26.11.2010

Kuukkeli Kuva: Lotta Kallio
Kuukkeleita näkee eniten Närpiössä ja Teuvalla, mutta myös Karijoen pohjoisosissa. Bo-Göran Lillandt ajaa auton parinkymmenen metrin päähän ruokintapaikasta ja odottaa. - Auto on erinomainen piilokoju. Kaukoputkessa on varsin hyvä suurennos, joten pääsen lukemaan pieniäkin numeroita lintujen jalkoihin kiinnitetyistä renkaista. Kuva: Lotta Kallio.



Yhä vain hulluna kuukkeleihin

Suupohjan kuukkelikanta on ahdingossa. Bo-Göran Lillandt ei aio silti hylätä uteliaita, ruosteenpunaisia lintuja.

Lotta Kallio

Valtatie kasin varrella, pienessä punaisessa tuvassa sijaitsee Suomen kuukkeliyliopisto. Kristiinan Tiukassa tehdään maamme kattavinta ja pitkäikäisintä tutkimusta kuukkeleista. Suupohjassa elävätkin maailman tarkimmin tutkitut kuukkelit.

Kuukkeliprojekti alkoi jo 1970-luvulla, mutta päätoiminen leipätyö siitä tuli filosofian maisteri Bo-Göran Lillandtille 1993. Hän on kirjoittanut aiheesta lukemattomia tieteellisiä artikkeleita ja puhunut pienen varislinnun ahdingosta.

- Kuukkelitutkijan titteli on varattu minulle, kukaan muu ei käytä sitä, Lillandt sanoo äänessään ironiaa.

Suupohjan kuukkelitutkimus alkoi sattumalta, kun biologian lehtori Nils Fritzén muutti 1973 Kristiinaan. Hän kuuli, että seudulla oli havaittu kuukkeleita, joita pidettiin vain Lapin kairojen asukkeina.

Suupohjan ensimmäinen kuukkeli rengastettiin 1974. Lintua oli rengastamassa myös Bo-Göranin veli, Harry Lillandt, joka myöhemmin jäi projektista pois. Ei kestänyt kauaa, kun porukkaan liittyi 11-vuotias koululainen, Bo-Göran Lillandt.

Kuukkeli Kuva: Bo-Göran Lillandt Kuukkeli. Kuva: Bo-Göran Lillandt. (Kuvan lintu ei elä Suupohjan tutkimusalueella, mikä selittää renkaiden puuttumisen.)

Maailmanennätys

Kuukkeliprojekti on jatkunut keskeytyksettä tähän päivään saakka, vaikka tutkimuskohde ei voi järin hyvin. Suupohjan kuukkelikanta on vähentynyt dramaattisesti. Kahdeksan vuotta sitten alueella eli 250 kuukkelia, tämän vuoden laskennoissa havaittiin vain 80 lintua.

Kuukkeli on hävinnyt samaa tahtia kun sen kotikuusimetsiä on hakattu pois. Kun metsä häviää, häviävät linnun pesät ja piilopaikat. Sen takia kuukkelit ovat yhä alttiimpia pedoille. Esimerkiksi oravat napsivat ravinnokseen kuukkelin munia ja poikasia. Pesärosvoja on muitakin.

- Teimme kymmenen vuotta sitten radioseurantaa ja löysimme radiolähettimet eräästä näädän ja kanahaukan pesästä. Tähän mennessä kuukkeliprojektissa on rengastettu yhteensä 1261 lintua.

Lillandt merkitsee lintujen tiedot tarkasti vihkoon. Kuukkeli punnitaan, sen siivet ja nokka mitataan. On hyvin harvinaista, jos Suupohjan metsissä sattuisi näkemään rengastamattoman kuukkelin.

Kuukkeli on sukurakas kuin mikä. Nuoret kuukkelit voivat jäädä jopa vuosiksi vanhempiensa luo, kun yleensä linnunpoikaset jättävät kotireviirinsä pian sen jälkeen kun oppivat lentämään. Alkuperäisellä tutkimusalueella on seurattu jopa kymmentä peräkkäistä kuukkelisukupolvea.

- Ne ovat sukua niin kuin tiukkalaiset, tutkija virnistää. Tiukkalaiset voivat röyhistellä rintaansa. Suomen ja koko maailman vanhin kuukkeli rengastettiin Tiukassa 1974. Lintu eli 15 vuotta ja 4 kuukautta. Se oli järjestyksessään kahdeksas Suupohjan kuukkeliprojektissa rengastettu yksilö.

Luontokuvaajaksi

Kuukkelit saattaisivat täristä huolesta, jos tietäisivät, että tutkijan huomiosta kamppailee nyt toinenkin tärkeä asia. Lillandt opiskelee parhaillaan luontokuvaajaksi. Järjestelmäkamera kourassa hän on kolunnut muun muassa Skotlantia, Botswanaa ja Zimbabwea. Arktista kuvausta mies kokeili viime kesänä Grönlannissa. Kuviin osui ryhävalas, myskihärkä ja naaleja.

- Näimme viikon aikana vain kymmenen lintulajia, vaikka olimme siellä parhaaseen aikaan kesällä. Siipyyssä tornien taistossa voi nähdä yhtenä aamuna melkein 120 lajia, Lillandt vetää kotiin päin.

Seuraava reissu on Galapagoksen saarille. Vaikka luontokuvaus ottaa aikaa, ei Lillandt jätä kuukkeleitaan. Kuukkelitutkimusta on rahoitettu hyvin. Tänä vuonna sen budjetti on 40000 euroa. Monet karttavat stipendirahoilla elämistä, mutta Lillandt ei valita.

- Minulla on ollut seitsemäntoista vuotta stipendirahoitus. On väitetty, että se on Suomen ennätys. On ollut hyvää tuuria, hän myhäilee päässään lippalakki, johon on brodeerattu pontevin kirjaimin kahdeksan tärkeää kirjainta: kuukkeli.

Lakki on löytö Lapista, missä kuukkelit ovat suupohjalaisia lajitovereitaan kesympiä. Ne syövät pullanmuruja taukopaikoilla suoraan hiihtäjien käsistä. Rohkeutta on selitetty sillä, ettei kuukkelia ole metsästetty Lapissa. Rauhaan jätetty lintu on kesyyntynyt.

- Se ei ole minusta hyvä selitys. Pikemminkin kyse on siitä, että siellä on niin vaikeat olosuhteet, että kuukkeli joutuu olemaan rohkea saadakseen ruokaa.

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 12.2010 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi