Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Suomenselän kuukkelit Suomenselän Linnut 2/2006

Kuukkeli Kuva: Hannu Siitonen

Kuukkeliprojekti syksyllä 2005

Risto ja Pertti Sulkava

Yleistä kuukkelista

Tämä yleisosa perustuu pääosin Lillandtin tutkimuksiin Suupohjassa (Hippiäinen-lehdet ja muut kuukkelijulkaisut). Kuukkeli on pariuskollinen ja paikallinen lintu. Ikä jopa 15 vuotta. Poikastuotoltaan ennätysparit ovat tuottaneet 20 poikasta kahdeksassa vuodessa ja toisessa ääripäässä ei yhtään poikasta kymmenessä vuodessa.

Normaalitapaus lienee luokkaa kaksi poikasta vuodessa paria kohden, jos kaikki on kunnossa. Kuolleisuus vaihtelee siten, että nuorilla kuolleisuus on normaalisti 50 prosentin luokkaa vuodessa, aikuisilla noin 30 prosenttia. Jos reviirin kuusivaltaisissa ytimissä on hakkuita, kuolleisuus nousee nuorilla noin 80 prosenttiin ja aikuisilla 50 prosenttiin.

Pesimistulos on paras reviireillä, joilla on eniten (kuusivaltaista) yhtenäistä metsää. Reviirin ydin on aina "kuusitureikko", laidoilla ja väleissä voi olla monenlaista metsää, rämeitä, männiköitä, taimikoita ja pienehköjä aukkojakin. Metsän tiheys on tärkeää!

Nuoret linnut käyttävät runsaasti jopa taimikoita, kunhan ne ovat tiheitä. Jos kuukkelireviirin ydin, tiheä kuusivaltainen alue hakataan, reviiri autioituu pian kokonaan. Harvennus siis heikentää elinpiiriä, avohakkuu tuhoaa sen kokonaan.

Populaatioekologiaa

Sisäsiittoisuus on paikallisella lajilla ongelma. Useimmat lähekkäisten reviirien linnut ovat sukulaisia keskenään ja tämä heikentää hiljalleen poikastuottoa. Kun alueelle tulee yksilö kauempaa (= sisäsiittoisuus vähenee), parantaa se selvästi poikastuottoa reviirillä, jonne tulokas asettuu. Kuukkelipopulaatio ei siis saisi olla liian harva, koska silloin yksilöitä ei vaella uusille reviireille kuin enintään hyvin satunnaisesti.

Laaja ja hyvälaatuinen reviiri, jonka pari ei ole lähisukulaisia, tuottaa paljon jälkeläisiä. Ympäristöön levittäytyvät jälkeläiset ylläpitävät muita lähiseudun heikompilaatuisia kuukkelireviirejä. Hyvä reviiri tai muutaman lähireviirin muodostama paikallispopulaatio tuottaa enemmän jälkeläisiä kuin sille alueelle mahtuu.

Levittäytyvät yksilöt asuttavat ympäristössä olevia heikompilaatuisia alueita, muodostavat pareja ja tuottavat jälkeläisiä, mutta useimmiten niin vähän, että nämä "nielureviirit" tyhjenevät aina aika-ajoin. Uusi asutus tulee jälleen aikanaan lähdereviireiltä. Kuukkelipopulaatio on siis ainakin täällä eteläisessä Suomessa mitä selkein ns. lähde-nielu-populaatio (source-sink).

Lähde-nielu-populaatioille on tyypillistä, että jos lähdepopulaatio tuhoutuu, myös ympäristön "nielut" tyhjenevät kukin vuorollaan. Kuukkelilla käy ilmeisesti samoin, jos uutta verta ei enää tule alueelle (=geenivaihto jää liian pieneksi).


Teoreettinen kuukkelipopulaatio

Kuva 1. Teoreettinen kuukkelipopulaatio. Alueella X on kaksi laajaa, yhtenäisen metsän aluetta, jotka toimivat lähdepopulaatioina. Niiltä ympäristöön levittäytyvät nuoret yksilöt asuttavat pieniä laikkuja, esimerkiksi erillisten saarekkeiden muodostamia heikkolaatuisia reviirejä. Aina välillä joku yksilö osuu myös kauempana sijaitsevalle toiselle tuottavalle alueelle, jolloin poikastuotto kasvaa entisestään. Pienet laikut tuottavat vain vähän jälkeläisiä, eivätkä voi yksin ylläpitää alueen kuukkelipopulaatiota.


Suomenselän kuukkeliprojekti 2005

Kuukkeliprojekti on jatkunut SSLTY:n alueella jo useampia vuosia vaihtelevan tehoisena (ks. Suomenselän Linnut 2/2003, 2/2004, 2/2005). Havainnointiaktiivisuus on hiljalleen lisääntynyt, ja samalla myös kuukkeleita on löydetty hieman aikaisempaa enemmän. Monilla alueilla varsinaista kartoitusta ei kuitenkaan ole saatu aikaan. Keväällä 2005 päätettiin yrittää erityisesti aiemmin "tyhjien" alueiden tehotarkastusta syksyn-talven aikana.

Menetelmät

Kuukkelikartoituksen päämenetelmänä oli ruokaa (vaaleaa leipää ja/tai rasvaa) sisältävien katiskaverkkokassien ripustaminen sopiville elinympäristöille mahdollisimman laajalti. Kun syötit tarkistetaan noin viikon välein asettamisen jälkeen 1-3 kertaa, saadaan ainakin osa kuukkelireviireistä selville.

Menetelmä on kuitenkin työläs, eikä ole tiedossa kuinka suuri osa alueilla olevista reviireistä todella löydetään. On myös viitteitä siitä, että kuukkelit eivät välttämättä löydä, tai muusta syystä käytä, ruokintoja pitkään aikaan (jopa koko ensimmäisenä syksynä) ollenkaan, vaikka alueella olisivatkin. Tällöin linnut tietysti jäävät helposti löytymättä. Ruokinta on kuitenkin käytännössä lähes ainoa mahdollinen tapa löytää piilottelevia eteläisiä kuukkeleita.

Syksyn 2005 aikana ruokintapaikkoja oli Suomenselällä (laajasti ymmärrettynä) kuukkelille mahdollisesti kelvollisessa metsäympäristössä lähes 200 (taulukko 1). Mukaan ei ole laskettu piharuokintoja tai vastaavia paikkoja, joilla kuukkelimahdollisuutta ei ole.

Tulokset

Yhteensä kuukkeleita löydettiin syksyn 2005 aikana 88 yksilöä. Syksy on tässä pitkä eli heinäkuusta 2005 maaliskuuhun 2006. Lisäksi on "saatu esille" muutamia vanhoja havaintoja, jotka eivät aiemmin ole olleet tiedossa. Taulukossa 1 on esitetty syötitetyt paikat ja havaitut kuukkelit kunnittain.


Taulukko 1. Tiedossamme olleiden ruokintapaikkojen määrä kunnittain syksyllä 2005, sekä havaittujen kuukkelien määrä 23.3.2006 mennessä. Osa kuukkeleista on havaittu muualla kuin ruokintapaikoilla.

Kunta Ruokintapaikkoja
Kuukkeliyksilöitä
Aktiivisia
ruokintapaikkoja
Alajärvi 6 1+2 2
Ilmajoki 4 1+2+2+3 4
Kauhava - 3 1
Karstula 6 1+2 -
Keuruu 40 1+1+2+2+4 3
Kinnula 31 - -
Kivijärvi 19 - -
Kuortane 5 1+1+2+3+3+5 4
Kyyjärvi 21 - -
Lappajärvi 3 4+6 2
Lehtimäki 2 - -
Multia 5 4 1
Nurmo 3 2+3 2
Perho - 1 -
Petäjävesi 3 - -
Pylkönmäki 10 - -
Saarijärvi 6 - -
Soini 2 - -
Uurainen 2 - -
Vilppula 5 - -
Vimpeli 4 2+3+3+4 4
Virrat 5 2+3+3+4 4
Ylistaro 1 2 1
Ähtäri 5 - -
       
Yhteensä 188 88 28


Tulos näyttää aika tavanomaiselta Suomenselällä viime vuosina. Nyt tavattiin 88 kuukkelia, 2004 88 ja 2003 70. Pääosa tämänkin syksyn kuukkeleista havaittiin entuudestaan tunnetuilla kuukkelialueilla tai niiden lähituntumassa. Oikeastaan kokonaan uusilta alueilta löytyi vain viisi yksilöä (Karstula, Perho, Seinäjoki, Keuruu). Näistäkin ainakin neljä lintua oli selviä harhailijoita, jotka on havaittu alueilla, joilla pysyvää reviiriä ei todennäköisesti voi olla.

Tämän syksyn erityiskartoituksen tulos oli suuri pettymys. Odotimme tuolta Suomenselän pohjois-koillisalueelta, jossa pääosa uusista ruokintapaikoista oli, löytyvän vähintään kymmenen uutta kuukkelimetsää, mutta ainoatakaan ei löytynyt. Monet kunnat pitkin Suomenselkää ovatkin mitä ilmeisimmin ainakin lähes täysin tyhjiä kuukkeleista. Erityisen surkea tilanne on laajojen valtion ja yhtiöiden metsäalueiden kunnissa, alueella Soinista Kyyjärven ja Kivijärven kautta Kinnulaan.

Monilla seuduilla ei ole ollenkaan edes kuukkelille kelvollista metsää jäljellä. Sielläkin missä kuusikoita vielä on, ne ovat alaharvennettuja ja sijoittuvat useimmiten maatalojen lähipiiriin, jossa närhen kilpailu on varmasti jatkuvaa ja kovaa. Kuvaavia ovat ruokintaa ylläpitäneiden kartoittajien lausunnot: ”Kyyjärven-Karstulan valtionmailla ei ole ainuttakaan kuukkelille kelvollista metsää”, ”99 %:lla varmuudella vakituista kuukkelin asuinmetsää ei Kyyjärvellä ole”, ”Kivijärvellä ei ole kuukkelin reviirejä, yleisin syöttien käyttäjä oli metsämyyrä”. Useimmilla ruokintapaikoilla leivät ja rasvat hävisivät närhien suihin. Yhdellä paikalla oli myös harmaapäätikka.

Aikaisemmin arvioitiin kuukkelin "yhtenäisen" levinneisyysalueen alkavan suunnilleen Keuruun-Virtain kuntien pohjoisosien tasolta ja jatkuvan siitä aina Lapin kuukkelimaille saakka. Merikallion (1955) linjalaskentojen mukaan kuukkeli oli Suomenselän luonnonmaantieteellisellä alueella närheä yleisempi.

Muuttuva pesimälinnusto-teoksen mukaan (1998) kuukkelin yhtenäisempi esiintymisalue alkaa Tornio-Kainuu-linjan pohjoispuolelta. Kaikkialla etelämpänä kanta on hyvin harva ja saarekkeinen ja myös hupenemassa. Hyvin toimivia kuukkelien lisääntymisalueita (lähdealueita) esimerkiksi Suomenselällä on enää muutama, selvimmin Lappajärven seutu ja Virtain Riponeva, ehkä myös Ilmajoen-Ylistaron rajaseutu ja jokin alue Kuortane-Nurmo takamaalla. Muut alueet ovat vain harvoin lisääntymisessä onnistuvien yksittäisparien varassa, luultavasti myös lähdealueilta muuttavien yksilöiden tarpeessa.

Nyt Suomenselällä tiedossa olevista kuukkelialueista vain pari on jollain lailla suojeltuja. Virtain Riponevalle perustettiin Metsähallituksen luonnonarvometsä, jonka puitteissa pitäisi olla mahdollista säilyttää elinkelpoinen populaatio, ja Keuruun Raiskin kuukkelireviiristä osa on luonnonsuojelualueella.

Lisäksi tänä talvena yksinäinen kuukkeli nähtiin Heikinjärvennevan laidalla eli Salamajärven kansallispuistossa. Suomenselällä on lisäksi muutama suojeltu metsäalue, joista voisi muodostua kuukkelireviirin ydinalue (esimerkiksi Riihijärven, Elämänmäen ja Lauttajärven metsät Vilppulassa), mutta niissä ei kuukkelia viimevuosien etsinnöistä huolimatta ole tavattu.

Kiitokset kaikille syksyn erityiskartoitukseen ja/tai muuten vaan "tavalliseen" kuukkeliprojektiimme osallistuneille! Ilman teitä mitään raportteja aiheesta ei kirjoiteltaisi, eikä tieto lisääntyisi. Havaintojaan tähän katsaukseen toimittivat ainakin: HSp, OI, SAh, TMä, TPe, H-RR, EAa, MAa, AAa, RSu, JPi, PS, EH, SHe, RKo, TKe, OA, TM, KM, PnK, TPe, AHe, Pekka Lehmusvuori, Pekka Hilppi, Lauri Ijäs, Seppo Nevala, Osmo Autio, Harri Lähteenmaa, Turkka Kulmala, Pekka Rajala, Oskari Härmä, Elina Lehtonen ja Veera Tähtö. Kuukkeliseuranta myös jatkuu, sillä kuukkeli on BirdLifen vuoden laji 2007.

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 5.2006 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi