Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys
Suomenselän kuukkelit Suomenselän Linnut 2/2010

Kuukkeli Kuva: Esko Vesanen

Suomenselän kuukkelit syksyllä 2009

Pertti ja Risto Sulkava

Tähän seurantaan ilmoitettujen kuukkelien määrä hupenee turhankin nopeasti. Nyt niitä löytyi 67, edellisenä syksynä (2008) 95 ja 2007 120. Joillain alueilla väheneminen johtunee hiipuneesta seurannasta, syöttejä on viety metsiin entistä vähemmän. Mutta vähenemistä on tapahtunut sielläkin (Virrat-Keuruu ym.), missä etsintä on jatkunut tasaisena. Ja suunnilleen samaa vauhtia kuukkelikannat hiipuvat nykyään myös hyvin seuratulla Suupohjan alueella. Joten kehityssuunta vaikuttaa vakuuttavalta ja erittäin huolestuttavalta.

Pääosa tiedoista saatiin taas Tiirasta. Kuukkelihavainnoitsijoita sieltä löytyi n. 30. Katsauksessa ovat mukana havainnot suunnilleen heinäkuusta helmikuuhun. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet kuukkelimetsissä liikkua, myös tänä ennätyskylmänä ja -lumisena talvena. Pääosa tiedoista sijoittui jälleen vanhoille tutuille kuukkeliseuduille, joten seuraava katsaus on ryhmitelty entiseen malliin.

1. Lappajärven ympäristössä on perinteisesti ollut Suomenselän paras kuukkelialue. Ja sieltä niitä nytkin löytyi eniten: Kauhavalta 2+1+1+1, Lappajärveltä (-Vetelistä) 2+2, Vimpelistä 2(3?)+2+2+2 ja hieman kauempaa Alajärveltä 2, yhteensä siis 19, edellisenä syksynä (2008) 22 ja 2007 31. Alamäki siis jatkuu. Seurannan tehosta ei ole tietoja, yleensähän esim. negatiivisia havaintoja (=ei tullut ruokinnalle) ei ole tapana ilmoitella. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että tällä seudulla ei nyt tavattu yhtään varmaa poikuetta. Poikueenahan olemme pitäneet kaikkia vähintään kolmen yksilön ryhmiä.

2. Virtain perinteisellä kuukkelialueella, josta pääosan Metsähallitus on suojellut, kuukkeleita tavattiin syksyllä neljällä ruokintapaikalla 4+4+3+3, yhteensä siis 14, edellisenä syksynä 16 ja 2007 11. Nyt oli kolme uutta poikuetta (nuoret rengastamattomia) ja yksi vanha poikue (samat renkaat kuin edellisenä talvena). Viimeksi mainittu oleili vielä suojelemattomalla Pahalamminvuoren ruokintapakalla. Sielläkin ne aivan ilmeisesti keväällä pesivät, mutta pesä tuhoutui, ja edellisen vuoden poikanen jatkoi oleiluaan ryhmässä. Virtain ruokintapaikoilta kuukkelit jostain syystä vähenivät keskitalveen mennessä selvästi, Pahalamminvuorelta hävisivät kokonaan. Toivottavasti ne kuitenkin jostain vielä palaavat pesimää, ja ensi syksynä ruokinnoille. Myös Keuruun ainoa poikue oli kovimman keskitalven aja näkymättömissä, mutta palasi taas helmikuussa ruokinnalle.

3. Ilmajoen-Isokyrön-Ylistaron takamaalta tavoitettiin nyt 4+3+2+1 kuukkelia, yhteensä siis 10, edellisenä vuonna 16 ja 2007 26. Lisäksi yksi yksilö nähtiin Isonkyrön Lehmäjoella, joka on eri takamaata, lakeuden toisella puolella, Oravaisten suuntaan.

4. Keuruu-Multia alueelta kuukkeleita löytyi nyt 4+3+1+1+1+1+1, yhteensä siis 12, edellisenä syksynä 21 ja 2007 13. Etsintä ruokintojen avulla oli edellisvuosien tasoa. Tilanne näyttää todella huolestuttavalta, sillä noilla koko talven yksinään oleskelleilla on taipumusta hävitä seuraavaan syksyyn mennessä. Keuruulla oli yksi poikue (kaikki rengastamattomia), jossa kolme tuntui viihtyvän hyvin yhdessä, mutta neljättä yrmittiin. Se ei mahtunut samanaikaisesti ruokailemaan. Edellisten lisäksi metsästäjien kertomana tuli havainto poikueesta (3 yks.) Keuruun itälaidan tuntumasta, Lempaatsuon kiistanalaisen turvesuon takaa, mutta niukasti Jämsänkosken puolelta.

5. Kuortaneen Länsirannan takamaastossa tavattiin nyt 1+1 kuukkelia. Saman takamaan toiselta laidalta, Nurmon suunnalta, kuukkeleita ei löytynyt. Koko seudulla nyt siis 2 yks., edellisenä syksynä 13 ja 2007 16. Tällä alueella etsinnät jäivät selvästi edellisvuotta vähäisemmiksi.

6. Muut alueet: Aluksi ilahduimme kovasti Karstulan havainnoista. Siellä oli nähty peräti neljä poikuetta (kaikilla eri osoite), joissa kaikissa oli neljä yksilöä, ja lisäksi oli tehty muutama havainto pienemmistä (1-2 yks.) ryhmistä. Mutta tarkemmin katsoen kaikki havainnot olivatkin samalta parin neliökilometrin alueelta, jossa siis ilmeisesti kierteli yksi poikue (4 yks.), ja siitä osa välillä liikkui pienempinäkin ryhminä. Jos niillä olisi ollut jalassa lukurenkaat, asia olisi ollut helppo varmistaa. Nyt tietysti jää pieni mahdollisuus, että alueella sittenkin oli useampiakin kuukkeleita. Edellisenä vuonna Karstulassa tavattiin 8 yksilöä ja 2007 1. Kinnulan Sepänkylällä tavattiin 1 yks., samoin Soinissa ja Lapuan Leppälänkylällä peräti poikue (3 yks.), mutta siinä ne sitten olivatkin. Näillä muilla alueilla tavattiin nyt yhteensä 9, 2008 6 ja 2007 5 yks.

Yksikseen oleskelevia kuukkeleita tavattiin nyt 14 metsässä, 2008 10:ssä ja 2007 16:ssa. Useimmat niistä olivat ruokinnalla yksinään koko talven. Pariskuntia (2 yks.) tavattiin nyt 9:ssä ja poikue 10:ssä metsässä. Edellisenä syksynä pareja tavattiin 14 ja 2007 21; poikueita oli 2008 17 ja 2007 15. Yhteensä kuukkelimetsiköitä oli nyt 33, 2008 41 ja 2007 52. Kuukkelimetsiä kaatuu hakkuissa kaiken aikaa. Tuo asuttujen metsiköiden lukumäärän lasku (52>41>33) voi kuvat melko hyvinkin hakkuiden edistymistä. Kaikki loput kuukkelimetsät olisi kiireesti saatava METSO-suojeluohjelman piiriin tai jollain muulla tavalla säästetyksi.

METSO-suojeluohjelmaan yhtenä osana kuuluvissa yhteistoimintaverkostoissa on mukana myös Suomen luonnonsuojeluliiton hanke kuukkelimetsien suojelemiseksi. Käytännössä hanketta vetää Risto Sulkava ja alueellisissa ryhmissä on mukana useitakin SSLTYn ja muiden lintuyhdistysten aktiiveja (mm. Seppo J Ojala, Matti Aalto, Hannu Sillanpää, Bo-Göran Lillandt, Ismo Nousiainen jne.). Hankkeessa tehdään ennätysmäisen laajaa yhteistyötä erilaisten metsäalan-, maanomistajajärjestöjen-, metsäfirmojen- ja viranomaistoimijoiden kanssa.

Tarkoituksena on parantaa kuukkelien ja kuukkelimetsien ahdinkoa erilaisin vapaaehtoisin suojelutoimin. Miten kuukkelia sitten suojellaan? Varmin tae on tietysti säilyttää kuukkelimetsä ennallaan. Tarkoitus on kuitenkin myös parantaa olemassa olevien reviirien ympäristöjä ja luoda uusia käytäntöjä suojeluun.

Nyt METSO-aikana suojelualueen voi perustaa pysyvänä tai määräaikaisena. Pysyvää suojelua on esimerkiksi yksityismaan suojelualue. Yksityismaan suojelualueella metsä säilyy suojelun jälkeenkin maanomistajan omassa omistuksessa. Myös alueen rauhoitussäännöt voi räätälöidä siten, että esimerkiksi metsästysmahdollisuudet jatkuvat ennallaan. Pysyvää suojelua on myös suojelukohteen myynti valtiolle. Silloin omistusoikeus tietysti siirtyy, mutta esimerkiksi kuolinpesälle tämä vaihtoehto voi olla helpoin. Pysyvä suojelu tapahtuu ELY-keskuksen ympäristöosaston kautta.

Määräaikainen suojelu taas voi olla metsäkeskuksen kautta haettava metsätalouden ympäristötuki, jossa sovitaan luontokohteen säilyttämisestä luonnontilassa 10-vuoden sopimuksin. Ympäristötuki sopii parhaiten metsälain mukaisille pienille, luonnoltaan erityisen arvokkaille kohteille. Toisaalta myös ELY-keskus voi tehdä määräaikaisen 20-vuoden suojelusopimuksen.

Suojeluarvoilla tehdään nyt kauppaa. Taloudellisena tulona laskien METSO-suojelu on kilpailukykyinen vaihtoehto mille tahansa muulle käytölle. Pysyvässä suojelussa alueen puusto korvataan markkinahinnalla, sillä erotuksella, että suojelukorvaus on verotonta tuloa ja esimerkiksi sisältä lahonneita puita ei suojelukorvauksia hinnoiteltaessa alenneta polttopuuluokkaan. Myynnissä myös maapohja korvataan. Määräaikaisessa suojelussa lasketaan Suojelun aikana kertyvää taloudellisen tuoton vähenemistä, joka korvataan.

Suosituimmalta näyttää tällä hetkellä yksityismaan suojelualueen perustaminen. Eikä ihme: Omistus säilyy entisellään, puustosta saa erittäin hyvän korvauksen ja toisin kuin hakkuussa, se omistajalleen kenties tunteikas metsäalue säilyy metsänä. Usein kuukkelimetsä on myös muuten merkittävä. Paitsi luontoarvoiltaan merkittävä; se voi olla tärkeä esimerkiksi kanalintujen poikuealueena tai marjamaana, metsä voi olla muuten vaan omistajalleen tärkeä erityiskohde. METSO-aikana pitkään vaalitun alueen käyttö voi siis jatkua hakkuita ja ojituksia lukuun ottamatta kuten ennenkin, ja siitä vielä maksetaan. Ja tässä kuukkeli auttaa: Alueellisesti uhanalaisena lajina se nostaa metsän mahdollisuutta päästä suojelukriteeristössä niin arvokkaaksi, että suojelu ja korvaus mahdollistuvat. Aina lopullisen päätökseen tekee kuitenkin maanomistaja. Jos tarjottu korvaus ei lopulta tyydytä, voi omistaja perua suojelun ja asia raukeaa siihen.

Tarkempaa tietoa kuukkelihankkeesta löydät www.sll.fi/kuukkeli tai www.metsonpolku.fi sivustoilta tai saat halutessasi allekirjoittaneilta. Ja muista, että myös Suomen luonnonsuojeluliiton piireillä on nyt vihdoin sopimusoikeus tehdä suojelusopimuksia (tätä kirjoitettaessa vasta osa ELY-keskuksista oli saanut sopimukset piirien kanssa kuntoon). Hinta-arvion tekevät aina viranomaiset, mutta METSO-kriteerien täyttymisen varmistuksen ja sopimuksen maanomistajan kanssa voi nyt neuvotella valmiiksi. Tämä nopeuttaa ja varmistaa suojeluprosessia ja on lisäksi tekijälleen palkitsevaa. Tietoa kannattaa levittää ja suojelua edistää. Ehkä vielä ei ole kuukkelille lopullisesti liian myöhäistä, vaikka kannankehitys juuri nyt huolestuttavalta näyttääkin.

Juuri nyt meneillään olevanmääräaikaisen kuukkeliprojektin vuoksi olisi erittäin tärkeää, että kaikki olemassa olevat kuukkelien elinalueen saataisiin tietoon. Toivottavasti ensi syksynä kuukkeleihin panostetaan taas täystehoisesti. Ja kuukkelien syksy alkaa pian. Elokuu on ehkä paras aika kuukkeleiden etsintään ruokintojen avulla, vaikka mahdollisia ovat kaikki kuut heinäkuusta joulukuuhun. Havainnot Tiiraan tai suoraan yllekirjoittaneille, joille voi esittää myös kommentteja tai kysellä lisätietoja.

Sivun alkuun
Kuukkelisivulle

Takaisin | Etusivu | Hakemisto |
Viimeksi muokattu 11.2011 © Ismo Nousiainen | Kommentit ja viestit Ismo.Nousiainen@dlc.fi