TONTUT JA KANSANUSKO
TONTUT JA KANSANUSKO
Suomalaiset ovat kautta aikojen uskoneet niin tonttuihin kuin
metsänhaltijoihinkin. Varsinkin tonttujen olemassaolo on ollut itsestään
selvää. Suomen kielen isä Mikael Agricola kirjoitti vuonna 1551 ilmestyneen
Psalttarissa esipuheen tontusta: "Tontu honen menon hallitzi" eli tonttu piti
kodin järjestyksessä. Tontut ovat pieniä ja hyväntahtoisia kodin ja kotipiirin
haltijoita, hyvin pitkäikäisiä, jolloin yhden tontun elinaikana ehtii samassa
paikassa elää monta sukupolvea ihmisiä. Tontut ovat myös hyvin kiinni metsässä,
ja heillä on suuri vastuu kaikista eläimistä. Voidaankin ihmetellä missä tontut
enää voivat elää muualla kuin Korvatunturilla, sillä ne eivät pidä
kaupunkimaisista paikoista. Nuoremmat tontut ovat kuitenkin paremmin tottuneet
kaupungin hälinään, kuin vanhemmat tontut.
Ennen vanhaan, kun vielä oli paljon asumatonta metsää, oli tontuillakin enemmän
asuintilaa. Mutta ihminen on aina halunnut valloittaa lisää maata itselleen,
joten tonttujenkin asuinalueille oli muutettava. Kaikkien metsän alueiden
uskottiinkin olevan jonkun haltijan tai tontun omaisuutta. Mikäli halusi
rakentaa sinne uudisrakennuksen, piti tontuilta kysyä siihen lupa. Tonttu ei
koskaan itse näyttäytynyt ihmisille, mutta antoi jonkun merkin, joka sitten
tulkittiin hyväksymiseksi. Kun tämä oli saatu oli muistettava kunnioitettaa
maan oikeaa omistajaa ja annettava tälle lahjoja. Varsinkin puuro on tonttujen
mielestä herkullista. Tonttujen tapana oli ottaa itselleen talosta vahdittava
alue, siten suomalaisilla on ollut niin talli-, navetta- kuin riihitonttujakin.
Tärkeä tonttu oli myös myllytonttu, sillä hänen tehtävänä oli tarkistaa, että
vilja oli kelvollista jauhettavaksi. Saunatonttu on myös tärkeä talon
hyvinvoinnille, sauna on ollut ja on edelleenkin suomalaiselle pyhä paikka.
Ennen siellä synnyttiin ja kuoltiin. Saunatontulle oli tärkeää, että saunasta
pidettiin hyvää huolta. Tontun hyvinvointi oli talon onneksi, jos tontun unohti
oli talonkin alamäki edessä. Kotitontulle piti muistaa jättää rappusille
puuroannos, saunatontulle taas tehtiin oma saunavihta ja säästettiin hyvät
löylyt.
Joulutontut ovat melko uusia tulokkaita. Kun ihmiset muuttivat kaupunkiin, eikä
enää oikeastaan tarvittu samalla lailla taloissa ja pihapiirissä useampaa
haltijaa ja auttajaa, tuli kaikille tontuille suuri työttömyys. Silloin tontut
muuttivat Korvatunturille Joulupukin luo. Tontut ovat nykyään saaneet paljon
uusia työtehtäviä, ja vaikka niitä ei yhdessä pihapiirissä kovin montaa enää
ole ovat ne yhä läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme.
|
1. Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
|
2. Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun, vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun, katsoo metsää, min hongat on tuulensuojana kartanon, miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan.
|
3. Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa- "ei tätä ymmärtää en voi, ei tää pulma on vasta"- heittää tapaansa järkevään taas jo pois nämä vaivat pään, lähtee toimeen ja työhön lähtee puuhiinsa yöhön.
|
|
4. Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin- lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kytkyin; suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi torkkuen vasten seinää; haassa se puree heinää.
|
5. Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko; kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko, kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi, tonttu harmaanuttu Vahdille kyllä tuttu.
|
6. Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki, tontulle arvoa antavan näiden jo aikaa näki; varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo, ken sitä kummeksis juuri; hälle se riemu on suuri.
|
|
7. Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten nukkuvan lasna; mut mistähän tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks'-mihin niin? Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa!
|
8. Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa; pääskyn naapuri suovallaan on liki räystään rajaa; vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston kyllä se saapuu varmaan seurassa puolison armaan.
|
9. Silloin se aina sirkuttaa
monta muistoa tieltä, ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä. Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu, liikkuu parta ja hulmaa, tonttu se miettii pulmaa.
|
|
10. Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa, koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa. Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kuulevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.
|
11. Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen aamuhun unta kiskoo. Ääneti kuu käy laskemaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
|
Teksti:
Viktor Rydberg Suomennos: Valter Juva
|
Tontuista saa paljon lisää tietoa Rien Poortvlietin ja Wil Huygenin kirjoista: "Suuri Tonttukirja", "Tonttujen Kutsu" ja "Tonttuvuosi"
