Itäsiperianlaika kuuluu pohjoisiin pystykorviin, joiden värikirjo on moninainen. Jotta oppisi hieman paremmin tuntemaan itälaikassa esiintyvien värien nimityksiä, on hyvä tarkastella rotumääritelmää, mutta ei vain nykyistä vaan kaikkia niitä eri versioita, joita on saatavilla. Nykyinen rotumääritelmä (SKL-FKK 26.5.1997) ilmaisee itäsiperianlaikan värit seuraavasti:

VÄRI: "Pippuri ja suola, pilkullinen, täplikäs, valkoisen, harmaan, mustan, punaisen ja ruskean eri vivahteet. Pienet pilkut raajojen pohjavärissä ovat sallittuja."

Vanha rotumääritelmä (SKL-FKK hallituksen 8.3.1980 hyväksymä) sanoo saman hieman erilaisin sanakääntein:

VÄRI: Riistanvärinen, yksivärinen, täplikäs tai kirjava. Valkoinen, harmaa, musta, punaruskea ja harmaanruskea eri vivahteisina. Pienet yleisvärin sävyiset täplät jaloissa sallitaan."

Venäjänkielisestä rotumääritelmästä vuodelta 1981 käännetty taas sanoo seuraavasti:

Musta ja valkoinen, kokonaan musta, harmaa, punainen ja ruskea kaikissa sävyissään. Musta soopeli ja valkoinen on toivottu [ =vyöhykkeinen (zonary*) musta ] tai karamis. Yleisvärin sävyiset pilkut raajoissa on sallittu. Puutteet: valkoinen ja vaaleat punasävyt, pilkutus päässä ja kirkas punainen väri. Virheet: Pääväristä poikkeava pilkutus rungossa, päässä ja raajoissa.

Väriosion selityksissä venäjänkielinen vanha rotumääritelmä kertoo seuravaa:
Maksanväri ja raidallinen turkki ovat kiellettyjä värejä. On olemassa kaksi erilaista "ruskeaa"; laikoissa ei esiinny maksanruskeaa väriä, kuten joillain spanieliroduilla ja dobermannilla. Laikan ruskea on sekoitus punertavaa riistanvärissä, jolloin jokaisessa karvassa on vyöhykkeittäin (zonary) punertavaa, valkoista tai harmaata (venäjäksi "buryi"). Nämä värisävyt muodostavat myös susien punaiset, ruskeat ja harmaat sävyt.

Värikokonaisuutta ei kuitenkaan voi määritellä ilman, että ottaa huomioon koiran kirsun värin. Nykymääritelmässä se kirjoitetaan:

"KIRSU: Musta; valkoisilla ja vaaleankeltaisilla koirilla sallitaan ruskea kirsu."
Ja vanhassa

"KIRSU: Musta. Yhtenäisen valkoisen tai vaaleankeltaisen päävärin vallitessa sallitaan ruskehtava kirsu."

Venäläisen rotumääritelmän mukaan: "Kirsu musta kaikissa värisävyissä"

Koska Itälaikan värityksessä ei ole sallittu maksanvärisyys, ei rotumääritelmän mukaisten vaaleiden koirien kirsut ole samassa mielessä "ruskeita", kuin jos ne olisivat rotumääritelmän vastaisesti karvanväriltään maksanruskeita. Hyvin usein vaaleilla koirilla, jotka siis periaatteessa ovat haalistuneita punertavanruskeita - geneettiseltä koostumukseltaan "keltaisia" (ee), kirsun väri ei koskaan ole täysin musta vaan hieman hailakka keskeltä ja vain reunoiltaan tummempi. Tällöin voi tulla mielikuva, että kirsu olisi ruskea. Tällaisen vaalean koiran kirsun väri myös muuttuu vuodenajan mukaan ollen talvella vaaleampi ja kesällä tummempi.

Rekisteröidessään pentuja Suomen Kennelliittoon kasvattaja usein joutuu pulman eteen, sillä jonkunnäköinen värinimike olisi rekisterikirjaan saatava. Suomen Kennelliiton värikoodistossa on yli 700 erilaista värimäärettä, joiden joukosta olisi koiralle väri keksittävä. Mutta minkä värinen pentu sitten on? Se ei olekaan ihan niin yksiselitteinen, kuin voisi kuvitella. Toivottavasti seuraavat kuvaukset selventävät asiaa rekisteröitävien pentujen värejä ilmoitettaessa, sillä tällä hetkellä värinimityksien merkinnöissä on kirjavuutta. Eriväriset koirat rekisteröidään monesti samalle koodille ja/tai samanväriset eri koodille. On muistettava, että pentujen väri useinkin vaalenee iän myötä. "Mustana" syntynyt pentu voikin osoittautua "riistanväriseksi", joten päivän vanhoja pentuja on turha vielä rekisteröidä värin perusteella. Värin voimakkuus riippuu siitä, kuinka paljon tummaa ja vaaleaa pigmenttiä yksittäisessä karvassa on, miten ne sijoittuvat ja minkävärinen "vyöhyke" karvassa on. Suuri vaalea osuus karvassa aiheuttaa harmahtavaa/ruskehtavaa varjostusta. Perusväri(*) ilmoitetaan pentueilmoituksessa ensimmäisenä. Perusväriksi katsotaan se kokonaisvärisävy, joka koirassa on ilmeisin. Koira siis rekisteröidään ilmiasunsa mukaisella värillä, joka ei aina ilmaise sen geneettistä väriä. Mikäli koirassa on myös muita värejä/värisävyä perusväriä vähemmän ilmoitetaan ne seuraavaksi ja valkoisuusaste viimeisenä. Valkoisuus tulisi merkitä seuraavasti valkoisuusasteen lisääntyessä:

# 1) Perusvärinen* (umpivärinen, hyvin vähän valkoista tassuissa, rintaläikkä, kuonopiirto),
# 2) * valkein merkein (merkit kuonossa, rinnassa, kaulassa, tassuissa etc.),
# 3) *-valkoinen (valkoista hieman enemmän, kuin edellä),
# 4) valkoinen ja * tai valko-* (valkoista enemmän, kuin väriä),
# 5) valkoinen * merkein (merkit laikkuina, läiskinä, pilkkuina etc.),
# 6) valkoinen.

Yleensä erirotuisten koirien värit merkitään rekisteriin rodulle vakiintuneella tavalla, siten esim. harmaa villakoira on geneettisesti aivan eri värinen, kuin harmaa itälaika, eikä ruskea labradorinnoutaja ole perinnölliseltä koostumukseltaan sama kuin ruskea itälaika. Oheisten kuvien avulla on tarkoitus pyrkiä esittämään, minkäväriseksi pennun/koiran voi ja saa rekisteröidä.

      

Vasemmanpuoleisessa kuvassa tyypillinen "karamis"-värinen pentu, joka voidaan rekisteröidä myös "musta-ruskea", "musta-ruskea-valkoinen" ja jopa "musta-ruskea valkein merkein", toinen pentu on soopeli. Se ei kuitenkaan ole kovin tunnettu värinimike itälaikalla, siksi tämän pennun voi rekisteröidä "ruskeaksi" tai jopa "punaiseksi". Valkoinen osuus voidaan myös huomioida, jolloin sen väriksi voi merkitä myös "ruskea-valkoinen" tai "ruskea valkein merkein". Kolmas pentu on tietenkin "musta valkein merkein" tai "musta-valkoinen". Laitimmainen pentu on perusväriltään valkoinen, mutta sillä on selvät "karamis" merkit päässä. SKL:n rekisterissä ei kuitenkaan ole koodia "valkoinen karamis merkein", vaan pentu voidaan rekisteröidä "valkoinen mustin ja ruskein merkein" tai "valkoinen musta ruskea".

      

Vasemmanpuoleinen pennulla on valkoista ja väriä melkein yhtä paljon. Pennun perusväri on ruskeanpunertava riistanväri. SKL:n koodistossa on värinimike "valkoinen-riistanvärinen", muttei "riistanvärinen-valkoinen". Koodistosta löytyy kuitenkin "ruskeanharmaa-valkoinen" ja ruskeanmusta-valkoinen", siten jompikumpi näistäkin sopii pentuilmoitukseen. Jos taas haluaa korostaa pennun valkoisuutta, voi väriksi merkitä "valkoinen-ruskea-musta" tai jopa pelkkä "valkoinen- ruskea". Seuraava pentu muistuttaa vasemmanpuoleista väritykseltään, mutta sillä on hieman enemmän "väriä", kuin valkoista, joten perusväri ilmoitetaan ensimmäisenä. Pennulle voi sitten kirjata väriksi "ruskea-harmaa-valkoinen", "ruskea-valkoinen", "ruskeanmusta-valkoinen" tai ruskeanharmaa valkoinen". Laitimmaisen pennun väri onkin helppo: "valkoinen mustin merkein".

   

Nämä kaksi pentua ovat molemmat riistanvärisiä. Kuitenkin siten, että vasemmanpuoleisella punertavaa varjostusta on enemmän, kun taas oikeanpuoleinen on enempi harmaasävyinen. Valkoista on melko vähän, mutta vasemmanpuoleisella sen verran, että sen voi pentuilmoituksessa mainita. Ongelman tekee jälleen "riistanvärinen-valkoinen" koodin puute. Siten tämä voidaan koodata kuten edellisen rivin viimeinen pentu: "ruskea-harmaa-valkoinen", "ruskea-valkoinen", "ruskeanmusta-valkoinen" tai ruskeanharmaa valkoinen". Oikeanpuoleinen taas on "riistanvärinen", "harmaa", tummanharmaa" tai "sudenharmaa". Nykyinen rotumääritelmä mainitsee myös itälaikan väriksi "pippuri ja suola". Tämä on oikeastaan vain toinen nimitys "sudenharmaalle", mutta yleisemmin sitä käytetään kun on kyseessä karkeakarvaiset rodut (esim. snautserit). Koska värinimitys on sallittu - voi tätäkin käyttää sellaisissa tapauksissa, joissa punertavaa sävyä ei ole lainkaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että itälaikoilla on tyypillisempää punertava, kuin harmahtava sävytys turkissa.

Rotumääritelmä mainitsee myös vaalean koiran. Näitä vaaleita tai valkoisia itälaikoja on kahta eri tyyppiä. Kokovaaleat ja valkovoittoiset. Tässä on geneettisesti aivan erilaiset värityypit kyseessä, mutta rekisteröitäessä " ee valkoinen" ja "swsw valkoinen" kulkevat samalla koodilla. Geneettisesti ee-valkoinen on haalistunut punasävyinen, mikä venäläisessä rotumääritelmässä mainitaan "puutteeksi", hyväksytty se kuitenkin on. Valkovoittoisella eli swsw-valkoisella taas pigmentti puuttuu ja se voi toisissa tapauksissa aiheuttaa kuuroutta, mikäli väri puuttuu myös päästä ja korvista. Tämä ongelma on myös ns. "valkopäillä", joilla puolet päästä on valkoinen ja toinen puoli värillinen.

      

Vasemmanpuoleinen on siten "valkoinen" tai mikäli kellertävät sävyt ovat huomattavat, väri voi olla "beige" tai "vaalea", jopa "keltainen". keskimmäinen on "valkoinen mustin merkein", mikäli karamis merkkejä ei naamassa ole ja laitimmaisella taas nämä ruskeat kaksoissilmät ovat selvät, jolloin sen väriksi merkitään "valkoinen musta ruskea" tai "valkoinen mustin ja ruskein merkein".

      

Itälaikojen halutuin väri on "karamis" eli "musta ruskein merkein", useimmiten värityypissä on mukana myös valkokirjavuutta enemmän tai vähemmän. Siten "karamis-valkoinen", "musta-ruskea-valkoinen" tai musta ruskea valkein merkein" ovat sopivia värinimityksiä. Joskus karamistyypin vaaleat osat ovat hyvinkin vaaleat, jopa valkoiset, silloin voi myös käyttää koodia "musta vaalein merkein" tai "musta valkoisin merkein". (Oikeanpuoleinen koira)

       

   

Punertavia ja ruskeita sävyjä on itälaikoissa myös runsaasti. Vaaleammat voidaan rekisteröidä kellanpunaisiksi ja tummemmat asteittain punaisiksi, punaruskeiksi tai ruskeiksi. Nämä ovat useimmiten geneettisesti soopeleita, joiden pentukarvan tummat kärjet useinkin muuttuvat aikuisena tasaisen punaisiksi. Yleensä pennuilla on enemmän tummia karvoja turkissaan, jolloin ne voivat myös näyttää riistanvärisiltä. Mikäli tässä on epätietoisuutta on turvallisinta rekisteröidä pentu koodilla "ruskea".

   

   

Itäsiperianlaikat ovat hyvin usein riistanvärisiä. Tätä värityyppiä kutsutaan usein myös sudenharmaaksi. Tyypillistä on, että karva itsessään on raidallinen. Alusvilla juuresta harmahtava, ja kärjestä ruskehtava. Päälliskarvassa voi olla yksi tai useampi mustasta poikkeava raita. Värikokonaisuus onkin usein hyvin lämminsävyinen, sisältäen punaisen ja ruskean eri sävyjä sekoittuneena mustaan. Riistanväri-sana itsessään sisältää jo ruskean, siksi ei pidä rekisteröidä pentua koodilla "ruskea-riistanvärinen", sillä se pitää sisällään kielletyn maksanruskean. Tällä virheellisellä värikoodilla on kuitenkin rekisteröity hyvin paljon itälaikoja. Punertavanruskeat riistanväriset ovat yksinkertaisesti "riistanvärisiä", harmahtavat riistanväriset sitten "sudenharmaita". On tietysti aina mahdollista kiertää nämä ongelmat rekisteröimällä pentu koodilla "harmaa", "ruskeanharmaa" tai "ruskea". Riistanvärisessä koirassa on usein myös enemmän tai vähemmän valkoisia merkkejä, ja kuten edellä mainittu ei koodia "riistanvärinen valkoinen" ole olemassa, joten makaava koira on "musta-ruskea-valkoinen".

   

Umpimusta väri on melko harvinainen sillä useimmilla itälaikoilla on jonkun verran valkoisia merkkejä. "Musta" värinimike olisikin varattava ainoastaan sellaisille koirille, jotka ovat melkein yksivärisen mustia. Väri voi aiheuttaa myös optisia harhoja, tumma koira vaikuttaa pienemmältä, kun taas vaalea näyttää kookkaammalta.

   

Näissä pääkuvissa riistanvärinen vaikuttaa paljon jykevämmältä, kuin mustavoittoinen, vaikkei oteta huomioon riistanvärisen koiran tuuheampaa karvaa.

sivun alkuun