Mikä on Routemaster – lyhyt historia

 

Alusta: AEC Routemaster

Kori: Park Royal

Alkuperäismoottorit: AEC AV590, osassa Leyland O600

1990-luvulla moottorinvaihdokset: Cummins, Iveco, osassa myös Scania

Vaihteisto: Neliportainen automaatti, osassa neliportainen puoliautomaatti

Ensimmäinen prototyyppi: RM1 vuonna 1954

Ensimmäinen sarjatuotantoauto: RM8 vuonna 1958

Viimeisin valmistettu auto: RML2760 vuonna 1968

 

Routemastereita Suomessa:

RM626, NEL-88 (Londonbustransport, Espoo)

NCS-63* (Londonbustransport, Espoo)

RMA10**, JOT-77

RM421, MHO-421 (Savonlinja, Heinola)

RM1077, ÅLL-61 (Röde Orm, Ahvenanmaa)

 

* tämä on Northern General Transport-yhtiön etuovilla varustettu auto. NGT oli yksi niistä harvoista liikennöitsijöistä Lontoon ulkopuolella, joka hankki Routemastereita

 

** tämä on alun perin lentokenttäliikenteeseen hankittu etuovilla varustettu auto

 

 

1960-luvulle saakka Lontoota varten valmistettiin yleensä aivan omaa kaksikerrosbussimallia. Routemaster oli näistä erikoisuuksista viimeinen. Routemasterin edeltäjä oli AEC Regent-mallinen RT, jonka valmistus ehdittiin aloittaa ennen sotaa vuonna 1938. Valtaosa RT-busseista valmistettiin kuitenkin sodan jälkeen ja viimeiset toimitettiin vuonna 1954. Tuohon aikaan RT oli se ainoa ”oikea” lontoonbussi. 1940-50-luvun vaihteessa seuraavaa mallia jo suunniteltiin, mutta näissä hahmotelmissa oli päätarkoituksena luoda johdinautot korvaava dieselbussi – ei välttämättä niin merkittävää kulkuneuvoa, mitä RT oli. Tätä uutta bussimallia varten kehitti AEC uuden alustamallin, jolle se antoi nimeksi AEC Routemaster.

 

Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1954. Lontoon liikennelaitos antoi uudelle bussityypille tyyppimerkinnän RM ja tämä ensimmäinen auto oli RM1. (Autoja valmistettiin sitten myös vähän erilaisina versioina, joille tuli tyyppimerkinnäksi mm. RMA, RMC, RCL, sekä loppujen lopuksi kaikkein yleisimmäksi Routemaster-versioksi tullut, perusmallia hiukan pidempi RML). Vuosina 1955-57 valmistettiin lisää erilaisia protoja, mutta varsinainen valmistus lähti käyntiin vuonna 1958 autosta RM8, liikennelaitoksen tehtyä 850 auton tilauksen.

 

Routemastereita tuli linjaliikenteeseen 1950-luvun lopulla melko verkkaiseen tahtiin, osa valmistuneista autoista laitettiin suoraan varastoon odottamaan johdinautoliikenteen lopettamista, joka tapahtui vuonna 1962. Sen jälkeen Lontoon ilme muuttui. Valtava määrä uutuuttaan kiilteleviä RM-busseja liikennöi keskustan katuja. Alkuvaiheen lastentautien jälkeen Routemaster havaittiin hyväksi työkaluksi ja uusia yksilöitä valmistui tehtaalta tiheään tahtiin.

 

Hyvin pian kuitenkin uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Muualla Euroopassa oli keksitty uusi villitys – kuljettajarahastus. Myös alustatyypeissä tapahtui kehitystä ja mannermaisissa kaupungeissa alettiin siirtyä takamoottorisiin kulkupeleihin. Niinpä Lontooseenkin hankittiin vuonna 1965 koe-erä ovilla varustettuja tuuppareita, joita saatettiin käyttää niin rahastaja- kuin kuljettajarahastuksessakin. Kokeilun tuloksia pidettiin hyvinä ja niin Routemaster-tyyppisestä perinteisestä bussista olikin tullut yhtäkkiä vanhanaikainen. Valmistusta jatkettiin kuitenkin vielä jonkin aikaa, mutta vuonna 1968 tehtiinkin sitten äkkinäinen päätös – vanhanaikaisen bussin valmistus on lopetettava. Viimeiseksi valmisteeksi jäi RML2760.

 

Tuossa vaiheessa 1960-luvun lopulla tuskin kukaan ajatteli, että Routemasterista tulisi jonkinlainen legenda. Perinteisistä busseista pitäville RT oli edelleen se ainoa oikea, olihan niitä valmistettukin lähes kaksi kertaa enemmän kuin RM-tyyppiä, peräti 4674 kappaletta. Uudistusmieliset taas puolustivat uudenmallisia kuljettajarahastusbusseja. Routemaster jäi tässä vaiheessa eräänlaiseksi väliinputoajaksi.

 

Mielipiteet kuitenkin muuttuivat. Varsinaiset sarjat uudenaikaisia takatuuppareita oli hankittu vuodesta 1970 alkaen. Nämä DMS-tyypin bussit osoittautuivat hyvin epäluotettaviksi ja kertamaksukulttuuria harrastavassa kaupungissa kuljettajarahastus vilkkailla linjoilla oli hidasta. Lisäksi avoimeen oviaukkoon tottuneet lontoolaiset eivät pitäneet ovellisista tulokkaista. Arvostus perinteisiä rahastajabusseja kohtaan alkoi uudelleen kasvaa. Koska RT-tyypin bussit olivat jo lähes tyystin kadonneet (viimeiset poistettiin vuonna 1979) katseet kääntyivät Routemastereihin. AEC oli kuitenkin jo lopettanut toimintansa, eikä millään muullakaan valmistajalla ollut enää kaupunkikäyttöön sopivaa bulldog-etumoottorialustaa. RM-bussit nousivatkin nyt arvoon arvaamattomaan. Niitäkin oli jo ehditty poistaa, mutta nyt lisäpoistot jäädytettiin. Autoja peruskorjattiin ja yritettiin pitää hengissä kaikin keinoin. Jo kauan oli harjoitettu identiteetin vaihtoa eli täyskorjauksessa alusta ja kori erotettiin toisistaan ja yhdistämisvaiheessa koria ei asennettukaan alkuperäiselle alustalleen vaan ne sekoittuivat. Näin saatiin joudutettua korjaustahtia. (Tästä on julkaistu oikein erillinen kirjakin jossa on selvitetty alustojen ja korien eri yhdistelmät). 1980-90-luvuilla autoja uusittiin kuin lentokoneita – lähes kaikki alustan ja korin komponentit oli moneen kertaan vaihdettu. Mutta yksi ongelma oli ylitse muiden – moottorit. Valmistajatehdas oli lopetettu ja varaosat alkoivat loppua. Testien jälkeen aloitettiinkin mittava vaihto-operaatio, jossa AEC:t vaihtuivat Cummins- ja Iveco-koneisiin. Koreissakin tehtiin mittavia uudistuksia. Routemastereiden arvostus oli korkealla ja ilmapiiristä saattoi aistia ajatuksia, ettei näistä kulkuneuvoista voida luopua koskaan. Vuonna 1998 autotyyppi saavutti jo 40 vuoden iän ja oli jo kirkkaasti menossa RT-tyypin käyttöiän ohi.

 

Jälleen on kuitenkin todettava, että ajat ja mielipiteet muuttuvat. Matalalattiabussit yleistyivät ja erityisesti vammaisjärjestöt alkoivat vaatia Routemastereiden poistoa. Myös 2000-luvun uudet matkustaja- ja kuljettajasukupolvet eivät enää ymmärtäneet, mikä 1950-luvulla kehitetyssä bussissa oli niin erinomaista. Tapaturmatilastoissakin RM:t olivat kärjessä avoimen oviaukkonsa takia. Rahastajia oli myös vaikea saada ja he olivat jatkuvasti alttiina väkivaltaisuuksille.

 

Routemastereiden lukumäärä lähti tasaiseen laskuun ja 2000-luvulla varsinainen lähtölaskenta alkoi. Vuosituhannen alussa oli kilpailutuksessa vielä uusia keskustalinjojen sopimuksia, joissa edellytettiin RM-kalustoa. Sitten kuitenkin autoja alettiin poistaa ennenaikaisesti jo ennen sopimuskauden loppua.

 

Viimeiset Routemasterit normaalissa linjaliikenteessä ajoivat linjalla 159 9.12.2005. Marraskuussa 2005 kuitenkin perustettiin kaksi perinnelinjaa, joita liikennöidään RM-busseilla.

 

Eurooppa etusivulle

 

Kotisivulle