SISU BT-69BVT / WIIMA K100 (Wi K3-74)

Hankinta-aika – käyttöaika: 1977-1978-1996

650-659, 700-709, 720-754, 801-844

Moottori: Leyland O.510 8,2 litr.

Vaihteisto: Voith D851, 3-portainen                                                                                        Päivitetty 8.7.2008

Väritys autosta nro 720 lähtien

 

Vuonna 1976 Sisun kaupunkimallin moottori päätettiin vaihtaa AEC:sta taas Leylandiin. Samassa yhteydessä luovuttiin pitkään palvelleesta kaksiportaisesta Voith 506-vaihteistosta. Se korvattiin uudella kolmiportaisella Voith D851-laatikolla. Vaihteiston käyttönappulat olivat samantapaiset kuin edeltäjässäkin, suurehkot suorakaiteenmuotoiset painikkeet, joita nyt oli kolme entisen kahden sijasta. Eteenpäin ajettaessa kytkettiin keskimmäinen painike alas ja vapaalle vaihdettaessa painettiin painiketta uudestaan, jolloin se oli taas yläasennossa ja vaihde vapaalla. Alimpana oleva peruutusvaihdekytkin toimi vastaavalla tavalla. Ylimpänä olevalla kolmannella painikkeella valittiin se, kytkeytykö kolmosvaihde vai ei. Painikkeen symbolina oli numero kolme ylivedettynä. Ala-asennossa kolmonen ei kytkeytynyt, yläasennossa se tuli päälle.

 

Moottorin ääni oli hyvin toisenlainen kuin AEC:n murina. Pienillä kierroksilla ääni oli hyvin karkea ”klonksotus”. Kovilla kierroksilla sävy taas muuttui vaihteiston säestyksellä sirkkelin äänen ja voimallisen hyttysen ininän sekoitukseksi. Autoja nimitettiinkin joskus ”vinkulaatikoiksi”.

 

Vaikka näiden Wiima-Sisujen jälkeen hankittiinkin vielä yksi sarja Delta-Sisuja vuonna 1980, olivat nämä Wiima-koriset autot viimeiset linjaliikenteessä olleet HKL-Sisut. Sisu-aika päättyi tammikuussa 1996.

 

Käyttöönotto ja mallien eroavaisuuksia

 

Ensimmäiset autot 650-659 sijoitettiin Koskelan varikolle ja ne tulivat liikenteeseen tammikuussa 1977. Sisut 700-709 tulivat kaksi kuukautta myöhemmin maaliskuussa Ruhan varikolle. Nämä olivat viimeiset autot vanhalla 66-tyypin värityksellä. 720-729-sarja toimitettiin syys-lokakuussa 1977 ja näissä oli nyt uudet ulko- ja sisävärit. Numerot 730-739 saapuivat erillisenä eränä myös lokakuussa. Joulukuussa tulivat 740-749 ja 750-754 vasta helmikuussa 1978. Numerosta 720 alkaen oli kuljettajalla sivu-suojaseinä. Sisävalot olivat uudenmalliset 740:stä lähtien ja ”pysähtyy”-valo oli keltataustainen numerosta 750-lähtien. 720-754,autoja oli sekä Ruhassa että Koskelassa.

 

Sisustustyyli autosta 720 alkaen (BT-69BVT), kuvassa 804                           Sisustus peruskorjauksen jälkeen, auto 815

(Aivan ensimmäiset autot uusilla sisä- ja ulkoväreillä olivat BT-69CR-Sisut 649 ja 710)

 

Heti 750-autojen perään tulivat 801-809 maaliskuussa 1978, sijoituspaikkana Koskela. Numerosta 806-lähtien oli vaihdevalitsin uutta pieninappulaista mallia, jota Voith ja ZF käyttivät pitkälle 2000-luvulle asti. Huhtikuussa olivat vuorossa 810-820 – nekin Koskelaan. HKL:n kolmas varikko Varha saikin sitten kaikki loput. 821-830 toimitettiin toukokuussa, 831 kesäkuussa, 832-836 heinäkuussa ja 837-844 elokuussa 1978.

 

Ajo-ominaisuuksia

 

Nämä Sisut olivat vaihteiston toimintaa lukuun ottamatta helppoja mukavia ajettavia (tarkoittaa 1970-luvun standardeilla ja kaupunkiajossa). Kaikki toiminnot olivat kevyitä ja jarrut tehokkaat ja pehmeästi ottavat. Polttoainemittari tosin näytti useimmiten aina täyttä tankkia nestemäärästä riippumatta. Huonona puolena voi myös mainita puhaltimien äänen, joka oli melkoisen voimakas. Radiokutsujen kuuleminen oli siksi kylmällä tai kostealla ilmalla vaikeaa. Tuohon aikaanhan kuljettajia kutsuttiin liikenteenohjauskeskuksesta vuoronumerolla. Kutsuja sateli yhtä mittaa ja kuljettajan piti koko ajan muistaa, mitä vuoroa ajoi, jotta osasi vastata kun kutsu kuului. Vaihteisto hidastimineen oli näiden autojen ikävin varuste. Heti uudesta alkaen hidastimen päällekytkeytyminen jarrutettaessa aiheutti nykäyksen ja sen jälkeen vielä vaihteen siirtyminen pienemmälle töksäytti autoa jälleen. Tämä toistui joka kerta esimerkiksi pysäkille pysähtyessä.

 

Vuosien varrelta

 

650-659-sarja siirrettiin Koskelasta Varhaan vuonna 1980. 700-709-autot siirrettiin Ruhasta Koskelaan vuonna 1982. 720… -sarjan bussit siirrettiin kaikki Ruhaan vuonna 1978. 750-754 muuttivat Koskelaan vuonna 1984. Vuodesta 1985 lähtien 700-sarjan loppupään autoja siirrettiin lisää Koskelaan ja eräässä vaiheessa kaikki 700-sarjalaiset numerosta 735 lähtien olivat Koskelassa. Poistojen alettua vuonna 1991 kaikki jäljellä olevat 720-754-autot siirrettiin Koskelaan.

 

800-sarjalaiset olivat olleet 820:een saakka Koskelassa ja numerosta 821 alkaen Varhassa. Vuodesta 1979 varhalaiset alkoivat jo numerosta 814 ja vuodesta 1985 kaikki olivat Varhassa.

 

Elokuussa 1983 järjestettiin Helsingissä yleisurheilun MM-kisat. Kisakuljetukset järjesti Iveco, jolla siihen aikaan oli yhteistyötä Sisun kanssa. Koska Suomesta ei löytynyt Iveco-busseja, naamioitiin HKL:n Sisuja Ivecoa mainostavilla moniväriteipeillä ja kuljetukset hoituivat näillä autoilla. 800-sarjan busseista autot 816-844 naamioitiin Iveco-busseiksi. Nämä Sisut pääsivät myös haistelemaan ilmaa Helsingin kunnanrajojen ulkopuolelle keikkojen suuntautuessa Hki-Vantaan lentoasemalle sekä kisakylään Espoon Otaniemeen.

”Iveco”-Sisu 821 Otaniemessä

 

Peruskorjaukset aloitettiin vuonna 1986. Autot mm. maalattiin uudelleen, matkustamon lattia uusittiin, istuimiksi vaihdettiin kangaspäällysteiset vihreät teräskuppipenkit. Myös kuljettajan istuin vaihdettiin. 800-sarjan autoista peruskorjattiin ainakin 810-812, 814-819, 836-838, 843 ja 844. Suuri osa 700-autoista käsiteltiin ilmeisesti myös. Sen sijaan autoja 650-659 ei peruskorjattu ja näistä vain 656 ja 657 saivat uuden vaaleamman maalipinnan.

 

Autoihin 805 ja 806 asennettiin koemielessä kokonaan suljettava reppukotelo ja Almex-leimauslaite siirrettiin kuljettajan viereen. Leimauslaitteen alkuperäinen paikkahan oli etuovien portaissa kulkuaukkojen välissä. Myöhemmin Almexeja siirrettiin kuljettajan viereen enemmänkin. 650-659-sarjaan asennettiin kuljettajan sivusuojaseinä ja kaikki autot varustettiin nk. päätepysäkkitoiminnolla. Tämä tuli ajankohtaiseksi metroliikenteen alettua, kun matkustajia alettiin päästää bussiin sisään päätepysäkillä kuljettajan poissaollessa. Autot 837, 840 ja 844 saivat Wiima K201-tyyppisen pienen takaikkunan.

 

Vuoteen 1991-mennessä oli lähes kaikissa autoissa leimauslaite siirretty kuljettajan viereen. Ainakin autossa 816 Almex oli kuitenkin alkuperäisellä paikallaan hyvin pitkään, ehkä loppuun asti.

 

Auton 836 moottoritila syttyi tuleen 19,9.1990. Palo saatiin kuitenkin heti sammumaan ja jo seuraavana päivänä auto oli takaisin linjalla. Vakavammin kärähti auto 811 Liisankadulla 29.10.1993. Tämä yksilö ei enää palannut liikenteeseen.

 

 

Kauko-ohjattavat linjanumerokilvet

 

Vuoden 1989 alusta aloitettiin Herttoniemen liityntäliikenteessä nk. jatkuvan kierrätyksen kokeilu, jossa bussit ajoivat aina yhden kierroksen yhtä linjaa, sitten jotain toista linjaa jne. Bussit pyörivät liikenteessä yhtä mittaa ja lähtivät heti terminaaliin tultuaan toiselle reitille. Kierrätystä varten tarvittiin kauko-ohjattavat linjakilvet. Kilpilaitteen valmistaja oli suomalainen Vantron ja laitteen prototyyppi asennettiin muutamaan autoon (ainakin 804, 805 ja 806) jo syksyllä 1988. Laitteet tunnisti hieman pienemmistä poikkeavannäköisistä kellertävistä linjanumeroista ja siitä, ettei kilpirullia ollut takakilvessä lainkaan. Varsinaisen kilpilaitteen asennukset aloitettiin loppuvuodesta 1988 ja laitteen toiminta ulottui myös takakilpeen. Numeromalli oli nyt normaali ja valkoinen ja nämä kilpinauhat asennettiin myös kokeiluautoihin.

 

Kilpilaitteen toiminnan oli varmaankin tarkoitettu olevan vaivatonta. Nuolinäppäimillä valittiin, mitä kolmesta nauhasta haluttiin muuttaa ja plus- ja miinusnäppäimillä vaihdettiin tunnusta numero kerrallaan. Tosiasiassa käyttö oli kuitenkin kömpelöä. Usein kävi niin, ettei numeroita saanut vaihdettua kaikissa kilvissä samanaikaisesti, niin kuin oli tarkoitus, vaan jokaisen kilven jokaisen nauhan jokainen numero/kirjain piti vaihtaa yksitellen. Lisäksi käyttölaitteen digitaalinäyttö ei aina näyttänyt oikein kilvessä parhaillaan olevaa numeroa.

 

Vantronin kilpilaite asennettiin ainakin seuraaviin Sisuihin: 801, 804-822, 824-826, 828, 831, 836-838 ja 840-844. Autot joihin laitteen prototyyppi aikoinaan asennettiin (804-806…) saivat myös kauko-ohjattavan digitaalinäyttöisen vuoronumerokilven. Tämä varuste jäi pysyvästi näihin muutamiin busseihin, mutta muihin sitä ei kuitenkaan asennettu. Vuoteen 1990-mennessä oli useista autoista poistettu takakilpinauhat niiden toimimattomuuden takia.

Digitaali-vuoronumerokilpi

 

Autojen poisto ja myöhempiä vaiheita

 

650-659-sarjan romutukset alkoivat jo vuonna 1987 autojen ollessa vasta 10 vuoden ikäisiä. 1987 poistettiin 650, 651, 657 ja 659. Vuonna 1988 olivat vuorossa muut paitsi 656, joka ajoi marraskuuhun 1989 asti (ja sai vielä jatkokäyttöäkin). 700-sarjasta poistui ensimmäisenä auto 743 ilmeisesti jo vuonna 1989. Muut poistettiin vuosina 1990-95 – viimeisten autojen viimeisistä autoista tuonnempana.

 

Ensimmäinen 800-sarjan poistettu auto oli 803, joka meni lunastuskuntoon ulosajossa Henrik Borgströmintien kaarteessa Laajasalossa kevättalvella 1989. 835 poistettiin keväällä 1989 ja useita peruskorjaamattomia yksilöitä otettiin pois käytöstä loppuvuodesta 1989, kun uusia Volvoja saatiin liikenteeseen. Poistolistalla olivat ainakin 813, 821, 823, 824, 827, 828, 829, 830 ja 831. Useat näistä olivat ajossa marraskuun loppuun saakka. Joulukuussa laitettiin seisomaan autot 820, 825, 826 ja 832-834. Ajossa vuoden 1989 lopulla olivat 800-sarjasta 801, 804-812, 814-819, 822 ja 836-844. Vuoden 1990 aikana häipyi lähes 30 kpl 700- ja 800-sarjan autoa.

 

Vuonna 1991 oli Koskelassa vielä useita Sisuja liikkeellä. Varhassa oli kesällä ajossa vain pari autoa, mutta syksyllä kymmenen autoa nimikko-ruuhkavuoroissa nimikkokuljettajilla. Nämä autot olivat 811, 812, 814-819, 836 ja 837. Vuonna 1992 koskelalaisten Sisujen lukumäärä tippui hyvää vauhtia. Varhassa ajossa olivat samat kymmenen autoa. Vuoden 1993 aikana Koskelan liikkeellä olevien Wiima-Sisujen määrä romahti muutamaan kappaleeseen. Varhan linjoilla liikkui vielä viisi Sisua – 814, 815, 816,817 ja 836.

 

Kesällä 1994 Sisut olivat seisomassa, mutta syksyllä linjoille palasivat vielä edellä mainitut viisi yksilöä Varhassa sekä autot 720 ja 732 Koskelassa. Kesällä 1995 Koskelan Sisut taas seisoivat, mutta varhalaiset ilmeisesti jatkoivat silloinkin. Auto 816 kuitenkin väsähti ja niin varhalaisia oli enää neljä. Syysliikenteen alussa 1995 ajossa olivat 720, 732, 814, 815, 817 ja 836. Viimeksi mainittu auto olikin muita komeampi – siihen oli asennettu oikeanpuoleisiin pyöriin pölykapselit. Syksyllä 817 teki lakon, joten jäljelle jäi vielä viisi yksilöä.

Auto 836 Kasarmitorilla 13 päivää ennen poistoa

29. joulukuuta oli vuoden 1995 viimeinen arkipäivä. Kesken päivän 815 hajosi – muut ajoivat vuoronsa loppuun. Tämä jäi myös 732:n viimeiseksi työpäiväksi. 800-sarjalaiset jäivät viikonloppuvapaalle, mutta sen sijaan auto 720 oli sijoitettu linjalle 15 sellaiseen vuoroon, joka oli liikkeellä vain osan päivästä, mutta kuitenkin myös viikonloppuisin. Niinpä 720 ajoi vielä lauantaina 30. ja sunnuntaina 31. joulukuuta vuoronsa loppuun. Silloin tämä joukon vanhin päätti pitkän uurastuksensa 18 vuoden ikäisenä.

 

Vuoden 1996 ensimmäisenä arkipäivänä töihin palasivat vielä kaksi viimeistä mohikaania – 17-vuotiaat autot 814 ja 836 (jälkimmäinen edelleen ylväästi oikean puolen pölykapseleissaan). 836 jaksoi puurtaa vielä 11. tammikuuta asti. Näin vihonviimeiseksi Sisuksi jäi 814. Tämä oli koko HKL:n viimeisin Sisu, sillä nuoremmat Delta-Sisutkin oli poistettu vuoden 1995 loppuun mennessä. Auto 814 oli liikkeellä vielä 26. tammikuuta asti. Siihen päättyi sitten HKL:n Sisu-aika.

 

Kaikki Sisut eivät joutaneet vielä romutettavaksi. Mm. 656 jäi monipuolisesti varustettuna yksityiskäyttöön retkiautoksi. 720 jäi liikennelaitokselle museoautoksi. 742:sta tuli Silja Linen matkalaukkuauto.

 

 

Auto 800

 

Autoa 800 ei ole käsitelty edellisessä tekstissä, koska se oli alun perin varustettu Valmetin moottorilla ja näin ollen eri tyyppiä. Siihen kuitenkin vaihdettiin myöhemmin Leylandin O.510-kone, joten sen jälkeen se oli samaa tyyppiä. Auto oli koriltaan samanlainen, kuin muutkin 800-sarjan Sisut – ainoa eroavaisuus oli matkustamon keskisillan vaakatanko, jossa oli keskieurooppalaistyylisiä tartuntalenkkejä.

 

Auto tuli liikenteeseen toukokuussa 1978, kotihallina Ruha. 1980-luvun alussa se siirtyi Koskelaan ja vuonna 1985 Varhaan. Tämäkin yksilö oli yleisurheilun MM-kilpailujen kisabussina kesällä 1983 ja tämäkin varustettiin Vantronin kilpilaitteella. Mitään erityistä peruskorjausta ei siihen tehty ja se poistettiin liikenteestä vuonna 1989.

 

HKL-bussitarinat etusivulle

 

Kotisivulle