Minun Puolani -aloitussivulle

Witold Gombrowicz

Gombrowiczin kirjoja Gombrowiczista netissä

Witold Gombrowicz (1904-1969) on yksi 1900-luvun eurooppalaisen modernismin keskeisiä nimiä, joka ei eläessään ehtinyt saada Nobel-palkintoa, vaikka olikin ehdokkaana.
Witold Gombrowicz.
Kuten monet puolalaiset kirjailijat romantiikan ajasta lähtien, hänkin loi elämäntyönsä pääosin ulkomailla, Argentiinassa ja Ranskassa. Ranskassa hän myös kuoli.

Gombrowicz on eksistentialisti, jonka tuotannon suurin teema on yksilön suhde kulttuuriin - kulttuurin, perinteen ja tapojen säälimätön vankeus, joka aina väistämättä tuhoaa ihmisen. Kulttuuri on Gombrowiczilla käsitteiden ja käyttäytymiskoodien järjestelmä, joka on vähitellen muotoutunut sivilisaation kehityksen myötä. Se on eräänlainen yliminä, joka on ihmisen loputtoman turhautumisen lähde. Ihminen elää kulttuurin, sen muodon ympäröimänä eikä voi siitä mitenkään vapautua - kaikki vapautumisyritykset johtavat vain vanhojen muotojen korvautumiseen uusilla.

Yhtään valoisampi ei ole Gombrowiczin näkemys ihmisen suhteesta toiseen ihmiseen. Eksistentiaalisesti yksinäinen, kulttuurin alati painostama ihminen etsii yhteyttä toiseen ihmiseen vahvistaakseen omaa minäänsä siinä heijastuksessa ja palautteessa, jonka toinen ihminen voi antaa. Kahden ihmisen välinen suhde joutuu kuitenkin väistämättä alistumaan kaikkialla olevaan muodon vaatimukseen: ihminen luo toiselle ihmiselle naamion, toiset kasvot, sulkee hänet jäykkään muotoon, esineellistää hänet.

Ihmisen persoonallisuus muokkautuu näiden kahden voiman puristuksessa: kulttuurin paineessa ja ihmissuhteiden naamioleikissä. Näin ihminen on luotu ulkoapäin eikä hänessä ole mitään autenttista. Autenttisuuden puute on osa ihmisyyttä eikä ihminen pääse eroon naamioistaan. Hän voi ainoastaan tiedostaa epäautenttisuutensa ja tunnustaa sen.

Gombrowiczin kirjallinen debyytti tapahtui vuonna 1933, kun hän julkaisi kertomuskokoelman Pamietnik z okresu dojrzewania (”Murrosiän muistelmat”). Se oli sotienvälisen ajan Puolan kohutuimpia debyyttejä. Se julkaistiin sodan jälkeen laajennetussa muodossa nimellä Bakakaj. Siinä Gombrowicz parodioi muun muassa rikosromaania, seikkailuromaania ja psykologista romaania.

Vuonna 1937 julkaistiin satiirinen romaani Ferdydurke. Se on rakennettu juuri kulttuurin ja naamion teemojen ympärille. Se kertoo miehestä, joka eräänä päivänä herää huomatakseen joutuneensa takaisin kouluun; hän on yhtä aikaa mies ja lapsi. Koulun maailma pyrkii tuhoamaan yksilöllisyyden, syöttää valmiita kaavamaisia ajattelumalleja - ja samalla se on puolalaisen kulttuurin kaavamaisen moralismin ja pikkuporvarillisuuden symboli.

Koulusta nuorukainen joutuu insinööripariskunta Mlodziakówin pariin anarkistisen ystävänsä Mietusin kanssa. He pyrkivät vapautumaan vanhan sukupolven arvoista, kaavoista ja estoista ja palvovat myös ihmisen animaalista puolta, kaikkea vaistonvaraista ja biologista. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että heidän tapauksessaan uusi muoto on vain korvannut vanhan - kummatkin ovat yhtä jäykkiä.

Lopulta ystävykset päätyvät Hurleckin tilanomistajaperheen luo. Perheen ”muoto” perustuu yläluokan valtaan alempiin luokkiin nähden. Kaikki johtaa lopulta yläluokan vallan romahtamiseen ja anarkistiseen kaaokseen.

Koko kirja on oikeastaan sen kuvaus, kuinka jokainen yritys luopua meille annetusta mallista tai naamiosta johtaa vain uuden naamion asettamiseen kasvoillemme.

Ferdydurke on Gombrowiczin pääproosateos. Suomeksi on sen sijaan julkaistu vuonna 1960 julkaistu Pornografia. Se sijoittuu oloihin, jotka muistuttavat natsien miehittämää Puolaa. Kirjan teemana on eroottinen viehtymys nuoruuteen, joka länsimaiden oloissa - kun ”Jumala on kuollut” – tuntuu korvanneen kiinnostukseen uskontoon ja Jumalaan.

Gombrowiczin romaaneja on filmattu. Jerzy Skolimowskin 30-Door-Key perustuu Ferdydurkeen (1991), kun taas Jan Jakub Kolskin elokuva Pornografia valmistui vuonna 2003.

Gombrowiczin kaksi muuta romaania ovat Trans-Atlantyk (”Matka yli Atlantin”, 1953) ja Kosmos (”Avaruus”, 1965). Niistä ensimmäinen kuvaa minähenkilön laivamatkaa Argentiinaan - jonne Gombrowicz matkusti juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä. Kieleltään se parodioi aatelispakinaa ja Puolan kirjallisuuden raamattua, Mickiewiczin Pan Tadeuszia, sisällöltään se on ironista rajankäyntiä puolalaisuuden ja sen tyhjien kansallisten rituaalien kanssa. Kosmos puolestaan käsittelee seksuaalisuutta ja sen elämää ihmisen mielessä.

Gombrowicz tunnetaan myös näytelmäkirjailijana. Hänen näytelmistään keskeisimmät ovat Slub (”Vihkiäiset”, 1948), Iwona, ksiezniczka Burgundii (”Iwona, Burgundin prinsessa”, 1938) ja Operetka (”Operetti”, 1966). Ne on kaikki myös suomennettu.

Yksi Gombrowiczin kiehtovimpia teoksia on hänen päiväkirjansa, Dziennik. Se alkoi ilmestyä vuonna 1953 Pariisissa ilmestyneen puolalaisessa Kultura-aikakauskirjassa, ja sittemmin se on julkaistu kirjan muodossa. Se ei ole perinteinen päiväkirja, joka kertoisi kirjoittajansa yksityiselämästä tai kirjaisi ylös tapahtumia, vaan se on puolalaisessa kirjallisuudessa uudentyyppinen, kirjallisuudeksi muokattu, itsestään tietoinen ja lukijan kanssa poleemiseksi heittäytyvä päiväkirja. Sen päähenkilö on Gombrowiczin MINÄ, lakkaamatta naamioitaan vaihtava ja itseään ironisoiva. Tyyliltään päiväkirja on sekoitus pakinaa, esseetä, aforismeja ja pamflettia. Päiväkirjaa pidetään Puolan 1900-luvun proosan pääteoksena.

Vuonna 2013 julkaistiin puolaksi Gombrowiczin intiimi rinnakkaispäiväkirja Kronos. Se valottaa Päiväkirjan muistiinmerkintöjä, tapahtumia ja ihmisiä usein lakonisilla, täsmällisillä merkinnöillä. Kirja herätti Puolassa laajaa kiinnostusta varsinkin eroottisen materiaalinsa takia. Siitä syntyy myös täsmällisempi kuva Gombrowiczin biseksuaalisuudesta, joka on teemana läsnä myös muussa hänen tuotannossaan.

© Tapani Kärkkäinen



Gombrowiczin kirjoja


Proosa

  • Pamietnik z okresu dojrzewania (”Murrosiän muistelmat”), 1933
  • Bakakaj, muokattu versio edellisestä 1957
    - ruotsiksi: De besatta. Käänt. Stefan Ingvarsson, 2006
  • Ferdydurke, 1937
    - ruotsiksi: Ferdydurke. Käänt. Magnus Hedlund, Jan Stolpe. 1969.
    - englanniksi: Ferdydurke. Käänt. Danuta Borchardt. MacGibbon & Kee, 1961; Yale University Press, 2000
  • Trans-Atlantyk ("Matka yli Atlantin"), 1953
    - ruotsiksi: Trans-Atlantic. Käänt. Anders Bodegård, 2009.
    - englanniksi: Trans-Atlantyk, Yale University Press, New Haven and London 1994
  • Pornografia ("Pornografia"), 1960
    - suomeksi: Pornografia, suom. Taisto Veikko. WSOY, Helsinki 1969; käännöksen pohjalta Tuija Kokkonen dramatisoi Yleisradiolle kuunnelman Pornografiaa (1994)
    - ruotsiksi: Pornografi. Käänt. Jan Kunicki, Jan Stolpe. 2004
  • Kosmos ("Avaruus"), 1965
    - ruotsiksi: Kosmos. Käänt. Stefan Ingvarsson. 2004
    - englanniksi: Cosmos, MacGibbon & Kee, London 1967
  • Dziennik ("Päiväkirja"), 1957-66
    - suomeksi: Epäkypsyys, omin olotilamme. Otteita Päiväkirjasta 1957–1960, suom. Jan Blomstedt ja Joanna Trzinska-Mejor. Parnasso. 42(1992):8
    - ruotsiksi: Dagboken. 1953-69. Käänt. Anders Bodegård. Bonniers, Stockholm 1990-93.
    - englanniksi: Diary. Käänt. Lilian Vallee. Quartet, London 1988-1993.


Näytelmät
  • Slub, 1948
    - suomeksi: Vihkiäiset. Suom. Åke Lahtinen. Helsingin kaupunginteatteri 1968-69.
    - englanniksi: Marriage. Käänt. Louis Iribarne.
  • Iwona, ksiezniczka Burgundii, 1938
    - suomeksi: Iwona, Burgundin prinsessa. Suom. ?. Teatteri Kultsa 1992, Helsingin Kaupunginteatteri 1994.
  • Operetka, 1966
    - suomeksi: Operetti. Suom. Åke Lahtinen. Suomen kansallisteatteri 1971.
    - ranskaksi: Oscar Strasnoy on säveltänyt Operetin pohjalta - operetin!, jonka ensi-ilta oli tammikuussa 2003


Gombrowiczista netissä

Minun Puolani -aloitussivulle