|
Takaisin edelliselle sivulle Manuela Gretkowska – Ja nyt... – striptease-tanssija keplotteli paljettinauhojen keskeltä esiin suonikkaat rintansa, – nyt minä näytän teille pahan alkujuuren, ja kenties vielä hännänkin... Hän kääntyi ympäri ja alkoi laskea mustia, kiiltäviä pikkuhousujaan. Metafyysisen kabareen pikkuruisen salin yleisö tuijotti lavalle jähmettyneenä. Musiikki vaimeni, valoja himmennettiin. Rumpali lakkasi lyömästä tahtia ja tuijotti hänkin pientä punaista valoläiskää, joka toi näyttämön pimeydestä esiin esiintyjän pyllyn. Pakaroiden välistä heilahteli näkyviin kapea, lyhyeen karvatupsuun päättyvä häntä. Se alkoi selkärangan tyvestä taipuisana rustona ja muistutti venytettyä sormea, joka epävarmasti hamuili ympärillään leviävää pyöreyttä. Se liikkui pyllyn rytmikkäiden puristusten tahdissa, kunnes se tietyssä kohdassa löysi tiensä peräaukkoon* ja työntyi jäykkänä pakaroiden väliseen railoon. Tanssija vajosi polvilleen ja keinutti reisiään nojaten käsillään pölyiseen lattiaan. Rumpali havahtui ja alkoi voimakkain lyönnein toistaa oman häntänsä raiskaaman esiintyjän kouristuksenomaisia liikkeitä. Haitari vingahti, valot syttyivät ja lavalle kiiruhti juontaja, joka raiskatun vielä vinkuessa alkoi mainostaa seuraavan illan vetonaulaa: – Mesdames, Messieurs, tervetuloa seuraamaan showtamme jälleen huomenna. Silloin esiintyy kuuluisa Beba Mazeppo, nainen jolla on kaksi klitorista. Hänen ansiostaan voitte nähdä ja kuulla stereo-orgasmin! *Tie peräaukkoon, ruumiin sisustan labyrinttiin. Mitä muuta alaston ruumis on kuin initiaation paikka. Kätemme harhailevat sen päällä nautintoa etsien kunnes löydämme labyrintin sisäänkäynnin, joka lupaa vihkiytymistä johonkuhun, rakkauteen. Chartes’n katedraalin labyrintissa on vain yksi sisäänkäynti; keskiajan teologeilla ei todennäköisesti ollut varaa enempään. Katedraalin pohjakaavaan voi piirtää kädet levällään olevan ihmisen. Tuo ihmishahmo on mies, miehellä on yksi sisäänkäynti labyrinttiin – anus. Naista, jolle on annettu sekä anus että vagina, symboloi kaksiovinen labyrintti. Sellaisia on vain harvoin piirretty keskiaikaisten katedraalien lattiaan. Gnostilaisiin mysteerioihin vihkiytyneet kulkivat mieluummin miehistä initiaatioreittiä, jota kutsuttiin tulen tai auringonhohtoisen Apollonin tieksi. Naisen tie eli veden tie oli lyhyempi, mutta se edellytti initioitavalta erityisiä ennakkovalmiuksia: hänen oli kyettävä vaivatta antautumaan dionyysiseen kiihkoon tai jopa hysteriaan. Sulkijalihaksella rypytetty anus on tie hyveellisille, jotka haluavat karttaa vaginan liukkautta. Kultaa eli Apollonin hallitsemaa aurinkoa etsineet keskiajan alkemistit neuvoivat puhdistamaan ja kuivattamaan raakatilassa olevan materian, josta alkemistisen muodonmuutoksen oli määrä alkaa. Tätä puhdasta ja virheetöntä materiaa, neitseellistä ainetta, voitiin käyttää alkemistiseen initiaatiotyöhön. Keskiajan neitsyyskultti juonsi juurensa alkemistien yrityksistä löytää neitseellinen aine. Neitsyt, jolla immenkalvo sulki vaginan initiaatiotien, saattoi toimia oppaana vaivalloisella vaelluksella läpi anuksen labyrintin. Naisten käyttäminen esoteerisessa initiaatiossa perustui alkemistien symboliikkaan, jolla kuvattiin miehisen (Aurinko, tuli) yhdistymistä naiselliseen (Kuu, vesi). Ja kaikki tämä androgyynisen täyteyden saavuttamiseksi. Beatrice, joka oli yksi keskiajan kuuluisimmista neitsyistä, opasti Dantea helvetin, kiirastulen ja paratiisin maailmoissa. Hän johdatti tätä tuonpuoleisen labyrinteissa. Dante kiiruhti Beatricen jäljessä katse luotuna tämän hohtavaan anukseen, joka viekoitellen loisti puvun laahusten alta ja lupaili alkemististen androgyynisyysreseptien täyttymystä. Viittaukset, symbolit ja numerot sulkivat initiaatioreitin maallikoilta ja ennen kaikkea kristinuskolta, joka piti alkemistien reseptejä todisteena harhaoppien* elinvoimasta. Jos harhaoppinen astuu tulen initiaation tielle, hukkukoon hän rovion liekkeihin niin kuin Temppeliherrain ritarikunnan viimeinen mestari. Temppeliherrain valarituaalit perustuivat kuulemma Behemotin pään kunnioittamiseen, ristin polkemiseen ja mestarin veljellisesti levitetyn anuksen suutelemiseen. Noidat suutelivat rakastajaansa paholaista hännän alle. Vuosisatojen vainot ja kidutukset sen takia, että pelastukseen löytyi kiemurainen tie, jonka sisäänkäynti näyttää siltä kuin se olisi kiireesti parsittu umpeen, jotteivät kaikkialta tungeksivat halukkaiden joukot löytäisi sitä. Tuomitseminen, kiusa ja häpeä kiinnostuksesta vauvamaisen pulleaan peppuun. *– Olen rakkauden harhaoppinen, kyyneleeni palavat luoksesi, luki servietistä Beba Mazeppoon rakastunut saksalainen opiskelija, joka opiskeli germaamista filologiaa kolmatta vuotta Sorbonnessa. Runon tuhrimalla servietillä hän pyyhki aidon kyynelen, joka valui hänen rakastuneesta silmästään. Beba, joka inhosi kaikkia ihmisruumiin eritteitä, hankasi varmuuden vuoksi vanutupolla sen kohdan pukuhuoneen peilistä, josta kyynel oli heijastunut. Hän jatkoi tekoripsien liimaamista ja osoitti opiskelijalle siveltimellä vieressään olevaa tuolia. – Istukaa älkääkä jauhako typeryyksiä. Opiskelija istuutui tuolin reunalle uskaltamatta katsoa Bebaan, jonka alaston käsivarsi kosketti häntä. Hän katsoi tämän kasvoihin peilissä. – Rakastan teitä, te olette ainoa nainen, joka ymmärtää minua. Olette ainutlaatuinen. Wolfgangin ranskanääntämys paljasti hänen olevan ulkomaalainen. – Oho, tehän heittäydytte oikein runoilijaksi, Beba pöllytti ruusunpunaista puuteria kasvoilleen. Pukuhuoneeseen astui koputtamatta pitkätukkainen nuorimies, jolla oli kreikkalainen profiili. Hän raahasi perässään sanomalehtiin käärittyä taulua. – Oh! Beba ilahtui. – Giugiu! Hän ojensi pitkään mustaan käsineeseen verhotun kätensä tervehdykseen. – Minun täytyy valitettavasti jättää teidät. Beba verhoutui oranssiin puuhkaan ja hymyili ovella hyvästiksi. Giugiu otti upotekoristeisen kiinalaisen pöydän laatikosta Beban pikkusikariaskin. Hän ojensi sen opiskelijalle. – Olen Giugiu, hän esittäytyi. – Giugiu, Sisiliasta. – Wolfgang Zanzauer. Opiskelija otti sikarin ja pani sen huulilleen nautiskellen Beban suosimasta mentolinhajusta. Giugiu ojensi hänelle sytyttimen. – En polta. Wolfgang katsoi silmät kierossa hampaidensa välistä jököttävää pikkusikaria. – Imeskelen vain. – Aha. Giugiu nyökytteli ymmärtäväisenä päätään ja sytytti sikarinsa. – Olet varmaan rakastunut Bebaan. – Niin olen. Haluan että neiti Beba Mazepposta tulee vaimoni. ************ – Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia, Giugiu kuori taulun sanomalehdistä ja painoi sen seinää vasten peilin yläpuolelle. – Ei hullumpi, vai mitä? – Picasso. “Avignonin naiset”, opiskelija reagoi aivan oikein painokuvaan. – Ei suinkaan Picasso eikä mikään “Avignonin naiset”, Giugiu siirsi taulun kampauspöydälle. – Tekijä olen minä, Giugiu del Soldato. Katselin kriittisellä silmällä Picasson maalausta ja pidensin sen nimeä liimaamalla junalipun taulun oikeaan alanurkkaan. Nyt se on “Avignonin naiset, junanvaihto Bordeaux’ssa”. Nykyään voi ainoastaan kehitellä mestareiden aikaansaannoksia. Oikea taide on loppunut. Jäljellä on enää vain nerokas Beba Mazeppo. – Minä olen runoilija, Wolfgang esittäytyi toistamiseen. – Ja mitä runouteen tulee, olen sitä mieltä, että se kehittyy edelleen, hän sanoi epäröiden. – Minä kehityn. Hän nosti jalan toisen päälle. – Okei okei, Giugiu heilautti sovitellen kättään. – Puhuin maalaustaiteesta. – Haluaisin nimittäin, Wolfgang yskäisi, – mennä naimisiin Beban kanssa, sillä tulevaisuudessa, kun minusta tulee kuuluisa ja hän jää leskeksi, hänestä tulee aidosti tuotantoni arvoinen leski. Giugiu, joka kokeneen taidemaalarin silmällä tutkiskeli Wolfgangin avonaisen valkoisen paidan runollisuutta, ei pysynyt kärryillä Beban tulevaisuutta koskevissa suunnitelmissa. – Mistä tiedät, että kuolet ennen Bebaa, sinähän olet häntä neljännesvuosisadan nuorempi? Lauseen loppuun päästyään hän tajusi päästäneensä suustaan sammakon. Sen vahvisti Wolfgangin luonnoton kalpeus. – Mutta ehkä pian löydetään rokote, hän koetti lohduttaa opiskelijaa. – Rokote kuolemaan? Wolfgang oli rauhaton. – Syöpään, nuhaan... Giugiu koetti tuolia narisuttamalla vaimentaa kalmanoloisen sanan aids. Wolfgang kohautti olkiaan. ************ – Mitä minä aidsista. Beba on neitsyt*, kaikkihan sen tietävät. Sinä päivänä kun ensimmäisen kerran näin Beban lavalla, muut naiset lakkasivat kiinnostamasta minua. Hän jää leskeksi, sillä kaikilta kuuluisilta runoilijoilta ja kirjailijoilta jää leski. Borges, Joyce, Lassandos. Kuuluisien kirjailijoiden vaimot pitävät itseään yhtä nerokkaina kuin miehiään, ovathan he naineet neron tai ainakin lahjakkuuden. Tai totta puhuen: vaimot eivät ymmärrä mistään mitään, he ovat pelkkiä miehensä maineella täytettyjä kotikanoja. Toki he kunnioittavat luovaa miestänsä ja osaavat jopa lausua joitakin tämän kirjoittamia rivejä, mutta yksikään kuuluisa leski ei ole koskaan ymmärtänyt kanssaan eläneen miehen nerokkuutta. He ovat menneet naimisiin miehen ja tämän kyrvän kanssa, eivät suuren kirjallisuuden kanssa. Miksi oikeastaan, sen sijaan että sanottaisiin arkisesti “Joycen kyrvän leski”, puhutaan mahtipontisesti “James Joycen leskestä”? Beba Mazeppo on poikkeus, hän tietää koko ruumiillaan mitä taide on, hän ymmärtää runojani. Itsekin sanoit, että taide loppuu ja jää vain Beba. – Sanoin myös, että sinulla ei ole mahdollisuuksia Beban suhteen. Olet nimittäin väärässä, hän unelmoi ainoastaan siitä että pääsisi naimisiin kyrvän, ehkä kahdenkin kanssa. Siksi hänestä ei tule sinun vaimoasi. Wolfgang räpytteli itkuisesti pitkiä ripsiään. – Beba on luonnon ihme kaksine klitoriksineen, Giugiu jatkoi armottomasti, – ja haluaa naimisiin miehen kanssa, jolla on kaksi penistä. Kun kerran Pariisissa elää kaksiklitoriksinen Beba, miksei jossain voisi olla hänen himoitsemansa mieskin? Varsinkin kun luonto on jo tuottanut kengurun, eläimen jolla on kaksi muhkeaa paritteluelintä. – Onko kengurulla kaksi? Wolfgangin kysymyksestä kuulsi kateus. – On. Varmaan siksi, että sillä olisi toinen varastossa jos se pomppiessaan astuisi vahingossa toisen päälle. Ymmärrätkö nyt, että Beba haluaa pysyä neitsyenä kunnes löytää kengurumiehen. Runoilijamiehellä tai maalarimiehellä, Giugiu huokaisi, – ei ole mitään mahdollisuuksia. ©Tapani Kärkkäinen, Manuela Gretkowska |