Minun Puolani -aloitussivulle
Kirjalöytöjä Puolasta -sivulle

Martin Pollack:
Nach Galizien. Von Chassiden, Huzulen, Polen und Ruthenern. Eine imaginäre Reise durch die verschwundene Welt Ostgaliziens und der Bukowina.
Edition Christian Brandstätter, 1984.

Kun opiskelin Krakovassa 1980-luvulla, Galitsian nimeen törmäsi vain harvakseltaan ja silloinkin vain historiankirjojen sivuilla. Nyky-Krakovassa Galitsia kuitenkin tunkee joka paikkaan, ja joka toisen ravintolan keittiö valmistaa galitsialaisen keittiön erikoisuuksia.

Ei, kyse ei ole Espanjan ja Puolan unohdetusta yhteydestä, vaan Galitsian ja Lodomerian kuningaskunnasta, jonka läntinen keskus Krakova oli koko 1800-luvun, aina Puolan uuteen itsenäistymiseen 1918 saakka.

Samoihin aikoihin kun minä opiskelin puolan alkeita Krakovassa, Galitsian omaleimaista historiaa kaivoi itävaltainen kirjailija, slavisti ja kääntäjä Martin Pollack (s. 1944). Tuon tutkimusretken pohjalta hän kirjoitti kirjan Galitsiasta, yhdestä itäisen Keski-Euroopan kiintoisimmista kolkista, joka yhdessä Bukovinan kanssa oli päätynyt Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian yhteyteen Puolan jakojen ja ottomaanien vetäytymisen jälkeen. Pollack tekee kirjassaan kuvitteellisen matkan läpi Galitsian Krakovasta Lembergiin (nyk. Lviv Ukrainassa) ja edelleen Czernowitziin, Bukovinan pääkaupunkiin.

Matkaoppaana hänellä on kuninkaallis-keisarillisten rautateiden aikataulukirja, kasa vanhoja matkaoppaita sekä valtava määrä aikalaiskirjallisuutta, niin muistelmia kuin kaunokirjallisuutta. Lopputulos on kiehtova aikamatka 1800-luvun itäiseen Eurooppaan, jossa kansanryhmien (puolalaiset, juutalaiset, ukrainalaiset, saksalaiset, armenialaiset, lemkot, hutsulit ja boikot) ja uskontojen (kristinuskon itäiset ja läntiset haarat, juutalaisuus, karaiimiuskonto ja islam) rinnakkaiselo todistaa siitä, että monikulttuurisuus ei ole vain haavekuva tai muslimien maahanmuuton mukanaan tuoma uutuus.

Galitsian henkinen perintö hedelmöittää yhä niin eteläistä Puolaa kuin läntistä Ukrainaa, ja vaikka Galitsian köyhyys oli aikoinaan kuuluisa käsite, Habsburgien ajat ovat näillä main kasvaneet myyttisiin mittasuhteisiin. Kommunismin raunioilla ne ovat todiste suuresta menneisyydestä, yhteydestä keskieurooppalaiseen kulttuuriin, sillasta Wieniin ja sen sivistykseen.

Vaan onpa Galitsia itsekin antanut Euroopan kulttuurille paljon - Galitsiassa syntyivät ja kirjoittivat niin Joseph Roth, Bruno Schulz kuin Ivan Franko. Lisäksi Galitsia oli niin nuorpuolalaisen kirjallisuuden, ukrainalaisen kansallishengen kuin monien juutalaisten oppineiden kotipaikka.

Pollack palaa Galitsia-teemaan uusimmassa kirjassaan Kaiser von Amerika. Die große Flucht aus Galizien (Zsolnay, Wien 2010). Siinä hän tekee selvää jälkeä varsinkin Itävallassa mutta myös etelä-Puolassa ja länsi-Ukrainassa elätellyn myytin "hyvästä Itävallan-ajasta". Pollack maalaa lohduttoman kuvan Galitsian köyhyydestä ja Amerikkaan päätyneistä sadoista tuhansista siirtolaisista, joiden parissa ihmiskauppa ja kurjuus rehottivat.

Luin kirjan puolalaisena käännöksenä: Po Galicji. O chasydach, Hucułach, Polakach i Rusinach. Imaginacyjna podróż po Galicji Wschodniej i Bukowinie, czyli wyprawa w świat, którego nie ma. Borussia, Olsztyn 2000.

© Tapani Kärkkäinen