Minun Puolani -aloitussivulle
Kirjalöytöjä Puolasta -sivulle

Marta Tomczyk-Marion:
Wyspiański. PIW 2009.

Stanisław Wyspiańskin (1869-1907) elämäkertaan tartuin siksi, että tunnen hänen työnsä Krakovan kirkoista ja museoista. Olen myös kirjoittanut hänestä jonkin verran Sankarimatkailijan Krakova -opaskirjassani.

Halusin perehtyä hieman tarkemmin tämän nuorena kuolleen jugend-neron elämään ja saada lisäaineksia hänen maalaustensa, piirrostensa, näytelmiensä, puvustussuunnitelmien ja muiden visioiden ymmärtämiseen. Olen aina rakastanut Fransiskaanikirkon seinämaalauksia ja lasi-ikkunoita ja käynyt mieluusti Wyspiański-museossa katsomassa hänen - toteuttamatta jääneitä -

Wyspiańskin ruusuja.

suunnitelmiaan Krakovan Wawelin kuninkaanlinnan muuttamisesta uudelleen itsenäistyneen Puolan tieteiden, taiteiden ja parlamentarismin keskukseksi.

Tomczyk-Maryonin kirjoittama elämäkerta osoittautui aika perinteiseksi, mutta seikkaperäisyydessään se loi lihan mielessäni olleen Wyspiański-luurangon ympärille. Samalla vakuutuin siitä, että Wyspiański oli yksi aikansa eurooppalaisen taiteen merkkihahmoja, jonka tuotannossa yhdistyvät omintakeisella tavalla dekoratiivisuus, jugendin herkkä viiva, viehtymys antiikin Kreikkaan ja puolalainen isänmaallisuus.

Wyspiańskin reitit Krakovan muiden kahvilaboheemien rinnalla hahmottuivat entistä selkeämmin: kotitalo Kanoniczna-kadulla, Wawelin kupeessa, työhuone Mariankirkon vieressä, pitkäaikainen koti Krowoderskan varrella.

Isä Jumala -lasimaalaus, Krakovan Fransiskaanikirkko, 1905.

Hänen tiensä vei ajan tavan mukaan Pariisiin, jossa hän tutustui Tomczyk-Marionin mukaan myös kuvanveistäjä Ville Vallgreniin ja hänen ruotsalaiseen vaimoonsa Antoinetteen, joka veisti Wyspiańskin rintakuvan ja pani sen esille Champ-de-Marsin salonkiin.

Wyspiański paljastuu kirjassa uskomattomaksi työmyyräksi, joka sai koko työuransa ajan kärsiä Krakovan konservatiivisesta ja kaikelle uudelle penseästä ilmapiiristä. Hänen merkkiteoksensa, kuten Fransiskaanikirkon lasi-ikkunat, olivat vähällä jäädä toteuttamatta kirkonisien vastustuksen takia. Ja vasta joitakin vuosia sitten valmistettiin alkuperäisten luonnosten mukaan kolme lasi-ikkunaa, joita kirkko ei aikoinaan huolinut Wawelin katedraaliin. Ne ovat esillä uudessa Wyspiański-paviljongissa Grodzkakadun varrella.

Maalausten ohella elävin osa Wyspiańskin perintöä on draama Wesele ("Häät"), kansanperinteestä, Puolan historian aaveista sekä talonpoikien ja tilallisten jännitteistä punottu symbolistinen näytelmä (1901), jonka Andrzej Wajda filmatisoi 1970-luvulla. Suuren visionäärin ja monialataiteilijan elämäntyö jäi lopulta pahasti kesken, kun hän kuoli kuppaan vain 38-vuotiaana.

© Tapani Kärkkäinen