|
Minun Puolani -aloitussivulle
Janina Bauman:
Bauman (os. Lewinson) syntyi vauraaseen varsovalaiseen lääkäriperheeseen ja jakoi maansa kolmimiljoonaisen juutalaisväestön kohtalon natsimiehityksen vuosina. Isä kuoli jo sodan alussa neuvostoliittolaisten murhaamana Katynissa, mutta 13-vuotias Janina, pikkusiskonsa Zosia ja äiti Alina jäivät kotikaupunkiinsa. He joutuivat Varsovan gettoon, jossa he elivät aina tammikuuhun 1943 asti, jolloin he ystävien avun turvin pakenivat getosta ja asettuivat viettämään kaksi vuotta kestänyttä varjoelämää väärien papereiden turvin Varsovan ns. arjalaisissa kaupunginosissa ja Varsovan kansannousun jälkeen maalla Krakovan lähellä. Baumanin muistelmat getosta ja piilopaikoista ovat hämmästyttävät monestakin syystä. Ensinnäkin gettokokemusten kauhuista ja piileskelyn ahdistavuudesta huolimatta niitä ei sävytä minkäänlainen katkeruus. Hämmästyttävä on myös äidin ja kahden tyttären sisäinen voima ja sitkeys, jolla he kestävät vuosikausien piinan. Kuoleman, nälän ja pelon keskellä nuori Janina kokee ensirakkauden, alkaa opiskella englantia ja viljelee vihanneksia nälkää näkevien lasten hyväksi. Toisen gettovuoden talvea hän muistelee: "Opin elämään keskellä kärsimysten merta, joka ulottui kotimme kynnykselle asti. Ympärilläni riehuvasta, alati uusia uhreja nielevästä pahuudesta tuli minulle yhtä itsestään selvä kuin kesän helteet tai talven pakkaset." Baumanin muistelmissa esiintyy myös suuret määrät ilmiantajia (puol.
szmalcownik), joista
Sodan jälkeen Janina Lewinson meni naimisiin sosiologi Zygmunt Baumanin kanssa.
He pakenivat kommunistihallituksen juutalaisvainoa vuonna 1968 Israeliin ja edelleen Isoon-Britanniaan. Parin päivän
kuluttua tulee kuluneeksi kaksi vuotta Janina Baumanin kuolemasta. (Baumanin muistelmat julkaistiin ensin englanniksi
nimellä Winter in the Morning vuonna 1986. Puolankielinen käännös on Janina Baumanin itsensä tekemä.)
© Tapani Kärkkäinen Minun Puolani -aloitussivulle |